Koiratopikki on tuolla päin…
Printable View
Koiratopikki on tuolla päin…
Pippurisumutteelle ei ole sielläkään päin ... eläinkunnasta kirjoittamattakaan ...
Oletin jokaisen tajuavan eron palvelus/käyttökoiran toiminnasta asianomaisessa tilanteessa vs. itseään totutettavan sekopäisen hurtan välillä. Ilmeisesti väärä oletus.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Oatmeal Stout
Nana on pari erittäin ansiokasta kommenttia tässä jo tuonutkin keskusteluun. Kiitokset niistä!
Nanan mainitsemien esimerkkien lisäksi tyypillisiä tilanteita, joissa koira reagoi "vihamielisesti" on tilanteet, joissa ihmiset laukaisevat koiran luontaisia viettejä. Eri rotuisilla koirilla päällimmäisinä on eri vietit, mutta samat perusvietit on toki kaikilla koirilla. Vartiointivietti saa koiran reagoimaan reviirilleen tulleeseen tunkeilijaan. Saalistusvietti laukeaa sillä hetkellä kun riista - tai ihminen - lähtee pakenemaan. Paimennusvietti näyttäytyy jossain määrin samalla tavalla kuin saalistusvietti; paimentavat koirat saattavat näykkiä esim. pohkeesta ohjatessaan karkulaista ruotuun. Tällainen näykkäisy, vaikka tapahtuukin hampaita käyttäen, ei ole puremista. Koiran reagointi vietinmukaisesti ei tee koirasta luonnevikaista, vain terveen lajinsa edustajan.
Joskus harvoin kuulee tilanteita, joissa koira on aidosti purrut (iltapäivälehtien mukaan raadellut) ihmistä. Koira reagoi ihmisen tuottamiin ärsykkeisiin, kuten aggressiivisiin eleisiin monin verroin herkemmin kuin ihmiset. Pelokas ihminen helposti toimii tällaisissa tilanteissa juuri päinvastoin kuin pitäisi, eli välittää uhkaavaa/aggressiivista viestiä koiralle, jolloin koira menee puolustusvietille. Normaalilla rauhallisella käyttäytymisellä koira ei reagoisi tilanteeseen mitenkään. Koira puolustaa tällaisessa tilanteessa myös isäntäänsä/emäntäänsä aggressiivista uhkaa vastaan.
Oli todella opettavainen kokemus päästä omissa polttareissani 10 vuotta takaperin toimimaan suojelukoiran maalina. Siinä pääsi todella hienosti näkemään koiran vietin käynnistymisen sekä sammuttamisen vaikutukset. Koira toimii hämmästyttävän mekaanisesti, mutta toisaalta koira reagoi hyvin herkästi ihmisen tuottamiin signaaleihin. Onhan se vaikuttava kokemus, kun iso 50-kiloinen käyttölinjainen saksanpaimenkoira käy räjähtävästi hihaan kiinni.
Väitän, että näiden asioiden ymmärtäminen ei ole haitaksi yhdellekään pyöräilijälle, vaikkei koirista pitäisikään ja etenkin, jos koiria pelkää. Sellaiset asiat aiheuttavat tyypillisesti eniten pelkoa, mitä ei ymmärretä.
Viileä kertomus, veliseni...Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti akvavitix
Unohdit vain sen vähäpätöisen seikan, että moraalinen ja juridinen vastuu koiran hallinnasta ja korain aiheuttamista vahingoista kuuluu omistajalle, ei uhrille.
Sitä mitään harvoin tapahdu. Suomessa koiranpuremien määräksi arvioidaan noin 40 000 vuosittain (Terveyskirjasto). Suurimmassa osassa tapauksista koira on oma tai tutun henkilön lemmikkieläin, mutta 30 % tapauksista (eli reilut 10 000) kyseessä on tuntematon koira. Suurin osa puremista jää hoitamatta, vaikka kaikkiin koiranpuremiin liittyy vakava infektioriski (mm. Pasteurella canis, Capnocytophaga canimorsus). Riski on erityisen korkea, jos uhrilla on immuunivajavuutta tai merkittävä perussairaus.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti akvavitix
Ehkä sitä pitää raahautua hurtta pohkeessa etsimään omistaja ja ruuttailla pippurit oikeaan osoitteeseen.. Lopuksi sitten halolla otsaan?
Itse en koiria pelkää, noin yleisesti ottaen, mutta viime kesälle sattui pikku säikäytys. Ajoin polkua pitkin suht vauhdilla ja juuri ennen mutkaa näin jotta siellä on ihmisiä. No, jarrutin reilummin ja hyvä niin. Mutkan takana oli joku muksu äitinsä kanssa jolla oli hihnassa perin ärhäkkä rotikka. Koira tietty pelästyi mua ja varmaan ajatteli puolustaa perhettään, ja oli aika raivona tulossa kohden. Naisella oli sikäli homma hallussa, että ymmärsi pitää hihnasta kaksin käsin ja käydä istumaan. Joten sai pidettyä koiran kiinni. Sittenpä hurttakin rauhoittui ja ajelin porukasta ohi. En tiedä, olisko purrut mua vai pyörää jos vauhtia olis ollu enemän jolloin olisin joutunu iskuetäisyydelle.
