Ei mulle ole kyllä montaakaan huonoa kokemusta sähköpyöräilijöistä. Sekoilijoita on kaikilla liikennevälineillä, osa fillaristeista vaan pihalla esim väistämissäännöistä yleisesti, mutta ei sähkärikuskit erotu mitenkään muista. Sähköskuutit sitten yksi perkle ja siihen kulttuuriin kai kuuluu kaikenlainen perseily.
^
Ihan samat kokemukset
Toi eräs Akkutehdashan kauppaa tuollaisia 2-20KW ,moottoreita ja fillareita ja mainostaakin niitä FB:n sähköpyöräryhmissä. Ei siinä, samalla lailla noi Espoolaiset mopotkin kulkee, usein ilman valoja ja useampi päällä. Joskus voi yllättää mutkan takaa hiekatieulkoilureiteillä tai tulla kevlillä vastaan eturengas ilmassa. Melko sivistyneesti ajelevat töpselipyörät mopoihin verrattuna.
Sinä aikana, kun olen asunut länsi-uudellamaalla (n. 20 v.), 1 mopoilija ja 1 kevarihemmo ovat ajaneet vastaantulijan nokkaan ja henki pois. Jälkimmäisen tapahtumapaikan ohi ajoin tuoreeltaan. Ensin mainitulla oli kuulema viritetty peli ja mutkan takaa tuli kuorma-auto. Jälkimmäinen lensi ekan auton yli ja takaatullut ajoi päälle.
Yx kerta ajeltiin jälleen meidän paikallistietä eukko speedbikellä edellä ja mä 25 kmh fillarilla perässä. Eukko sanoi, että poliisi oli ajanut hissukseen mun perässä pitemmän aikaa enkä edes huomannut sitä. Mitähän ne olivat vailla ?
Aamulenkillä kelviosuudella tapahtunutta. Ensimmäisen kerran näin nappikaasulla varustetun potkupyörän n. 2-3v pojalla. Ihan reippaasti tuntui kulkevan. Ihmettelen vanhempiensa ajatuksenjuoksua.
Aamukävelyllä läheltä havainnoitua:
Lähiön pääkatu, jolla kuitenkin tässä kohtaa kolmenkympin nopeusrajoitus ja hidastetöyssyt suojatien/pyörätien jatkeen kohdalla.
Lähestyn suojatietä ja olen varmastikin noin 99,9% autoilijoiden mielestä sillä tavoin valmistautumassa ylittämään sitä niin että se tekee heistä väistämisvelvollisen. Niinpä tämäkin herra autoilija hidastaa selvästi enemmän kuin pelkkä töyssyn pehmentäminen vaatisi.
Tässä vaiheessa takaani on kuitenkin tullut kohtuullista vauhtia ajava tavishybridipyöräilijä, joka ehtii ajoradalle ennen minua. Mitä tapahtuukaan?
Autoilija ei pysähdykään odottamaan sitä että astun suojatielle ja ylitän ajoradan vaan kiihdyttää liikkeelle.
Fillaristi ehtii kuin ehtiikin auton nokan alta pois, mutta pysähtyy kadun toiselle puolelle ja levittää kätensä kysyvästi. Ei sen puoleen, minäkin jään jokseenkin hämmästyneenä katsomaan auton perään.
Ilmeisesti autoilijan tietoisuuteen iski ajatus siitä että pyöräilijä on kyseisessä paikassa väistämisvelvollinen ja hän sen vuoksi tunsi että oli aivan pakko lähteä liikkeelle (siitä huolimatta että hänen olisi tullut pysähtyä antaakseen tietä jalankulkijalle). Muutenhan nuo fillaristit, jotka kuvittelevat itsestään ties mitä, vaikkeivät edes tunne heitä koskevia liikennesääntöjä, olisivat taas vieneet pisteet ja voittaneet!
