Printable View
Mites palautuminen tällaisesta muutaman minuutin täysillä vedosta (hiit / tabata). Voiko sen tuuppaa jonkun normaalin treeniviikon sisälle vai vaatiiko aina selkeän palautumispäivän ja harkitun ajoituksen? Taidan testailla kun ergometrillä sen vois nyt talvella toteuttaa.
Palautuminen on niin paljon ominaisuuksista, kunnosta ja treenihistoriasta kiinni. Jos vähempi ajannut, niin kovan HIIT treenin päälle seuraavana päivänä PK ihan ok noin yleisellä tasolla. Ite saatan ajaa tabatan aamulla ja ftp treenin illalla. ns valmistelee kropan. Monesti tämmöselle yli 50v sopii 2 treeniä päivässä ja sitten lepo paremmin kuin, että ajais ne 2 kovaa eri päivinä. kovin yksilöllistä on toi palautuminen eri treenimuodoista, että vain kokeilemalla löytää itelle sen parhaan.
Muutaman minuutin täysillä vedostahan palautuu muutaman minuutin :) Se miten vedot purevat riippuu päivistä ja viikoista ja väsymyksen kasautumisesta ja viikottaisesta tai jakson sisällä olevasta kuormitusjärjestyksestä. Jos viikossa on esimerkiksi lepo-teho-medium-pitkä-teho-medium-pitkä, niin toisen tehon onnistuminen on pitkälti kiinni ekasta mediumista ja pitkästä, jos niissä 'lähtee lapasesta' voi toinen teho olla vaikea. Samoin jos toisen tehon jälkeen karkaa voi olla ettei yksi lepo riitä ja koko paletti alkaa kaatumaan. Jne jne. Eli kannattaa katsoa laajoina kokonaisuuksina. Esim tehoreenissä ei ole oleellista keskiteho tai keskivauhti tai keskisyke vaan että pääharjoitus eli vedot saadaan tehtyä hyvin, alkuverkka pitää olla riittävä että kroppa on auki mutta vetojen jaksamisesta ei syödä mitään pois, loppuverkka puolestaan tähtää jo tuleviin päiviin, eli huoltaa eikä syö seuraavasta päivästä.
Bikerumorsissa juuri julkaistussa Ph.D. (lienee urheilulääketieteen tohtori?) Stephen McGregorin kirjoittamassa artikkelissa korostetaan intervalliharjoittelun merkitystä pyöräilijän harjoitusohjelmassa. Artikkelin mukaan pyöräilijän suorituskyvyn kannalta keskeisiä ominaisuuksia ovat hapenottokyky, tehontuotto laktaattikynnyksellä ja tietyissä alalajeissa myös anaerobinen kapasiteetti ja neuromuskulaarisen järjestelmän suorituskyky. Nuo ominaisuudet kehittyvät oikeanlaisessa intervalliharjoittelussa tehokkaasti.
Kuten BikeRumorsin harjoittelua ja ravintoa koskevissa artikkeleissa on tapana, tekstissä tyydytään asioiden pinnalliseen käsittelyyn eikä oikeastaan perustella mitään sen kummemmin.
Mä ainakin olen elänyt siinä uskossa, että meille aikarajoitteisille ihmisille intervallitreeni kantaa paremmin hedelmää kohonneen kunnon muodossa kuin se, että käyttäisi ne 10 viikoittaista treenituntia pk-lenkkeilyyn. Tuon suuntaista tietoa on aika monessa artikkelissa rummutettu.
Tästä pitikin jossain soveliaassa topicissa kysyä, että onko oleellista tehdä intervallitreeniä jossain suunnitelluissa, ajoitetuissa määrätynkestoisissa jaksoissa kellon mukaan? Vai kelpaako intervallitreeniksi esimerkiksi normi maastoajelu, jossa syke vaihtelee "intervallien kaltaisesti" matalasta korkeaan ihan luonnostaan, mutta epäsäännöllisesti?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti PPJ
Polari sanoo mun olevan huippukunnossa, mutta jotenkin tuntuu että voisi myös jotain järkeä ja suunnitelmallisuutta alkaa käyttämään treeneissä. Tulee tehtyä ainoastaan pitkiä 3-5h lenkkejä, kai niitä lyhyitäkin pitäisi... Mitään erityisiä tavoitteita mulle ei järkevämmällä treenauksella sinänsä ole.
