Äsken kruisailin leppoisasti jäkärillä. Silti PB Haltialan peltopolulla, kappas. Vaikka renkaatkin rullaa patskasti
Printable View
Äsken kruisailin leppoisasti jäkärillä. Silti PB Haltialan peltopolulla, kappas. Vaikka renkaatkin rullaa patskasti
Kruisailtiin pojan kanssa Helsingistä Porvooseen. Huomenna takas.
Tänään Pilvijärvelle uimaan ja takaisin. Ristuksen per… mutta tuo meltsi Söderkulla väli on kyllä tyhmin ikinä. Jo keskiajalla sitä käytettiin kerettiläisten surmaamiseen rovion sijasta. Saivat valita ajaako pyörällä Vartiokylän linnakkeelta Söderkullaan hevosen perässä vai menevätkö roviolle. Kaikki valitsivat rovion.
Ihan äsken, tunti vaihtelevasti asfaltti-sora asfaltti.
:D:D:D:DLainaus:
Alkujaan tämän lähetti MRe
Kaverin kanssa jätskille ja uimaan ja siinä sivussa 67 km gravelia ja polkujakin vähän käytiin ajamassa.
Näin aamuyön tunteina ajaessa huomaa kuinka sähköpyörän kuljettajat ovat siirtyneet talvi moodiin vaatetuksessa.. on paksua housua ja toppatakkia päällä.
^ joo! minäkin kuuden maissa jo lyhkösillä ja paljon tuulipukuisia muita pyöräiliöitä.
Äskön tulin lääkäristä, ajoa tälle päivälle kertyi 127km. Mutta rauhallista ajelua.
Eilen maastossa 2.5h. Tuntuma oli vähän hukassa alustaan, kun tuntui koko ajan että mutkiin mennään liian varovaisesti tai sitten ahnaasti ja DHF lähti alta.
Tänään satkun soravoittoisesti. Alla olleet Rutlandit ovat pehmeät ja kivat ajaa. Ehkä myös nopeammat, kuin leveät Aventurat. Melkein voisi sanoa, että hauskimmat renkaat, mitä mulla on ollut tai mitä mulla nyt on ajettavissa. 50-milliset Aventurat ovat vähän löllykät, mutta ovat parhaimmillaan alustan käydessä karkeammaksi; 38-milliset Pathfinderit ovat hyvät, mutta hajuttomat ja mauttomat.
Vähän taitaa ikä painaa Rutlandeja, sillä pieniä kosteita länttejä näyttää ilmaantuvan. Litku lotisee vielä renkaassa, eivätkä kylje tihkua, niin kovaa ajoa vaan.
Tänään 148 km gräveliä apinan raivolla. Satasen kohdalla alkoikin siksi ikävät krampit vaivata loppumatkan ajan. Kaikki paljo (yli 4 l) neste suoloineen kyllä imeytyi kun mitään ei tarvinnut jöpöttimen kautta poistaa. Pelkästään hikenä.
Mutta hyvä fiilis, eräs vv-projekti tuli päätökseen määräajassa ja täydellisesti suoritettuna. Kivoja reittejäkin oli.
^krampit on todella inhottavia. Mulla on välillä ollut kovan päivän jälkeen sisäreidet herkät kramppaamaan jo ajamisen aikana: kramppaava jalka pois lukolta ja heiluttelua ja ravistelua.
Kotona olen ryystänyt oluen sijaan jotakin nesteytykseen tarkoitettua. Nyt on ollut Starin Restore-poretabletteja. Samoja olen käyttänyt ryyppäämisen jälkeen aamulla, jos tuntuu, että mikään ei pysy sisällä.
^Mä vedän kotona lenkin jälkeen pari teelusikallista suolaa jos meinaa krampata. Auttaa.
Tänään maastossa 3h30min. Missähän kaikki on, kun yhtään lajitoveria ei taaskaan näkynyt.
Himas. Eilisen Tallinnan reissun jäljiltä taas jalat on kuin viininpolkijalla…Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti F. Kotlerburg
https://uploads.tapatalk-cdn.com/202...e10c4a5573.jpg
Viikko on syöty hotelliaamiaisia ja muutenkin täysin turhaa tunnesyömistä (hot.huone on henkinen vankila).
joten mikä avuksi tytöt ja pojat? Vad ska man göra? Pitkä lenkki massan polttoon! Ei brevitti!
