Kun ajaa riittävän täysiä, niin ei tarvitse taktikoida.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti toripolliisi
Printable View
Kun ajaa riittävän täysiä, niin ei tarvitse taktikoida.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti toripolliisi
Ei osunut yhteistä matkaa kuin kymmenisen metriä.. Sun kannalta tilanne on sit pikkuisen positiivisempi, sillä joskus myös sitä kautta kiertäneenä olen todennut, että pyöräily on aktiivisempaa siellä kuin lentokentäntiellä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti fyah
Kymmenen metriäkin voi joskus olla riittävä matka tappion ja tappiotta selviämisen välillä :)
Pitäisiköhän täällä palautella säännöt mieleen, vai onko meillä Suomessa omat säännöt? Tärkeintähän on, että kaikki ajavat turvallisesti kovasta kilpailusta huolimatta. Ohituksenhan pitää olla sääntöjen mukaan hyväksyttävä ja rehdein keinoin saavutettu. Ja kai jokainen on laskenut oman luokituksensa, koska pisteitähän saa vain "hitaamman näköisistä" tempoilijoista.
Itselläni on harmillisen lyhyt työmatka, joten harvoin löytyy työmatkatempoilijoita. Täytyy ottaa aina sakkolenkkiä jostain.. Viime viikolla joku CC kuski (minua nopeamman näköinen) ohitti minut ruuhkaisella paikalla ja tietenkin jäin sopivan hajuraon päähän perävanaan. Tästä tuohtuneena hän laittoi isompaa pykälää ja lisää tehoa. Siinä vaiheessa alkoi itseltä jo välitykset loppua (sinkula), mutta vielä perässä pysyttiin. Vähän ajan päästä CC-mies vilkaisi taas taakse ja pisti lisää hönkää. Pysyttelin vielä näköetäisyydellä, kunnes kadotin hänet yhdessä shikaanissa. No häviöhän siitä taisi tulla, mutta ei virallista pistemenetystä ohituspaikasta ja luokkaerosta johtuen. :)
taasko? kauanko siitä on kun viimeksi tätä länsimaista hapatusta yritettiin tuoda puhdasverisen TMTn piiriin, olisiko puoli vuotta?
Yksinkertaisesti, jos tulet ohitetuksi häviät, muita pykäliä ei ole. Luterilaisen yksinkertaista.
Itsetunnon kannalta tietysti voi olla tärkeää minkä näköiselle tai oloiselle yhdistelmälle häviää.
Jos tappion kärsinyt yritti iskeä sinua esim. pumpulla tai repulla niin siinä tapauksessa voit laittaa jonkun erivärisen rastin kalenteriin muistoksi tästä ihanasta hetkestä. Jos taas aloit teerenpeliin tappion kärsineen kanssa, tulevaisuutesi näyttää synkälle ja kannattaa siirtyä autoilijaksi.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Mhii
^Ihan hyvä yritys. Vaikka EU:ssa ollaankin jäsenenä ja kaiken maailman turhanpäiväisissä yhteisöissä YK:sta lähtien, suomalaiseen työmatkatempoon pätee vain kansallisella erioikeudella otettu vapautus: luterilaisen angstin hengessä täällä voi vain hävitä. Voittajia ei ole, on vain häviön toistaiseksi välttäneitä. Korkeintaan.
Turvalliset ohitukset ja suomalainen työmatkatempo?
MUAHAHAHAHAHAHA!
Heh. No kukin tietenkin ajaa tyylillään. Näillä säännöillä syntyy vaan sellaisia kaistapäitä, jotka ohittelee vaarallisissa paikoissa omasta saatikka muiden turvallisuudesta piittaamatta (tämä edellisen viestin CC kuski kuului näihin). Itse olen tyytyväinen siihen, jos löytyy tempoilijoita pieneen leikkimieliseen ja tietenkin rehtiin kisailuun. Tuohan se aina vaihtelua ajamiseen.
Voihan sitä ottaa työmatkalle vaikkapa maantiepyörän alle ja succikset jalkaan ja sitten nautiskella mitättömistä ohituksista. Nautinnollisempaa se on alempiluokkaisella pyörällä, farkut jalassa, reppu selässä, kissa kainalossa ja takakumi puhki. No mutta leikki leikkinä ja oikeat kisailut sitten muualla..