Viime viikolla tulin töistä pyörällä. Hidastin väistämisvelvollisena autoradan ylitykseen. Autoilija huomasi tämän ja näytti käyttävän etuajo-oikeuttaa paitsi että takaani ryntäsi invamopoilija vauhdilla moottori suristen suojatielle ja juuri ehti auton nokan edestä yli. Autoilijan ilme oli melkoisen säikähtänyt ja viittoi sitten minuakin menemään yli. Jos en olisi ollut melkein kotona ja farkuissa olisin ajanut tuon pässin kiinni kysynyt, että miten meni omasta mielestä.
Eilen meinasi taksi tempaista päälle oikealle kääntyessään. Ajoimme molemmat Hitsaajankatua kohti Laivalahdenporttia, minä pyörätiellä ja taksi ajorataa. Minä jatkoin suoraan Laivalahdenportin yli ja taksi kääntyi oikealle, mutta ei halunnut väistää minua, vaan meinasi ajaa päälle, vaikka mielestäni näki minut selkeästi. Vaihdoimme muutaman sanan ja kuski oli selkeästi sitä mieltä, että koska pyörällä ei ole etuajooikeutta suojatiellä, niin minun olisi pitänyt väistää. Sillä, että hän kääntyi, ei ollut taksikuskin mielestä mitään merkitystä. Koitin valistaa, mutta ei tainnut mennä perille, joten pyysin palauttamaan ajokortin siihen kauppaan, mistä ostetusta Kindermunasta hän oli sen saanut. Kuski oli siis ihan vanhanliiton kantasuomalainen eikä näitä uudenmpi maahanmuuttajataustaisia, eli oletan, että hän oikeasti saattaisi tietää, muta maan tavan mukaan ei vain välitä.
https://goo.gl/maps/RAmQ6mjU59sXyncL9Laivalahdenportin molemmilla puolilla on kelvi ja tyhmempikin näkee että suojatien rinnalla kulkee pyörätien jatke: https://goo.gl/maps/RAmQ6mjU59sXyncL9
Paikka kuuluu muuten niihin, joissa olen surutta valinnut liikennesäännöistä piittaamattoman spandexin roolin eli ajan ajoradalla, koska koen sen turvallisemmaksi vaihtoehdoksi.
https://goo.gl/maps/RAmQ6mjU59sXyncL9https://goo.gl/maps/RAmQ6mjU59sXyncL9
Melkein enemmän autoilijat antavat tietä siellä missä heillä on etuajo-oikeus, kuin siellä missä niiden kuuluisi väistää. Näitä tapauksia on jokaisella ajokerralla jos vain on ajoradan ylityksiä.
Oli suojatietä tai ei, kääntyvä autoilija väistää vaikka siitä peruuttaisi kamelilla ratsastaen yli. Kuski kyllä näki minut mutta päätti mennä edeltä. Täytyi itsekin pitää pää kylmänä ja sormet jarrukahvoilla kun vedin haaston oikeaoppisesti loppuun saakka. Ei liikaa marginaalia jäänyt, mutta taksari kyllä lopulta hiljeni ja toivotteli hyvää päivänjatkoa. Mitään anteeksipyyntöä tai väärässä olemisen myöntämistä en havainnut, mutta saattoihan siinä pieni ajatus herätä, tai sitten ei.
Eilen ystävällinen autoilija keskeytti sometuksensa Pirkkolassa ja pysähtyi risteyksessä antamaan tietä pyöräilijälle.
Useampikin takanaan ajanut ilmaisi tästä närkästyksensä sillä autoilijoille paloi vihreä valo. Kuten taas kevyelle liikenteelle päinvastoin ei.
Hyvin on Annin ja Marian opit saatu ajettua perille.