En kuitenkaan ruikkis pippureita jokaisen perään lähtevän koiran naamalle. Melkoisen todennäköistä on, että haukku vain louskuttaa vieressä.
nih..
Tosi yleistä, jos noin viidensadan vuoden välein minua puree vieras koira ja oma/tuttu aina 125 vuoden välein.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti TuH
Sinulla on varsin omintakeiset mittarit tuottamuksellisten vammojen yleisyyden arviointiin...Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Oatmeal Stout
Oikean elämän mittareilla koiranpuremat (n. 40 000 vuodessa) ovat yleisempiä kuin vaikka lääkärinhoitoa vaativat pyöräonnettomuudet (n. 30 000 vuodessa). Näennäisen vähäiseenkin koiranpuremaan voi liittyä hengenvaarallisia terveysriskejä, jos uhri ei ole perusterve. Koiran syljen mukana verenkiertoon siirtyvä Capnocytophaga canimorsus voi immuunivajeesta kärsivillä johtaa 2-8 vuorokaudessa rajuun (pahimmissa tapauksessa kuolettavaan) septiseen shokkiin.
Tarpeellisin muokkauksin, oli pakko :DLainaus:
Nanan mainitsemien esimerkkien lisäksi tyypillisiä tilanteita, joissa ihminen reagoi "vihamielisesti" on tilanteet, joissa ihmiset laukaisevat toisten ihmisen luontaisia viettejä. Eri ihmisillä päällimmäisinä on eri vietit, mutta samat perusvietit on toki kaikilla ihmisillä. Vartiointivietti saa ihmisen reagoimaan lähimetsään tulleeseen tunkeilijaan. Saalistusvietti laukeaa sillä hetkellä kun vastakkaisen sukupuolen edustaja sanoo ei ja lähtee pakenemaan. Koulutusvietti näyttäytyy jossain määrin samalla tavalla kuin saalistusvietti; Kouluttavat ihmiset saattavat kosketella kovaa esim. naamaan ohjatessaan väärätietoista ruotuun. Tällainen koskettaminen, vaikka tapahtuukin nyrkkiä käyttäen, ei ole lyömistä. Ihmisen reagointi vietinmukaisesti ei tee ihmisestä luonnevikaista, vain terveen bemarikuskin.
Joskus harvoin kuulee tilanteita, joissa ihminen on aidosti lyönyt (iltapäivälehtien mukaan hakannut) toista ihmistä. Ihminen reagoi toisten ihmisten tuottamiin ärsykkeisiin, kuten aggressiivisiin eleisiin kovin herkästi. Pelokas ihminen helposti toimii tällaisissa tilanteissa juuri päinvastoin kuin pitäisi, eli välittää uhkaavaa/aggressiivista viestiä (vaikka juoksemalla karkuun) ihmiselle, jolloin ihminen menee puolustusvietille. Normaalilla rauhallisella käyttäytymisellä ihminen ei reagoisi tilanteeseen mitenkään. Ihminen puolustaa tällaisessa tilanteessa myös bemariaan aggressiivista uhkaa vastaan. (vastuu on siis uhrilla, jos tulee pataan)
Oli todella opettavainen kokemus päästä omissa polttareissani 10 vuotta takaperin toimimaan snägärijuopon maalina. Siinä pääsi todella hienosti näkemään juopon vietin käynnistymisen sekä sammuttamisen vaikutukset. Juoppo toimii hämmästyttävän mekaanisesti, mutta toisaalta Juoppo reagoi hyvin herkästi ihmisen tuottamiin signaaleihin. Onhan se vaikuttava kokemus, kun iso 100-kiloinen käyttölinjainen lahtelaisjuoppo laittaa räjähtävästi turpaan.
Väitän, että näiden asioiden ymmärtäminen ei ole haitaksi yhdellekään väkivallan uhrille, vaikkei turpaanvetäjistä pitäisikään ja etenkin, jos turpaanvetäjiä pelkää. Sellaiset asiat aiheuttavat tyypillisesti eniten pelkoa, mitä ei ymmärretä
Vaativat vai hoitoon hakeutuvia - oikeassa elämässä nuokaan eivät ole samoja kaikilta osin.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti TuH
Voit ihan itse käydä lukemassa Duodecimistä, jos hiusten haljonta on sinusta niin palkitsevaa. Seuraava potilas.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Oatmeal Stout
Peukkua!!! Ja vihreä pallura laidalle. :) Asian ytimeen.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti El-Carpaso
Karpaasi, ei paha! :D Toi vaati jo pientä eforttia.
