Koska viimeksi ajoit?

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti JackOja

Äsken seittemän tuntia maaseutu- ja korpigräveliä. Olipas hienoa. Paitsi että ekat 30 km saatanallista vastatuulta ja palkinnoksi sai ajaa loppupuolella saatanallisessa vesi- ja raesateessa.

---

Myönnä pois että hienoja vaikkakin hieman eri tavalla, olivat myös ne vastatuuli- ja sadeosuudet!

Eihän niitä juuri kukaan lähde hakemalla hakemaan eikä niitä voi kokea kokematta samaan aikaan negatiivisiakin fiiliksiä, mutta jos on yhtään rehellinen itselleen, niilläkin kokee hienoja hetkiä ja ehkä ennen kaikkea jälkeenpäin tuntee tiettyä tyytyväisyyttä ja saattaa jopa ajatella että olipa hienoa - ja on siinä täysin oikeassa. Kunhan ei ollut liikkeellä väärissä vetimissä.


Jotain tuollaista ainakin ajattelin eilen kun ajoin viimeksi 3 h helppoa puistogravelia.

Jossain yhteydessä olen törmännyt semmoiseen elämänohjepsykologian muotitermiin kuin radikaali hyväksyminen ja ajatellut ensimmäiseksi että siitähän on ollut kyse joillain vähemmän optimaalisissa olosuhteissa ajetuilla lenkeillä jotka eivät ole olleet ollenkaan niin ankeita ja ikäviä kuin ulkoisten syiden takia ehkä olisi pitänyt. No, nyt ei tarvinnut radikaalisti hyväksyä kuin se että sadetakki olisi ollut hyvä laittaa taskuun ja että jos kastuu niin kastuu, kotiin ajaa puolessa tunnissa eikä siinä ajassa ehdi pahemmin palella. Eikä sitten tarvinnutkaan.

Toinen juttu joka tuli lenkillä mieleen oli se vanha valmennusviisaus että jos kolmella perättäisellä lenkillä tuntuu että kulkee helposti ja kulkisi kovempaakin ja jaksaisi ja että tämänpäiväinen lenkki on ollut vielä parempi kuin edellinen, niin silloin pitää tajuta ja osata vetää jarrusta ja pitää lepopäivä tai ainakin äärettömän kevyt päivä. Mutta vastahan tuo oli toinen perättäinen, joten tänäänkin saa ajaa sen minkä jalat pyörittävät...


PS Kun joku kertoo ajaneensa seitsemän tuntia (tai joskus enemmänkin), tunnen aina halua antaa virtuaalista peukkua. Ja se näköjään ikuisesti pitemmistä breveteistä ja eeppisistä gravel-lenkeistä haaveileva mutta niitä ajamaton minäni tuntee jonkinlaista iievää kateutta.

Kyllä minä koen vastatuuleen ja sateessa ajamisen hyvänä siedätyshoitona ko. olosuhteissa ajamiseen. Sadetakki oli toki mukana, mutta vettä tuli niin paljon, että sadesortsitkin olisin mieluusti laittanut. Ne oli kotona.

EDIT: saatanallisessa mittakaavassa ihan mikä tahansa on toki liikaa.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti MRe

Vajaa kolmekymppinen läskillä Talosaari-Vuokki

---

Kaksi huomiota:

(1) Läskifillaristit näyttäisivät kovasti vähentyneen. Puhun siis pääkaupunkiseudun ulkoiluteistä ja kelveistä, joilla heitä ennen näki huomattavasti useammin. Nyt jos läskin sattuu näkemään, se on miltei poikkeuksetta työmatkalaiselta vaikuttava sähköfillaristi.

Eivät ne läskit varmaan kokonaan kadonneet ole, mutta olisiko niin että ne yleensä pakataan autoon ja mennään ajamaan jonnekin?


(2) Mikä minäkin luulen olevani kommentoimaan, kun omat lenkitkin ovat olleet periaattessa ja oikeastaan käytännössä saman toistoa: ulkoliuteitä Vanhankaupunginkoskelle, Vantaanjoen vartta ylös ja keskuspuistoon ja Silvolaan ja ulkoiluteitä takaisin - mutta jossain vaiheessa samojen lenkkien ajamisessa ja samojen polkujen koluamisessa tulee seinä vastaan, semmoinen tietty lähtökynnystäkin nostava leipääntyminen voi iskeä hyvinkin yllättäen.

