Printable View
OlliR ja Matti puhuu asiaa. Parempien perässä kun ajelee niin näkee miten mistäkin voi/kannattaa ajaa. Tosin silloin kannattaa olla varovainen ettei epähuomiossa lähde yrittämään jotain oman osaamis-alueen ulkopuolella olevaa juidua. Muuten voi päätyä "vastapattiin asfaltille OTB" -tyyppisiin lopputulemiin.
Tuo Jannen linkkipätkä on hyvä. Niin selvää enkkuakin.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti peippo
Paino takana vauhdilla pitkään alamäkikivikkoon pätee myös. Niitähän on monesti Turun poluilla.
Jos Janne löydät sen pidemmän niin linkkaa ihmeessä.
Kun löytää yhden mielenkiintoisen, niin yotubesta voi hakea käyttäjän nimellä lisää videoita.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti HAK
Tähän tyyliin:
http://www.youtube.com/user/TribeSportGroup
Yksi hyvä paikka opetella porukkalenkkeillä on myös katsella miten muut tulee alas/yli/ylös. Jos on itse keulan tuntumassa, niin usein pahoissa paikoissa on jääty odottamaan, että kaikki pääsee läpi. Seuraamalla loppuletkan tuloa näkee eritasoisia suorituksia. Valillä näkee myös ei näin esimerkkejä, mutta enimmäkseen niitä oikeita suorituksia. Usein noissa ei näin tapauksissa tulee myös opastusta vetäjältä tai muilta kokeneilta siitä mikä meni pieleen ja miten pitäisi mennä. Kiitos niistä Aki, Frank ja kaikki muut.
Toivottavsti loukkaantunut paranee pian ja pääsee taas ajamaan. Vain ajamalla oppii ja pitämällä taukoa ajamisessa unohtaa jo opitun.
http://www.youtube.com/watch?v=AxJ3AfSPgj8Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti HAK
Ei se näköjään ihan tuntia ollutkaan, mutta hyvä video kuitenkin.
Toivottavasti Jusalla ei ole luita poikki, ja jos on, niin onneksi nekin paranevat ajan kanssa! Minulta on mennyt nilkasta ja ranteesta luita poikki maastopyöräillessä. Paljon jätskiä ja takaisin pyörän päälle kunhan ranne vaan kestää jotain.
Ketjun kierrätys: yhtä pakkaa ajetaan useammalla ketjulla, vaihtoväli on x tuntia tai y kilometriä. Köyhän pyöräilijän säästövinkit osa I...
Ja vielä, kiitos HAK:lle ja muulle porukalle eilisestä lenkistä, kivaa oli! :)
Oli eilen tolpalla puhetta että lauantaina vois ajaa samanlaisen rentohenkisen kimppalenkin.
Lähtö: 10:00
Paikka: Itäharjun Prisman Tolppa
Kesto: ~3:00h
Vauhti: Torstailenkki
Laittakaa jotain vastauksia jos olette tulossa niin osataan odottaa.
Mä voisin lähteä mukaan huomenna. Jäi taas torstailenkki väliin, ja ajamaan tarttis päästä.
Ainiin... ja toi kirja josta on ollu puhetta. Hyvin kirjotettu ja paljon asiaa. Eikä ollu edes pahahn hintanen ku sen akateemisesta joskus kävin ostamassa.
Lauantaina vois tulla, kun ranne näytti kestävän ihan hyvin torstailenkinkin. Onkos reittiä tiedossa?
Ajattelin jotain varissuo, littoistenjärvi, lauste
Ja vaikka vähän oppisikin, niin vahinkoja voi sattua aina. Yksi kivi tai juuri paikassa, josta sitä ei ennakolta huomaa, niin tilanteeseen ennalta valittu ajoasento on väärä eikä korjausliikkeelle jää enää aikaa. Näitä vaan sattuu, mutta toivottavasti niiden jälkeen ei satu kovin pitkään...Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Matti H
Toisaalta jos ajaa oikein varovasti ja hiljaa, niin todennäköisyys eturenkaan tökkäämiselle kasvaa eksponentiaalisesti. ;)
Monen vasta-alkajan dilemma; muita heikompi kyky selviytyä kunnialla yllättävistä vaikeuksista, joihin törmää muita useammin...