Viime viikolla Huopalahdentiellä keskustaan päin Hesen kohdalla olin jatkamassa pyörätieltä suojatien yli ja minua vastaan tuli kävelijä. Vihreillä tietysti. Minun suunnastani tuli autoilija ja oli kääntymässä oikealle. Näytti siihen jarruttelevan meidän vuoksi, mutta näki ilmeisesti juuri ja juuri auton mentävän rakosen minun ja kävelijän välissä ja yritti sitten kuitenkin mennä ensin. Sain fillarin pysähtymään juuri auton peltiä vasten, ja jopa niin että tuli vaan pientä naarmua autoon ja stemmi kääntyi. Pyöräilijän liike-energia jatkoi lonkan kohdalta auton peiliin ja siitä ylävartaloa tuulilasille ja konepellille. Saakelin puusilmä! Onneksi ei tullut pientä ruhjetta enempää.
Ajoin kolarin auton kanssa reilu vuosi sitten Espoon Leppävaarassa kun auto ajoi pysähtymättä stop- merkin ohi ja katse tiiviisti vasemmalla ja itse tulin oikealta. Pari kylkiluuta meni, varusteita ja kuiturunkoinen vanha syklo naarmuille. Tein rikosilmoituksen, kävin kuvauksissa jne ja tein asiat "niin oikein kuin osasin". Homma ei edennyt käytännössä mihinkään kunnes noin kuukausi sitten poliisi otti yhteyttä ja kyseli lisätietoja (jotka kaikki oli kirjattu rikosilmoitukseen). Mehiläinen sen sijaan musiti reilun tonnin laskulla koska IF oli "kiistänyt" laskun kuin vuosi turmasta oli mennyt umpeen. Otin yhteyttä Mehiläiseen ja sanoivat että lasku on aiheellinen ja pyysivät ottamaan yhteyttä vakuutusyhtiöön. Poliisin mukaan tapaus on siirretty uudenmaan syyttäjänvirastolle ja heillä ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Lasarettilasku on tietty mennyt perintään ja vakuutusyhtiö ei tietenkään vastaa yhteydenottoihin. Jotenkin on sellainen olo että ei tekisi mieli maksaa laskua vaikka mitä tapahtuisi vaan kai se on pakko..
^ Ilmoita perintäyhtiölle, että lasku on riitautettu, lopettavat kyllä perinnän. Lain mukaan riitautettua laskua ei sa periä.
varmastikkin lasku on aivan oikeallinen.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti ArtoW
henkilö on käyttänyt yksityisen lääkäriaseman palveluita luottaen/uskoen vakuutuksen(sa) maksavan kyseiset lääkäriaseman kulut (oliko mikä vakuutus minkä perusteella katsottu vakuutuksen maksavan, oma tapaturmavakuutus vaiko auton liikennevakuutus?).
nyt jos/kun vakuutus ei ole lääkäriaseman kuluja maksanut, niin lääkäriasema mielestäni aivan aiheellisesti perää laskujaan ”palvelveluitensa tilaajalla” joka mielestäni olisikin velvollinen ne maksamaan (siis etenkin mikäli ei etukäteen ollut saanut vakuutusyhtiön maksusitoomusta hoidoille) ja sitten ”perimään” rahat vakuutusyhtiöltä.
Monille autoilijoille on paha rasti, jos tienristeystä lähestyttäessä ensin on väistämisvelvollisuutta osoittava kolmio (jossa on myös merkki pyörätien jatkeesta), pyörätienjatke ja vasta sitten risteävä autotie. Näissä tilanteissa autoilijat tiedostavat väistämisvelvollisuutensa ja pysähtyvät kiltisti autotien risteykseen, mutta lähestyvään risteykseen keskittyessään he huomaamattaan suhauttavat pyörätien jatkeen yli. Ei siis ymmärretä, että väistämisvelvollisuus koskee jo pyörätien jatkeella kulkevia pyöräilijöitä - ja tietysti jalankulkijoita tai pahimmillaan ei edes huomata koko kevyelle liikenteelle tarkoitettua väylää.
En tiedä pitäisikö pyöräilijöiltäkin vaatia ajokortti niin kuin moottoripyöräilijöiltä... Silloin ehkä osaisimme kaikki ajaa niin kuin meitä ei olisi huomattu eli varovaisesti. Lain mukaan autoilija on em. tilanteessa syyllinen ja voipi saada sakonkin, mutta fysiikan lakien mukaan pyöräilijä kärsii kolarissa eniten.