Vasta nyt vuosikilsat 2000 km. Sunnuntait on nyt juoksupäiviä kotoympäristössä.
Levin rinteiltä Ruotsin puolelle Muoniossa, tarkkaan ottaen sillan CET-vyöhekkeen ekalla P-paikalla banaanitauko. Toin kuoret mukana Suomeen. Sinne meno meni nopsaan, takaisintulo heti vaikeaa, selässä tuntemuksia. Tuuli kävi koillisesta.
Toinen akuutti oire sattui kantaessani matkalaukkua autolle; laukun pyörä osui kahdesti oikeaan pohkeeseen. Tämän takia putkelta ajo ei onnistu tuskitta.
En tykännyt lenkistä, ei toistamiseen 135,8 km lenkkiä, kun ne lupaa vielä vain +10*C kelejä pohjoiseen lähipäivinä. Korkeusero merkittävä: 330 m (Olos) / 190 m (Levijoki)
Minut on helppo tunnistaa. Keltainen kanuunapaita, kanuunakäsineet ja valkoinen KASK.
Paita kyllä piiloutuu seuraavalla lenkillä viileyden takia.
Kramppien ja hapotuksen ennaltaehkäisy on karbonaatti. Pieni määrä ruokasoodaa eli natriumbikarbonaattia ja vähän vettä, "nautitaan" pari tuntia ennen suoritusta. On pahanmakuista, viereen pitää varata mehua, kahvia tms.
Sain kesäkuussa tavoitteen 2000km/kk täyteenk 2063km. Tänään ajelin 41km sadekamppeissa sateessa, ei se nyt niin kamalaa ollut. Viime perjantai olikin yllättäen vapaapäivä töistä, ajelin sen satasen sitten Säijää kiertäen. Niin paljon helpommin tulee kun ajaa työmatkakiemuraa.
Oikean käden keskisormessa on jännerepeämä ja sormi lastassa nahkiaiskauteen asti, että ei tartte uimista miettiä kun lasta ei saa kastua....kurarukkaset joka lenkille mukaan.
Just äsken pari tuntia. Piti käydä ajamassa kehä kolmonen Bembolestä Suutarilaan. Nyt remontit on 99,9% ohi. Ehkä 5m asvattia puuttuu.
Mutta olipas kiva ajella aamusta eilisten kaatosateiden jälkeen, sellaisessa perinteisessä lempeässä suomalaisessa kesäkelissä.
Ei sitten tarvinnut operoida enempää. Mulla operoitiin aikoja sitten vamma, jossa keskisormen jänteen mukana oli irronnut luuta. Paraneminen oli hidasta, eikä ylimmästä nivelestä tullut kaksista, vaan aika rujo ja vino.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti tempokisu
Oikeastaan koko käden toiminta häiriintyi yhdestä sormesta ja harjoitin kättä pitkään kahvakuula- ja otevoimaharjoitteilla.
Äsken 1.5h kevyesti maastoa. 8h tälle viikkoa ajettu maastossa eikä ainuttakaan maastopyöräilijää ole tullut vastaan. On tainnut koronan aiheuttama harrastajakupla puhjeta.
Tänään tunnin verran sekalaisella alustalla renkaiden tiivistysajoa: pitävät. Samalla tuli maisteltua pientä ohjaamon muutosta: tanko hieman alempana ja kahvat käännettynä aavistuksen -urheilulliseen sopivampi, aktiivisempi liukkaalla soralla.
Pari tuntia luomuläskillä Jakis-Malminkenttä-Kivikko. Mintissä kunnossa polut eikä lainkaan märkää. Ilokseni havaitsin, että Kivikossa on saatu se kaupungin pilaama DIY pumptrack takaisin kuosiin.