Niin ja kiitokset taas torstai-vetäjälle ja komealle letkalle. Herätimmä useaan otteeseen paheennusta kunniallisten kaljaa latkivien ja tupakkia käryttävien biimeri-nuorsuomalaisten keskuudessa... :D
Pitkine siirtymineen 60 km, lenkkidata jäi purkamatta...
Olen ajanut aika kauan ja paljon enkä ole oppinut juuri sitten mitään. Luita on katkonut useampia, enkä niistäkään paljoa ole oppinut. Ominaisuuteni hitaus, kömpelyys, jäykkyys ja vielä pelokkuus eivät ole maastopyöräilijän parhaimpia perusominaisuuksia. Lahjattomat eivät opi millään.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Matti H
Silti ajan maastossa muutamia tuhansia kilometrejä joka vuosi. Se vain on hauskaa !
PS. Itsensä kolhiminen ei ole miesmäistä tai hauskaa. Jokainen vamma jättää jälkensä. Olkaa siis kohtuullisen varavaisia.
,Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti MTB 50+
Olen ilmeisesti hiukan poikkeuksellisen varovainen yksilö, kun en ole pahemmin loukannut kertaakaan, tai sitten mulla on ollut tuuria. Kenties molempia. Olen kaksinkertainen vasta-alkaja. 80-luvun lopussa aloitin ekan kerran harrastuksen, joka jäi muutaman vuoden jälkeen opiskelun, työn ja perhe-elämän jalkoihin. Nyt liki 20 vuoden tauon jälkeen uusi alku. Aika pahasti on suurin osa asioista unohtunut. Lisäksi fysiikka ei ole vielä yhtä hyvässä kunnossa, mutta sitä korjaan liki parhaalla mahdollisella vauhdilla. Ekalla jaksolla ajoin muutaman tuhat kilometria ja vain yksi OTB, paikassa johon ei tällä hetkellä tulisi mieleenkään yrittää pyörän kanssa, ei edes taluttamalla. Toi oli tosin ainoa hauska OTB, sain vedettyä jalat tangon yli ja täysin kolhuitta jalat edellä maahan ja säilyin vielä pystyssäkin.
No nyt on ikä tuonut varovaisuutta menoon, joka paikkaa osittain muita puutteita. Tämän kesän aikana kaksi pahenpaa kaatumista, joista toisessa polvisuojien ansiosta vain pari mustelmaa ja toisessa muutama naarmu leukaan. Aineksia oli molemmissa pethempaankin. Molempien kertojen jälkeen on varovaisuus lisääntynyt ja on mennyt useampi porukkalenkki ilman kaatumisia, kunnes on taas tullut yritettyä liikaa ja kierros alusta :) No taidot palautuu pikkuhiljaa ja tietoisuus omista taidoista paranee, mikä autaa sen rajan arvioinnissa, että kannattaako yritää jostain paikasta. Porukkalenkeillä on yksi vaaratekijä, mitä ei yksin ajaessa ole. Ninmittäin edelläajavan seuraaminen. Kerran kaaduin sen takia. Ensin katsoin, että edessä pelkkää sileää neulasränniä ja sitten hetken ihmettelin vetäjän sijaintia ja seuraavassa vaiheessa olin nurin. Kuinka ollakkaan siellä neulasrännissä oli kanto, jonka keskelle onnistuin tökkäämään eturenkaan. Ja pyörän sivusta maahan. Toisaalta tykkään porukkalenkeillä siitä, että jos oikein huonosti käy, niin joku on soittamassa apua. Jos yksin ajaessa loukkaa pahasti ja rytäkässä vielä rikkoo tai hukkaa kännykkänsä, niin keskellä metsää on aika orpo olo. Muutenkin koen porukkalenkit yksinajamista turvallisemmaksi, koska edelläajavalta näkee mallisuorituksen, jonka perusteella voi tehdä arvion taluttaako vai yrittääkö ja miten kannattaa yrittää, jos yrittää.
