Kahdelle hybridikuskille nousi tänäänkin mun hanska eli eiköhän joku moikkaa sinullekin takaisin:).
Printable View
Yleensä moikkailen reippaasti porukkaa, mutta tänään olin valikoiva ja käyttäydyin (tulkinnasta riippuen) huonosti.. Kolmen maantiemiehen porukka tuli tänään vanhalla Lahdentiellä vastaan (140) eikä vetovuorossa olevalla ollut kypärää! Huudahdinpa siinä sitten kohdatessamme, että Kypärä päähän! Uskomatonta toimintaa. Pahoittelen, jos käyttäydyin töykeästi, mutta tuon kaltainen käytös ei IMO sovi kunnon maantieukkelin toimintaan! Eikä kyllä tämmöinenkään käytös kunnon maantieakkelin...
Muuten näin naisena morjestellessani olen huomannut, että aivan kuin ukkelit eivät uskaltaisi morjestaa naista? Usein saa sellaisen vähän kainonoloisen nyökkäyksen...piristäviä ovatkin sitten ne, jotka ovat lapanen ojossa =)
Vierumäenkankaalla sain tänään keskittyneen nyökkäysvastineen scabarikuskilta joka ajoin näkemykseni mukaan Lampren paidassa. Jouduin vielä parin mäen takia irroittamaan jalat polkimilta ja haukkailemaan happea tasaisella. Ihan tarakallisella Trekking/hybridillä ollaan liikkeellä.
Yksi kummallisimmista tapauksista on kaveri, joka on töissä samassa rakennuksessa ja joka ajaa kesät-talvet, kuten minäkin. Kohtaamme melkein viikoittain telineillä, mutta kun moikkaan tai tokaisen jotain kelistä, niin kaveri ei ole ikinä sanonut tai moikannut mitään takaisin, kävelee vain suoraan sisään. Todellinen työmatkaaja.
"Vituttaa koko äijä, pistäkää se vaan lehtiin!" -Frank Moberg Hannu Jortikasta
Kaikille selkeästi lenkillä oleville (varusteista välittämättä) olen yrittänyt kättä nostaa, mikäli liikenne sillä kohtaa sallii. Olen sitten maasto- tai maantiepyörällä liikkeellä. Ainoana kriteerinä olen pitänyt kypärää.
Joskus kun joku moikkaisi ensin minua. :( Vai olenko liian innokas...
nimim. lapa hartian yläpuolella jo puoli kilometriä ennen kohtaamista :p
Jep, jos on kunnon treeni päällä ja vauhtia paljon enemmän kuin ohitettavalla niin eipä siinä välttämättä tarvitse moikkailla. Mutta jos itsellä ei ole niin "kiire" ja ohittaa sillain hitaammin toisen niin mikä ettei. Esim. viime torstaina saavutin työmatkalla vanhalla Hämeenlinnantiellä kuskin, ajoin rinnalle, moikkasin ja jäin siihen joksikin toviksi rupattelemaan rinnalla. Oli kaveri myös työmatkalla Hgistä Rajamäelle. Oli ihan mukava vaihtaa muutama sana ja jatkaa taas omaa pyöritystä itsekseen. No, olihan se kaveri ensin vähän yllättyneen näköinen että mitä toi tohon tuli höpiseen...;)
Ohitettaville nostan yleensä kättä ohituksen jälkeen sen kummemmin vastausta odottelematta.
Minutkin on ohitettu tien päällä silloin tällöin ja lähes kaikki "Vakavasti Otettavat Ohittajat" (VOO) ovat heilauttaneet sormiansa ohituksen jälkeen.
Itse heilautan kaikille, jotka ohitan. Jos nopeusero ei ole suuri niin mielelläni vaihdan vielä pari sanaa jos hengästykseltäni suinkin pystyn. Tuntuu että raivoavat työmatkahybridistit eivät silloin saa "perkele peesiin ja ohi jos mahdollista minulla matkaa jäljellä kolme km" -kohtausta.
Peesiin tuppautuvat, tai jopa sinun ja ajokaverin väliin kuolemaa uhmaten tunkevat, hybridillä tai millä tahansa ajavat on tiputettava kyydistä, riippumatta siitä kuinka paljon lenkkiä on jäljellä. Tietenkin vasta sitten kun se on turvallista, on sallittua päästää hänet ensin ohi, ja liikennevalojen tms. muiden tielläliikkujien jne. ohittamisen jälkeen, mielellään ylämäessä, nöyryytetään sitten kyseinen etiketistä piittaamaton kuski menemällä ohi ja jättämällä hänet kauas taakse.