Oliskin näppärää kun joku taho harrastaisi sellaista kevyttä etävalmennusta. Jakaisi Flow:n syötteen sille taholle, joka antaisi palautetta ja neuvoja.
En malta olla lisäämättä vähäisen tai olemattoman informaatioarvon sisältävien viestien määrää tässä ketjussa kysymällä onko meillä tosiaan keskuudessamme ihmisiä jotka elävät siinä uskossa että on olemassa ihmisiä jotka elävät siinä uskossa että 10 viikottaista treenituntia tuottaa parhaiten hedelmää käyttämällä ne PK-lenkkeilyyn.
Toivon että ei. Mutta monesti kestävyysurheilusta puhuttaessa se PK-treeni on pinnalla.
Ku tälle tielle lähdettiin nii ei kai sillä mitään väliä miten treenaa, ei pyörän kulkuominaisuuksiin vaikuta enää kuskin kondis, vaa pinkan paksuus, että minkälaisen mööttörin saa hankittua jopoonsa. Eli turhaa ajankäyttöä treenata, kannattaa panostaa kaikki ajankäyttö massin hankintaa, koska raha se on se joka määrää, myös pyörän kulkunopeuden, ei reeni tunnit ja taktiikat.
Olet juuri kuvaillut vanhan koulun fartlek- eli vauhtileikittelytreenin.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti JackOja
Tosin "intervallien kaltaisuus" tahtoo meillä jotka "vaan ajamme" tarkoittaa yleensä sitä ettei syke nouse tarpeeksi korkealle tai ei pysy korkealla tarpeeksi pitkään jotta voitaisiin puhua oikeasta vetosuorituksesta. Eli vetojen varsinaisesti kehittävä osa jää tällöin tekemättä tai kovin lyhyeksi.
Mä oon itselläni tehnyt jo neljättä vuotta eläinkoetta, mitä tapahtuu, jos reenaa PK:ta vähän/ei juuri ollenkaan. Kehitys on mielestäni ollut koko ajan hyvää ja pyörä kulkee joka kesä kovempaa. 79-90km lenkit kulkee nykyään n. 34 keskarilla maantiepyörällä ja tri-pyörällä ajoin juuri omat enkat 35,9km/h 78km matkalla. Kolme vuotta sitten lajia aloitellessani keskarit oli about 28 luokkaa. Pitkät matkat ovat taittuneet siinä missä lyhyetkin ja ei, mun koneesta ei ole tulut 2h kierroskonetta. Hyvin paljon ajelen 140-150 sykealueella sellaisia loppua kohden kiristyviä lenkkejä. Eka puolituntia leppoisaa, seuraava tunti sopivan työlästä ja loppuun kunnon rutistus. Juoksussa saamieni jalkavaivojen takia olen nyt sitten läpsytelyt PK:ta juosten tänä keväänä. Saa katsoa miten se vaikuttaa, mutta vauhtikestävyys alkaa jo olla selkeästi heikompaa. Siinä missä Joulukuussa 5min/km oli rentoa meininkiä 21km lenkillä se on nyt työtä 13km lenkillä. Pitkistä pyöräilytapahtumista olen oppinut sykerajani niin, että tiedän sovittaa vauhdin sopivaksi pitkälle matkalle sykkeen mukaan. Tämä taktiikka toimi erinomaisesti mm. puolikkaalla triathlonissa ja kun homma kerran toimii, niin miksi sitä muuttamaan. Pidätän kyllä oikeuden muutokseen ja siinä kohtaa kun kehitys alkaa hiipua, siirryn ehkä enemmän polarisoituun malliin. Jotenkin on kuitenkin vaikea kuvitella, että se vauhti tulisi itsestään PK:ta ajelemalla vaikka siihen jonkin kymppitempon välillä ottaisi kylkeen. Uskon, että iso vaikutus on myös sillä, että kroppa on tottunut tekemään töitä ja adaptoituu hyvin rasitustasoon. Varsinaisia intervallejakaan en ole hirveästi tehnyt, ainakaan suunnitellusti. Tapana on kyllä ollut rusikoida mäet nopeasti pois alta. Näissä syke nousee usein aika korkealle, mutta tippuu todella nopeasti takaisin ennen mäkeä oleeseen tasoon. Lenkin loputtua syke voi olla hyvin lähellä 160-170 lukemia ('koska usein vetelen viimeisen vedon niin, että se päättyy kotipihaan), mutta tipahtaa jo alle minuutissa satkuun ja sen allekin heti kun vähän istahtaa alas.Lainaus:
En malta olla lisäämättä vähäisen tai olemattoman informaatioarvon sisältävien viestien määrää tässä ketjussa kysymällä onko meillä tosiaan keskuudessamme ihmisiä jotka elävät siinä uskossa että on olemassa ihmisiä jotka elävät siinä uskossa että 10 viikottaista treenituntia tuottaa parhaiten hedelmää käyttämällä ne PK-lenkkeilyyn.