Sopii, olen tulossaLainaus:
Alkujaan tämän lähetti Speltcial
Yritän päästä mukaan, ihan varma en ole onnistumisesta. Älkää kuitenkaan jääkö odottamaan klo 10 jälkeen mua. Tarkoitus on ehtiä ajoissa paikalle.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Speltcial
Meitä on moneen junaan ja osa jää kuulemma asemallekin. Mun mielestä kaikki jotka ovat halunneet oppia maastossa ajamaan, ovat sen myös oppineet. Puutteita jää varmasti kaikkien taitoihin, mutta ennemmin tai myöhemmin ymmärrys omien kykyjen vajavaisuudesta tulee korvaamaan taitotason puutteet varovaisuudella. Itse koen olevani niitä varovaisia kuskeja, vaikkei se joidenkin mielestä varmasti siltä näytäkään. Varovaisuudessa kun ei ole kyse siitä kuinka absoluuttisen pahasta paikasta joku uskaltaa ajaa, vaan siitä millaisesta paikasta omaan taitotasoonsa nähden uskaltaa ajaa. Itse ajan vain niistä paikoista joista tiedän pystyväni ajamaan sekä niistä joissa suorituksen keskeyttäminen tai epäonnistuminen ei tuota kivuliasta lopputulosta. Sitähän se varovaisuus on - ei halua satuttaa itseään.
Porukkalenkit on kivoja sosiaalisen aspektin takia, mutta onhan niissä näitä jo mainittuja muitakin hyviä juttuja. Näkee muiden esimerkkejä hyvässä ja pahassa. On pahan paikan tullen turvaa kavereista. Voi kysellä neuvoja muilta ja toisinaan neuvoja saa vaikkei haluaisikaan. Eli neuvonnassakin kannattaa muistaa maltti ja tiedonjanoisten kannattaa muistaa kysyminen, koska aina ei kehtaa muiden suorituksia kommentoida kun ei omissakaan ole juuri kehumista. Kritiikki, kehut ja kannustus ajavat eteenpäin kun niitä saa sopivassa määrin. Kanssakäymisestä ja yhdessäoppimisesta se hyvä tunnelma tulee. Minulle ainakin suunnilleen sama että kuka pääsee ajamalla mistäkin vai pääseekö - pääasia että kaikilla olisi kivaa. Mulla on sellainen näkemys, että Jusa tykkää maastopyöräilystä. Ei Jusa lopeta jos kerran itseään satuttaa. Äijähän tykkää tosta hommasta. Nousee päälleen ripottelemasta tuhkasta kuin eräskin lintu. Entistä kokeneempana ja vahvempana. Tsemppiä toipumiseen!
Kiitos noista linkeistä ja tuo mainittu kirja pitää jostain hankkia, koska nyt on hetki taukoa ajamisen kanssa, kun penteleen käsi oli sitten murtunut ja on nyt sitten neljä viikkoa kipsissä... Lisäksi huulta hieman liimailtiin kasaan ja lihakset on tosiaan hivenen hellänä.
Ja totta tosiaan että ajamalla oppii ja juuri teidän "pro" kuskien perässä ajaessa, ja paljon on tullut opittua ja paljon on vielä opittavaa, mutta jotenkin tuo eilinen jäi "hatuttamaan" kun kyllä normisti tuollaiset paikat nyt olen osannut mennä ja muistan ihan selkeästi, kun siinä katsoin ajolinjaa, että eiköhän mene ihan helposti, mutta sitten vain keula ei noussutkaan ja sitten syötiin sammalta.
