Kun eilen pääsin duunista kotiin, niin poika ilmoitti ettei huomenna mennä pyörälenkille kun on kaverin synttärit. Sen sijaan mennään tänään. Ja sitten mentiin. Yleensä se olen minä joka olen ehdotellut että josko vähän naamaa ulkona näytettäisiin.
Printable View
Kun eilen pääsin duunista kotiin, niin poika ilmoitti ettei huomenna mennä pyörälenkille kun on kaverin synttärit. Sen sijaan mennään tänään. Ja sitten mentiin. Yleensä se olen minä joka olen ehdotellut että josko vähän naamaa ulkona näytettäisiin.
10 viikon seisonnan jälkeen sain taas oman auton pyörilleen ja liikenteeseen. Venähti/karkas vähän käsistä pikainen pikku piharemontti, eikä ollu aikaa tehä.
Poikien kanssa vietetty laatuaikaa emännän ollessa duunimatkalla. Mökillä pelattu pleikkaa, syöty pitsaa, ammuskeltu luftarilla ja valvottu myöhään. Pitää vaan toivoa etteivät äidilleen ihan kaikkea kerro...
Sent from my Nexus 5X using Tapatalk
Kaunis ilma, pitka lenkki ja matkalla ollut pikku tytto, joka pienen pienella pyoralla jaksoi polkea maen ylos. Varsinkin se pikku neiti.
Fillariosan video.
edit: niin ja vaimokulta lähti viikon työmatkalle Barcelonaan! Jihuu, kalsarikännejä joka ilta fillarilenkkien jälkeen ja poppia koneesta woimalla ja kaikenlaista muutakin rötväilyä!
Lyhyt crossarilenkki pimenevässä syysillassa, laskeva aurinko ja marjapuurotaivas tyynen järven yllä. Pimeässä ajamisessa on oma kieroutunut viehätyksensä - tuttu tie muuttuu tuntemattomaksi, vauhti tuntuu suuremmalta, keskittyy vain ajamiseen maisemien ihailun sijaan, valo paljastaa vain pieniä osia kerrallaan, jokainen ohittava auto on kysymysmerkki siitä olenko kyllin näkyvä ja katuvalojen alueella se sitkeä varjopyöräilijä aina kirii ohi kerta toisensa jälkeen. Mitä muuta sitä tarvitseekaan toisinaan tehdäkään kuin vain... ajaa?
Garmaisewaa klassikkomäkin tuhontaa
Itsehän olin tahkon jälkeen viikon kesäleskenä eikä ollut ollenkaan kivaa kun palvelu ei pelannut. Katsoin työpäivän jälkeen YLE Teemalta Juiceleskis-dokumenttia, join alkoholijuomaa ja mietin että on aika ankeeta elämääLainaus:
edit: niin ja vaimokulta lähti viikon työmatkalle Barcelonaan! Jihuu, kalsarikännejä joka ilta fillarilenkkien jälkeen ja poppia koneesta woimalla ja kaikenlaista muutakin rötväilyä!
Esikoinen 3v kertoo heti äidille kaiken... Kerrankin mentiin vauvauintiin ja kehä kolmosella huomasin 80km/h vauhdissa että kappas, on jäänyt kokonaan turvavyöt laittamatta lapselle. Sanoin että ajetaan vaan näin perille saakka eikä kerrota äidille. Loput voi arvata.
Koira vaikuttaisi tosiaan ihmeellisesti parantuneen. Pahanlaatuiset solut hävinneet pissasta (!), läähättely loppunut ja energiaa on vaikka muille jakaa. Olen n i i n helpottunut, hämmästynyt ja kiitollinen tästä käänteestä, ihan mahtavaa!
Valittaminen kannattaa.
Nyt saatiin työhuoneen humina pois, ja samoin ulko-ovi tullaan pitämään auki päivisin.
Mutta se varsinainen ilonaihe - aattelin että verot menee suhteellisen tasan. Ei mennyt, tuli palautusta :cool: ja paljon!
Nyt olisi leikkausrahat, mutta en taida. Luultavasti lopputulos - ja toinen ääripää on ihan yhtä kamala tilanne kuin nykyinen, ellei kamalampi.
Kolmeen vuoteen en ole ajanut Enduran maasto housuilla. Viikonloppuna vedin ne jalkaan kun olin lähdössä semiläskeilemään. Hitto, nämä ovat reidestä tiukat vaikka muut mitat ovat ok. Tänään Foxiin sovittamaan uusia ja sama havainto. Otetaan siis numeroa isompi ja havaitaan että tämä on sopiva. Pakko myöntää että tuntui hyvälle kun maantiekilometrit ja kyykky treenit alkavat näkyä &tuntua vielä viiskymppisenäkin.