Edit:
Yleensä mulla on aika hyvä tuntuma,miltä jaloissa saa tuntua, että voimat riittää koko lenkin loppuun. Tänä keväänä olen kuitenkin astunut rohkeasti (uteliaisuuttani, mitäköhän tapahtuu jos...) tuon rajan yli ja yllätyksekseni en olekaan hyytynyt vaan voimat (voimavarat) ovatkin taas nousseet yhden naksun eteenpäin. Mä tykkään reenata kovaa ja nautin hommasta kun siinä on sopivasti irvistelyä mukana. Silleen, että voi mottaista itseään virtuaalisesti omaan olkapäähän lenkin jälkeen ja todeta, että hyvin vedit loppuun asti. Mun kilometrimäärät pyörän selässä ei kuitenkaan ole mitään ihmeellisiä. Varmaan parhaana kesänä 6tkm ja viime kesä huonoimpana 3tkm, kun kinttu leikattiin.
No on, ja ei. Riippuu reenaajasta, ja mikä on kuntoilun tarkoitus.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kuovipolku
Minulla tällä hetkellä todellakin kaikkeim paras on että ajan vaan rauhallisesti ja se kun riittää minulle, niin kaikkein paras. Jos jossain pitäisi tehdä joku tempo-osio, jännittäisin sitä etukäteen niin paljon että jää kohta koko lenkki tekemättä. Toki kun kisailin oli ihan välttämätätöntä tehdä erilaisia harjoitteita ( joten aina jännitti, lenkki ja kisa) mutta se aika on onneksi ohi.
Kyllä pk-lenkit, juurikin yli satasen lenkit ja välillä ylämäkiä ja vastatuulta, ovat ihan riittävän rasittavia. Ja ennen kaikkea, haluan vaan ajaa rauhallisesti ja omassa mittakaavassani pitkää lenkkiä ja lähteä aamuvarhaisella mieluiten ennen auringonnousua.
"Tuottaa parasta hedelmää" = tuottaa itselle eniten hyvää oloa? minulle se on näin.
Cadenssia ei ole viellä käsitelty tässä säikeessä.
Esimerkki:
Mitä fysiologisia taphtumia/eroja on jos hyvän pyörityksen ja väännön omaava ajaja ajaa esim 75cad tai 115cad 20min (esim aika ajon) samalla teholla.
Tai muita fakta tietoja liittyen cadenssiin.
No jos hyvän pyörityksen omaa niin: Matala kadessi kuormittaa vähemmän sydän- ja verenkiertoelimistöä, enemmän paikallista lihaskestävyyttä, aktivoi enemmän nopeaa II-tyypin solukkoa ja nopea kadenssi kuormittaa enemmän sydän- ja verenkiertoelimistöä, vähemmän lihasta sekä aktivoi enemmän kestävää hidasta I-tyypin solukkoa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti ville
Watit (teho) on Joulet x sekunnit eli jos samalla teholla ajat, teet saman työn, ero on lähinnä perusaineenvaihdunnan osuus ja sepä ei ole suuri varsinkin jos ajat silleen 'täyzii' :D
Lisämakuna jos on orientoitunut jompaan kumpaan kadenssin ääripäähän voi toiselle joutuminen pidemmäksi aikaa tuottaa ongelmia tai jopa kramppeja jos/kun hermotus sippaa, jopa ennemmin kuin lihas-/energia-aineenvaihduntataso. Hermotus väsyessään alkaa tekemään virhesignaaleja jotka käytännössä ovat kramppeja.