TuH. Se, että satun kertomaan miten koirat toimivat ei toki vähennä koiran omistajan vastuuta. Sen sijaan toivoisin, että myös ne muutamat täälläkin vihamielisen asenteellisesti (eli pelokkaasti) koiriin suhtautuvat voisivat ehkä ymmärtää, että koirien käyttäytymisen oppiminen ei ole mitenkään vaikeaa.
Valtaosasta koiran kanssa kohdattavista potentiaalisista ongelmista selviää, kun tietää mitä itse tekee. Tämä ei vaadi lainkaan koiranlukutaitoa; kunhan vaan jättää tekemättä ne paniikkiliikkeet, millä laukaisee koiran vietit. Vastuu ei siirry koiranomistajalta, mutta oma ulkoilu koirallisessa ympäristössä voi helpottua merkittävästikin.
Mä pidän koirista ja ottaisin oman, jos elämäntilanne sen sallisi. Rotu tulisi olemaan todennäköisesti whippet.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti akvavitix
Vieraita koiria kuitenkin pelkään silmittömästi, myös pieniä, russeleita ja sellaisia. Se johtunee osaksi siitä, että koira on käynyt kaksi kertaa päälleni.
Kun ihminen pelkää, toiminnassa ei ole mitään rationaalista. Sydän lyö tuhatta, lihakset jännittyvät ja mielessä välkkyy kaksi vaihtoehtoa: taistele tai pakene.
Pelkoani ei ole mitenkään vähentänyt se, että olen ollut kilttien koirien seurassa. Se, että olen ulkoiluttanut tutun rotikkaa, ei ole mitenkään vaikuttanut siihen, että pelkään aivan sikana vieraita rotikoita (toinen päälleni käyneistä koirista oli rotikka).
Minun luottamukseni koiriin on tällä hetkellä nolla. Se ei ole koirien vika vaan koiraihmisten vika. Viimeksi viime viikolla joltain puistossa koiriaan ulkoiluttaneelta pääsi koira irti. Ja minun reaktioni oli taas kerran se sama. Suunnaton paniikki, taistele tai pakene.
Tuttujen koirien kanssa reaktiota ei tule. Se liittyy vain irti oleviin vieraisiin koiriin.
Tämä on minustakin käsittämätöntä, samoin se, että koirien huolimattomasta pidosta ei seuraa välitöntä koiran lopettamista ja eläintenpitokieltoa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti El-Carpaso
Kun käyttöön otettaisiin koira-ajokortti, koiran omistamisesta tehtäisiin luvanvaraista (lupa pitäisi erikseen anoa) ja karkuun päässeet ihmisiä lähestyvät koirat saisivat automaattisen lopetustuomion, niin koirien maine parantuisi merkittävästi.
Nyt koirat saavat vihat päällensä ääliöomistajiensa vuoksi. Se on osin lainsäätäjien vika.
Koirat ovat vain eläimiä, eikä niillä ole vastuuta omistajansa laiminlyönneistä. Perimmäinen ongelma ei siis ole koirien käyttäytyminen, vaan omistajien.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti akvavitix
Kuten sanot, (terveen) koiran käyttäytyminen on yleensä varsin ennustettavaa. On kuitenkin kohtuutonta olettaa, että kaikki ihmiset kaikissa tilanteissa kykenisivät toimimaan (yllätettyinä) rationaalisesti ja koiraa provosoimatta, jos kohdalle osuu ns. "vihainen koira".
Sen sijaan toivoisin, että sinä ja ne koiranomistajat ymmärtäisivät, että jos ihmisellä on koirapelko niin sit sillä on. Ja silloin voi mennä homma sekasin, kun alkaa pelkäämään kun se koira tulee liian lähelle. Sillon on ihan turha alkaa selittään, että koirien käyttäytymisen oppiminen ei ole mitenkään vaikeaa tai kyllä niistä tilanteista selviää kun tietää mitä tekee.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti akvavitix
On vastuullisia omistajia, jotka huomioi, ja on niitä jotka ei huomioi. Kerran Kolin kallioilla pyysin omistajaa ottaa vapaalla olevan koiran kiinni, jotta emäntä uskaltaa tulla myös katsomaan maisemia. Tuttu vastaushan sieltä tuli, "Ei se mitään tee". Eikä ottanu koiraa kiinni. Emännältä jäi maisemat näkemättä.