Niin ja pahoittelut jos koitin sekoittaa sääntöjä tähän touhuun. Vilkaisin vaan tuolta ensimmäiseltä sivulta kun sielläkin oli viitattu aiheeseen. Enpä kovin paljoa ole tätä topikkia seuraillut matkan varrella..
Kilvanajoa liikenteen seassa? Oletko ihan totaalinen idiootti?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti waariz
Täytynee korjata pyörää sen verran, että kuulee tempoilevat.. Selityksiä, selityksiä, mutta pyöräni räminältä en kuullut takaa tulevaa NAISTA maantiepyörällä.. Kerrankin kun ajelin rennosti, ettei tarvi ihan hiessä olla tunnilla niin tappiohan siitä tuli heti. Tuskissani ja voimattomana tuijotin horisonttiin katoavaa ponnaria.
Miten muuten selviätte häpeästä ja pahasta olosta tappion jälkeen? Vai saako siitä edes selvitä. Ristiä kannetaan loppuelämä. Hautakiveen teksti: hävinnyt.
Mäkelänkadun ja Koskelantien risteys. Pikataival töistä kotiin aluillaan, tuuli suhisee korvissa.
Edessä näkyy mustalla sinkula-Bianchilla URPO. Liian pitkistä NILKKASUKISTA päättelen urpon PAISTIKSI. En viitsi tuhlata mokomaan liike-energiaa, vaan ohitan liikennevaloja ja reitinvalintaa hyödyntämällä, kymmenientuhansien työmatkakilometrien hiomalla TAKTIIKALLA.
Palaan normaaliin lentonopeuteen lehmuskujalla, ajattelen tulevia KISOJA. Vaan EIKÖ MITÄ!?!!
Takavasemmalla silmänurkassa näkyy musta keula, joka pyrkii ryömimään rinnalle. Tämä PAISTI ei edes loppuun ajetuista kolmos-SIDEISTÄNI ymmärrä, että minun kanssani ei PELLEILLÄ.
Mutta nyt ei voi EPÄRÖIDÄ. Nousen putkelle, kiihdytän. Jos olisin auto, olisin TURBO - pikku viiveellä moottorin voima uhmaa kiihtyvyyden lakeja. Vältän TAPPION noin kahdenkymmenen sentin marginaalilla.
PAISTI jää peesiin, mutta en suo hänelle tuulensuojahyötyä, vaan hiljennän matkalentonopeuteen. Silmänurkastani pidän vahtia. Taustapeilit ovat HÄVIÄJILLE. Jos PAISTI haluaa leikkiä, niin saa leikkiä.
"Ai sinä luulit että tämä on kisa?" hän kysyy peesistä HÄVIÄJÄN äänellä. En alennu vastaamaan HÄVIÄJÄLLE. Minä TIEDÄN että tämä on kisa. Ja hän tietää myös. Ja hän hävisi jo silloin LIIKENNEVALOISSA. Minä EN hävinnyt.
NÖYRYYTETTYNÄ paisti kääntyy pois peesistäni. En vilkuile loppumatkasta taakseni, en yhtään, paitsi ehkä vähän.
En ole HÄVINNYT koskaan.
No joo, on minut ohitettu, mutta EPÄREILUSTI, ja tilanteissa joita EI LASKETA. Minä EN ole hävinnyt. EN. OLE.
Totta, ristiä kannetaan hautaan asti. Ainoastaan orjantappuraseppeleen paine ohimoilla vaihtelee. Hautakivien teksteistä ei kannattane ottaa suuremmin stressiä, kuolema nollaa saldon. Tiedossa ei muutenkaan liene kuin yksi tapaus viimeisen, reilun 2000 vuoden ajalta kun tempoilija on noussut kuolleista. Silloinkin kuulemma kisoja ajettiin vain aaseilla. No, nykyisinhän aasit ajavat kisoja joten eihän sitä koskaan tiedä...Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti rosa
Jos Sinun täytyy kysyä, niin olet hävinnyt.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti asb
Nyt on Kare sen verran hapanimelää nyyhkimistä, että seuraavalle työmatkalle kenties hame päälle ja selkään lappu "OHITA MINUT"? :)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Kare_Eskola
Minulle kävi tänään niin, että ohitin työmatkalla koiran.