Pyöräilijää ärsyttää "härskisti kolmion takaa eteen tunkeva" autoilija ja autoilija taas säikähdettyään "tyhjästä ilmestynyttä" pyöräilijää saattaa päästää itsekseen pari ärräpäätä ja näin tunnelma jännittyy.
Olen syksyn pimeydessä joutunut väistämään kolmion takaa valtatielle eteeni tullutta autoilijaa, vaikka pyörässäni oli valo. Veikkaan sen hukkuneen muuhun valosaasteeseen eikä autoilija tehnyt temppua tahallaan.
Onneksi saan ajella rauhallisella taajama-alueella ja maaseudulla niin ei tarvitse kovinkaan monessa paikassa jarrutella vauhteja pois.
@fiber:
Paikka lienee tämä https://goo.gl/maps/DSRTxwt4KsUa2bFPA eli autoilija kääntyi Huopalahdentieltä Tietokujalle?
Toivottavasti jälkiselvittely sujui paremmin kuin Takamisakarin tapauksessa!
@Takamisakari:
Kävikö tuossa kaiken lisäksi niin että onnettomuuden aiheuttanut autoilija hävisi paikalta eli syyllistyi liikennepakoon? Vai kiistikö hän syyllisyytensä, minkä vuoksi hänen vakuutusyhtiönsä ei ole maksanut laskua?
Oma, muutaman vuoden takainen kokemus on kahden pyöräilijän välisestä onnettomuudesta, joka sattui pitkällä suoralla kelvillä ohittaessani hitaampaa pyöräilijää, joka kääntyikin vasemmalle niittämättömän heinikön kätkemälle poluntapaiselle. Itse en tapauksesta mitään muista, koska löin pääni kohdalle sattuneeseen sähkökaappiin, mistä jäi pysyvä blackout (joka alkaa ehkä puoli minuuttia ennen kolaria ja jatkuu heräämiseen päivystysosastolla).
Tietoni tapauksen kulusta perustuvat toisen osapuolen kertomaan. Hän myöntää ettei katsonut peiliinsä eikä näyttänyt käsimerkkiä, mutta katsoo että syy oli minun koska "hän oli ryhmittynyt kääntymistä varten" ja koska hänen mielestään minun ei olisi pitänyt tunkea niin kapeaan rakoon. Tosin tapoihini ei kuulu tunkea kapeisiin rakoihin eikä ohittaa ketään varottamatta hihaa hipoen eikä kukaan ajokavereistani ole uskonut että olisin voinut ajaa niin paljon tavoistani poiketen...
Tapausta käsitellyt poliisi otti yhteyttä puhelimitse, jolloin jouduin rehellisenä miehenä toteamaan että koska minulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa, en voi pitää ehdottoman poissuljettuna ettenkö olisi voinut jotain tyhmääkin tehdä enkä sen takia katsonut voivani esittää korvausvaatimuksia toiselle osapuolelle (jonka en siinä vaiheessa edes tiennyt olleen toinen fillaristi, kun ei ollut mitään hajua tapahtumapaikastakaan).
Jonkin ajan kuluttua tuli-kirje poliisilta ja siinä kerrottiin että minun oli katsottu syyllistyneen varomattomuuteen liikenteessä, mutta syytteestä oli luovuttu tapauksen vähäpätöisyyden tjms vuoksi. En osannut kuin naurahtaa.
Kirjeessä ei kerrottu toisen osapuolen mahdollisesti saamasta varoituksesta, mutta arvelin että sellaisen hänkin oli saanut, koska se oli poliisille ymmärrettävästi helpoin ja nopein tapa käsitellä asia.'