Sinulle elävässä elämässä ilmeisesti koirien pureman todennäköisyys on palkitevaa, jopa tappavan yleistä pyöräilyyn verrattaessa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti TuH
Olitkin yllättävän kärjessä hoitojonossa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti TuH
Jos joku pelkää koiria, varsinkin irrallaan olevia ja tuntemattomia niin siinä ei ole mitään irrationaalista. Koirat tappavat ihmisiä, vastuu on niiden omistajilla. Heidän pitää huolehtia, että niin ei käy.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013022016698165_uu.shtml
Kyllästytät minua. Olet tylsä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Oatmeal Stout
Tai sitten kymmenvuositilasto:Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Mankeli Apina
ja vastaavaa pyöräilijöistä:Lainaus:
Tilastokeskuksen ja Liikenneviraston tilastojen perusteella Hamilo on koonnut yhteenvedon 10-vuotiskaudelta 2000-2009 ihmisille koituneista eri eläinlajien aiheuttamista hengen menetyksistä.
- Hirvi: 76 ihmisuhria.
- Nauta: 9 ihmisuhria.
- Koira: 9 ihmisuhria.
- Ampiainen: 7 ihmisuhria.
- Hevonen: 6 ihmisuhria.
Että kyllä potilasjonon kärki oli ihan oikeassa kuolemanriskikartoituksessaan .Lainaus:
Keskimäärin 21 pyöräilijää kuolee ja 820 loukkaantuu vuosittain. Kuolemaan johtaneista pyöräilyonnettomuuksista kaksi kolmesta tapahtuu moottoriajoneuvon kanssa. Pyöräilijöiden kuolemantapauksista yli puolet ja loukkaantumisista yhdeksän kymmenestä tapahtuu taajamissa. Miehiä menehtyneistä on kaksi kolmesta, mutta loukkaantumisia tapahtuu yhtä paljon miehille ja naisille. Kaikista kuolleista pyöräilijöistä neljä kymmenestä on yli 64-vuotiaita. Loukkaantumisriski on suuri myös 10–14-vuotiailla pyöräilijöillä.
Tuo "koirapelko" on koirafanien suosikkiselitys. Siinä on ilmeisen halveksuva ja väheksyvä sävy. Ilmeisesti he itse luulevat olevansa jotain koirajumalia, koirakuiskaajia. Ja vaikka olisivatkin, niin ei muilla ole sellaista velvollisuutta. Ei minua kiinnosta tuntea koiran psykologiaa, että miten nyt lukea jotain korvan asentoa ja haukun sävyä. Siitähän nuo koirafanit toisia syyllistävät, että "kun ei osata tulkita koiran käyttäytymistä". Miksi pitäisi? Ei sen kuulu olla muiden ihmisten ongelma. Yleensähän ihmisiä uhkaavat villieläimet ammutaan. Ei minua haittaisi, jos niin tehtäisiin sillä tavoin käyttäytyville koirille. Harmi, ettei Suomessa saa kantaa asetta. Se ehkä motivoisi kusipäisen piittaamattomia koiranomistajia noudattamaan määräyksiä. Jos en väärin muista, niin eräskin nimimerkki aiemmin koirakeskustelussa oli sitä mieltä, että häntähän eivät säädökset koiran kytkemisestä kosketa, kun ne nyt hänen mielestään ovat niin turhia. Aika moni tuntuu ajattelevan niin, joten siinä selitys sille, että niitä hurttia juoksee niin usein irrallaan.
Eikä minulla ole koirapelkoa. Tykkään mukavista koirista oikein kovastikin ja vihaan aggressiivisia minua uhkaavia koiria ja muitakin eläimiä. Se on näin yksinkertaista. Jos ystävällinen koira tulee silitettäväksi, niin minä silitän sitä. Mukaviahan nuo koirat onneksi yleensä ovat. Mutta ne ovat kuitenkin vain eläimiä, eikä kukaan syyttäisi ihmistä siitäkään, jos ampuisi päälleen tulevan karhun. No, jos koira juoksee perään ilmeisen vihamielisesti ja ihminen ei uskalla edes hievahtaa, kun eläin ei päästä ja on siinä ja siinä, että käykö se kohta kiinni ja repii kappaleiksi tai mitä sitten meinaakaan, niin minusta sellainen uhka pitäisi saada ampua. Ampua siksi, koska nuo ovat niin vaarallisia, ettei noista muuten selviä. Ei ole kiva olla eläimen armoilla, että mitä se meinaa. Villieläimet eivät kuulu ihmisten sekaan. Olkoon omistajan vika tai eläimen, ihan sama. Kyllä sen kuitenkin erottaa lähes jokainen, milloin eläin on varmasti uhkaava. Sillä ei ole mitään tekemistä koirapelon kanssa.