Se oli sellaisessa hollantilaistyyppisessä rahtipyörässä, aika kookas turrukka, ehkä 25-kiloinen ja mukavanoloinen. Kutsutaan sitä vaikka Turreksi. Kun lähestyimme risteystä, näin miten Turre käänsi katseensa hetkeksi isäntäänsä. Ylämäessä ajoin rinnalle, ja katsoin Turrea. Se katsoi minua hetken, huokaisi syvään ja käänsi katseensa menosuuntaa kohti.
Vähän samaa kuin se takavuosien viidakon laki, ettei kannata ajaa pomon autoa hienommalla tai uudemmalla mallilla.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti YocceT
Nyt oli kova tempo päällä ja ketju kireellä Nishikissä koko matkan. Pakkasin työvaatteet reppuun ja suihkukamppeet mukaan eilisestä viisastuneena. Sininen metalli hohti allani aamuauringossa kun kurvasin pihasta tietäen että kuulaan aurinkoisesta kelistä tai alkusyksyn värikkäistä maisemista on turha uneksia nauttivansa. Napsuttelin Deoret oikealle välitykselle ja laitoin Truvativit pyörimään.
Saavutin piakkoin cyclocrossarilla liikkuneen kaverin, jonka tulkitsin ottavan osaan työmatkatempoon joskaan hänellä ei ollut reppua ja pitkät bibsit sun muut ajovermeet päällä. Tuulipuku kahisten ja lahkeet lepattaen lähestyin mutta kohde huomioi lähetymiseni ja lisäsi vauhtia. Tuotimme muille tappioita kiitäessämme halki peltomaiseman peräkkäin kuin jonkin suuremman voiman ajamina. Roikuin tuulenviiman verestävin silmin parin kymmenen metrin takamatkalla kun kaveri päätti nousta irti satulasta. Hybridi kun ei rullaa mihinkään niin on pakko voimalla runtata isompaa sisään jos meinaa pysyä kyydissä joten luonnollisesti myös tein näin ja nousin itsekin putkelle kädet nousukahvoja puristaen. Vilkaisu taakse kohteelta ja hyvällä rytmillä eteenpäin.
Roikuin punaisella kuten tempon luonteeseen kuuluu ja kuulin korvissani Selinin selostusta siitä miten tuskan on oltava tempossa hirvittävä jos meinaa että pyörä liikkuu. Etäisyys säilyi samana kuin näkymätön naru olisi meidät yhdistänyt. Liikennevaloissa ajattelin tilaisuuteni tulleen ja kyttäsin vihreitä (olin toki tarkkailut ettei takaa tule ketään ja yritin lentävää lähtöä mutta valot olivat punaisella liian pitkään). Lähdimme molemmat liikkeelle tietäen pelin hengen ja jäin puolen renkaan mitan päähän siitä että hän olisi kokenut tappion tuskan koska koukkasi vasemmalla ja jatkoin itse suoraan. Ajoin töihin ilman tappioita mutta olo on silti tyhjä.
Naisillakin tuntuu olevan jonkin sortin taipumus työmatkatempoiluun, sillä eilen kotimatkalla oli yksi parivaljakko ja kaksi yksittäistä naispolkijaa, jotka enemmän tai vähemmän keskenänsä kilvoittelivat. Vauhtikin oli kohtuullinen, kiitos napakan myötätuulen. Kärjessä ajava oli jonkin sortin kadenssisukkaliina eli selkeästi oli naistyömatkatempoilun ammattilaisia liikkeellä, harvinaista.
Kaikki työmatkatempoilijathan ovat lähtökohtaisesti ammattilaisia, koska ovat menossa harjoittamaan kyseistä ammattiaan (tai tulossa sieltä).
Oliko niitä Ohita minut-ajopaitoja jo tulossa?
Kärsin rengasrikon kotimatkalla. Taluttelin sitten suorinta tietä pyörän kotia kohti. Manailin matkalla tulevaa mittavaa miinussaldoa, mutta ei. Reilun kolmen kilometrin kelvimatkalla meni ohi vain tietä eestaas pyörivä poika bmx-pyörällä. Kelvin jälkeen pääsi metsän suojiin eikä sielläkään näkynyt maastokuskeja. Nyt siideri auki ja paikkaushommiin.