kaupunki kierros Tampereella Pyhän ympäri ja sepeliä oli yllättävän paljon kelvillä.. saa nähdä lakaistaanko niitä enään vai tuupataan kohta lisää :eek:
Eilen 57km, tossa oli neljä päivää edellisestä lenkistä kun oli mökillä paljon kärräämistä ja tekemistä ja sateeseenkaan en viitsinyt mennä. Ajatus oli, että otetaan lenkillä muutama spurtti sillai että sattuu kunnolla, mutta en saanut millään kehoa siten hereille että olisi onnistunut, alkukiihdytys onnistui hyvin, mutta sitten kun olisi pitänyt alkaa tappelemaan väsymystä ja kipua vastaan kroppa tuntui ihan fletkumadolta ja homma kuivui siihen. Sen sijaan parikymppiä sellaista ylikovaa dieselvauhtia onnistui ihan hyvin. Äh, onko tää nyt sitten ikääntymisen mukanaan tuomaa juttua ettei saa kroppaa innostumaan runttauksista. Toisaalta ihan kaiva, että alkuhissuttelun jälkeen koko lenkki meni sitten alle kahden tunnin, mikä mulle on ihan ok menoa.
tuttu ilmiö. itellä 60v ja vielä ns tavoitteellista treeniä. Kovien treenien tekeminen vaatii vuosi vuodelta päältä enemmän. Veikkaan että vanhusten kroppaa ei ole tarkoitettu allout juttuihin ja sellaisen treenin tekeminen haastaa. 10h siivua tulee ihan helposti.
Toinen juttu mikä on tässä vuosien varrella muuttunut, niin on se että lämmön tarve kasvaa koko ajan. Kun on helleilma niin tuntuu että keho toimii sujuvammin ja kovat vedot onnistuu paljon paremmin, mutta autas kun putoo alle 20 asteen ja etenkin jos on viilentävä tuuli niin jäykistyy jalat jos ei ole sukkahousua menossa mukana. Niin, itse ihan kohta 55 eikä urheilutaustaa, mitä nyt viimeiset kymmenkunta vuotta koettanut rimpuilla viimeistä käyttöpäivää edemmäs (parasta ennen -päivälle ei voi enää mitään). 'tavoitteellisuus' on mulle hyvin suhteellinen käsite, pitkää matkaa kohden olen koettanut vähän tavoitella niinku. Ei tosin enää niin vakavasti kuin hetki sitten. On topic: eilen noin 45km arkilenkki, tuuli oli kiva etenkin siinä kohtaa kun oli myötäinen.
Olen minäkin huomannut etten enää ole niin arctinen...
Pari tuntia ja 25 km Mustavuorta ja Uutelaa luomutäpärillä. Hauskaa oli, oikein hauskaa.
Tänään reilun satkun tarkoituksena ajaa enemmän soraa. Keli oli aikaisempien päivien tapaan vaihteleva. Vaikka itse en kastunut, niin paikoin tiet olivat sadekuuron jäljiltä märät.
Ajatuksena oli kokeilla renkaita, eli Teravail Washburneja (42 mm). Kulku oli oikeastaan käytännössä samalla tasolla, mitä Rutlandeilla -vähän huvittavasti sama 3.2 km:n sorasegmentti meni lähes samalla keskinopeudella (Rutland 31.6 km/h, Washburn 31.7 km/h). Kelikään nyt ei ollut sama, joten tuskin tuosta mitään voi päätellä.
Toinen koesegmentti jä heikommaksi (7,4 km; 28,3 km/h). Toki soratie oli osin tahmea sateen jäljiltä, eikä takarenkaan pehmeneminen auttanut asiaa. Seuraavalla kerralla sitten.
Ensimmäistä kertaa korvissa olivat kuulokkeet, joihin annoin Fenix 6:n kertoa sykkeistä yms. Stravan live-segmentit tulivat myös koekäyttöön.
Puolessa matkassa (ja lähes kotona) piti pysähtyä pumppaamaan ja lopun kurvailin rennosti sorateistä nauttien. Seuuravalla kerralla kuulokkeiden kotelo tulee ajopaidan taskuun, jotta tositoimien päätyttyä voin poistaa ne korvistani.
Joku vajaa kympin lenkki sekalaista alustaa retkisetuppia testaillessa. Yllättävän paljon vaikuttaa kiivetessä tuo lisäpaino vaikkei sitä varmaan ollut kuin 7-8kg.
Muuten jäänyt kyllä todella vähäiseksi ajot lähiaikoina kun joko sataa tai on liian kuuma.
Kolmisen tuntia ja 35 km sähkötäpärillä Mustavuori-Vuokki-Ramsinniemi. Parit uudet polutkin tuli bongattua.