Hienointa on ohittaa rullaluistimilla (ilman sauvoja tietysti) polkupyörä. Viime lenkillä meni kolme, aiemmin ei koskaan yli yhtä per lenkki. Samaan kategoriaan menee pertsaa hiihtäessä luistelutyylin edustajan ohittaminen.
Eilen sain reippaan vastauksen morjenstukseeni ja vielä maantiepyöräilijältä! Ei siis mitään maantiepyöräilijöitä vastaan tietenkään, mutta mun tilaston mukaan heiltä nyt on vain tullut muita nihkeämmin vastamoikkauksia :) Kotimatkalla tuli vastaan naispyöräilijä, joka reippaasti heilautti kättä. Molemmille hyvää mieltä, juuri näin :)
Tänään tuli illansuussa partaäijä vastaan. Täällä niitä harvemmin näkee muuten kuin puistossa, joten rispektiä vain. Oma tervehdyskin oli väsynyt ja löysä heilautus (eli olon mukainen. alla kolmen viikon lomatauko ja alkuviikosta vatsatautia), mutta hittolainen jos en olisi ollut tarkkana, niin en olisi huomannut, että partaäijän oikeanpuoleisesta kahvasta irtosi kaksi sormea.
Oiskohan tuo niin, että kokemuksen myötä kaikki turhat ja suoritukseen vaikuttamattomat liikkeet vähenee minimiin? Niinhän se on lajissa kuin lajissa. Katsoo ikämiesten pelejä vaikka fudiksessa tai lätkässä, niin siellä ei oteta yhtään ylimääräistä juoksuaskelta tai luistelupotkua. Mutta kyllä ne junnuja silti pyörittää.
Onkohan kovinkin verinen loukkaus jos tuulipuvussa pyöräilevä lippalakkimies tervehtii merkkisinkulalla kaahaavaa aerodynaamista vauhtihirmua?:rolleyes:
Minä en tervehdi enää. Eilen alkoi yököttää kun joku tiimiasuinen kaveri moikkasi. Enmä tiedä, se oli olevinaan niin komea ja kaikkea nopeeta ja vahvaa, mutta nousi mäen sellasella naurettavan pienellä limpulla ja jollain jauhelihapaketin painosella hiilarilla ja minä paskakuntoinen väänsin amerikan terästä isolla limpulla jotta luut kovenis ja sainkin pulpautettua tuon samperin "aivovamman" hereille (mikä oli tarkoitus) Nousin kyllä jokaisen mäen mitä pitikin ja loput kävelin, paitsi sen yhden kun kaksi tosijoustohyrrää oli tukkinut mäen yläpäässä olevan polun juodakseen repuistansa, eikä siitä päässyt sitten, eikä jätkät edes moikannut vaikka huikkasin, latu auki!! No onneksi vauhtia oli sen verran että sain vaihdettua suunta helpotis. MUtta päätin lenkillä, etten tervehdi enää ketään, paitsi koiran kuljettajia, niiltä kuulee aina kaikkea kivaa. Esim missä on maaston kyyt, yms. Hyvä loppu kesää kaikille. Hei koitetaan muistaa kaikki, siellä poluilla ja teidenvarsilla on muitakin kuin me ja kuvitelmamme kuolemattomuudesta.
En nyt jaksanut lukea koko ketjua, mutta... Onko pakko moikata, jos itse on rennolla mtb lenkillä repun kanssa, jalassa lökäsortsit ja pyörässä LOKARIT. Sitten vastaan tulee kokovartalosuccicsissa hipo mtb-partasuu?
Tai lähinnä, että kehtaako moikata, kun toinen luulee minua ihan pelleksi? Eli kumpi moikkaa ensin jos kaksi ulkoisesti selkeästi eritasoista pyöräilijää kohtaa? Hipoukolla on tietty kai oikeus ignoorata nöösin moikkaus.
Olla säälitön pelle, mutta vikkelät kammet.
Juuri lenkiltä kotin palanneena voin todeta, että ainoa asia mille nauretaan on hyvät vitsit, ja huonotkin naurattaa.
Sen verran pähkäilin lenkillä, että kumpi meistä jää taatusti ja reilusti kuin tivolin mainos ihmisten mieleen. Luulen, että mä olin tällä kertaa se himmee tähti ja Ässä valas koko metsän, paljasti polut ja niksit :) Siis ässä ei oo valas, kohta se punajuuri tulee mussuttaa taas nuttura piukalla määkimään. Niin Valaisi siis hela skuugen, noin.
