Mukava myrsky tänään. Tällasta ku olis joka päivä.
Printable View
Mukava myrsky tänään. Tällasta ku olis joka päivä.
ei ollut jopoja eikä työmatkatempoilijoita tien tukkeena aamulla \o/
Lisäksi koulun pyöräparkissa oli kivasti tilaa. Olisi voinut laittaa pyörän poikittain telineeseen ja siltikin olisi kaikki fillarit mahtuneet sinne :))
Aamusella töihin klv:tä ajaessa samansuuntaiselle tielle vastakkaiselta puolelta liittyvä autoilija jäi odottamaan että minä kaikkine valoineni ennätän ko. risteyksen ohi, vaikka ajolinjamme eivät kohdanneetkaan mitenkään, ajoinhan minä kulkusuuntiimme nähden oikeanpuoleista klv:tä pitkin. Kunnon ajovaloista näyttää olevan todella paljon hyötyä.
Tänään olikin hyvä aamu:
1. Ensin yksi autoilja päästi minut suojatietä yli, kun piti vaihtaa kadun toiselle puolelle. Autoilijalle paloi seuraavassa risteyksessä punaiset valot. Varsin fiksua toimintaa.
2. Vähätorin* paikkeilla Aurajoen rantapenkan korjaustöiden kohdalla oli tällä kertaa huomioitu pyöräilijät hienosti. Siellä oli iso nuolikyltti osoittamassa kapeaa aukkoa työmaa-aidan ja talon välissä. Lisäksi oli laitettu katukiveyksen kohdalle hiekkaa, niin että pyörällä on mukavampi ajaa kiveyksen yli. Hiekka tosin painui ja pientä töyssyä ei voinut välttää, mutta tärkeintä on työmaalla oli ajateltu pyöräilijöitä.
* Vähätori on se paikka, missä joulurauha julistetaan aattoisin.
Eilen sunnuntaina olin polkemassa 32 km lenkin (HKI-Vantaa lentokentän ympärilenkki) jälkeen kotiin. Ylitin KehäIII:sen vieressäni rekkayhdistelmä joka oli kääntymässä vasemalle ja minulla suunta suoraan etiäpäin, rekkakuski hiljensi kun näki minut ja antoi minun ylittää tien! Olin pikkasen ihmeissäni tästä kohteilaisuudesta!
Nyt menee osittain ohi aiheen, mutta osin kyllä osuu kohdalleenkin. Ajelin tänään pitkin Oulua maastopyörällä ja pysyttelin vaihteen vuoksi asfaltilla. Kevyen liikenteen väylillä oli runsaasti tilaa ja lähes kaikki ihmiset kulkivat kuten pitääkin. Lisäksi autoilijatkin noudattivat liikennesääntöjä eikä tullut yhtään läheltä piti -tilannetta.
Keskustassa siirryin sitte poljeskelemaan autojen seassa ja sielläkin autot antoivat hyvin tilaa pyöräilijälle! Kukaan ei kiilannut, ajanut kiinni takarenkaassa tai käyttäytynyt muutenkaan kummallisesti. Aiemmin olen monesti huomannut, että osa autoilijoista häkeltyy nähdessään pyörän kadulla ja koettaa väistää esimerkiksi silloin kun on kääntymässä oikealle ja takaa tuleva pyöräilijä jatkaa suoraan. Tänään autot pysyivät edessäni ja takanani, eikä kukaan koettanut ohitella vaarallisissa paikoissa (tosin käyttämälläni nopeudella oli varmaan osuutta asiaan).
Olisipa kaupunkipyöräily aina tällaista!
Aamulla oli jokseenkin rauhallista, eikä pimeitä pyöräilijöitä näkynyt.
Liukkaus yllätti muutkin. Kaksi ensimmäistä pyörän kanssa vastaantullutta taluttivat suosiolla, jalankulkija käveli klv:n vieressä ja yksi koirantaluttelija varoitteli liukkaudesta.
Autoilijat ajelivat varovaisesti, eivätkä yrittäneet tappaa kertaakaan. Väistivät jopa, vaikka olin väistämisvelvollinen.
http://www.cs.helsinki.fi/u/amjkarja/syksy_ja_pyora.jpg
:) Kuva siis työmatkalta. Vuodenaika siis syksy. Kiva siis olo.
Ah,tätä syksyä! Värikkäät pudoneet lehdet, pimeys, tyhjät pyörätiet, navakka-tuuli (niin myötä kun vasta) ja pari hassua lämpöastetta ...
Näistä elementeistä jostain syystä syntyy minulle ihanania hetkiä kevyen liikenteen väylällä.
Tuntuu että nyt viimepäivinä autot on noudattanu väistämisvelvollisuuttaan paljon enemmän. Tiedä sitten onko se sääliä vai mitä, mutta hienoa kuitenkin. :D
Nyt täytyy antaa tunnustusta koiranomistajille. Tänä syksynä yhä useammalla vuffella on näkynyt heijastavia kaulapantoja ja valjaita, jopa pieniä heijastinliivejä. Ne erottuvat todella hyvin liikenteessä.
