Kyllä täällä suurkunnan kainalossa morotetaan vieraitakin, joskus ihan pyytämättäkin. Tarttee vaan lähtee kirkoilta vähän syrjemmälle ajeleen.
Printable View
aikamoinen määrä näkyi pyöräilijöitä tänään, kun Idrottsklubben IK Myranin järjestämä Alavetelin Ajot osui päivän lenkkireitilleni :p Tervehtittäviä riitti muutamia kymmeniä. Jos joku osallistujista on palstalainen ja tunnisti niin Hei! olin se sinipaitainen cervelokuski, joka ajoi vastaan välillä Kaustinen-Veteli :)
Ketään en tervehtinyt.....mutta eipä tullut ketään vastaankaan. Pari sienestäjää oli Talmonmäellä ja niiden kanssa juttelin kymmenisen minuuttia. Aamupäivällä kun kävin töissä autolla liikenteessä mm Veikkolassa niin johan tuli maantiepyöräilijöitä vastaan. Tulihan noille morjesteltua, mutta eipä ne autoilijan tervehdyksiä huomaa;).
Tommosen automaattihanskan väsäsin duunissa uretaanista. Tää handu on kokoajan pystyssä, eikä se erottele sukkahoususpedejä kurahousuista eikä ketään yhtään mistään. Jos on tapaturma-altis henkilö niin tää on hyvä idis, lapanen morottaa tuelta 24/7 ja kuski voi keskittyä itse sotkemiseen molemmat kädet stongassa kiinni. Helppo kiinnitys vaikka mihin, ei tahraa.
http://www.fillarifoorumi.fi/forum/a...6&d=1318609477
:D hieno! Tommosesta vähän enempi aero versio sopis maantievatkaimeenkin. Värikoodeilla voi sitten signaloida kuinka vakavastiotettava on liikkeellä.
Tuli eilen moroteltua kaupin metikössä parille vastaantulijalle kapeahkolla mettäpolulla.
Moikkailen kaikkia, jotka harrastajiksi tunnistan. Ajopaita on yleensä aika hyvä tuntomerkki, maastopyöräilijöiden kohdalla myös suojien käyttö. Ja tottakai pyörääkin tulee vilkaistua, jos kerkiää. Noin kuukausi sitten osui Pirkkolassa toistamiseen sama tyyppi moikattavaksi, ja saimmekin kaverista yhden ryskääjän lisää. Loistavinta tässä oli se, että kyseinen henkilö tunsi polut itseäni paremmin ja löysinkin paljon uusia reittejä.
ASiaa!!! Kevään lämpimät auringonsäteet sulattaa tien pintaa ja paikoitellen klv:lläkin pääsee joutuisasti. Mutta kyllä se mieli on tuonne autojen sekaan, ne kun on vaarallisempia satunnaisesti kohdatessa. Mut välillä ne jopa varoo huomatessaan edellään holtittomasti hoippuvan urhon. Mutta sivulta jos hoippuu, niin allepa jää...
Olipas kiva kun joku morjesti tuossa eilenkö se nyt oli, täällä Lah(d)essa tietysti, Laatukadulla. Molemmat vedettiin autotietä ja autokin veti keskeltä kohtauspisteessä. Terveisiä vaan!
Tietää olevansa pyöräilymaassa, kun autoilijatkin kannustavat välillä. Lapanen nousee pyöräilijöillä lähes sataprosenttisesti.
Hyvin nousi käpälää vastaukseksi tänään tämmöiselle köhelömmällekin kuskille, kun lenkkeilin Espoon/Kirkkonummen/Lapinkylän seudulla. Iloinen mieli moisesta. Veikkolassa ei ehtinyt sitten oma käpäläni nousta vastaukseksi alamäkeä vastaan tulleelle kuskille, huomasin liian myöhään.
Onko pyöräilystä tullut suositumpaa kun koko ajan pukkaa uutta fillaria vastaan?