Tää on kyllä itsellekin vähän semmonen jännä homma, mihin suuuntaan tuota omaa ajamista pitäisi kadenssin kannalta kehittää. Nyt se pyörii 100-110 haarukassa ja silloin ei koivet mene herkästi tukkoon. Syke taas tykkää huidella vähän turhan korkealla, mutta täytyy tässä nyt seurailla, miten siitä lähtee kesän mittaan kehittymään. Toisaalta korkeampi syke ei tunnu kuin lukuina näytöllä, raskasta se ei tee ajamisesta. Jokus olen ajellut 300km 146 keskisykkeellä, eli ei se niin haittaa, vaikka vähän kiipeäisikin. Vetovuoroilla (neljän ukon ryhmässä) tuossa setissä pumppu naulasi jatkuvasti 160 nurkilla. Jos kiekat tippuu alle 95, niin alkaa hiipiä perikko persuuksiin, että jalat sanoo jossain kohtaa seis ja sen jälkeen niillä ei pyöritellä sen kummemmin hidasta kuin nopeaakaan kadenssia. Tänään tosin testasin (tri-pyörällä) ajaa satula niin edessä kuin sain ja survoa voimalla menemään, eikä sekään pöllömmältä tuntunut. Tällä taktiikalla kiekat oli satasen nurkissa, mutta eivät siitä juuri nousseet. Ehkä pitää tyytyä kultaiseen keskitiehen ja ajella satkun nurkilla. Hyvällä myötäsellä tasaisella 107 on semmonen optimi itselle. Tuntuu hyvältä pyöritellä.
Optimikadenssi on osittain opittua ja osittain hidas nopea lihassolujakautuman tukemaa..ts oletko nopeustyyppiä vai kestävyystyyppiä.
Mutta sitä kannattaa kokeilla vähän eri kiepoilla vakioteholla noin niinkun aika-ajonäkökulmasta. Yhteislähtönäkökulmasta tietty tarvii laajemman skaalan rytmin muutoksiin ja toisaalta kaikki ajokortilliset varmaan hiffaa että pienemmällä vaihteella on ruuhkassa helpompi reagoida muutoksiin kuin ylisuurella.
Emmä tiedä. Tasaisen lahjaton ja kovapäinen, kallistunut enemmän pitkään rääkkäämiseen, kuin lyhyisiin vetoihin. Kymppitempoa muutaman kerran kokeillut ajaa laihoin tuloksin. Siinä keskari jotain 37,5km/h luokkaa. Silloin 70km meni 34,7km/h, että kaipa se pidempään suoritukseen kallistuu. Nyt en oo tempoa käynyt edes ajamassa. Ainoa tavoite on saada pyörä kulkemaan mukavasti 180km niin, että juoksukin sujuu vielä sen jälkeen. Puolikkaan keskikadenssi tasan 100 ja silloin juoksu kulki hyvin. Nyt nuo 70-90km reenilenkit menee 33,5-35km/h haarukassa, joten realistista saattais olla semmonen 33km/h keskari tuolle 180 matkalle elokuun eka päivä. Kattoo nyt miten kroppa tottelee ja miten reeni puree. Hyvin on ainakin lähtenyt kevät käyntiin. Heti ekalla lenkillä sai lähteä niistä kyydeistä, mihin viime syksynä lopeteltiin.
Jos kuvitellaan taas se erinomaisen pyöritys tekniikan omaava ajaja.
Jos lihakseen virtaa verta vain kun se ei ole supistuneena niin saadaanko nopealla cad sinne enemmän verta minuutissa kuin hitaalla cad jos ajetaan koko ajan samalla teholla?
Niin lihaksen supistusvoima per kammenkierros kasvaa jos teho nousee ja kadenssi on matala. Tehty työ per kammenkierros lihakselle siis kasvaa. Lihaksen pingottuminen muodostaa mekaanista vastapainetta verisuonistolle. Jos sydän käy kovilla kierroksilla ja polkemisteho on korkea matalalla kadenssilla, sydän tekee painetyötä joka vahvistaa sydämen seinämän lihasmassaa. Tämä voi olla hyvä kokeneelle aikuisurheilijalle, mutta erityisesti nuorille ajajille ei. Alaveekooteho ja/tai korkean kadenssin käyttö vedoissa kasvattaa erityisesti sydämen minuuttitilavuutta joka antaa hyvän pohjan myöhemmälle kehitykselle. Liika painetyö nuorella ajajalla voi rajoittaa sydämen kasvua ja leikata koko lahjakkuuskapasiteetin kehittymistä.