Ja kun pääsen takaisin fillarin selkään, niin käyn kyllä tuon paikan katsomassa ja ajamassa! Tämä olikin muuten ensimmäinen kerta, kun menee kunnolla paikkoja rikki fillarin kanssa, eli melko hyvin tai varovasti on vuosien varrella tullut ajeltua...
Ja Aki on kyllä aivan oikeassa, että tämä touhu on parasta mitä tiedän, enkä koskaan tule lopettamaan! Nyt on kolmas kesä menossa minullä näiden torstailenkkien parissa ja on aivan mahtavaa touhua! Ja kuten aina kun joku kaatuu, niin varmistettiin eilenkin, että äijä on tolkuissaan ja pärjää takaisin ihmisten ilmoille, kiitos siitä!
Suositelkaahan muuten hyviä polvisuojia, koska sen verran sai polvikin osumaa, että nyt voisin harkita sellaistenkin käyttöä! Ja nythän on hyvää aikaa metsästää alennusmyynneistä osia pyörään ja päivittää omia varusteita...
No nyt ketuttaa. Mutta oppia ikä kaikki. Asenne kuitenkin Jusalla kunnossa. Muutama viikko vaan.
Kirja löytyy ainakin täältä:
http://www.amazon.com/s/ref=nb_sb_ss...es%2Caps%2C392
bookplus.fi ei tuntenut, akateeminen kyllä hommaa varmaan suht. samaan hintaan
Tsemiä Jusa! Neljä viikkoa menee nopeasti. Ehtii vaikka tehdä tuiki tarpeellisia harrastusvälinehankintoja netistä!
Kaimalle sen verran, että samasta puusta ollaan, sillä erolla että sulla on ajellessa edes kasvanut kunto.
Niinjuu, sunnuntaicyclot ajetaan sunnuntaina. Todennäköisesti cyclolla, ehkä Piikkiössä, varmasti palautellen. Kello 19 ja Kaarinan Hongkong, Laasmäenkatu 6
Valitettavasti toipuminen ei ole vain muutama viikko. Aika invalidiksi käsi menee nopeasti kun sitä ei käytä. Heti kun kipsi on pois, niin kivulle asti reilusti käyttöä.
Itsellä meni toipuminen tähän tyyliin:
3 vk maantielle
4 vk maastoon, alamäet taluttaen
5 vk maastossa kaikki paikat ajaen hyvin hitaasti, ilman tärksyjä.
2 kk yksi punnerrus
3 kk monta punnerrusta
6 kk normaali liikkuvuus.
PS. Kun kipsi kädessä urheilee, niin se alkaa haista kuin kuollut rotta.
Kyle Straight polvarit taitaa olla yleisesti pidetyt... niitä ei kai 2012 mallia enää ole, mut olisko 661 Rage Knee Guards seuraajat...
http://www.chainreactioncycles.com/M...?ModelID=72468
Näyttää ainakin melko samalta ku omat 2011 mallin Kylet...http://www.chainreactioncycles.com/M...?ModelID=57614
Ite oon ainakin noista tykänny.
Ja ton kirjan saat vaikka multa lainaan, jollet siis halua sitä ostaa.
Tuo em. kirja löytyy myös www.play.com Rapiat 15e postikuluineen.
Pikaista paranemista Jusalle. Olin just siinä takana kattomassa, kun jalat osoitti kohti taivasta. Oman kokemuksen mukaan tuommoiset hitaassa vauhdissa tapahtuvat OTB:t on pahimpia. Itse puhkaisin vasemman kyljen alkukesästä, kun ei vauhti riittänyt heittämään pyörän yli, vaan ohjaustanko jäi alle. Hiukankin reippaammin, kun on vauhtia, niin liikkeen jatkuvuuden laki pitää huolen siitä, että pyörä jää taakse ja parhaassa tapauksessa ehtii hiukan suojatakin itseään ennen maakontaktia.