Tämän illan lenkillä vastaan tuli kaksi kultaista noutajaa kiltisti kevytväylän laitaa omistajansa kanssa. Katsoin kauempaa, että tuleekohan sieltä pyöräilevä lapsi, kun jokin ledivalo liikkuu niin vilkkaasti. Vielä mitä, näiden kultaisten noutajien kaulapantoihin oli ripustettu jonkinlaiset ledilamput, jotka sitten vilkahtelivat illan pimeydessä. Todella esimerkillistä toimintaa omistajalta! Näki jo kaukaa, että jotain sieltä on tulossa ja tiesi varautua. Koiratkin taisivat tykätä, kun näkivät itsekin mitä nuuskivat, sen verran kirkkaista lampuista oli kyse. :D
Näin jälkeenpäin miettien olisi ihan pitänyt pysähtyä ja kiittää koirien omistajaa tästä lemmikin turvallisuutta parantavasta investoinnista. Tällaisen ilonaiheen siis löysin syksyn pimeneviltä kevytväyliltä.
Aijai, olipa mahtavaa ajella Espoon rantaraittia Otaniemestä Perkkaalle iltasella. Ensimmäinen vastaan- tai myötäänkulkija osui kohdalle vasta sadan metrin päässä kotiovelta, muuten sai ihan rauhassa polkea metsän siimeksessä. Nyt ehkä vähän ymmärrän, mikä yömaastopyöräilijöitä oikein viehättää (vaikka en kyllä edelleenkään väitä maastopyöräilystä muuten mitään ymmärtäväni - perille pääsee tietäkin pitkin... :D )
Ja Busch+Müller tarjoaa riittävän määrän luxeja riittävälle alueelle, jotta näkee, mihin on ajamassa, eikä tartte arvailla. Pitäisköhän tämmöinen ostaa puoliskollekin, niin ei tartte miettiä, mihin vielä törmää treeneistä kotiin ajellessa...
Jännä yhteensattuma. Tapahtui eilen ja tänään. Autoilija antoi tietä kun ylitin suojatietä (minulla väistämisvelvollisuus). Paikka oli aivan sama ja auto kummallakin kerralla autojonon välissä. Identtinen tapahtuma, mutta päivät eri. Pitäisiköhän huomennakin mennä kokeilemaan. Ja mahtoikohan autoilijoilla oleva 30 km/h rajoitus vaikuttaa asiaan. Hitaasta vauhdista on helpompi himmata > pyöräilijä kerkee alta pois ja matka jatkuu juurikaan hidastumatta.
Vedensekaisessa lumisateessa ajelin kaupungissa asioilla yhteensä varmaan tunnin verran... Jokainen autoilija väisti kuuliaisesti ja 2-3 antoivat tietä velvollisuuksiensa yli! Näytin peukkua jokaiselle :) Ei haitannu kelikään kun kunnon vaatteissa ajeli menemään ja naureskeli peltilehmäkansan yrmeille ilmeille liikennevaloissa (:
Nätti syksyinen päivä, yllätyksekseni oli pikkaisen lunta tien varrella. Tapposepeliä ei oltu levitelty minnekään. Viimeisiä valkoposkihanhia oli pellolla, räkättirastaat lentelivät. Tilhet puuttuvat. Aurinkokin pilkisteli. Eipä ollut pyöräilijöitä liikenteessä.
Tämä tapahtui jo joku aika sitten suvisemmilla keleillä. Nimittäin panin merkille lähistön kevyen liikenteen väylän asfaltoinnista: Laittoivat ja jyräsivät aluksi kerroksen asfalttia, tähän päälle levittivät (tiettävästi lasikuituisen) kankaan ja lopuksi pintaan toinen kerros asfalttia. Näytti hyvältä ja voisi kuvitella; immuunilta väylille tyypilliselle pitkittäishalkeilulle. Mahtaneeko olla yleinenkin tapa?
Sain nuorehkon mieshenkilön ulvahtamaan.
Kyseinen herrasmies ajeli hieman epävarmoin ottein väylän oikeaa puolta, ja tarkoituksenani oli päästä ohi, koska hän oli meistä se hitaampi. Valitettavasti jouduin odottamaan tovin oikeaa tilaisuutta, johtuen jyrkästä mutkasta ja ylämäestä, joka esti näkyvyyden omalta kohdaltani. Tässä vaiheessa jo oletinkin, että hän olisi kuullut lähestymiseni, olinhan jo hetken verran peesissä nitkuttanut.
Eipä aikaakaan, pääsin aloittamaan ohituksen ja panin merkille, että joko jantteri puhuu itsekseen, tai hänellä on jonkinmoinen handsfree laite. Kylläkin kyseessä oli laite jota itse en paljailla silmillä huomannut.
Noh, ilmeisesti saavutin herran näkökentän tai hän muulla tavoin tiedosti läsnäoloni, koska seuraavaksi kesken lauseen hän päästi mielettömän "AUUUUAH-UU" -ulvahduksen. Se oli lyhyt ja aito tunteenpurkaus, joka päättyi vaimeaan muminaan ja manaukseen. Vieläkin kuulen sen kaiun oikeassa korvassani.