Kaikille en kerinnyt morjestaa:(
Komeita kelejä:) kaikille
Kyllä tuli älyttömän hyvä fiilis eilen, kun olin ensimmäistä kertaa maantiepyörällä liikenteessä ja joka ikinen maantiepyöräilijä moikkasi. En laskenut tervehdysten määrää, mutta pitkälle toistakymmentä kuitenkin.
Ihan toisenlaisia kokemuksia. Oltiin kihlatun kanssa viime sunnuntaina aurinkolenkillä ajelemassa pyynikillä ja länsi-tampereella. Nähtiin ainakin 5 "lenkkiasussa" olevaa pyöräilijää (muutama näistä maantiekuskeja) ja yksikään ei moikannut takaisin vaikka väittäisin että jokainen näki huomionosoituksen. Olin silloin pettynyt, nyt en enää niinkään kun sunnuntaita siunaa taas kauniit kelit. Yritetään uudestaan, ja käsi nousee!
aika hyvin oli tänään maantiefillaria liikkeellä ja kokkolan jälkeen kaustista kohti lähtiessäni tuli paikallisia ajoporukoita parikin vastaan, sekä yksittäisiä kuskeja. Tuntui hetken että saa kokoaika olla käsi pystyss :D
Kyllä hybridistillekkin heilautetaan kättä takaisin... Ainakin jos vastaantuleva aikoo kääntyä ja ajolinjat menevät ristiin ;)
Aika huonosti on vastattu heilutuksiin. Tänä vuonna olen neljä maantielenkkiä ajanut ja fiilispohjalta sanoisin että alle 20% on vastannut. Parhaiten lapa nousee Zeuksen kuskeilla, 100% on moikannut. :)
Kävin eilen lenkillä, kaikki moikkasivat. Kävin tänään polkemassa saman lenkin, kukaan ei moikannut. Ja ihan yhtä paljon tuli (maantie)pyöräilijöitä vastaan. Kumma juttu.
Tänään sunnuntaina 0945 Martinkyläntiellä vastaan tuli kuuden maantiekiitäjän lauma jota tervehdin lapa pystyssä, yksikään näistä ei vastannut. Ilmeisesti hillitynpinkki täysjousto ja iloisenkukertava löysä vaatetus tahi juomareppu aiheuttaa hylkimisreaktion.:) Siinä ajoradalla ei muuten ole ihan viksua ajaa kolme rinnan.
Viikonloppuna oltiin ekaa kertaa satulassa Ylöjärven ja Säijän suunnalla. Vähän oli nihkeää noiden tervehdysten kanssa. Ovat tainneet ostaa liian mukavat kahvat kun eivät millään maltaneet irrottaa kättä. Eräs maastopyöräilijä vilautti ujon hymyn, hänelle kiitos tästä.
Mikä on virallinen linja? Pitääkö kämmenen nousta hartian tasolle? Riittääkö sormien nosti kahvalta? Entä pään nyökkäys, onko riittävä?
Olen käyttynyt jopa wierd alin iloista käsitervehdystä. Saamattta edes keskisormea vastaan.
Erinomainen kysymys. Itselle on riittävää mikäli minulle jää selkeä käsitys että kanssapyörittäjä huomasi minut. Mitä se sitten on, lienee yhtä henk.koht. kuin hammasharja. Tässä vaihtoehtoisia tapoja. Saa soveltaa vauhdin, tien kunnon, muun liikenteen tms. mukaan:
1) KÄDEN NOSTO: Ehdottomasti näkyvin ja suositeltavin. Hyväksyttävä korkeus kahvoilta ajettaessa 15 senttiä olkalinjan alapuolella, siis selkeästi irti tangosta.
2) SORMIEN NOSTO: Diskreetti ja hienostunut tapa, saattaa tosin jäädä huomaamatta.
3) PÄÄN NYÖKKÄYS: riippuen moshauksen määrästä saattaa helposti jäädä liian vähäiseksi
4) 2 ja 3 yhdistelmä: molempien käsien herkeämätöntä käyttöä vaativissa olosuhteissa riittävä mutta turvallinen
5) joku muu???
