Aivan mahtavaa ajella rauhassa työmatkaa, kun taivaalta putoaa jäävettä. Jopotytöt ovat kesälomalla.
Printable View
Aivan mahtavaa ajella rauhassa työmatkaa, kun taivaalta putoaa jäävettä. Jopotytöt ovat kesälomalla.
Eilen ajelin töistä kotiin. Edessä näkyy lauma noin 10-vuotiaita pikkupoikia. Pojat ryhmittyvät tien molemmin puolin, nostavat peukut pystyyn, hymyilevät ja sanovat "tsemppiä". Eihän siitä hymyilemättä voinut olla kun ajoi kunniakujaa läpi. Tänään töihin ajaessa joku noin 5-6-vuotias pojannassikka moikkasi kun bussipysäkillä odotteli. Hymyilin vaan vastaukseksi.
Käytiin ostamassa rouvalle uusi konkeli fillarikellarista ja mä sain kunnian ajaa sen sitten kotiin Arabiaan.
Miten kevyt onkaan sotkea tollaista 622-renkailla varustettua 13 kilon hybridiä 4.5" paksukaisen jälkeen, hymyilin idiootin virnettä koko matkan vaikka se on myös kolme kokoa liian pieni mulle [emoji41]
iLuurilla tapatalkista
Pari pientä mieltä lämmittänyttä kohtaamista. Tänään iltapäivästä Mannerheimintien ja Topeliuksenkadun risteyksessä vastaan tullut pyöräilijä varoitti edessä olevista lasinsirpaleista. Aikaisemmin keväällä vanhempi herrasmies viittelöi hidastamaan Lauttasaaresta Koivusaareen laskevan mäen puolivälissä. Mäen alla oli kaivettu asfalttia pois, ja normaalivauhdilla ainakin meteriaalista kärsimystä olisi varmasti tullut. Kiitokset kumpaisellekin huomaavaiselle ihmiselle.
Ajelin lauantaina klo 20 aikoihin Östersundomista itään. Juuri ennen Immersbyntien risteystä kelvillä kulki iäkäs pariskunta kahden pienen koiran kanssa. Seurue oli levittäytynyt koko väylän leveydelle. Kilautin kelloa pariin kertaan hyvissä ajoin, jolloin pariskunta sai rauhassa ilman paniikkia haalittua koiransa kokoon ja ryhmittyivät väylän oikeaan reunaan. Ohittaessani pariskunta kiitteli vuolaasti, kun ilmoitin itsestäni kellolla. Oli mukavaa jatkaa matkaa hyvällä mielellä Immersbyntien ylämäkeen. :)
Eilen aamusta töihin kuivassa, lämpimähkössä kelissä kaupungin läpi pyörällä. Muutama humalainen tyär tuli vastaan väylällä, onneksi peljästyivät ja väistivät viheralueelle hyvissä ajoin. Tänään kävin pojan kanssa ajelulla vesisateessa, ei amatöörejä liikkeellä. Nautin molemmista tapahtumista huolella, sade, aikainen aamu ja pakkanen antavat kelveillä tilaa ajella rauhassa.
Hyvin epävarman näköisesti liikkunut pyörämummo nosti käden suuntamerkiksi muutamaa metriä ennen kääntymistään väylän yli suojatielle (tarkoille: pyörätien jatkeelle). Vähän liian myöhään, sillä mummon vauhdissa tuo varmaan vaikutti sopivalta ajalta. Hyvä kuitenkin näin, sillä vielä ehti ilman hätää jarruttaa ja väistää, sillä nopeutta oli maltillisesti. Varmaan olisi mummo ollut vainaa, jos olisi kolari tullut, kypärää ei ollut ja toisaalta ei taida luidenkaan katkominen tuossa iässä enää olla kovin turvallista, kun toipuminen on vaikiaa.
Hyvä ettei tullut autoja, ei nimittäin liiemmin niitä katsellut. Ehkä minä jo tuossa kunnossa vaihtaisin pyörän rollaattoriin. Eikö ole vielä sähköavusteisia sellaisia, niin saisi vähän vauhtiakin?
Aamuvarhaisella kaksi koiria ulkoiluttavaa käveli peräkkäin yhdistetyn oikeaa reunaa, koirat väylän oikeaa piennarta samalla nuuhkien. Hyvin vaikutti kaverusten jutustelu onnistuvan noinkin. Teki mieli tarjota torilla aamukahvit, vaan en pysähtynyt heitä kiittelemään.