Tänään oli hieno päivä! HIANO!! Aamulla kun poljin suht leppoisasti kohti työpaikkaa niin noin 2/3 matkaa ajettua edessä näkyi mies ja maantiepyörä. Ilman vauhdin lisäämistä sain ajettua miehen kiinni. Jouduin noin 500m peesaileen, koska edessä oli lyhyellä matkalla 3 risteysaluetta ja yksi tunneli, jossa on y-risteys, eli jos siinä lähtee ohi niin voi tulla kovasti kylkeen. Maltoin mieleni vaikka sellainen ei olekaan hyväksyttävää TMT:ssä. Heti kun tilanne salli niin pukkasin kampiin hitusen lisää vauhtia ja rinnalle. Jotenkin osasin jo odottaa, että mies jolla on huippu maantiekiituri, kypärä ja pyöräilykamat ei todellakaan antaudu helposti.
Kun takarenkaani oli hänen eturenkaan kohdalla kuulin kuinka pyörän vaihteet rupesivat naksumaan! Olin onnellinen, joten GAME ON! Olin pakotettu napsauttamaan yhden vaihteen myös isommalle ja sit mentiin. Hyvin mies peesissä pysyi, mutta ohitusta hän ei lähtenyt yrittämään.. Lopussa oli pakko ottaa alakahvoista kiinni ja potkaista loputkin hiilarit reisistä käyttöön. Tällä kertaa se riitti ja mies luovutti suht nätisti. Hieno tappion välttäminen, joten toivoa on, että tänä kesänä ei feltillä tappiota koeta!! Otanpa sen kunniaksi nyt olusen!
Tänään tuli sitten ensimmäinen tappio pitkään pitkään aikaan - oikeastaan kaksikin. Tyypillinen naisten kiero tapa uhmata kohtaloa ja ylittää tie punaisilla ja jäädä keskikorokkeelle patseeraamaan, koska vielä takaa vasemmalle kääntyvät estivät toisen ylityksen. Siinä sitten toljotettiin muut ja ihailtiin (tyhmän)rohkeutta.
Entäs tämä toinen tappio? Samoissa valoissa perään ilmestyi mummopyörällä kulkeva shortsisankari. En edes osannut odottaa iskua, mutta niin vain se yhtäkkiä kampesi vierelle ja meni ohi. Katsoin silmät ymmyrkäisinä Edge 500, joka näytti 30.1 km/h nopeudeksi. En ollut uskoa silmiäni, mutta siinähän meni kevytrunkoinen versio sähkömoposta. Ajattelin antaa kaverin mennä menojaan - en ole kovinkaan revanssihakuinen, mutta kun yhdessä nyppylässä näytti siltä kuin kaverilla olisi reisien sisältö alkanut huveta, nostin nopeutta sen verran, että saavutin pikkuhiljaa menijää. Kuinka ollakaan, kaveri ei pystynyt pitämään kuin 36km/h tasaisella ja ylämäissä nopeus tippui reilusti alle 30 km/h, joten päätin, että Ilmalan aseman nousussa jos näyttää siltä, että kaveri uupuu tyystin menen ohi vaikka kuinka tuntuisi tyhmältä ja niin sitten kävi. Mopon nopeus hiipui sinne 28 km/h luokkaan, joten oli pakko ottaa pari reippaampaa polkaisua, jottei kaveri luulisi pystyvänsä peesaamaan. Eipä näkynyt sen jälkeen....
Niin, ja olihan se toissapäiväinen. Salakavala juonikas ja selvästi kokenut kisakuski, jonka ajotyyli oli tätä 'minä en tiedä mitään TMT:stä, mitä se sellainen on?' - hämäystä. Ja aivan kuin kaveri olisi seurannut minun päivittäistä menoani edestakaisin usean kuukauden ajan, juuri hieman ennen kuin kaverin reitti eroaa omastani; alaotteelta kunnon puristukset, ohi ja risteyksestä pois kilpatantereelta. Täysiverinen oppikirjasuoritus!
Ja niin ja se sitä edellinen, ja sitä, ja sitä ja sitä...