Sairaalamaksuista, matkakuluista ja uuden kypärän hinnasta ei yhteensäkään muodostunut mahdottoman suurta summaa, joten en ole harmitellut rahanmenoa, vaikka olenkin luonteeltani sairaalloisen nuuka. Mutta toisen osapuolen näkemys yhteentörmäyksen syistä kieltämättä kauniisti sanoen vitutti siinä vaiheessa kun sain sen tietää. Voin valehtelematta sanoa että jos itse olisin ajanut kuin hän, minulla olisi ollut munaa tunnustaa syyllisyyteni ja vastata toisen osapuolen kuluista (joista tyypillinen kotivakuutus ymmärtääkseni olisi vastannut omavastuun ylittävältä osalta).
Olen myös hiukan ihmetellyt sitä kertoiko hän saman version polisiille. Ja spekuloinut mielessäni sillä miten olisi käynyt jos olisin esittänyt vaatimuksia ja minulla olisi ollut tukenani toiselta osapuolen kertomus: olisinko poliisin mielestä syyllistynyt varomattomuuteen jo siksi että ohitin vasemmalta pitkällä suoralla kelvillä? Olisiko pelkästään toisen osapuolen väite siitä että olin tunkenut kapeaan rakoon vieläpä varoittamatta riittänyt?
Oli tuo paikka, ja jälkiselvittely sujui kuin ihmissuhdetaitojen käsikirjassa. Keskustelimme ja halasimme lujasti toisiamme pariin otteeseen :DLainaus:
Alkujaan tämän lähetti Opulus
Oli mies kovin peljästynyt tilannetta ja toimintaansa.
Kypärän olisin kyllä voinut älytä hänen piikkiinsä vaihtaa, kun siinä on painauma, jota ei mielestäni ennen ollut. Huomasin sen vasta viikkoa myöhemmin enkä nyt viitsi palata asiaan.
Tuon vuoksi pitäisi ajaa aina nastoitetulla eturenkaalla… jos ei autossa ole kaskoa, niin tuollainen kyljen maalauttaminen alkaa harmittaa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti fiber
Moi, näin tämä taitaa mennä, eli autoilija myönti ajaneensa kolmion takaa ja olevansa syyllinen, ei paennut paikalta, valokuvat otettu ja silminnäkijän tiedot. Ilmoitin lääkäriasemalle autoilijan liikennevakuutuksen yhtiön mitä kautta homma olisi pitänyt (kai) mennä jos vaan poliisi olisi saanut tapauksen syyttäjälle alle vuodessa. Perintäyhtiötä ei taida paljoa kiinnostaa vaan vievät ulosottoon jos en maksa.. Pitänee kokeilla tuota riitauttamista, harmittaa (tähän sopii paremmin v-alkuinen sana) vaan kaikki säätäminen mitä tästä on koitunut, kylkiluut on murtuneet sataan kertaan ja tavaraa hajoaa mutta ei vaan olisi aikaa vatuloida vakuutus- ja perintäyhtiöiden kanssa juurikaan varsinkin kun tämä ei todellakaan ollut itse aiheutettu vahinko.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Santtu75
Ei ollut jääenduronastoja, joten tässä tapauksessa autokuskille riittää pieni vahaus. EDIT: huono ilmaus mutta ehkä nyt tuosta ymmärsi mitä pitää vahata, ei kuskia kuitenkaan.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti MRe
Tuossa kohtaa pyöräilijä olisi paremmin autoilijan näkökentässä, jos pyöräkaista menisi ihan ajoradan reunassa. Vaan ei se kaikissa tapauksissa auttaisi sekään - ei ainakaan tässä minun casessa.
https://www.lvk.fi/korvaukset/liiken...n-korvaaminen/Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Takamisakari
Vahingonkärsinyt voi hakea korvausta hänelle aiheutuneista vahingoista suoraan vahingon aiheuttajan vakuutusyhtiöstä. Korvauksia voi hakea suoraan vakuutusyhtiöstä myös silloin, kun vahinko on aiheutunut liikennerikoksen yhteydessä. Korvauksia ei siis tarvitse hakea oikeudenkäynnin kautta vahingon aiheuttajalta.