Joo se mimimivaihtoehto minulla on kevyt oikean käden nosto ohittaessa. En yleensä kysy onko kaikki hyvin, onhan se ihminen lenkillä, ei voi paremmin olla?)
Aamulla sanotaan 'huomenta', iltapäivällä 'hyvää iltapäivää' ja illalla leppoisasti 'iltoja, onpa upea keli' (säästä riippumatta).
Itse tulee moikkailtua vain tyypeille, jotka tunnen nimeltä ja ovat olleet minun kanssani tekemisissä/puheväleissä. Tämä §ääntö koskee myös oman työpaikan ihmisiä (n. 40). Aina tulee ajateltua noiden muiden pyöräilyharrastajien olevan kunnoltaan teräsmiehiä omaan etenemiskykyyn verrattuna. Kompleksinen suhde siis. Olen kuntoilija, en kilpailija.
Satulalta lapanen heilahtaa ryhmälle pyöräilijöitä, joita omalla asuinalueella edustavat keltapaitaiset Kaupin Kanuunat. Onneksi ovat tulleet aina vastaan! Olisi kyllä jonkinasteinen kriisi, jos KK-miehet painisivat muina miehinä ohitseni (näin tapahtuisi aivan varmasti, itseäni ilahduttaa suurestikin, jos yllän edes 30,0 km/h keskiarvonopeuteen).
Ryhmässä ajellessa pitää olla varovainen vilkuttelun kanssa, etteivät kanssapolkijat erehdy luulemaan suuntamerkiksi.
Tosin yleensäkin vastaantulijan tapauksessa käytän vasenkätistä neljän sormen perpendikulaaria, eli sormet suorassa kulmassa menosuuntaan nähden, n. 45° kulmassa yläviistoon. Näkyy aavistuksen paremmin. Joskus pitää nyökätä, ja tuttuja morjestetaan perusteellisemmin.
Ohittaessa nostan yleensä oikeaa kättä selkeämmin ylöspäin, jottei ohitettava luulisi sitä suuntamerkiksi.
Tänä keväänä ei ole kuin yksi moikannut mulle takaisin maantien laidassa ja vastaan on tullut varmaa sata muuta.
Pärstävärkki on vissiin vikana tai sitten mulla on väärän merkkinen peli alla:eek:.
Kyllä aina moikataan sekä maantiellä että maastossa. Esim omat maantielenkit suuntautuu usein tuonne (kuuluisan?) Bodom- järven seutuville ja ei siellä niin paljoa kanssataistelijoita tule vastaan etteikö muutamaa sormea voisi kohottaa vastaantuleville.
Mitä lähempänä helsingin keskustaa ajelee siirtymiä niin sitä vähemmälle jää moikkailu, mutta kyllä viimeistään Pitskun jälkeen alkaa lapa nousemaan. Ei ole jäänyt mieleen kauheasti kertoja kun täällä pääkaupunkiseudulla olis jengi jättänyt vastaamatta 2012. Selkeästi kyllä moikkailuinnostus on kovempaa kun on kevät ja vihdoin päästy putsatuille teille. Tempoa tykitellessä kuolan valuen ja Strava-ennätyksiä metsästäessä tosin kättä ei aina huvita nostaa.
Moikkailin kaikille vastaantuleville pyöräilijöille 80km lenkillä.
Ainoastaan tempo- ja mummopyöräilijät ei saanut kättä ylös.
Liekö samasta syystä, ettei kaadu.
Itellä on ollut hauska kokemus: kun ajan omalla suoratankoisella ridleyllä niin kukaan ei morjesta. Mutta jos ajan kippurasarvella niin kaikki trikoomiehet morjestaa :)
Vaikka vaan työmatkalla olen täällä Zaragosassa (ESP), niin pakko sanoa, ettei täälläkään näy kovin morjesteltavan, korkeintaan jos toinen harrastaja erottaa toisen harrastajan selvästi. Tosin puolentoista päivän tarkkailun perusteella edes lajilla ei oo väliä. Trikoo kippuran kanssa voi bmxlle morottaa, jos on pärrää päässä ja vaikka polvisuojat tms..