Kuulostaa tutulta, ei kai tuo tapahtunut noin 1520? :)
Printable View
Kuulostaa tutulta, ei kai tuo tapahtunut noin 1520? :)
Tänään iltapäivällä rauhassa kotia kohti läskeillessäni vastaantuleva herrasmiesphillaristi virnisti jo kaukaa ja juuri ennen kohtaamista karjaisi "FÄÄÄÄTPAIK". Perästä kuului vielä kovaan ääneen "WOO-HOOOO". Olen klovni :)
[offtopic]Jos toi SirEinon kuvaus täsmää, niin saako Shimua kutsua loppukesän ajan Shimandexiksi?[/offtopic]
Tänään tapahtui kyllä jotain aivan uskomatonta! Ei kyllä ole koskaan käynyt näin: oltiin avomiehen kanssa palailemassa maantielenkiltä, kun eräs nainen yhtäkkiä ajoi autolla meidän eteen kelville ja pysäytti meidät. Olin vähä ihmeissään, että "mitäs ihmettä??" ja tämä nainen samantien kysyi "kuulin tuossa kun menitte juomapumpun ohi ja juttelitte juomavedestä, että mulla olis täällä vettä jos vaan tarvitte".
Olin enemmän kuin yllättynyt ja hämilläni ja en oikeen osannut muuta vastata kuin "et kiitosta vaan, mutta kyllä meillä vettä on jonkin verran että pärjätään".
Todella hieno teko kyseiseltä naiselta, arvostan! Ja tämä nainen oli lähtenyt vielä meidän peräämme ajamaan, vaikka hänen matkansa oli toiseen suuntaan, sillä hän kääntyi takaisin samaan suuntaan kuin oli tullutkin.
Että jos joku tunnistaa itsensä tai tuttunsa, suuri kiitos hänelle! Todella arvostettava ele, vaikkei juuri silloin vettä tarvittukaan :)
Sen jälkeen kun verkkopaitainen vanha herra oli lannistanut minut ajamalla peesissä kilometrejä pappiksellaan - kyllä, ajan vanhalla kivireellä, mutta ei sitä nyt alleviivata tarvitse prkl - pelastivat päivän ne viisi herrasmiesmaantiefillaristia, jotka ohittaessaan tervehtivät ja huutelivat heidän peesiinsä. Kiitos - ajoituksenne oli täydellinen.
Toinen hieno hetki oli noin kymmenen retkipyöräilijän joukko, jotka kaikki tervehtivät hymyillen ja oli hetken ruhtinaallinen olo ajella lapa pystyssä niin pitkän letkan ohi.
Aika laittaa vanha teinivuosista asti palvellut fillari ansaitulle osa-aikaeläkkeelle ja tämä päivä oli nyt vaan jotenkin niin täydellinen.
"Hyvää unikeonpäivää"-tervehdys mummolta erään omakotitalon pihalta kun olin palaamassa Velolta kotiin :)
Tilanteessa oli kaikki ainekset avautumistarpeen aikaansaamiseen: somepäivityksiin syventynyt koiranpissitysvuoroon joutunut henkilö (tällä kertaa teini-ikäinen tyttö) kelvin toisessa ja koira pitkän, mahdollisesti flexihihnan päässä kelvin toiisessa laidassa. Mutta koira (tällä kertaa joku bullmastiffin tapainen) olikin emäntäänsä viisaampi: se havaitsi lähestyvän pyöräilijän, vilkaisi tämän suuntaan ja asteli rauhallisesti emäntänsä jalkojen juureen ja seurasi pyöräilijää rauhallisesti katseellaan kunnes tämä sujahti ohi.
Ilmeisesti perheessä oli kuitenkin joku joka oli osannut kouluttaa koiraansa!
Tänään sai hymyn huulille erään perheen systeemi kelvillä ajamiseen. Lapset ajoivat vanhempien takana, kun yksi lapsista huomasi mut jo aika kaukaa niin hän soitti kelloa ja koko poppoo järjestäytyi kelvin oikeaan reunaan. Hieonosti toimiva systeemi. :)
Kummallinen päivä lenkilllä...
1)Lahelassa ajelin ajoradan vasemmalla puolella olevaa tyhjää kelviä suht hyvällä ~30 km/h nopeudella, kun minut ohitti ajoradalla auto, joka laittoi vilkun vasemmalle kääntyäkseen pihaliittymään. Aloin jo jarruttelemaan (koska tottakai se kääntyy eteen...), kun tämä auto hidastaa reippaasti ja lähes PYSÄHTYY kesken käännöstään ja ennen kelville tuloaan. Jää odottamaan, kun minä meen ensin. Oli ihan pakko nostaa peukkua.
2)Ajan ajoradan oikealla puolella olevaa kelviä, kun risteyksessä oikealle kääntymässä oleva autoilija oikeasti KURKKAA OLKAPÄÄNSÄ YLI ja väistää.