Tosiaan, tämä ei ollut oikeaoppinen ihana hetki. Tämä oli vain hemmetin huvittava hetki, joka oli pakko jakaa.
Tänään alkuillasta pimeän jo tultua, lievässä tihkusateessa heitin lyhyen lenkin ennen saunaa, yksi muksuista peräkärryssä. Olosuhteet aivan mahtavat, ei liian kylmä, virkistävä tihkusade ja ilmeisesti juuri siksi lähes tyhjät pyörätiet. Vähäisetkin liikkujat liikkuivat esimerkillisesti muut huomioiden.
Eikä tuo fiilis ole todellakaan pelkästään saunajuomien kruunaama :rolleyes:.
Cyclon hankinnasta innostuneena tuli tahkottua itä-Vantaan hiekkateitä urakalla parin tunnin ajan. Sää oli hieno ja pakollisilla asfaltti osuuksilla liikenne sujuvaa (mm. Lexus kuski antoi tilaa). Parasta oli tietysti syksyn värit!
Joo ihan pakko oli kaivaa vielä Bianchi talviteloilta takaisin ja tahkota 3 tuntia Tuusulajärven ja lentokentän ympäristöä. Kirpakka syyskeli. Syksyllä mukava ajaa, voi ottaa vähän rauhallisemmin ja pyöräteillä tosi hyvin tilaa.:) Jokohan tuon hifistelypyörän malttaisi jättää talviteloille.
Nastarenkailla on kiva rouskuttaa mennä kevyenliikenteenväylää. Nastojen rapina ja sepelin ropina lokareihin kertovat edellä käveleville että täältä tullaan! Eipä tarvitse kelloa kilistellä!
Tuusulantien pyörätien töyssy Ruskeasannantien alikulun pohjoispuolella on viimein korjattu. Valitin siitä muistaakseni ensimmäisen kerran viitisen vuotta sitten, kun olin sitä jo muutaman vuoden kiroillut. Alamäessä oli ehkä puolen metrin levyinen kumpare, varmaankin routavaurio huonosti perustetussa pohjassa. Päällyste oli sentään ehjä, mutta aina siinä sai jarruttaa, etenkin peräkärryn kanssa. Päällyste näytti muutaman viikon ikäiseltä.
Lokakuun viimeinen.
Pilvetön taivas, tyyni ilma. Lämpomittari nollassa. Tiet kuivia ja puhtaita.
Aurinko laskemassa horisonttiin. Täysikuu nousemassa vastakkaisesta suunnasta. Viimeiset keltaiset lehdet loistavat puitten oksilla.
Pyöräteillä reilusti tilaa. Sitten hitaasti kruisailemaan pittoreskin pientaloalueen kaduille, ja sieltä metsään hiekkateille. Välillä pieni pysähdys kosken yli menevällä sillalla. Hiljalleen katulyhdyt alkavat syttyä tienvarsilla. Muutama innokas rullahiihtäjä vielä teillä - taitavat kohta joutua ottamaan rullat pois.
Vielä mäen päälle ihailemaan maisemia, ja sitten loppumatka kotiin onkin alamäkeä.
Kuluvan viikon maanantaina oli aivan kerta kaikkiaan upeaa käydä hakemassa pyörä keskustasta pois. Poljin rauhallista vauhtia takaisin kotiin ja noin 80-90 %:lla pyöräilijöistä oli jonkinlainen etuvalo pyörässä! Hämmästelin ja iloitsin yhtä aikaa tätä. Hyvä Oulu!
Naisten pylly on nätimpi , kuin miesten :p
Kuulin tuon sanan kun pimputin kelloa koiranomistajalle (flexin kera) joka katseli toiseen suuntaan ja oli ylittämässä kvl risteystä, ei huomannut kun olin tulossa toisesta suunnasta. Omistaja hymyili ja minä hymyilin takaisin. Aurinkoinen aamu :)
Tuo on tosi positiivinen asia. Kesällä tuosta kerran ajoin, kun olin viemässä uutta Bianchia kotiin. Uutuuden vimmassa tykitin sitten sitä mäkeä alas niin paljon kun jaloista lähti, ei olis uskonu että maantiepyörällä voi tehdä niinkin pitkän hypyn. :D Onneksi alastulo oli hallittu, hyvän adrenaliiniryöpyn sai silti. Jälkeenpäin kun ajattelee, niin olishan siihen voinu päättyä koko ajokausi.
Äsken tulin kotiin mukavassa myötätuulessa ja vauhti oli aika haipakkaa välillä ja se sai hyvälle tuulelle.
Koskelantien varren pyörätietä (varsin leveä, jalankulkupuoli erotettu viivalla) Lahdenväylän jälkeen tullessani näin ajoradalle jätetyn, varoituskolmiolla varustetun auton - jota ei siis ollut työnnetty kevyen liikenteen puolelle matkan katkettua!