Ostin omat polvarini ajopyörästä ja hyvin ovat kolhuja kestäneet, linkkiä:http://www.bikeshop.fi/SixSixOne_Rio...052/&listpos=3
Kuvaa ei linkissä ole, mutta samanlainen kuin nuorten 661 riot.
Pikaista paranemista Jusa. Pitää varmaan itsellekkin hankkia polvisuojat. Niin pysyy paikat paremmin ehjinä jos vahinko sattuu
Koeajo suoritettu kaapista löytyneellä vanhalla 32 piikkisellä eturattaalla, ei paukkunut enään ketjut, joten olen tulossa lenkille.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Speltcial
Halutaan myös ostaa voimaa jalkoihin, meinaan se kun ajaa 90% ajasta 32x34-yhdistelmällä metsässä, niin hampaat kuluvat aika äkäseen edestä.
Hienoa, voisin kyllä lainata! Ilmoittele mistä voisi nuotaa ja koska...Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti PePa
Harmin paikka, huomenna aamulla ei pääse ajamaan. Mutta jos sunnuntaina on porukalla intoa niin silloin vois lenkin vetästä =)
Terveisiä Soikeroisten laavulta. Ei tämä Koli ole, mutta huomenna kierretään ainakin Vaskijärvi pyörillä.
Tsemppiä Jusa toipumiseen!
Minulla on ranneluiden katkeamisen jäljiltä ei ruista vaan titaania ranteessa ja ranne aristaa vieläkin joskus. Varsinkin jos ajan maantiepyörällä liian kovaa vauhtia johonkin töyssyyn, niin vihlova kipu kulkee pitkin käden luita ilkeästi. No, nykyiset max 5 maantielenkkiä kesässä pitävät kivut vähissä. :)
Tänään näyttäisi tulevan naisten maastopyöräilyfinaali klo 15 tv2. Hyvää penkkiurheilua =)
vammoja parannellessa voi tosiaan katsella tänään klo 14.30 alkavaa naisten olympiamaastopyöräilyä. Mitähän maastopyöräilyn alalajia tuo on? ja koska miesten versio tulee? Itellä ei oo naarmuja pahempia vammoja pyöräillessä tullut.
Perheenlisäyksen ansiosta tänä kesänä olenkin harrastanut lähinnä penkkiurheilua.
Sen verran (aika vähän) on jo kokemusta tullut tästä lajista että reenaamalla ja kokeilemalla oppii paljon. E.m. ohjeet ovat kans toki tosi hyviä, mut lisäys niihin: ite olen huomannut että samasta vaikeasta kohtaa kannattaa mennä monta kertaa, ensin vaikka kävellen ja sit -jos mahdollista- hitaasti ja sit hissukseen vauhtia lisäten. Ja jos on vaikea kohta niin ettii pikkasen helpomman vastaavan. Esim oman takapihan takana on oja jonka poikki ajamista olen treenannut useampia kertoja enkä vieläkään oikein kovaa siitä uskalla.
Kiitoksia vetäjille ja muulle porukalle hauskasta lenkistä. Keli oli upea ja polut hienoja. Vauhti oli sen verran reipas, että 2 tunnin ajo riitti mulle. Oikaisin kotiin 2 tunnin ajon jälkeen. Siirtymineen tuli yli 3 tuntia ja 35 kilometriä. Itse lenkki oli mun osalta alle 15 km. Aamulla tulomatkalla lähti irrallaan oleva koira Lausteen kallioilla perään. Yllättävä kovaa tuollainen pikkukoirakin juoksee. Lausteen pulkkamäkeä tulin jarruttamatta alas mittari tallensi huipuksi 55 km/h ja sekunnin päästa koira oli taas rinnalla räksyttämässä. Tosin ei se tuon spurtin jäkeen enää kovin äänekkäästi haukkunut ja jätti leikin aika pian sen jälkeen kesken :)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Speltcial