En tiedä onko erikseen "Tunnustus ihanasta hetkestä maantienreunassa" -ketjua, mutta kiitos sille tuntemattomalle herrasmiehelle, joka tarjosi väsyneelle peesiapua Paimelassa tänään. En kehdannut vain kovin pitkää matkaa roikkua - ei ole vielä oikein tuo porukkalenkkeily tullut tutuksi. Mutta hyvä mieli loppumatkan silti!
Ei ole kyllä kelvillä ollut ihania hetkiä lämpiminä päivinä, mutta autoilijat ovat olleet hurjan ystävällisiä edelleen. Ehkä minä tuolla liikenteen seassa näytän edelleen niin totaalisen amatööriltä, kun joskus jopa todella kaukana tuleva auto pysähtyy, että mene nyt vaan yli jos emmin, että ehtiikö. Ja silloinkin kun ehtisivät alta pois ennen kuin minä liikkeelle, kun ovat jo lähes kohdalla välillä pysähtyvät, että menehän tyttö yli. Ihanaa! Iso peukku kaikille kohteliaille autoilijoille!
Kaunis nainen pyörän selässä! Kyllä silloin väistellään:) toista se on kun miehet ajaa;) mukava kuulla että arvostetaan ja annetaan tietä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Nana
Ehkä tuossa piileekin kaiken sen road ragen ja succisvihan salaisuus? Se että niiden spandexien sisällä ei olekaan nainen? :pLainaus:
Alkujaan tämän lähetti Arskav
Jep, herrasmiesten aika ei ole ohi 😊Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Arskav
Ajelin eilen moottoripyörällä 40kmh rajoitettua mäkistä ja mutkaista harvaan liikennöityä asfalttitietä ja ohittelin succismiehiä. Ajoivat 2henkilön ryhmissä rinnakkain tai peräkkäin mutta kaikki järjestyivät peräkkäin kun tulin kohdalle. Organisoitu juttu mutta noin saisi aina olla.
😊vielä meitä löytyy;)
Ei nyt ihan kevyen liikenteenväylää, mutten viitsinyt perustaa uutta threadia ihanasta elämästä taloyhtiön pihalla. :D
Pihapiirin pensaikot on kasvaneet viidakoksi ja alkoivat peittää näkyvyyttä selvästä, maanantaina meinasin ajaa kolarin pihassa kulman takaa vastaantulevan auton kanssa. Kumpikaan ei tullut kovin kovaa kulmalle, mutta ei vaan nähnyt toista ennenkö meinasi olla myöhäistä.
Laitoin sitten vikailmoituksen pensaasta isännöitsijälle ja eilen oli pensaat karsittu. Peikkua kohtuu nopesta toiminnasta. :)
Herrasmies huomioi myös karvaiset ja säärikarvat ajelleet miehet. Vain kauniiden naisten kohdalla hyvin käyttäytyvää miestä luonnehdin ihan jollain toisella tavalla.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Nana
Työmatkan viimeisillä kilometreillä koin iloisen yllätyksen kun huomasin uuden mustan sileän pinnoitteen tulleen kraatereiden ja railojen tilalle kehäkolmosen vieressä kulkevalle kelville, tarkemmin vihdintie-Askisto väli.
Toivottavasti jatkavat samaa ihanuutta vielä sen pari kilometriä Koskelon liittymään saakka. Ja samaan syssyyn tekisivät Vihdintien ja Vantaan Energian laitoksen välin uusiksi kanssa. :)
Illan piristys Tikkakoskella tänään, ohitin mummiksella (vm. noin 1960) sotkeneen mieshenkilön nopeudella 25, kohteen nopeus tuolloin arviolta 20, hetkeä myöhemmin takaa kuuluu suhinaa ja ukko ohittaa heittämällä, en ole oikeasti nähnyt kenenkään polkevan mummista tasasella sellaista vauhtia, nykäsee hetkessä 50 m kaulan ja pudottaa sitten poimunopeudesta aiempaan matkanopeuteensa osoitettuaan mihin voin hiilikuiturunkoni tunkea. En ymmärrä miksi, mutta piristi kummasti, kyseessä selkeesti joku lokaali jota ei hänen kelvillään ohiteta, onneksi ei ollut työmatka, olisi tullut aika kirvelevä tappio.
https://scontent.xx.fbcdn.net/hphoto...f1&oe=5641D7C3
En keksinyt muutakaan threadiä mihinkä tämän postaisin.. Tampereen Koskikeskukselle ilmestynyt kuulemma tällainen fillarin huoltopiste (bongasin facebookista). Pumppua, erinäisiä työkaluja yms tarjolla. Idea hyvä, kauankohan pysyy ehjänä..?