Kännykän laitto äänettömälle + yksin tehty maastolenkki aurinkoisessa syysilmassa.
Tyhien kyllä-kuorten tiputtaminen postilaatikkoon.
Pieni pyörälenkura ja oma inspiroitunut mieli. Mahtavaa kun on taas pää täynnä suunnitelmia :D
Juu, vyötärö ja reidet ovat eri juttu. Mainituissa housuissa vyötärö vaikutti pysyneen samoissa mitoissa eli hieman oli löysää. Nyt on isommissa housuissa reilummin löysää ja ei olla kaukana henkseleiden käytöstä. Jos noista housuista haluaa tehdä hätäiset johtopäätökset, niin kysymys on että onko maastopyöräilijöillä on keskimäärin rimpulammat jalat ? :)
Tyyni syysaamu, syksyn värit, maantiepyörä ja minä. Tuntuu niin hyvältä löytää vihdoinkin taas aikaa ja energiaa ajaa.
Ajoin päivän maantielenkin paluusiirtymää kelvillä. Auringosta käännytään 90 astetta valaisemattomaan eli tietyissä olosuhteissa käytännössä hetkeksi pimeään alikulkutunneliin. Vauhti oli siis kävelyvauhti. Tunnelin täytti koko leveydeltään somaliäiti ja tämän vallattomasti liikkuva lapsikatras.
Sanoin ihan rauhallisella äänellä ja ystävälliseksi tarkoitetulla äänenpainolla jotain siitä ettei tuollainen ole hyvä tapa eikä edes kovin turvallista lapsille itselleen. Reaktio oli se että alle kouluikäinen poika kyllä teki tilaa, mutta äiti päästeli sävystä päätelleen suustaan ilmeisesti somalinkielen pahimmat kiroukset eikä tulva loppunut sinä aikana kun olin vielä kuuloetäisyydellä.
Mainion pitkän lenkin jälkeen ei tuo jaksanut kuin naurattaa. (Edellisen kerran taisin saada samalla tavalla käsittämättömäksi jäävällä kielellä korvilleni toistakymmentä vuotta sitten erään keskieurooppalaisen kaupungin rautatieaseman edustalla eräältä eteläamerikkalaisen näköiseltä ja kuuloiselta naiselta jonka mielestä olin vienyt taksin hänen edestään.)
^Razisti:D
^ Rasismin kanssa taitaa olla vähän niin kuin hulluudenkin: joskus hullu itse tajuaa viimeisenä - jos yleensä ikinä - olevansa hullu ja Väinö Linnan tunnetun romaanin erään henkilön sanoin se on viime kädessä ympäristö eli yhteiskunta joka päättää kuka kulloinkin on hullu. If you know what I mean.
PS Muutenhan kokemukseni yleisillä paikoilla ja kerrostaloyhteisössä kohtaamistani somaleista on se että kun he joskus toimivat sanokaamme epäsuomalaisesti ja siitä huomauttaa asialliseen sävyyn he ottavat sen kohteliaisuudella jota voi pitää heidän(kin) kulttuuriinsa kuuluvana ja pyrkivät vastedes toimimaan suomalaisemmin. (Poislukien kenties kovaäänisyys useissa tilanteissa...) Eli sellaista palautetta jota varsin tyypillisesti saa "oikeutensa tietäviltä" enemmistökulttuurin edustajilta en ole saanut. Ennen kuin nyt:-)
Nerve, joka myydään mielellään koeajettuna. Pyörä myöskin napsaa yksinään olohuoneessa :)
:D jees, honasin etsiskellä juutuubista muskettisoturit, ja jokunen jakso näkyykin ( kaikki ei toistu). Ja näköjään ymmärrän ihan hyvin, tai ainakin riittävästi, englantia.
Näitä voi katsella jos on töissä hiljaisia hetkiä, ihanaa. Tai lähinnä Rochefort on "ihana", siitä tämä inspiraatio lähti.
Sen hokaaminen, ettei ole ehkä aivan pahvi ja saamaton tässä kotona opiskellussa. Olen elämäni ensimmäistä kertaa opettelemassa koodaamista ja kivaahan se on tälleen leikkimielellä. Varsinkin kun kerran viikossa lävähtää tehtävänanto ja opetus on "kvg" -pedagogiikkaa. Kymmenen vuotta sitten ei olisi hermot kestäneet saatika että olisi saanut itseään tekemään oikein mitään.