Yksinkertaisin ratkaisu olisi se, että koiranomistajat noudattaisivat sääntöjä, mutta ainahan se yllättää, että: "Ei se meidän Rekku ole ennen tuolla tavoin purrut ketään." Minuakin viimeksi purrut koira yllätti täysin omistajansa. Kuulemma. Se tuntuu olevan kuin talvi, joka yllättää autoilijat. On ihan varma, että noista on yleensä kovastikin ennusmerkkejä. Juoksin kevyen liikenteen väylällä ja yhtäkkiä jostain juoksi koira takaapäin lahkeeseen kiinni. Onneksi hampaat eivät kovin pahasti uponneet ihoon. Joo, "tarkoitti varmaan vain ottaa lahkeesta". Ihan sama. Teki mieli tappaa se rakki. Mutta eiväthän nuo koiranomistajat tajua, vaan aina "yllättyvät", että "voivoi, kuinka se nyt noin teki." Eikä tuo välinpitämättömyys noudattaa edes selkeitä sääntöjä kytkettynä pitämisestä häviä kuin tuntuvilla sanktioilla. Jos minua puree koira kertaakaan vielä, niin se on soitto poliisille ja ehdoton vaatimus lopettaa koira. Olen ollut tähän asti mukava, kun ei ole tullut pahoja vaurioita, mutta jatkossa teen kaikkeni, että purevat hurtat päästetään päiviltä. Jos pieni koira käy kiinni, niin potkaisen sen kuuhun asti. Jos tämä kuulostaa koiranomistajasta tai koirien rakastajasta julmalta, niin hyvä juttu. Ehkä tiedätte miettiä kahdesti ennen kuin laskette hurttanne irti. Minä olen saanut kyllikseni tuosta pelleilystä.
Kerrotko vielä missä vaiheessa tein jotain (omat sanasi, eivät minun) "kuolemanriskikartoitusta"? Puhuin infektioriskistä. Googlaa se, niin ehkä opit jotain.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Oatmeal Stout
Emme elä enää keskiajalla, eikä jokaista sairaalahoitoa vaativaa septistä shokkia jouduta kirjaamaan kuolemantapaukseksi. Mutta sinun logiikallasi koiranpuremasta jälkioireena kärsitty aivokalvontulehdus on kai sitten pelkkää signaalikohinaa verrattuna (ja liittyypä ne tosi paljon koira-pyöräilijä-kohtaamisiin) hirvikolareihin...
Hirvikolareiden vertaaminen koiranpuremien infektioriskiin on siinäkin mielessä pöljää, että potilas, joka menehtyy useita vuorokausia, viikkoja tai jopa kuukausia myöhemmin pureman jälkioireisiin, ei todellakaan päädy tilastoihin koiran surmaamana. Purema voi olla pelkkä käynnistävä tekijä immuunivajeesta kärsivän terveydentilan romahtamiselle.
Koiranpureman infektioriski ilman koiranpuremaa äärimmäisen pieni ja koiranpuremriski on hyvin pieni, jos lukemasi 40000 puremaa per vuosi pitää paikkaansa - jos tuttavapiiriin ei kuulu koiria se on vuositasolla pieni.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti TuH
Allekirjoitan koko orc bikerin näkemyksen! Täällä sama: pari koiraa ollut vuosien saatossa omassa taloudessa, sisko täysiverinen "koiraihminen", jolla ollut vuosien saatossa useita sakemanneja, suursnautsereita ja mitä niitä olikaan. Kaikki hänen koiransa ovat olleet kouluttettuja käyttökoiria, joiden kanssa on ollut kiva käydä lenkillä, kun osaavat käyttäytyä. MUTTA orc bikerin kanssa täysin samoilla linjoilla tuntemattomien, agressiivisten koirien kohtaamisista. Mulle riittää ne muutamat koiran tekemät kiinnikäymiset. En enää siedä kertaakaan. Minkään kokoiselta koiralta.
Muuten ihan näppärää semanttista kikkailua, paitsi että meillä on silti vuosittain noin 40 000 purtua suomalaista, joiden puremainfektiot jäävät suurelta osin (80 %) hoitamatta. Ja koska tietoisuus puremiin liittyvistä terveysriskeistä on vähäistä (laitetaan laastaria vaikka voitaisiin tarvita antibiootteja), jälkioireita ei välttämättä edes tunnisteta pureman aiheuttamiksi. Varsinkaan, jos puremasta seuraa pitkälle ajanjaksolle jakaantuvaa "epämääräistä" sairastelua.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Oatmeal Stout
Kun puremia tarkastellaan kansanterveyden tasolla, haitat ovat luultavasti merkittävällä tavalla aliraportoituja.
Orc biker ja Hääppönen, on täysin ymmärrettävää hermostua jos omilla reiteillä jatkuvasti jonkun koira (yleensä sen/niiden saman/samojen) hyökkää räksyttämään tai vaikka napsimaan lahkeesta tai mitä ikinä nyt tekeekin. Kyllä ihmisten pitää voida kulkea yleisillä kulkureiteillä pelkäämättä tällaisia hyökkäyksiä, oli ne sitten oikeasti vaarallisia tai ei, pelkoa ne aiheuttavat silti.