Paikassa jossa usein tukitaan kelviä oli nostotyö menossa. Tällä kertaa varoitusvalot kertoivat jo kaukaa tilanteen ja vaikutelma oli että siellä on joku ammattilainen oikeasti töissä. Tuli niin hyvä olo, että siinä hetken odotellessani kiitin nostimen käyttäjää muiden huomioimisesta.
Vanha Turuntien kelvi, etelään. Samaan suuntaan ajaa dösä, näyttää vilkkua vasemmalle eli on ylittämässä liikennevalottomassa risteyksessä ajolinjani ja on väistämisvelvollinen. Dösä kääntyy, hiljentää ja miltei pysähtyy ennen kelvin jatketta, kuski katsoo suuntaani. Hienoa. Minä olin jo himmannut vauhtini ja viittilöin "mene sinä ensin". Tervehdimme.
Ja seuraavalla kerralla sama kuski muistaa että tuo pyöräilijä väistää tässä...
Itellä käynyt noin harvojen autojen ja varsinkin koululaisten kanssa. Kerran kohtelias ja seuraavalla kerralla ajavat eteen
tylysti.
En ollut muistanut miten makeaa fillarointi on! olen kyllä jurnuttanut työmatkat (12kilsaa suunta) hybridiromulla, mutta kaikki muu pyöräily (ja oikeastaan muukin elämä) on jäänyt karmean työn ja lapsiperheen arjen takia.
Tänään kävin hakemassa cyclokrossarini Hi5bikesin huollosta, kun olin ajatellut alkaa lämmittelemään pitkään tauolla ollutta harrastetta. Hymy nousi kasvoille noin kolmen metrin pyöräilyn jälkeen, ja muutti riidalla alkaneen kehnon päivän hyväksi. Huolimatta päällä olevista arkivaatteista ja kypärän ja klossikenkien puutteesta, itätuulen viesti sai minut tekemään pikku ketunlenkin, ja pari tuntia myöhemmin löysin itseni Lohjalta.
Voi siis olla niinkin, että henkisesti paras reitti Herttoniemestä Ruoholahteen kulkee Itäkeskuksen, Leppävaaran, Veikkolan ja Lohjan kautta!
Miten ihminen voi olla niin typerä, että unohtaa ne asiat jotka tekevät oikeasti hyvää?? En vain tajua. Fiilikset oli (ja on vieläkin) koko ajan katossa!
Höpö höpö. Sen verran erinomainen suoritus kuskilta, että tietää tasan tarkkaan väistämisvelvollisuudet ja noudattaa niitä. Hyvässä yhteisymmärryksessä sovimme ajojärjestyksen.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti oem
Mukavaa ja kohteliasta mutta tuollaisen liikennekäyttäytymisen seuraus on että pitää aina jahkailla kumpi menee ensin ja aikaa hukkaantuu molemmilta. Selvempää on kun väistetään sääntöjen mukaan.
Kyllä periaatteessa noin, mutta et ollut tilanteessa, joten et voi tietää siitä muuten kuin kuvailuni kautta. Tilanteessa molemmat noudattivat varovaisuutta, dösänkuljettaja selkeästi näytti noudattavan väistämisvelvollisuuttaan. Valitsin joustamisen, koska olin (kokemuksen kautta saadun opin kautta) varautunut siihen, ettei toinen väistämisvelvollisuuttaan noudata. Molemmat lähtivät tilanteesta iloisina.
Tänään mietin, että onko se ihana hetki kun pyörätiellä on ruuhkaa. Taitaa se olla. (Eikä ollut edes kovin ihmeellistä törttöilyä, ihan vaan paljon pyöräilijöitä.) No, aamu oli kuitenkin raikas joka tapauksessa.
Eipä ollut ruuhkaa, mutta ihana poutakeli. Ilman lämpötila ja kosteus vaihtelivat tuntuvasti.
Ilahduin kun viikko sitten puuttuvaksi ilmoittamani liikennemerkki oli nyt aamulla paikallaan.:)
Taisin käyttää nyt oikeata kanavaa palautteelle. ( asiakaspalvelu.kuntatekniikankeskus@vantaa.fi )