*suihkuun, ja hartaustilaisuuteen*
Minä en ihan ymmärtänyt Samoojan viestistä muuta kuin sen, että se ei tervehdi enää. Muttamutta, emminätiedä, onko tässä nyt niin tarkat vaatimukset sille, ketä voi morjestaa ja ketä ei? Kaippa joillekin on.
Minä vaan en ole koskaan ymmärtänyt, että mikä siinä on niin vaikeata (poikkeuksina toki ymmärrän esim. tempopyörällä menijät, sellaiset jotka ei selvästikään huomaa, on kääntymässä tai muuten on vaikea paikka morjestaa, ja yleensäkin jos selvästi pyrkii vetämään kovavauhtista lenkkiä keskittyneenä lähinnä vain ajamiseen jne. jne.)? Minä vaikka nostan ekana sen käden, jos se tuntuu niin hirveen vaikeelta tehdä se ensimmäinen liike, ei ole minulta poijes.
Sama juttu kuin katuja tallatessa tapaa jonkun puolitutun ja vaikka kerran jutellut sen kanssa, tuleeko sitä morjestaa? Minä morjestan. Joku ei koe tätä välttämättömäksi, olkoot se hänen päätöksensä, minusta se on vain töykeää.
Tänään tuli taas morjenstettua joitakin maantiesankareita, vastausprosentti pauttiarallaa 80.
Vaikka en muille juoksijoille, kävelijöille, skodakuskeille tai mustavalkoisen koira ulkoiluttajalle moikkaakaan, niin nyt on pakko ollut ruveta moikkailemaan kanssamaantiepyöräilijöitä jos on maantiepyörällä ja kanssamtbkuskeja jos tulevat asfaltilla vastaan. Sen verran on tullut moikkailua että on pitänyt ruveta vastaamaan ja tuleepa nyt moikattua ensimmäisenäkin.
Moikkailen jos vastaantulija näyttää siltä että ollaan urheilemassa, eikä menossa kaljakauppaan. Hyvin moikkailevat takaisinkin vaikka ajelenkin shimanon maastokengät + enduran maastoshortsit jalassa sinkulacyclocrossarilla :)
Niin siis tuosta tolleen (humpsinpumpsin) noin ja sit hempautat tuolleen ja sit vemputat (hypitipompiti) noin ja sit se (ryskismuks)on siinä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti samooja
Eikä se punapää mua tuijjotellu. :o
Äh, lapaa pystyyn villaristeille paitsi kypärättömille ja koiranulkoiluttelijoita kannattaa poluilla aina tervehtiä ja vaikka stoppaa jutulle koska ne/me tekee meille polut. Pieni vaiva - iso ilo.http://www.fillarifoorumi.fi/forum/i...ons/icon14.gif
No shit! Vaan 61 sivua tekstiä eikä jaksa lukea, outoa.... ;)
viime lenkillä ei näkyny muuta kuin kovin pron näköinen maastopyöräilijä. Tiukka katse kelpaa moikkaukseks, jätkä on noteerattu ja homma näyttää toimivan!
Kauniille naisille on aina kiva moikata. Maantietsykässä on se hyvä puoli että pääsee kauemmaksi punastelemaan mitä on tullut tehtyä. Autokuskeille moikkaan jos tuntuu että bkt tippuu usean %:n kun mua tarvii odotella. Viimeksi moikkasin juoksijaa, kun katseli mun hazardia autotie-klv-surffailua ja kivasti antoi mennä ohi eikä senkään lenkki siitä häiriintyny. Kivaa kun on tavotteellista jengiä liikkeellä. :)
tänään tervehtimisprosentti 100% :) yks ja ainut maantiepyöräilijä tuli vastaan päivän lenkillä
Tästä on jo pari päivää aikaa. Oltiin karvaneitien kanssa lenkillä. Käpysteltiin Jakomielimäen pitkospuita pitkin ja vastaan tuli kolme maastokuskia. Laitoin neidit naruun ja pompattiin sivuun mättäälle tukkimasta kulkureittiä, kun siinä ei ollut liian märkään.
Kaikki kolme kuskia kiittivät ystävällisesti ja ajoivat ohi. Teki mieli huikata perään "varokaa, ettei eturengas tipahda pitkospuiden rakoon" :D
Peukku näille kuskille :)
Ohitin myös polkumapyörillä liikkuneen retkikunnan, joka koostui Ukrainasta ja Venäjältä Suomeen kesätöihin saapuneista nuorista miehistä ja naisista. Kättä nostin veljille ja sisarille niin kuin tapanani on. Kovasti tuli kommenttia, josta lubenturin arvoisella lukiovenäjällä en saanut mitään selvää. Huutelin taaksepäin että sto? Nitsevuo, davai davai tuli kommentiksi.