Ongelma vain tuossa mainitussa reaktiotavassa on, että "potkaisemalla sen ongelmia aiheuttavan koiran kuuhun asti", ampumalla sen tms. keinolla, puututaan vain ongelman seuraukseen, ei itse ongelmaan. Seuraavaksi tämän koiran omistaja ottaa toisen koira, jota pitää myös irti, eikä kouluta sitäkään. Jos itse ongelmaan, eli ymmärtämättömään/välinpitämättömään koiranpitoon ei puututa saat potkia koiria kuuhun lopun ikääsi, sensijaan, että tekisit jotain itse ongelmalle. Paljon tehokkaampi (lisäksi myös koiraa kohtaan oikeudenmukaisempi) keino olisi siksi viedä se lappu omistajan postilaatikkoon tai suoraan hänelle, puhua hänen kanssaan ja jos ei muu auta, soittaa poliisille ja tehdä ilmoitus. Tämä on ainoa tapa oikeasti vaikuttaa asiaan.
Ymmärrän, että pelästyneenä ja kiukustuneena koiran tappaminen tuntuu parhaalta idealta, mutta jokainen ymmärtää, ettei se ongelma sillä hoidu, sillä poistetaan vain yksi ongelman seurauksista, toinen tulee pian tilalle.
Tätä voisi jopa verrata siihen, että piittaamattomiin autoilijoihin ja vaaratilanteisiin kyllästyneenä alkaisimme romuttamaan autoja, ainoa erotus on, että koira on elävä olento. Ongelma jatkuisi silti samanlaisena, tulisi uusia autoja tilalle ja kuski olisi niiden kanssa ihan yhtä vaarallinen. Koiralla ei ole edellytyksiä toimia järkevästi ihmisten maailmassa ilman, että sitä kukaan kouluttaa ja valvoo, se ei voi valita itselleen hyvää omistajaa ja kouluttautua mallikelpoiseksi, se on täysin riippuvainen siitä, että ihminen toimisi oikein ja ihan liian usein se joutuu menettämään henkensä koska näin ei ollut, mutta itse ongelma, se ihminen saa jatkaa huonoa koiranpitoaan.
Mä luulen että koiranomistaja, jota ei kiinnosta koiransa kouluttaminen tai aisoissa pitäminen liikenteessä on ihan yhtä vastaanottavainen jonkun muun neuvoille kun autonkuljettaja jota ei kiinnosta kunnioittaa kevyttäliikennettä väistämisvelvollisena. Pahimmassa tapauksessa siinä saattaa käydä kuin Töölön tapauksessa ja tyypillä hirttää kiinni.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Nana
Eilen aika absurdi tapaus kun äijä pyörällä jalkakäytävää pyöräilevänlapsen ja hihnan päässä olevan koiran kanssa. :D
Ja kuitenkin keskimäärin purema tulee kerran 130 vuodessa, paitsi se todennäköisesti kasautuu enemmän ihmisille, joiden lähiympäristössä on koiria.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti TuH
Toki se on todennäköisempää kuin joutua pyöräonnettomuuteen - tilastojen mukaan - kerran 170 vuodessa.
Todennäköisyyksiin toki uskon, koska autonikin vatikaani-mallinen, kolman elinikäinen jakoketju venytyksessä.
^^ Siinä tapauksessa poliisin puheille, mutta sen koiran päiviltä pistäminen tai pahoinpitely ei auttaisi asiaan millään tavoin. Me suomalaiset emme ole parhaita kommunikoimaan ja tuntuu ehkä vaikealta mennä valittamaan tällaisesta, mutta koiran tappaminen ei voi olla sen mukavampi tehdä, etenkään kun ei millään tavoin vaikuta itse ongelmaan.
ja siis, jos omistaja ei asiallisella keskustelullakaan ymmärtäisi muuttaa tapojaan ja valvoa/yrittää kouluttaa koiraansa paremmin niin poliisiin yhteyttä, kyllä he pystyvät asiaan tarvittaessa puuttumaan.
Paitsi että koira on viaton luontokappale, joka yrittää parhaansa mukaan selvitä ihmisen maailmassa, meillä olisi paljon opittavaa niiltä anteeksiantamisesta ja hetkessä elämisestä.
Hyvänä esimerkkinä tämä aiemmin mainitsemani labbissekoitus, joka eli koko pentuaikansa pitkälle aikuiseksi asti kamalissa oloissa, saamatta lainkaan liikuntaa, aktiviteetteja, koulutusta tai ylipäätään mitään huomiota perheeltään. Sen perhe opetti sille, ettei ihmisiin saa mitään kontaktia, ellei heitä pure ja vaikka olivat itse tämän opettaneet sen isäntä vihasi koiraansa, kävi ylpeydelle kun ei hallinnut omaa koiraa ja tuodessaan sen "koulutukseen" hän oli täynnä pyhää vihaa sitä kohtaan. Koira sensijaan, kaikesta kokemastaan huolimatta ei tuntenut vihaa tai katkeruutta ketään kohtaan, se otti ilolla vastaan uudet ihmisensä ja uudenlaisen tavan suhtautua ihmisiin ja siitä tuli mitä parhain perhekoira kun se viimein sai siihen mahdollisuuden.