Luulisin nukkuneeni koko päivän ja nähneeni unta, jos se yksi auto ei olis tullut kolmion takaa suoraan eteen... :p
Kun ei ole Tunnustus omituisesta hetkestä, niin menköön tänne. Su iltapäivästä pyöräilin hitusen kuraisena cyclollani Mäkelänrinteen tienoilla. Vastaan kävellyt rouva aplooderasi minulle. Vähänkö löi tyhjää hetken, ajoinko liian lujaa, väärällä puolen, näkyikö private partsini liian selkeästi. Ymmärsin yhteyden suureen pyöräilytapahtumaan hetken päästä.
Hetki sitten ajelin tuossa Länsiväylän pohjoispuolen yhdistettyä pyörätietä ja jalkakäytävää Keilaniemestä Westendin kohdille. (Vieressä "autotiellä" oli menossa "kriittinen autoretki", jossa ruuhkauttamalla tiet yritetään saavuttaa parempaa autoiluinfraa.)
Vastaan tuli kunnon sumppu (kuten nyt aamuruuhkassa saattaa odottaakin) pyöräilijöitä, ja aurinko paistoi vastoin heidän kasvojaan. Kaikilla oli hymy kasvoilla. Kaikilla meillä oli ja on tänään taas oikeus ja mahdollisuus pyöräillä.
Toivottavasti ei ollut kukaan täältä se vanhalla maasturilla ajellut tampio, joka juuri äsken pyöräili ilman käsiä ja kädet taskussa vastaantulijoista ja ohi haluavista piittaamatta, koko kapean kaistan leveydellä sivusuuntaan seilaten Finlandia-talon alapuolella olevaa tilapäisviritysväylää pitkin. Yritin nätisti ojentaa, mutta kaveri piti perusoikeutenaan ajella miten haluaa.
Eilen vähän jännitti Hennalan takana sorakelvillä kun edellä kulki mies ja nainen sekä kaksi isohkoa koiraa irrallaan. Mutta kellomerkistä kaikki asettuivatkin hienosti tien vasempaan reunaan ja koiratkin pysyivät pitelemättä aloillaan. Se koulutus, se koulutus... Aina tulee huikkaistua kyllä kiitokset ohimennessä.
Tänään oli tullut uusi päällyste Sörnäisten rantatiellä kelveiltä pyörätien jatkeelle tähän kohtaan:
https://maps.google.fi/maps?q=60.183...,87.75,,0,-0.7
Kanttikivet oli laitettu oikeaoppisesti suojatien kohdalle, mutta pyörätien jatkeen kohdalla niin ihanan loiva ja sileä laskeutuminen kelviltä jatkeelle. Ei minkäänlaista töyssyä tai tärähdystä. Ah! Kelpaa työmatkaa siitä kulkea.
Mikä tässä nyt sitten oli ihanaa?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti stenu
^niinpa. avautumiskettinki on kai erikseen. Eiku joo, mä tiän; se on masokisti.
Kyllä ainakin itselle on jäänyt autokoulusta se tapa että aina kurkataan onko olan takana polkupyöräilijä tulossa. Pää kääntyy varmasti joka kerta suojateitä ylittäessä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Ripa523
Pyöräilin alamäkeen kohtuullista vauhtia, ja pienet (veikkaisin noin 6-vuotiaat) sankarit täyttivät tien pienine potkulautoineen. Soitin melko raivokkaasti kelloa, jotta kaikkonisivat lähestyvän tuhon tieltä. Väistyivät kyllä. Yksi pojista kuitenkin huusi ohittaessani ryhmän jotain "Mitä vittua sinä...?". Hieman alkoi ihmetyttää se, kuinka nuorena tällainen kielenkäyttö opitaan.
Huikkaisin perään pikaisesti, että ollaanpas sitä melko kovia poikia. Hetkisen pohdin, mikä olisi ollut oikea toteamus tuohon. En odottaisi vielä noin nuorilta vastaavaa asennetta.
Miksi tämä on ihanaa? En minä tiedä, mutta kyllä se vähän jäi naurattamaan.
Upeeta on. Ei ole pyöräteille pysäköiviä autoja, jalankulkijat pysyvät pois pyöräteiltä ja pyöräkaistoja on piirrelty luovasti sinne tänne. Parkkitilaakin on ja autot väistää ja antaa tilaa. Ai mut mä oonkin Malmössä.
Vettä sataa kuin Esterin p... päivänä. Ajoittain on reipasta vastaisenpuoleista tuulta. Vieressä autojonot seisoo kilometrien pituisena, ei seiso liikenne kelveillä, päinvastoin:). Odotan liikennevaloissa, joku roiskuttaa BMW.llään puoli lätäköllistä vettä niskaani. Ei haittaa. Antaa roiskua vaan.
Sokerina pohjalla :) Alla pakasta vedetty täysjäykkä CroMo-runkoinen 29er, joka on osoittautumassa onnistuneeksi hankinnaksi.