Itse pystyn vasta nyt kertomaan viime viikon tapahtumista, hävettää niin. Yleensä olen itsevarma tempoaja, joka syöttää sitä kalkkia. Kaikki meni normaalin käsikirjoituksen mukaan: aamulla muutamat päänahat, ja iltapäivällä samat suunnitelmat kotimatkalle. Mutta kilometri ennen kotiovea tapahtui jotain, mitä en vain voi käsittää. Nousin pienen nyppylän päälle. Takana tuli hyvällä temmolla maasturikuski. Ei hätää, normivauhdilla selvitään. Suojatiellä piti pysähtyä ja päästää autot alta pois. Mitä teen suojatien jälkeen...Päästän maasturikuskin ohi lähes pysähtymällä tien reunaan!!!! En ymmärrä vieläkään mitä tapahtui. Kaveri oli aivan yhtä pihalla tapahtuneesta. Ei......ymmärrä.....
6 päivää ja tappiotili näyttää 1. Ei pystynyt 16 kg hybridillä vastaamaan Cannondalen tiimiasussa ja luonnollisesti saman merkkisellä maantietsygällä ohi tykittäneen tempoilijan vauhtiin (selitys, I know). Reppu vahvisti kaverin mitä ilmeisimmäksi TMT-osallistujaksi. Sain pidettyä muutaman kymmenen metrin etäisyyden pitkään ja hengityksen muuttuessa läähätykseksi ja sykkeen noustessa kuvittelin hetken että saatan vielä päästä kuittaamaan jos laitan kaiken peliin. Seuraavan peltoaukean vastatuuli oli henkisesti liikaa ja harhaluulojen karistessa nöyrryin siinä pelossa että ajan jalat altani ja joku muukin tulee vielä ohi ennen kotia. Kotona olin hiljaista poikaa ja ilmoitin kysyttäessä että töissä oli raskas päivä...Laji on kyllä brutaali!
Tämä viikko alkoi kivasti ja sain jopa ajettua kelloa vastaan uuden enkan lievässä myötäisessä aamulla. Osallistujat tosin olivat todella vähissä ja olisinko pari tappiota saanut tuotettua koko vähän reilun 13 km matkalla. Työkaverit tosin ovat alkaneet vähän ihmettelemään kun tuun aivan hiestä märkänä toimistolle ja suoraan suihkuun ilmavirran punoittavin silmin. Omalla reitilläni huippuhetki on se kun tappiottomana kurvaa Isokadun mukulakiville ja laittaa isoa tuumaa sisään liitäen viimeiset sadat metrit toimiston pyöräparkkiin. Kotiin päin näyttäisikin olevan sitten tänään 5-6 m/s vastatuulta..
Joku random-hollantilainen näköjään treenailee tmt:tä aavikolla. Sopii tulla tuolla yrittämään radanvarren aamutempoon.
http://yle.fi/uutiset/polkupyorien_n..._video/6836165
Tänään liikennevaloissa oli tiukka tilanne, minä(tällä kertaa skootterilla) vs. pari TMT:jaa..tiesin heti valoissa, että nyt tulee tiukka tilanne: kaverista paistoi läpi halu jättää minut liikennevaloissa ja skootterin kiihtyvyys on todella heikolla mallilla. Ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin avata hanoja jo valmiiksi ja jaloilla vastustella menohaluja; valojen vaihtuessa vihreeksi täysi hönkä päälle, tempoaja polkaisi raivon vimmalla jalan polkimelle ja hirveä kiihdytys. Normaalilähdöllä olisin varmasti hävinnyt, mutta kiitos hyvän tilanne-ennakoinnin matka taittui rinta rinnan viitisen metriä, jonka jälkeen TMT:läinen näkyi vain hetken peilistä ja jäi kauas taakse..noh, huomenna taas pyörällä, täytyy olla varuillaan ettei tule tappioita, kisaajia on ollut viime aikoina runsain määrin.