Eiköhän se ole tullut jo selväksi, että hallitset taskulaskimestasi jakolaskutoiminnon.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Oatmeal Stout
Tavallaan ihan kunnioitettavaa, että jaksat noinkin sinnikkäästi todistella mustaa valkoiseksi sillä, että jonkin kielteisen tapahtuman todennäköisyys voi olla sinulle henkilökohtaisesti pieni. Toki myös hyvin representatiivista sille, kuinka välinpitämättömästi monet koiranomistajat suhtautuvat sivullisten hyvinvointiin ja turvallisuuteen ("minä-minä-minä ja mun koira").
Infektioriski immuniteettimuuttujineen kertaa 40 000 koiranpuremaa vuodessa ei silti muuksi muutu. Kuten ei koiranomistajien moraalinen ja juridinen vastuukaan.
Mutta eikö sitä päälle käyvää koiraa vastaan siis saa puolustautua? Vai saako? Se jää tässä nyt epäselväksi.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Nana
Mun ajatus kaasun sallimisesta ei ollut mikään koiraongelman ratkaisu, vaan realistinen mahdollisuus puolustautua vaarallista eläintä vastaan tilanteessa, joka täyttää uhkatilanteen tunnusmerkit.
Tulee vähän sellainen kuva tästä, että päälle hyökkäävää koiraa pitäisi vaan paijata ja ymmärtää, ja jos hyökkäyksestä selviää hengissä voi sitten mennä juttelemaan omistajalle tai viranomaisille.
Varmaan paras vaihtoehto on poistaa itsensä tilanteesta / käyttää tarpeellisia laillisia voimakeinoja (tulevaisuudessa tai saksassa kaasulla) tilanteesta pakenemiseksi JA ilmoittaa tilanteesta viranomaisille ja ehkä omistajalle. Voi tosin omistaja olla aika huonosti vastaanottavainen rakentavalle keskustelulle kun puppe on saanut kaasut naamaan.
Eihän se muutu, mutta ns koira-ihmisillä on erilainen riski kuin muilla ja kuitenkin niihin kuolee vähemmän kuin pyöräonnettomuuksiin - kyse on optimoiko omaa vai perikunnan elämää. Voisit toki vertailla myös luonnonmarjojen syöjiä koirien puremiin ihmisiin ja vertailla infektioriskejä - kissat taitavat levittää infektioita vähintään yhtä paljoin kuin koirat suhteessa kantaan.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti TuH
Toki saa ja kannattaa yrittää työntää koiran nieluun jotain kiinteää keppimäistä - mitä syvemmälle sen parempi.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti El-Carpaso
Internet toki lietsoo fiksujakin ihmisiä kirjoittamaan älyttömyyksiä, mutta nämä koiraihmisten funtsinnat ovat ihan next level -kamaa. Seuraavaksi voidaan varmaan siirtyä koirojen ihmisoikeuksiin.
Koiran omistajat on kyllä mielenkiintoista porukkaa jos lappu postiluukussa pistää miettimään, mutta ei se että oma puppe on pistetty kylmäksi.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Nana
Jos koira lähtee ajamaan pyörää/juoksijaa/skeittaaja tms takaa paras tapa "puolustautua" on yksinkertaisesti pysähtyä, koska yleensä aina näissä on kyse liikkuvan kohteen laukaisemasta reaktiosta, joka lakkaa kun kohde pysähtyy. Äärimmäisen harvassa on ne tapaukset, jotka nappaavat kiinni paikallaan rauhallisesti seisovasta ihmisestä, joka ei haasta niitä tuijottamalla tai kepillä huiskimalla.
Mutta siihen omistajan koiranpitoon pitäisi puuttua, ensin puhumalla ja jos ei auta rikosilmoituksella.
Orc Biker, jos joku on niin välinpitämätön, ettei välitä laeista, yleisestä turvallisuudesta, oman eläimensä hyvinvoinnista yms. ei hän niistä välitä vaikka koira tapettaisiin. Valitettavasti näitä tapauksia on useita, joilta on lopetettu useampi koira, jäänyt koiria auton alle jne jne, mutta mikään ei muutu kun otetaan uusi koira. Sensijaan rangaistus voi saada asiaan muutosta, kun joudut vastaamaan teoistasi, ei kaikki opi siltikään, mutta silloin on mahdollista lain avulla rajoittaa ihmisen eläintenpitoa. Tähän päädytään yllättävän harvoin siihen nähden miten huonosti eläimiä osa pitää, mutta silti rikosilmoitus, mikäli keskustelu ei auta, on ainoa keino oikeasti vaikuttaa. Jokainen ymmärtää jos asiaa yhtään miettii, että se koiran tappaminen ei ratkaise yhtään mitään, järkevämpää olisi purkaa vihansa ensin hakkaamalla seinää, huutamalla tms ja keskustella omistajan kanssa sitten.