Korvausvaatimus tulee esittää sille vakuutusyhtiölle, joka todennäköisesti on vastuussa vahingon korvaamisesta. Henkilövahingosta korvausta voi kuitenkin hakea myös sen ajoneuvon vakuutusyhtiöstä, jonka kyydissä vahingonkärsinyt oli vahingon tapahtuessa. Jos muu kuin ajoneuvon kuljettaja tai matkustaja on kärsinyt henkilövahingon, hän voi esittää korvausvaatimuksen minkä tahansa liikennevahingossa osallisena olleen ajoneuvon vakuutusyhtiölle.
Liikennevakuutuslain mukaan vahinkoilmoitus tai korvausvaatimus täytyy esittää vakuutusyhtiölle kolmen vuoden kuluessa siitä, kun korvauksenhakija on saanut tietää vahingosta ja siitä aiheutuneista seurauksista. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä kymmenen vuoden kuluessa seurausten aiheutumisesta. Jos korvausvaatimusta ei esitetä edellä mainitussa ajassa, korvauksenhakija pääsääntöisesti menettää oikeutensa korvaukseen.
Korvausvaatimuksessa tulee kertoa missä vahinko tapahtui, milloin vahinko tapahtui sekä tiedot vahingonkärsineestä ja hänen osoitteestaan. Suomessa ei ole velvollisuutta käyttää määrämuotoista vahinkoilmoitus- tai korvausvaatimuslomaketta tai kutsua poliisia vahinkotilanteessa.
Eikös tuon korvausasian nyt pitäisi hoitua ihan If:in kanssa vaikka puhelinpalvelussa, netistä löytyy numero. Eikä mitään vuoden 'kiistämisen' rajaa myöskään ole eikä (kai?) syyttäjälläkään tässä vaikutusta? Olisikohan mennyt sujuvammin, jos heti aluksi olisi ollut itse yhteydessä vakuutusyhtiöön eikä vain Mehiläinen. Tapahtunut mikä tapahtunut, mutta eihän tässä nyt pitäisi mitään omia maksuja joutua suorittamaan puhumattakaan perintäkuluista, jos noin selvä tapaus on.
No nyt tässä kävi niin että IF:istä tuli puhelinsoitto ja asia etenee. Kummeksuttaa että se tapahtui pari tuntia sen jälkeen kun avauduin tänne eli jos jollain IFfiläisellä olisi näppinsä pelissä niin vilpittömät kiitokset vaan. Mutta siis nyt kun asia on "ratkaistu oikeudellisesti" niin saanen sairaalalaskunkin hoidettua. Pyörä pitäisi arvioituttaa jossain mutta taidan jättää sen väliin, 10v vanhan syklon naarmuista tuskin saa korvausta ja pyörällä on kyllä käyttöarvoa mutta ei paljoa muuta.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Cyclooppi
ihan en jaksa 475 sivua lukea, mutta tietääkö kukaan, miksi kevyenliikenteen väylällä on pyörätie merkattu ajoradan viereen ja jalankulku sitten sinne kauemmas... Näkee ja kokee usein vaaratilanteita, kun jalankulkija ylittää pyörätien bussipysäkille tai toisinpäin. Jos jalankulkuväylä olisi tien vieressä, niin säästyttäisiin monelta läheltäpiti tilanteelta.
Jos olisi toisin päin, pyörätie menisi kivijalkaliikkeiden ja asuinrakennusten ovien edestä. Mieluummin ehkä itse varon jalankulkijaa jonka näen, kuin jalankulkijaa joka saattaa vaania oven takana.
Mutta varmaan on myös paikkoja, jossa tuollainen toisin päin oleva järjestely toimisi paremmin, esim. valtaväylän vieressä kulkeva pyörätie jonka toisella puolen on kaistale metsää, oja tms.
Tämähän on ketju kevyen liikenteen väylistä.
Katujen varsilla varsinaisesti on noita kauppoja ja asumista ym.