Siksi olisin antamassa setämiesmäisesti neuvoa suunnata välillä kauemmaksi ja vaikka vaihtaa polut ja ulkoilutiet Sipoon hiekkateihin esimerkiksi Söderkullan tai Sipoonkorven suunnalla.

Neuvoon saa tietysti suhtautua kuin setämiesten neuvoihin yleensäkin eli pyyhkiä niillä.

Tänään 82 km maantietä. Ei pitänyt olla kovin tuulista, mutta oli kuitenkin. Sateelta vältyin.

Äsken vajaahko kolmituntinen maastossa kokeilemassa ja hakemassa tuntumaa pitkästä aikaa... treilii, äkseetä, deeseetä. Enduroo ja friiraidii en nyt ajanut.

Mitään erikoisempia sankaritekoja ei tapahtunut, mutta ekaa kertaa ajoin yhden ikikammopaikan. En miettinyt sitä yhtään etukäteen, vaan kun se tuli kohdalle päätin, että nyt mä ajan sen.

Tänään vuoden ensimmänen maantieporukkalenkki.

Avattiin samalla kesäkahvilakausi Kesämopossa. Vanhassa Pornaisten Shellissäkin olisi voitu käydä, mutta tällä kertaa päätettiin odottaa lämpimämpiä terassisäitä ja ajettiin pysähtymättä ohi.

Onhan näissä maantielenkeissäkin puolensa, erityisesti porukalla ajaessa, aivan riippumatta siitä mennäänkö iisisti vai vähän reippaammin!

Sää oli tavanomaisen tuulinen, meinasi vähän sadellakin, ja viileähkö. Porukan kuumaverisin ajoi lyhythihaisissa, muut vain lyhytlahkeisissa. Kellään ei ollut liian lämmin, mutta kukaan ei myöskään palellut. Taukoa ei tosin turhaan venytetty, sillä kaikki tiesivät miltä silloin tuntuisi lähteä uudestaan liikkeelle.

Lenkin pituuskin pidettiin kohtuullisena, minulle kertyi siirtymineen vähän päälle 100 km.

Aamulla eväshetki-lenkki :) 81km. Ilman eväitä olisin ajanu vain sen 50+km.
Mikähän on eväshetki-paikkani juttu, metsässä kolme kiviröykkiöillä eroteltua "allasta" joista menee putki ja päätyy pieneen puroon ( käyn joskus kyllä katsomassa minne se puro johtaa..)
Mulle riittää lyhyemmätkin lenkit, mutta tekee vaan kipeetä kun katsoo että te muut ajelette 100++ km ja mä saan ehkä satasen yhteensä työpäivinä. No, moniko mun ikäinen nainen ajaa satasia?

Perjantaina ajoin paistamaan makkuria nuotiopaikalle eli 20+20 km ja tänään 38 km. Pari viikkoa siitä kun koronaoireet loppuivat ja kovin on vaikean tuntuista.

Oon ajellut viikkoon 130km uudella pyörällä, tänään niistä 15km. Hitto että noi sähkömaasturit on kivoja :D

Just äskön 84km. Katselin viime vuoden ajeluita, ehdin ajella jo ennen töitä satasen, ja niitä satasia tuli enemmän kuin joka toinen päivä. Saan ehkä tänään yhteensä satasen.
Aina kovaa tuulta, nyt itätuulta ( kuten Nahkiaisessakin).

Tänään Tour de Tuusis, 115 km grävelii Tuusulassa, Sipoossa, Keravalla, Järvepäässä, Vantaalla... namureittiä, josta saa joitain uusia pätkiä omaan päänsisäiseen reittikirjastoon. Hieno päivä.

Takajarru menetti tehot alkumatkasta ja sitten piti ajella varovaisesti. Pitääpä ihmetellä kun joutaa.

^ Lenkkikaverin maantiepyörästä katosi etujarru samaan tapaan, kahvan sai painaa pohjaan asti eikä mitään tapahtunut. (Onneksi vakiintuneena tapana oli testata jarrut jo kotipihassa eikä vasta sitten kun kaartaa ajoradalle tai ensimmäisessä alamäessä.)

Kyseessä vieläpä uusi pyörä. Toni & Toni selvittivät ongelman ja laittoivat kuntoon mallikkaasti ja nopeasti. Diagnoosi oli lyhyt: "Siellä oli ilmaa" (Teknisenä urpona en keksi mikä sinne ilmaa tuo tai mikä saa ilman siirtymään väärään paikkaan. Mitään vuotoa ei ollut, joten vian syntyyn saattoi olla syynä huolimaton letkun kiinitys tjms?)