Pitänee hankkia oikeita pyöräilyvaatteita, jotta tervehtimiseen vastataan.
Kyllä Espoossa aika nihkeesti ketään moikkaa vaikka itse olisi suoran toisessa päässä jo käsi pystyssä, joten lopetin sen turhana touhuna. :p
Lenkillä tuli neljä VOMPin oloista pyöräilijää vastaan, moikkaamisprosentti näissä täysi sata. Kaikista eniten mieltä lämmitti Tuusulanjärven länsilaidalla vastaantullut arvokkaan oloinen herrasmies (jos nyt Trekin ajopaidassa voi olla arvokkaan oloinen...) jonka vähäeleinen päännyökkäys oli jotenki tosi chool.... :)
Äh, ajattelin lopettaa koko homman. En ole laskenut moikkausprosenttia, mutta tuntuu että tässä kolmen päivän aikana työmatkaa hinkatessa on tullu vaan pari morotusta (Järvenpää-Koivukylä välillä siis). Ohittaessa voin jatkossa heittää vähintään morot. ...siis jos nyt olisin ketään ohittamassa.
No-niin...Oma muistini on niin huono, etten jaksa laskea prosentteja, joilla vastaantulevat pyöräilijät vastaavat "sormien-suoristuksiin". Mutta jos se suinkin on mahdollista, niin morjestan ainakin kaikkia "tosi-pyöräilijöitä", joita kohtaan lenkeilläni. Ja jos huomaan vastauksen, niin se vähentää esim. tihkusateen tuomaa vi...jännitystä matkallani :cool:.
Ja jos vastaantuija ei moikkaa takas, niin VOI-VOI! Se ei tee lenkistäni yhtään sen surkeampaa.
Eri asia, jos tarvitsee esim. ketjunkorjaus-välineitä. Silloin toisen tosissaan-pyöräilijän PITÄÄ pysähtyä ja tehdä voitavansa auttaakseen pulaanjoutunutta läheistä!
Pyöräni on kyllä aika oudon näköinen (ainoa maailmassa), että vastaanpolkijalla saattaa mennä pasmat sekaisin, eikä se raukka aina ymmärrä vastata tervehdykseeni...;-)
Ajelen sporthybridin kanssa(jossa nykyään myös tempotangot..) Ja varusteina yokon/vauden vetimet.. En ole juuri kenellekkään moikannut ja ei kukaan minua. Poikkeuksena tossa jokunen viikko sitten kun ajoin tangoilta, niin joku vanhempi kaveri vahto-paattinen välillä oikein reilusti nosti kätensä ni pakkohan se oli tervehdykseen vastata. :) Ja sai jopa motivaation kohoamaan samalla kun tuli hyvä mieli. Nyt sitten piruuttani moikaillut kaikkia kuntoilijoita ja sellaisia myös kenellä laukut kiinni esim. tarakassa(kenties pidemmällä reissulla kun maantiellä ajanut ja tietty vaaditaan, että kypärä päässä). Yllättynyt et reippaasti yli puolet vastannu tervehdyksiini. Kiitos niistä, jotenki se vaan aina jaksaa piristää. :)
MÄ moikkasin sellasia tyyppejä joista näkee hyvän fiiliksen, ja sitten vastaan tuli pari hemmoa kippurasarvillansa ja vierekkäin ja lujasti, mä ihan hapoilla ajoin täysiä kotia kohti, koska piti päästä lepuuttaa kinttuja (kovalla ajolla on nopeammin perille ja muskelit herää luiden päällä) päätin sitten kokeilla miten nämä rinnakkaiset reagoivat kun pidän ajolinjani, väistivät.
Tänää sain yhen moikkauksen lenkillä ,senki anto noin 4vuotias pyöräilijän alku apupyörien kaa, kyl tuli hyvä mieli :D
Varkaudessa tervehdin suurinpiirtein kaikkia keillä kypärä oli pyöräillessä päässä.
Samaa linjaa täällä Hämeenlinnassa, mutta yksi ero näyttää olevan;
mitä Varkaudessa miltei jokainen morjesti takaisin, täällä Hämeessä jengi vaan möllöttää.
Onko tämä sitä hämäläistä hitautta vai mitä?