Kun ärsykkeeseen tottuminen ja tilanteen tasaantuminen on huono juttu kehittymiselle, niin millä tavalla tuota korkea vs matala kadenssi harjoittelua kannattaisi jaksottaa. Millainen on riittävä variaatio, että ajamisen voi katsoa selkeästi olevan erilaista? Subjektiivisella tasolla aika pienikin ero tuntuu suurelta, mutta onko esimerkiksi tasamalla 107 vs 95 riittävä ero? Jos pyörittelyt menee yli 110 alkaa tehty työ ja rasitustaso olla aika huonossa suhteessa, ts. syke alkaa nousta ihan liikaa ja vauhti ei korreloi enää käytetyn energian kanssa. 95 tuntuu jo selkeästi hitaalta ja raskaalta. Voisiko ajatella ajavansa vaikka joka toisen lenkin korkealla ja joka toisen matalalla?
Mun lenkit ovat yleensä noin 80-90km mittaisia ja niihin ajattelin noita soveltaa. Ajan 2-3 keskiraskasta lenkkiä/viikko. Pidempiä ei tuu kauheasti ajettua, kun aikaa ei oo rajattomasti. Satunnaisesti ajelen pitkiä rauhallisempia settejä. 70km voi ajella aika kovaa, kunhan on syönyt päivän ajan hyvin ja energiatasot ovat hyvällä mallilla lähtiessä. N. 1h15min kohdalla tulee usein se fiilis, kun kroppa siirtyy vararavinnon puolelle (en tiedä, mitä siinä tieteellisellä tasolla tapahtuu, mutta fiiliksen kyllä tunnistaa). Ajallisesti reeni sisältää tällöin karkeasti 50/50 suhteessa rasvoilla ja tankatulla energialla ajoa (on tosin mahdollista, että kroppa alkaa tuolloin käyttää maitohappoa energianlähteenä). Maitohapon kanssa on oppinut aika hyvin taiteilemaan. Siitä on aika hyvä perstuntuma, paljonko koipia voi "hapettaa" niin, ettei kamelin selkä katkea ja saa sitten ajettua siitä saatavalla energialla. Ilmeiseseti kulutukseen nähden aika pienikin hiilihydraattimnäärä pystyy pitämään tuon prosessin käynnissä, mutta jos ei tankkaile mitään, seinä tulee kyllä vastaan. Tämä siis silloin, kun kelit ovat tällaisia viileitä kevätkelejä ja kuumuuden aiheuttamaa nestehukkaa ei juuri ole ja energianlähteenä on lähinnä pottu urheilujuomaa.
Kadenssia ei pidä kehittää suuntaan tai toiseen lukujen tärkeyden tähden. Subjektiivisuudella ei oikein tässä voi pelata. Pitäisi olla objektiiviset mittarit. Kadenssi ja teho ovat. Eli aika pitkälti tehomittarilla haettavia asioita luonnollinen kadenssi ja sit optimaalinen kadenssi eli millä kadenssilla saa parhaat tehot?
Toki jonkun verran voi katsoa kadenssi/syke/keskinopeus mutta siinä on paljon muita muuttujia eli johtuiko se nopeusmuutos täysin kadenssimuutoksesta..Tai tehopohjaisesti ajatellen; johtuuko pystyssä ajoasennossa korkealla kadenssilla ajetun viikkotemmon korkea keskiteho kadenssista vai ilmanvastuksesta? Entä jos on maastokuski jolla työskentelykyky parempi avoimella lantiokulmalla kuin matalassa ajoasennossa suljetummalla lantiokulmalla (jolloin myös ilmanvastus pienempi ja joutuu yrittämään enemmän että saa saman tehon). :)
^ Sitten kuin kirjoitat harjoitusoppaan, lupaan ostaa. Pitkästä aikaa muutakin kuin korkean kadenssin hehkutusta siksi, kun "pitää olla korkea kadenssi".
Itse ajattelin asiaa juuri niin, että saadaan erilaista (mutta silti hyödyllistä) ärsykettä ja kehitetään eri alueita, en niinkään siltä kantilta, että joku tietty luku pitää saada tauluun. Muuttuvia tekijöitä ei nyt ihan kauheesti ole tuon tri-pyörän kanssa. Asento on aina sama ja se ei ainakaan tunnu haittaavan hengittämistä tai muuta olemista tuon vehkeen selässä. Mukavempi tuo on ajaa kuin maantiepyörä, vaikka asento aika kumara onkin.
Maantiepyörääni verrattuna olen sillä aina noin pari kilsaa keskareissa edellä. Kun reenejä saa riittävästi kasaan, voi niistäkin vedellä jonkinlaisia johtopäätöksiä, mutta ekan kisan fiiliksiin nojautuen satkun keskikadenssi ei ihan pahasti voi olla metsässä.
