Sunnuntain jalkalenkillä Raaseporin metsissä kolme peuraa seisoskeli tiellä ja lähestyessäni väistivät tyynesti metsän puolelle
Printable View
Sunnuntain jalkalenkillä Raaseporin metsissä kolme peuraa seisoskeli tiellä ja lähestyessäni väistivät tyynesti metsän puolelle
eilisellä aamuaamukoirienpissatuslenkillä tuli metsässä vastaan ANOPPI ....iltapäivän maastopyörälenkki tyttären ja Hulda-koiruksen kanssa näytti hirven lähietäisyydeltä (Hulda jahtasi sen ripauksen kauemmas) ja suuren suuri sammakko keskellä tietä (Hulda testasi prinssiksi muuttumista...pussaili innolla mutta muuten jätti rauhaan...)
Omaa anoppia ei metsässä näy, kun se on enempi puutarhaihmisiä. Kun se tykkää aina möyriä sormet mullassa, niin hommattiin sille pieni siirtolapuutarhapalsta aidatulta ja vartioidulta alueelta. Silloin tällöin käydään kastelemassa siellä kukkia ja laitetaan kynttilöitä luomaan tunnelmaa, mutta tosi hyvin on siellä viihtynyt jo 20 vuotta...
Tänään aamulla käytiin koiran kanssa ällistelemässä mm. rusakoita, oravia ja peltohiirtä.
Vuoden ekat hepat näin eilen.
Hui. Hyppäsitkö pusikkoon ja tekeydyit kuolleeksi? Jättikö rauhaan?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Ines
Hirwenmullikka ja kaks pyytä. Reppuun pistettäviä kaikki.
nitä.on.paljon.koska.muutenkin.lenkit.on.niin.eri tyylisiä...näkyy.jäniksiä.perhoset.kirmailee.o janvarsikukissa.jne.jne....koko.ajan.tulee.tarkkai ltua.luontoa..
Miltei täysvalkoinen pupu singahti lopun siirtymätaipaleella eteen ja hetken siksak-kimpolun jälkeen otti suorempaa linjaa ja kovempaa vauhtia. Saakelin lanattu soratie.. ei mitään mahiksia pysyä matkassa..
.. mutta tien huono kunto ei estänyt yrittämästä :D
jos anoppia tarkoitat...niin en hypännyt puskaan...mulla on aivan unelma-anoppi ...toisin kuin miehelläni....Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti snowfake
Kyy luikerteli edessä Solvallan pururadalla. Tuollainen puolimetrinen läski.
Säikähdin kyllä vähän, kun melko kohdalla huomasin.
Sisilisko meni pyörätien yli livakkaa vauhtia.
Kolme kyytä samalla lenkillä eri kohdissa. Ylsi kerällä pientareella, toinen littanana tiellä ja kolmas luikerteli tietä ylittämässä.
Pieni koira juoksenteli yksinään Rusutjärvellä tiellä kun saavutin sen. Arvoin siinä sen vierellä hetken ajaen ja ympärilleni pälyillen että mitä tuon kanssa pitää tehdä. Koiralla ei mielestäni ollut kaulapantaakaan josta olisi voinut kuikuilla jotain puhelinnumeroa. Ketään ihmistä ei näkynyt missään. En minä sitä mukaankaan voinut ottaa joten sanoin sille että "menehän kotiisi nyt äkkiä!" ja ajoin pois paikalta. Koira jäi sinne juoksemaan keskelle ajotietä.
Mitä tuommoisessa tilanteessa pitäisi oikeasti tehdä? Jäädä kykkimään sen kanssa tunniksi siihen josko joku tulisi? Ei sitä mukaankaan kilpapyörällä voi ottaa.
Toivottavasti hauva ei jäänyt auton alle lopulta vaan löysi tiensä kotia ehjänä!
ps) Useamman kerran joskus on joku iso "verenhimoinen" hurtta yrittänut juosta perässä, ei siinä tule mieleen pysähtyä katsomaan että kenen se on ja miten hauva saataisiin omistajilleen takaisin. Mutta tämä oli pieni eikä ollut agressiivinen joten olisin jopa uskaltanut sen kiinni ottaa tarvittaessa. Johonkin saksanpaimenkoiran tms kokoiseen otukseen en uskalla mennä kyllä koskemaan jos se tulee "tappomeiningillä" kohti. :eek:
"Äiti antaa ruokaa!" taisi tehota yhteen tuollaiseen tiellä seikkailleeseen koiraan, ainakin se lähti kovaa vauhtia painelemaan poispäin.
Toisella kerralla menin parisataa metriä sivutietä lähimmän talon pihaan ja kyselin koirasta puutarhaa kitkeneeltä naiselta ja olihan se koira tunnettu "mutta se tulee aina omia aikojaan takaisin".
Kolmannen kerran koira oli ilmeisen väsynyt ja jotenkin selvästi karanneen ja eksyneen lemmikin oloinen, joten juttelin sille ja yritin turhaan etsiä puhelinnumeroa kaulapannasta. Ehdinkin jo pohtia, mahtaako asia kiinnostaa poliisia näin maaseudulla, kun hiljaa ajava auto lähestyi ja seurasi iloinen jälleennäkeminen eli tarinalle saatiin happy ending.