Satuin lepopäivänä täyttämään lenkin pituista aika-aukkoa mm. käymällä pyöräliikkeissä, myös sellaisissa joissa en yleensä käy. Oli jotenkin hupaisaa huomata että san melkeinpä purra kieltäni etten mennyt niinsanotusti myyjän ja asiakkaan väliin, mutta en sentään ruvennut antamaan neuvojaan pyörä- ja varustevalinnassa mitä ilmeisimmin elämänsä ensimmäisen cyclocrosspyörän ostajalle, jonka olin nähnyt jo koeajolla liikkeen ulkopuolella.
Ei sillä että mitenkään pahasti pieleen olisi mennyt tai että vääränkokoista tai muuten vääränlaista pyörää tai varustetta olisi oltu myymässä, mutta tuli vain niin elävästi mieleen miten itsekin olin aikanani täysin pihalla kaikesta ja jälkeenpäin olisin valinnut kaiken aivan toisin...
Kovan luokan matkailukaupunki Rovaniemi osoitti tänään arvostuksensa kaikkia kuntoilijoita ja virkistysalueiden käyttäjiä kohtaan. Kohtalaisen pienelle alueelle näytti mahtuvan opastettuja reittejä juoksijoiden, hiihtäjien, vaeltajien, talvikävelijöiden (?) ja maastopyöräilijöiden tarpeisiin. Kaikki sikinsokin & sulassa sovussa. Mahtavaa!
Turbonuuskun intoilu A-esteillä.
Kolmisenkymmentä litraa suppilovahveroita.
Sen sisäistäminen, että lenkille lähtiessäni mä en tartte älykelloa, sykemittausta, reitin träkkäystä jne.
Sangen vapautunut fiilis.
^ hyvä että honasit. Honannu jo 10 vuotta sitten, mutta ennemminkin "ei tartte, mutta voi".
( mitähän on reitin träkkäys...jotain turhaa se varmaankin on )
Kyllä toi Nobel-palkinto sai jotenkin hyvälle tuulelle. En tunne proffaa kuin nimeltä (pl. Kuukausiliitteen taannoinen juttu) enkä taloustieteestä mitään ymmärrä...mutta ei noita Nobel-kunniakirjoja härmässä(kään) ihan joka takan reunalla näe.
Viimeinenkin isäntä antoi vihdoin tutkimusluvan mailleen. Hyvä juttu, nyt homma etenee.
Aamuisen verikokeen tulokset. Meinasi iskeä pieni paniikki kun sairaalasta soitettiin jo samana päivänä mutta niillä olikin pelkkiä hyviä uutisia, tulehdusarvot laskeneet melkein puolella edellisiin nähden ja kyllä sen huomaa olotilassakin, ei ole olleet polvet kipeät kohta kuukauteen. Viimeisin lääkityksen säätö voidaan siis todeta toimivaksi niin naurettavalta kuin se tuntuikin, 5 mg lisäys viikossa muutti kokonaisvaltaisen niveljumin lähestulkoon normaalin elämän tuntuiseksi.
Jytäjyrsijät
https://www.youtube.com/watch?v=YvrEcy4UXDo
Se miten vaivattoman näköisesti (mutta jalat kyllä varsin nopeasti polkimia pyörittäen) semmoinen mustalla miestenpyörällä pystyhkössä asennossa ajava (sivulaukusta päätellen) TMT-kuski ajoi. Eron normaaliin huomasi parhaiten siinä miten pienessä töppyrässä jossa käännyttiin reilut 90 astetta vauhti ei hidastunut ja uudelleen kiihtynyt takaisin suoralle ja tasaiselle päästyä vaan mentiin sulavasti kuin ei mitään.
Eilen niin selvästi toiseksi jääminen pikkaisen kyrsi miestä kyllä (vaikka onneksi akku vinoputken päällä ja suurehko levymallinen moottori takakiekossa oli niin helppo huomata - ja kuuluihan se moottorin hurinakin kun oikein kuunteli), mutta tänään jo huvitti.
Kannoin korituolini mökkiin, otin kirjan kainaloon ja laitoin uuniin tulet. Vaikka talossa ei voikaan asua vielä niin on se silti omaa tilaa, jota käyttää. Ja omaa rauhaa sekä ihanaa hiljaisuutta...
Lotta!
Heti aamusta iloinen paiva.