Tänään maantietä. Satku, 101,6 km, minkä huomasin vasta kotipihalla (enkä siis ajanut kierrosta korttelin ympäri).

Penteleen tuulista siellä oli, mutta ei sentään koko ajan tappavaa vastatuulta tai inhottavaa sivaria. Ja jopa yllättävän paljon maantiefillaristeja liikkeellä, vähintään saman verran kuin minä tahansa hienona ja aurinkoisena viikonloppupäivänä.

2.15h äsken gärvelillä. Kohta rupee tarkeneen jo lyhkäsillä.:)

Tänään maantiepyörällä 60 km.

Eilen maantiepyörällä maantietä maantielenkkiporukan coffee ride -lenkkinä reilut 120 km.

Lajinmukaisia tapoja ajaa porukkalenkki on tietysti useitakin, mutta niille kaikille yhteistä on että kun ajetaan ryhmässä, vauhti on samalla rasituksella pikkaisen suurempaa kuin yksin ajaen tai rasitus on (vetovuoroja lukuunottamatta) pienempi kuin yksin ajetulla lenkillä. Joskus jopa molempia. Ja jos ei ymmärrä mitä iloa tai harjoituksellista hyötyäkin edellämainituista seikoista voi olla, ei ehkä ole alkuunkaan ymmärtänyt lajin luonnetta eikä sen vaatimuksia.

Vetovuorot on yleensä lajinmukaisempaa pitää lyhyinä, mutta toisinkin voidaan toimia, etenkin kun mukana on kovin eritasoisia ja -kuntoisia ajajia. Jos välillä halutaan ajaa kovempaa, on yleensä parempi pitää selästi erillisiä "vapaan vauhdin" osuuksia, joille voivat lähteä mukaan kaikki tai vain halukkaat, kuin ruveta kiihdyttämään vauhtia omilla vetovuoroilla. Nopeimmat tai kovimmat voivat sitten odotella tai kääntyä takaisin ja liittyä uudelleen porukkaan; muita tapoja voivat olla ensin jättäytyä ja ajaa sitten muu porukka kiinni tai valita jollekiin osuudelle sopiva kiertotie.

Noista kaikista saivat eilisellä lenkillä mukana olleet nauttia ja niin tein minäkin. Mutta en missään nimessä halua vähätellä porukkalenkin puhtaasti sosiaalista antia. Eritoten tutussa porukassa tulee usein pelkän suunsoiton ja läpänheiton - jotka nekin ovat kivoja, etenkin sateessa tai vastatuulessa tai vain penteleen huonokuntoisella asfaltilla - lisäksi juteltua muistakin kuin pyöräilyasioista ja joskus ihan asiallisella mielellä.


Kun oikeastaan ainoat kompromissit, jotka soololenkkeilijä joutuu tekemään, ovat siinä että joutuu sovittamaan lähtöaikaansa, hyväksymään speksatun (tai kulloisenkin reittikapteenin tai porukan huutoenemmistön valitseman) reitin ja ajamaan joskus kovempaa, joskus hitaampaa kuin kenties juuri sillä hetkellä muutoin ajaisi, niin en oikein ymmärrä miksi tiet ovat täynnä yksin ajavia maantiefillaristeja. Eihän säännöllinenkään porukkalenkkien ajaminen mitenkään vie pois mahdollisuutta ajaa myös omia, tarkastikin watti- tai sykeohjasttuja treenilenkkejä1

Eilen ja toissapäivänä. Ekat sellaiset lenkit, mistä olin haaveillut koko kevään. Toinen suuntautui rannalle, missä vietin tunnin verran nauttien ja kirjaa lukien. Toinen lenkki Cafe Birgittaan hampurilaiselle.

Ehkä tämä tästä...

" Aivan varmasti! Mutta ryhdyn taas opettavaiseksi ja sanon tai siis toistan toistamisesta päästyänikin että jo motivaation säilyttämisen kannalta on tärkeää ajaa myös sellaisia lenkkejä joista ei ikinä haaveilisi tai joita ei niiden itsensä takia lähtisi ajamaan.

Eli pidempiä lenkkejä, kovempivauhtisia lenkkejä, kovemmalla tuulella tai muuten huonommalla säällä ajettuja lenkkejä, porukan mukana ja sen ehdoilla ajettuja lenkkejä (jos mieluummin ajaa yksin ja oman mielensä ja tahtinsa mukaan), yksinäisiä lenkkejä (jos ei tiedä mitään tylsempää kuin kolmea-neljää tuntia polkemista vailla seuraa).