Voisihan poliisille soittoa perustella ilmoituksena liikennettä vaarantavasta tekijästä, vaikkei se hälytyspartion liikkeellelähtöön johtaisikaan. (Ja koiraystävälle jäisi hieman parempi omatunto...)
Pyörää tunkatessa musta kyy vipelsi eturenkaan edestä loitommalle. Muuten lenkillä ihan perusmeininkiä, korpit lauloivat kauniisti ja hevoset olivat paskoneet polut.
Orava istuskeli hiekkatien laidassa järsimässä käpyä kaikessa rauhassa. Vasta siinä vaiheessa kun olin noin metrin päässä päätti kurre siirtyä viereisen kuusen oksalle jatkamaan ateriaansa.
Ensimmäiset voikukan kukinnot tuli myös nähtyä. Kohta niitä lienee joka paikka täpösen täynnä.
Tikka hakkasi sähkötolpassa metallia sen verran antaumuksella, että sääliksi kävi hölmöä luontokappaletta...
Meneekö kärmekset silleen rullalle/kerälle? Vai sihisikö joku koiranpaska mulle? Juoksulenkillä siis mahdollisesti bongattu kevään ensimmäinen kärmes tien reunasta.
Vähän yllättäen tuli nähtyä lenkillä kolme jänistä. Kirkas keskipäivän auringonpaiste ja avoimet paikat. Eiks nuo yleensä liiku avoimilla paikoilla enemmän hämärissä...? Pari kurkea myös pasasteli pellolla tien vieressä.
Pari rantakäärmettä bongannu lähiaikoina Bodomin pohjoisilla teillä. Toinen oli poikittain tiehen nähden ja päräytin sen päältä kun huomasin vähän myöhässä ja toinen rullalla myöskin tiellä mutta sen ehti väistää.
Ei niin kiva kokemus eilen.
Mukava alamäki, ei autoja, ei oravia. Kunnes poks! Joku/jokin iski vasempaan silmäkulmaan, aurinkolasien ja kypäränremmien väliin. Hitto kun sattui. Pikainen tarkastus ettei vaa verta vuoda, ei onneksi. Sopivasti puiston parkkialue liki, ei ku kattomaan peilistä mitä on meneillään kun tuntui että vähintään se oli kirves joka naamaan iski.
Pieni turvotus ja punanen laikku, ei muuta. Joku amppari varmaan.
Heken istuskelin, painoin kaameata pahoinpitelyä kärsinyttä kasvojen kohtaa veteen kastetulla paperitukolla ja mietin oisko suunnattava lekurille, tosin mitä ne sanos? varmaan, jotta ajoit kolarin jonku ötökän kans. Eli jatkoinpa sitte lenkin loppuun, kuka sitä kesken ajon kotia? Kotona sitte voiteita ja buranaa.
Ny aamullahan se vasta iloksi pukkas, vasen puoli naamasta on ihan turvoksissa. Ei ajatustakaan piilarien laittamisesta. Ei ajatustakaan ajamisesta.
Luontokokemus, jonka oisin voinu jättää väliin ihan kevyesti.
Kävin puskapissalla kesken maastolenkin ja bongasin korvasienen. Eli jatkossa sienikori mukaan.
Kesän eka eilen täällä, död.
http://img687.imageshack.us/img687/3658/kuva005y.jpg
Paljon Suomen lippuja ja Leijonapaitoja. Ja Iloisia ihmisiä :):)
Korvasieniä :)
Puolen päivän jälkeen 5 kyykäärmettä(3 mustaa ja 2 ruskeata) Espoon keskuspuistossa.
hiljaisella metsätiellä iso iso kettu ja vauva vauva kettu tulivat yllätetyksi kun tulin maastofillarilla...lähtivät eri suuntiin...toivottavasti löysivät toisensa!!!
Ylästössä lauma hevosia ratsastajineen pehmentämässä polkuja.
^Et kysynyt että kenen teistä vuoro se olis ollut potkia puupat polun sivuun?
Asiaan:
hyvin varhain sunnuntaiaamusta rusakko jähmettyi Bettyn valokeilaan alamäessä, ei auttanut kuin pysähtyä ja sammuttaa tuikku että pupu pääsi kirmaamaan minne-se-nyt-olikaan-menossa.
Kävin tossa vähän ajelemassa EKP:ssa ja maakaasulinjaa pitkin ajaessa huomasin valkohäntäpeuran polun vieressä. Tervehdin rauhallisella äänellä sanomalla "Terve" ja se vaan katseli. Tän jälkeen vilkuttelin sille ja sit se vaan heilautti korviaan ja käveli häntä heiluen metsän puolelle :D Normaalisti noista valkohäntäpeurista ei paljoa näe, mutta ilmeisesti rauhallinen lähestyminen vaikutti siihen, että eläimestä näki tällä kertaa muutakin kuin vain vilauksen :)