Maailman kamalimmat naapurit tms ohjelmassa oli vähän samantyyppinen esimerkki, maalla asuvan perheen koira karkaili säännöllisesti naapurin maatilalle tappamaan kanoja tms. Se oli metsästyskoira, eikä sitä koulutettu mitenkään. Naapuri valitti ja uhkaili turhautuneena, mutta ei vienyt asiaa poliisille. Lopulta naapuri kyllästyi ja tappoi koiran.
Perhe otti 2 koiraa tilalle. ne karkailivat yhdessä tappamaan kanoja. Tämä kuvaa tilannetta, jos ei puhe auta, asia on vietävä poliisille ja sitä kautta voidaan vaatia pihan aitaamista ja koirien koulutuksissa käyttämistä ja oikeasti vaikuttaa siihen koiranpitoon. Aina parempi jos asia selviää keskustelemalla asiallisesti, mutta tarvittaessa laki avuksi jos ei auta.
Muutama seikka:Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Oatmeal Stout
1) "Koiraihmisetkin" voivat altistua immuunivajetta aiheuttaville sairauksille, myös tietämättään. Oman koiran puraisu ei olekaan tällöin enää infektioriskin kannalta triviaali.
2) 40 000 koiranpureman kohdentuminen 70-prosenttisesti "tuttuihin koiriin" ei tarkoita vielä sitä, että puremat kohdistuisivat pelkästään omistajaan. Perhetutut ja muut vastaavat mahtuvat samaan kategoriaan.
3) Kuolema ei edelleenkään ole ainoa keskustelun kannalta merkityksellinen lopputulema puraisun aiheuttamalle infektiolle. Ottaisitko sinä ei-fataalin aivokalvontulehduksen tai munuaissairauden huvin ja urheilun kannalta?
4) Kissat (miten vitussa nekään aiheeseen liittyvät?) harvemmin hyökkäävät ulkona puremaan sivullisia, vielä vähemmän pyöräilijöitä.
Ennen kuin vastaat, niin muista, että jos kenelläkään tuttavapiirissä ei ole ollut aivokalvontulehdusta, niin sen perusteella tiedät jo kaiken tarvittavan sairastumisriskistä!Lainaus:
Ottaisitko sinä ei-fataalin aivokalvontulehduksen tai munuaissairauden huvin ja urheilun kannalta?
En sano, etteikö itseään saisi puolustautua. Tietysti saa. Niin tekisin itsekin, jos koira kiinni kävisi. Onnetonta on kuitenkin, jos tieten tahtoen itse syyllistyy rikokseen (toisen omaisuuden vahingoittamiseen) yrittäessään "kouluttaa" muita. Tästä ajatusmallista on aika monella pyöräilijällä valitettavasti kokemuksia. Asiat tuppaavat kärjistymään tällaisissa asioissa herkästi.
Te samat ihmiset toivotte, että autoilijat ottaisivat pyöräilijät paremmin huomioon ja tuomitsette autoilijoiden harrastaman "kouluttamisen". Syyllistytte tässä kuitenkin sanojen tasolla ihan samaan asiaan. Mun mielestä voisi olla arvokasta miettiä, minkä takia omat kärjekkäät mielipiteet ollaan valmiita lukitsemaan, eikä avoimeen ennakkoluulottomaan keskusteluun haluta enää suostua.
Nämä ovat inhimillisiä ja suomalaisille hyvinkin tyypillisiä piirteitä ja saatan itsekin niihin syyllistyä joissakin tilanteissa.
Mitä tulee koirapelkoisuuteen; koirapelko on ennen kaikkea henkilölle itselleen ongelma. Koiria tässä yhteiskunnassa on ollut käytännössä aina ja tulee jatkossakin olemaan. Pelkotiloista on kuitenkin mahdollisuus kouluttautua eroon. Ja tällä helpotetaan nimenomaan kyseisen ihmisen omaa ongelmaa ja sitä kautta elämänlaatua. Ei tarvitse syyttää vatipää-koiranomistajaa siitä, että maisemat jäi näkemättä. On tietysti kunkin oma ratkaisu, ettei halua lähteä työstämään omaa pelkotilaansa, mutta eipä ole kovin realistinen vaihtoehto ryhtyä karsimaan koiranomistusoikeuksiakaan.
Itsekin olen sitä mieltä, että jonkinnäköinen minimi koulutustaso olisi koiranomistajille paikallaan. Liikaa näkee huonosti pidettyjä lemmikkejä. Koiran omistaminen, tarpeiden täyttäminen ja kouluttaminen eivät ole sellaisia asioita, mistä kuka tahansa ei selviäisi. Ei vaadi muuta kuin vastuunsa kantamista tekemästään sitoumuksesta ottaessaan koiran.