Mikään ei vie motivaatiota tehokkaammin ja nopeammin kuin se että kaikki lenkit ovat periaatteessa juuri sellaisia mitä haluaakin ajaa mutta aina samanlaisia ja vailla tavallisesta poikkeavia vastuksia tai olosuhteita) ja vailla minkäänlaisia yllätyksiä (kenties lukuunottamatta rengasrikkoa jota litku ei paikkaakaan)!

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Firlefanz

...
Mikään ei vie motivaatiota tehokkaammin ja nopeammin kuin se että kaikki lenkit ovat periaatteessa juuri sellaisia mitä haluaakin ajaa mutta aina samanlaisia ja vailla tavallisesta poikkeavia vastuksia tai olosuhteita) ja vailla minkäänlaisia yllätyksiä (kenties lukuunottamatta rengasrikkoa jota litku ei paikkaakaan)!

---

Totta. Eilen ajoin reilu parisataa allroadia (noin 1/3 sorateitä). Arvelin tuulevan etelästä, joten lähdin itään, vaikka tiesin Salon jälkeen muuttuvan mäkisemmäksi. Samalla kolmekin vuotta pöytälaatikossa pölyttynyt ajo Aijalan kautta tuli tehtyä.

Alla olivat 38-milliset Pathfinderit, jotka tuntuisivat olevan sopivat kumit tällaisille retkille kunhan painetta ei ole ylettömästi. Ajatukset eivät juuri käyneet renkaissa, ei hyvässä, eikä pahassa.

Ketjut pyörivät kitisemättä, vaikka sorateillä pölykylvyn saivat, Squirt e-bike hoiti hommansa.

Jo ajaessa ajattelin laittavani alle 650b-kiekot ja suuntaavani seuraavaksi metsäteille viihtymään.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Firlefanz

^ Lenkkikaverin maantiepyörästä katosi etujarru samaan tapaan, kahvan sai painaa pohjaan asti eikä mitään tapahtunut. (Onneksi vakiintuneena tapana oli testata jarrut jo kotipihassa eikä vasta sitten kun kaartaa ajoradalle tai ensimmäisessä alamäessä.)

Kyseessä vieläpä uusi pyörä. Toni & Toni selvittivät ongelman ja laittoivat kuntoon mallikkaasti ja nopeasti. Diagnoosi oli lyhyt: "Siellä oli ilmaa" (Teknisenä urpona en keksi mikä sinne ilmaa tuo tai mikä saa ilman siirtymään väärään paikkaan. Mitään vuotoa ei ollut, joten vian syntyyn saattoi olla syynä huolimaton letkun kiinitys tjms?)
...

---

Kahvan jarrnestesäiliössä oli ollut ilmaa. Pyörä oli kenties ollut ylösalaisin ja kahvaa vähän puristeltu->ilma siirtyy letkuihin->kahva painuu pohjaan.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti K.Kuronen

Kahvan jarrnestesäiliössä oli ollut ilmaa. Pyörä oli kenties ollut ylösalaisin ja kahvaa vähän puristeltu->ilma siirtyy letkuihin->kahva painuu pohjaan.

---

Usein heti kättelyssä tarjosttu selitys. Ikään kuin kaikki muut olisivat täydellisiä uunoja:cool: Voin vakuuttaa ettei kyseisellä lenkkikaverilla ollut pienintäkään tarvetta laittaa pyörää ylösalaisin ja ettei kyseinen fillari suinkaan ollut hänen ensimmäinen hydraulisilla levyjarruilla varustettu pyöränsä.


PS Mikä muuten mahtoi olla JackOjan takajarrun tehon menetyksen syy?

^Minulle on herttaisen yhdentekevää ovatko muut täysiä uunoja vai eivät. Mitä tulee yllättävään kahvan painumiseen ajoon lähtiessä, niin itse olisin tyytyväinen jos saattasin myöntää pyörän ollen katollaan: ilmauksen jälkeen edessä on turvallisia kilometrejä.

Jokin mystinen syy estäisi ajamisen ennen selvittämistä.

Niin, ei kai se kahva hydraulijarrussa muuten painu pohjaan, kuin jos piirissä on ilmaa. Tai kiekko irti. Se miten ilma on piiriin päässyt, lienee sitten eri pohdinnan paikka.