En tiedä kuuluuko suoraan tälle osastolle, mutta ainakin lähelle liippaa. Sukkistelen työmatkaa omaa maltillista vauhtia, näin sliksikeleillä vauhti yleensä kolmenkympin molemmin puolin. Ilmeisesti tuo vauhti ja sukkisolemus kerää kaikkien työmatkaniilojen kiinnostuksen, kun pääradan vartta polkiessa lähes päivittäin joku liimautuu peesiin sanomatta sanaakaan. Normaalisti ratkaisen asian niin, että kysyn peesarilta käveleekö hän myös tuntemattomien perässä tappituntumalla. Kun syyskuussa ajot ovat olleet vähissä, niin nyt olet ottanut työmatkasta ilon irti: oikein odotan, että joku iskee peesiin. Alkuun "erehdyin" tiputtamaan peesarin terävällä nyppäsyllä, mutta tästä ei oikein saanut mitään iloa. Uusi taktiikka on tehdä erittäin tasainen kiihdytys niin, että jossain vaiheessa peesari vaan tippuu. Näemmä tasaisella jo 45 km/h alkaa monelle riittää, yhden kaverin kanssa piti tosin nostaa vauhti yli 50:n. Vähän aikaa kovaa ajoa ja sitten olen jatkanut omaa rauhallista vauhtiani. Eräs ei niin päättelykykyinen Accenturehousuinen kaveri tosin toissa viikolla 4 kertaa iski samalla reissulla peesiin ja joka kerta kiihdytin uudelleen. Sanaakaan ei vaihdettu. Suosittelen lämpimästi. Fiilis on hyvä kun vähän kerrallaan antaa lisää kaasua ja antaa peesiniilon kärsiä.
Tiedän tämän leikin ja on siinä hauskaa sekin, että oma pää pyörii koko ajan kun pitää tarkkailla ettei se kanssakilpailija vaan pääsis livahtamaan ohi kun tulee takaisin peesiin. Kun ei itse voi kuitenkaan ajaa liian kovaa ettei se luovuttais. Myös saman (vaikka sen 30kmh) vauhdin ylläpito ylämäissä tuottaa vaikeuksia näille perässä roikkuville random heroille.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti rstone75
Kirvelee kirvelee. Flunssassa ei viitsi ajaa kovaa, mutta parin kilometrin koulumatkaa tule mieleenkään julkisilla taittaa. Häviöitä häviöitä, kerta toisensa jälkeen.
Tänään joku tempokone oikein todisti nöyryyttävää ylämäki-häviötä vastaantullessaan. Olin silti aistivinani katseessa sääliä ilkkuvan vahingonilon alla... Säälin tunne kuitenkin saanee lopun, kun tervehdyn ja isken, vaikka sitten tappion syöttäminen vaatisi polkemaan vastakkaiseen suuntaa kuin itse olen menossa. Rämisevän temporatsuni ja minun häviön todistamisesta joutuu kärsimään.
Kyllä tämäkin toimii ihan hyvin :)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kampia
I'm a Loser Baby (So Why Don't You Kill Me)
Tänään oli ammattilainen vastassa. n. 5 kilometriä roikkui peesissä kunnes kevyenliikenteenväylä katkesi tietyömaahaan. Opasteissa merkitty kiertolenkki, jolle käännyin. Takana roikkuva tempokone kuitenkin veti kieltomerkeistä/aidoista välittämättä tietyömaan poikki ja väisti kaivinkonetta pusikon kautta autotielle. Kun vihdoin pääsin reitille niin siellä se tuulitakki kaukana horisontissa lepatti voiton merkiksi. Kirpaisi.
Nyt hillitsen tempoja. Otan työmatkat pk-lenkkeinä. Yksi karvas tappio männäviikolla ja hurjat postaukset hiljaisesta nöyryyttämisestä saivat minut päättämään; Mä en enää leiki teidän kaa. Ette te voi pakottaa!
Sent from my iPhone using Tapatalk - now Free
Olet jo hävinnyt! Tämä jos mikä on itsensä pettämistä!Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti rosa
Jos joskus joku minut TMT:ssä ohittaa niin aion polkea ohittaneen kiinni ja kysyä, että ajeletko huviksesi vai töihin matkalla? Eihän sitä koskaan tiedä :D
aika huano. lenkki alkaa ja loppuu samaan paikkaan. vai käytkö kesken lenkin töissä?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti H.Brooks
Olet niin oikeassa! Hieno oivallus! Ajan siis pk-suoria!
Sent from my iPhone using Tapatalk - now Free
Niin olenkin, toripoliisi, mutta en halua hävitä yksin! ;)
Kinneri... saatana.
-6.
No, talvi tulee, niin sitten uskaltaa taas ajaa Kauniaisten läpi.
en enää osallistu työmatkatempoon mutta naamioduin reppua myöten tmt joukkoon viedessäni lappuja entiselle työpaikalle. Varsin mukavaa kun tietää ettei voi hävitä (työtön) mutta voi aiheuttaa mielipahaa muille ohituksilla :)