Aihetta sivuten .. https://www.youtube.com/watch?v=SB_0vRnkeOk
Ajan yleensä aamuisin Lauttasaaren läpi eteläistä reittiä rantoja seuraillen. Mökkialueen paikkeilla tulee usein vastaan sama muutaman tädin seurue koiriensa kanssa, tietysti koko väylälle levittäytyneenä. Yleensä soitan kelloa ja tädit ryhtyvät kiireenvilkkaa kokoamaan hauvojaan, jotta pääsen ohi. Ohittaessani saan aina ystävällisen kiitoksen kellon soitosta, johon mutisen kiitos itsellenne tai jotain sen tapaista. Tänä aamuna tädit huomasivat tuloni jo kaukaa ja väistivät asianmukaisesti eikä kellon soittoa ja kiitoksia tarvittu. Sen sijaan nämä herttaiset naisihmiset toivottivat hyvää huomenta, näköjään jo tunnistivat meikäläisen. Trikoosankareiden ja koiranulkoiluttajien rauhanomainen yhteiselo on sittenkin mahdollista...
Ystävällinen tunnelma sai jatkoa muutama sata metriä myöhemmin, kun olin ylittämässä Särkiniementietä. Olin jo pysähtynyt odottamaan autojonon ohimenoa, kun jonossa ollut autoilija hiljensi ja antoi tietä, vaikka ei olisi lain mukaan tarvinnut. Ylitin tien ja näytin peukkua autoilijalle, joka sivumennen sanoen ajoi Audilla. Maailmankirjat sekaisin...:)
Työmatkan pahimmassa ongelmaristeyksessä oli yksi auto jatkeen ohittaneena odotuspaikalla ja toinen auto odotti ennen jatketta. Sitten vielä täyspitkä rekka kääntyi päätieltä sivutielle jatkeen yli ja oli jo hyvässä vauhdissa käännöksessä menossa kun tulin kuvioihin mukaan noiden kahden auton välistä. Rekkakuski oli kuitenkin valppaana ja A) huomasi ja B) sitten vielä pysäytti. Piti oikein moikata, vaikka en yleensä moikkaa siitä että joku noudattaa sääntöjä.
Sitten myöhemmin vastaantuleva tummahkohipiäinen mieshenkilö kääntyi päätieltä oikealle jatkeelle suoraan eteen, mutta minut nähtyään moikkasi ja näytti oikeasti niin pahoillaan olevalta, ettei jäänyt yhtään harmittamaan tämäkään.
Outoa ajella kelvillä, missä ovat vierekkäin ajelevat ja kellon soittamisesta kimpaantuvat seurueet?
Entäs ilman käsiä ajavat puhelintaan tuijottavat teinit? (Milloin muuten on julkaistu tuollainen älypuhelimen näytöltä ohjattava jopo? Niitä on ollut kelvit puolillaan viime aikoina.)
Missäs flexin perässä omiaan kulkevat koirat, ulkoiluttajan luonnollisesti kosketellessa puhelintaan.
Jos johtuu vaakatasossa satavasta rännästä, niin tästä säästä tuli uusi suosikkiajokelini. Säälle ei voi mitään, mutta muista tienkäyttäjistä piittaamatonta käytöstä ei voi hyväksyä.
Tänään tuntuivat liikenteessä olevat pyöräilijät näyttävän suuntamerkkejä erinomaisesti. Jotain on muuttumassa. Tai sitten vain kesä on loppu ja jopot säilytyksessä.
Stenbäckinkadulla nainen suitsi lapsiaan tiiviimpään muotoon, ja opasti "pidetään pyöräväylä vapaana".
Hahaa. Oulun kunnossapidon priorisointi toimii ja kelvit oli auki, vaikka viereinen ajorata oli ummessa.
Kah p"¤#kelettä. Jos joskus saisi saman sanottua Hgissä, niin vetäisin ristin Staran ulkoseinään.
:rolleyes:No niillä on koko päivä aikaa siellä Oulussa aurata ne lumipaskat tieltä kelville:D.
Tänään positiivishenkisen maininnan ansaitsee TKL:n linja-autoa kuljettanut henkilö, joka noudatti väistämisvelvollisuuttaan saapuessaan liikenneympyrään. Meni vähän pakka sekaisin (kuvainnollisesti) tästä yllättävästä ratkaisusta, olin siis asennoitunut päästämään työn raskaan raatajan menemään ensin. Heilautin kättäni :)
Jo kaukaa näki että semmoinen monsterivalomies ajaa kohta vastaan, etuvalo oli näet kirkkaampi kuin autonvalot samalta etäisyydeltä. Aloin jo itsekseni hyräillä "Beat on the brat, beat on the brat with a baseball bat" - mutta mitä lähemmäksi valo eteni, sitä iloisemmaksi tulin: valo oli kerrankin oikein suunnattu, mahdollisesti keilan yläosasta leikattu eikä se häikäissyt eikä häirinnyt lainkaan!