^^ En tluule tietäväni hermostuitko vai en (mutta luulen ettet kummemmin hermostunut), mutta riennän silti vastaamaan: "Älä, hyvä mies, nyt hermostu!"

Hymiö oli siellä ihan oikeasti tarkoittamassa että kyseinen kohta oli tarkoituksella kirjoitettu raljanttiin tyyliin enkä olettanut yhtään mitään siitä mitä sinä muiden uunoudesta tai uunouden yleisyydestä kenties ajattelet tai et ajattele.

Suomeksi: halusin vain kertoa että tällä kertaa tuo mahdollisuus oli voitu täysin sulkea pois. Pyörä ei ollut käynyt ylösalaisin.


Lenkkikaveri ei tietenkään jatkanut ajamista vaan vaihtoi toiseen fillariin, kun sellainen onneksi löytyi. Syy ei ilmeisesti ollut mystinen Toni & Tonille, koska vika osattiin korjata (eikä ole uudestaan ilmennyt). Lenkkikaveri ei harmittavaa kyllä udellut Toni & Tonilta mahdollista selitystä tapahtuneelle, hänelle riitti että jarrut toimivat taas ja että niiden toimintaan sai luvan luottaa.

Mutta tavastaan testata jarruja jo kotipihassa hän ei silti aio luopua:cool:

Eilen Maantiepyörällä 2h, oli mukavaa ja lämpöäkin piisasi.:)

Maantiellä reilu 80 km porukkalenkki. Olipa mukavaa vaikka vauhdinjako ei ole helpointa epätasaisessa porukassa.

^ Ei toisaalta niin vaikeaakaan, kun muistaa ne muutamat perussäännöt: ylämäkiin himmataan, risteysten, käännösten ja tienylityksien jälkeen kärki ei kiihdytä vaan odottelee, heikommat vain käyvät keulilla, menohaluisimmille erikseen iritottopätkät.



Eilen vajaa satanen maantietä soolona.

Hiihtokauden loputtua otin tavoitteeksi päästä taas kunnolla pyöräilyyn kiinni ja totuttaa jalat kampien pyörittämiseen. Metodiksi valitsin sen mikä mielestäni minulle parhaiten sopii, mistä tykkään ja mihin oli tilaisuus: paljon ajamisen, suuremmaksi osaksi keveillä välityksillä. mutta välillä lyhyiä pätkiä myös selvästi normaalia raskaammalla. Reilun kolmen viikon aikana tunteja kertyikin aika lailla ja vapaapäiviä ei tainnut ollakahta enempää.

Jakso tuntui sopivan pitkältä eli suomeksi sitä tuskin olisi ollut viisasta venyttää, joten tämä sateinen ja epävakainen sää tuli kreivin aikaan. Muuten olisi voinut tulla kiusaus jatkaa, sillä ajaminen eilisellä lenkillä maistui ja voisin hyvin sanoa sen olleen kevään ehdottomasti paras lenkki sen suhteen miltä tuntui ja mikä oli fiilis siitä miten fillari kulki. (Eihän se kulkenut kolmenkympin keskarilla enkä mene väittämään että olisihan se kulkenut jos vain olisi alunnut lisätä efforttia.)

Nyt levätään hetki, sisten vähennetään määrää eli lyhennetään lenkkejä muttei vähennetä niiden määrää (ellei sää kovin kurjaksi muutu) ja sitten katsotaan mitä seuraavaksi: ruvetaanko ajamaan pitkiä lenkkejä vai yritetäänkö saada fillari kulkemaan kuin joskus muutama vuosi sitten.

Aamulla maastopyörällä 25 km ja äsken suunnistusreissulla 11 km lisää.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Firlefanz

^ Ei toisaalta niin vaikeaakaan, kun muistaa ne muutamat perussäännöt: ylämäkiin himmataan, risteysten, käännösten ja tienylityksien jälkeen kärki ei kiihdytä vaan odottelee, heikommat vain käyvät keulilla, menohaluisimmille erikseen iritottopätkät.
.

---

Joo porukalla (6) ei ollut suurta porukkalenkki kokemusta ja taso kun on 20 km/h keskinopeudesta yli 30 km/h keskinopeuteen sopivana lenkkinopeutena siitä on vaikea löytää kaikille sopivaa vauhtia.

Tänään kävin ajelemassa puolitoista tuntia maantietä. Tässähän alkaa into palautumaan.

2h asfalttia, märkää mutta ei satanut kuin muutaman ripsasun lisää.

Cyclolla tänään 60 km todella hiljaista vauhtia.