No, ylipäätään menee nämä ketjut ja aiheet lomittain sekaisin. Elämä liikenteessä / elämä kevyen liikenteen väylillä...
Vaikka useimmat meistä varmaan mieltävät kelvin laidalle viherkaistan, ojan tai metsän, ei määritelmän mukaan ole merkitystä sillä kulkeeko klv maantien tai kadun laitaa:
PS Vaikeaa elämää liikenteessä voi kokea joko autoilijan tai pyöräilijän roolissa, mutta käytännössä ainoastaan ajoradalla. Pitäisi siis olla selvää kumpaan ketjuun avautuminen kulloinkin kuuluu.Lainaus:
Kevyen liikenteen väylällä tarkoitetaan liikennemerkillä osoitettua, yleensä yhdistettyä tai rinnakkaista pyörätietä ja jalkakäytävää.
Myllyruuhenpolku laskeutuu Liikuntamyllyn ja Metropolian rakennusten välistä Kehä I:n alikulkuun ja nousee sen toisella puolella (piakkoin valmistuvan Stadin ammattiopiston taitse) Runokylänkadulle.
Jostain syystä on päätetty tehdä kelvistä alikulun ja ramppien (parempi termi hukassa:(:p) osuudelta jaettu. Kaistat erottaa koristekiveys, jota ei välttämättä miellä yhtenäiseksi viivaksi (senkään vuoksi ettei se läheskään aina merkitse että kelvi olisi jaettu).
Molemmin puolin on kyllä asiasta kertovat liikennemerkit, mutta etenkin Runokylänkadun puoleinen on jotenkin oudosti poikkeuksellisen korkealla tolpan päässä, niin ettei se edes osu jalankulkijan silmiin, ellei erikseen katso.
Seuraus on tietenkin se että niin pyöräilijät kuin jalankulkijat liikkuvat miten liikkuvat, mutta suurin osa molemmista niin sanotusti vanhaan malliin, jalankulkijat enimmäkseen oikealla (eli pyöräkaistalla) ja pyöräilijät hekin omalla oikeallaan (ja väistävät keskelle silloin kun edessä on jalankulkijoita).
Itse koin tilanteen, jossa kuljin jalankulkijana pyöräkaistalla - sitä tietämättä - ja kun vastaan tuli fillaristi, väistin aivan oikeaan reunaan, jossa oli enemmän hiekkaakin (eli sen lisäksi että on sujuvinta kun jalankulkija kulkee laidalla ja pyöräilijä ajaa keskemmällä kuvittelin että fillaristi ajaa mieluummin puhtaalla osalla kuin hiekalla).
Nyt kävi näin että vastaantulija olikin niin sanottu periaatteen mies, liikennesäännöt tunteva ja niitä mielellään muille opettava ja oikeuksistaan luopumaton tyyppi. Hän näet suuntasi ajolinjansa aivan laitaan ja valisti minua kuuluvalla äänellä että jalankulkijan paikka on toisella puolella, joten että katsoin että pienimmän riesan tie oli väistää parilla nopealla askeleella keskemmälle.
Olihan taas kohtaaminen. Auto tuli kolmion takaa ja olin pyörällä ylittämässä katua jatketta ajaen. Kuljettajan katse oli tarkasti keskittynyt suuntaani, mutta kuitenkin pelkästään autoihin. Huomioin toki tämän, ja pysähdyin ennen kuin auto olisi ajanut päälle. Kuski löi liinat kiinni, kun huomasi minut. Kuski katsoi siis vain muutaman asteen eri suuntaan, mutta ei faktisesti nähnyt minua. Kyseessä on kovin hankala risteys Pasilassa, Jämsänkadun ja Kumpulantien risteämä, jossa Kumpulantieltä tulevat autot joutuvat usein odottamaan pitkäänkin, että pääsisi ajamaan suoraan. Kolmio ei tuossakaan paikassa paljoa pyöräilijöitä suojaa, kun havainnoitavaa on paljon ja asennetta vähän.