Nää Diren remasterit on malliesimerkki siitä miten pilataan hyvät alkuperäistallenteet. Läpsyä takaraivoon aivopierun päästäjälle.
Kannattaa tsekata The Notting Hillbillies ja levy Missing...Presumed having a good time. Kun Knopflerista puhutaan.
Esimerkkinä Brothers in armsin eri versioiden DR pisteytettynä:
https://dl.dropboxusercontent.com/u/104819247/dire.JPG
Tuolta voi tutkiskella asiaa lähemmin:
http://dr.loudness-war.info/
Laitteistoa mä en enää kuuntele, ei siinä ole mitään kuunneltavaa. :D
Aikoinaan tietty piti kartiot putsata pölyistä Bela Fleckillä, Marcus Millerillä jne.
Kiva on matka jonnekkin. Niin laitteiston suorituskyvyn kuin mielikuvituksen suhteen.
Little Featin waiting for Columbus on tallenne vuodelta 1977. Kertoo hienosti paljonko on menty takapakkia äänitteiden laadussa. Eritoten vinyylinä suosittelen. Cd-versiokin on ihmeen hyvälaatuinen.
Nykytallenteet on pääsääntöisesti niin rankasti kompressoitua paskaa, että niitä mieluummin kuunteleekin "paskoilla vehkeillä".

