Alkujaan tämän lähetti
JackOja
Olen huomannut lievän kielteisen sivuvaikutuksen ruutujen keräilyllä.
Normaalisti (tai no, mikä on normaalia?) ajellessa oma päänsisäinen reitistö muodostuu pikku hiljaa ja luonnollisella tavalla. Sitä ajelee tuttuja lenkkejä, joita pikku hiljaa varioi ja laajentaa reviiriään.
Kun taas keräilee näitä ruutuja (varsinkin ahmimalla) suunnitellen ja optimoiden reittinsä etukäteen GPS:ään ruutujen saamiseksi reitit eivät jää päähän samalla tavalla. Ja useinkaan ei tule ajettua "jonnekin perille", tietä loppuun asti ellei siitä ole mitään vv-"hyötyä", kunhan kääntyy ruudun rajaviivan ylitettyään ja jatkaa toisaalle. Sitä saattaa ajella monipuolisen ja kiinnostavan lenkin, jota ei sitten välttämättä osaakaan ulkomuistista toistaa. Ja saattaa muistaa väläyksenomaisesti hienoja pätkiä tai paikkoja jossain, mutta ei osaa yhdistää niitä kartalle tai reittejä toisiinsa. Jonkin ultimaattisen eeppisen lenkin muodostaminen vaatii ennakkovalmisteluja omia jälkiänsä tarkastellen eikä välttämättä osaa sellaista tajunnanvirtana ajella.
Mutta hienoihin mestoihin joutunut tutustumaan kyllä eikä tämä minun erinomaisella muistillani mikään "first world problem" ole. Välillä huomaa joutuvansa hetken pohtimaan, että missähän sejase paikka oli?