Tein tänään 111km lenkin tri-pyörällä ja ajelin huomattavasti matalammalla kadenssilla, kuin yleensä. Tais olla keskikadenssi 88, kun se normaalisti on jotain 98 paikkeilla. Syke oli kympin alempana, kuin korkeammalla kadenssilla,ja filo kulki ihan yhtä hyvin. Käytännössä ajelin niin, että 90-95 haarukassa koitin sitä pitää ja alamäet vetelin aika isoilla pykälillä. En ne koivet tuollakaan taktiikalla sen enempää jumiin menneet. Tärkeintä tuntuu olevan se, ettei murjo liian isoilla vaihteilla. Kevyet kammet on se juttu, ajoi sitten nopealla tai hitaammalla kadenssilla. Poljinkontrolli on kyllä pyörityksen suhteen parempaa hitaammalla tahdilla. Tänään tuuppasin vielä satulan niin eteen kun sain ja pistelin menemään. Tuon hitaamman pyörittelyn kanssa ajoasennonmuutos toimi hyvin. Paluumatka oli ihan hirveää vastatuulta. Sellaista, että piti melkein jo kaivaa pienempää eturatasta käyttöön. Siinä kohtaa en oikein tiedä, mikä se paras taktiikka olisi. Nopeampi pyörittely nosti kyllä sykettä, mutta tuntui kuitenkin hieman helpommalta.
Tuota pyörittämisen järkevyyttä olen pohtinut ihan muutenkin. Ajelin talven aikana useita settejä rullia niin, että pidin jonkun tietyn tavoitesykkeen tunnin ajan ja säätelin sitten raskautta reenin aikana niin, että se ei ylittänyt, eikä juuri alittanutkaan tuota lukemaa. Käytänössä puolen tunnin kohdalla yksi naksu kevyemmälle. Moneen otteeseen tein sellaisen havainnon, että tehokas pyörittäminen nostaa sykettä vitosella ylöspäin. Ihan sama millä sykkeellä ajoi, takareisien reippaampi mukaan ottaminen nosti sykettä välittömästi. Jos sitten on tarkoitus edetä mahdollisimman kovaa mahdollisimman taloudellisesti, niin kannattaako tuo tehokas pyörittäminen vaan unohtaa ja tehdä enemmän töitä vaan etureisillä? Pyörittää vain sen verran, ettei ajo mene junttaamiseksi.
Sky / British Cycling - Head physion mietteitä:
- There is NO difference in muscle group recruitment between 80 – 120 rpm with your cadence
http://velocitysportscycling.com/cyc...from-team-sky/
Ja heti perään:
- There is NO benefit, and even a loss of efficiency, in pulling up with your hamstrings during your pedal stroke.
Olen ilmeisesti polkenut hiukan liian usein, liian reippaasti omalle kunnolle, kun toissa-aamuna herätessäni ja sängyssä ylös noustessani toinen takareisi vähän kramppasi. Vähän hämmentävää, kun lihakset eivät tuntuneet kipeiltä, vain pientä, esim venyttäessä tuntuvaa jähmeyttä edellisen päivän polkemisista, muttei mitään sellaista kipua mitä joskus salitreenin jälkeen. Vai voisiko olla, että se vaan magnesiumvajausta tms?
Hyvää settiä Markulta!!! Itse en enää vuosikausiin, oikeastaan -kymmeniin ole polkenut pyörää mitenkään tavoitteellisesti vaan olen pyrkinyt optimoimaan mukavuuden ja suht' matala kadenssi on minulle siinä ihan avainasemassa vaikka nopeus pysyykin jotakuinkin samana. Olisi kyllä todella mielenkiintoista mittailla (kuten sledgehammer), miten itsellä kadenssi vaikuttaa syke/nopeus/teho -arvoihin. Täytynee kuitenkin vielä himmailla tämän kanssa, koska Vectorien hankinta ei ole ihan kärkisijoilla meikäläisen listalla :)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Markku Silvenius
Venyttelyn, magnesiumin, suolojen, nesteen tai todennäköisimpänä noiden kaikkien puutteen yhdistelmä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Nana
Kramppi johtuu yleensä siitä, että treenattu yli. Sitten kun saat kokovartalo- tai alaraajakrampin, niin syy todennäköisesti muu.