Printable View
^ mahtava itsenäisyyspäivälenkki. Nuorempana minulla oli itsenäisyyspäiväperinne juurikin 200km lenkki, ei saunaa eikä evästä paitsi joskus piti syödä sitten lunta.
Äskön ajelin kuvauspaikkojeni kautta mutta objektiivin suojusta ei löytynyt. Ja kamalassa kunnossa muut kuin tuo pää-kelvi. Ja kylmä! Katsoin aamulla että kiva -14° C eikä tuule, mutta paljon kylmempää kuin eilen. 24km ja jatkan lenkkiä kamerakauppaan.
Punainen pyörä tais nojata vaan viinakaupan oven vieressä eikä kamera kaupassa :eek:
Juu tulomatkalla kävin, oli ihan suunniteltu asia ja erityisesti olin iloinen kun kameran muistikortti-ongelma selvitettiin. Tosin reppuun ei mahtunu se mitä meinasin, tuli pienempi ostos.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti izmo
Mutta tuli yhteensä 50km ajelua.
Äsken alkulenkki 17km, käyn vielä postissa ja sitten työmatkat. Ei näin lyhyillä matkoilla ehdi palella, ainoastaan peukaloita sai vuorotellen lämmitellä sormien sisällä. Pienistä rupeamista kertyy kuitenkin ihan ok määrä.
Ihmetyttää autoilijat, kun olen jo pysähtynyt ja jalka maassa tai hidastelen niin ettei tartte pysähtyä, niin menisi se auto vaan siittä. No ei, kaikissa ylityspaikoissa auto pysähtyi. Ehkä ihan huuruinen kauluri auttoi.
ps. ^ jäsen "izmo", kävin siis Rajalan kamerakaupassa Tampereella, en Kuva-Kuismalla ( ahaa, arvelit että olisin jättänyt fillarini silloin rakennuksen toiselle puolelle..)
^ Joskus tosiaan on päiviä jolloin vain vähän liioitellen kaikki väistämisvelvolliset autoilijat ajavat tai suorastaan kiihdyttävät eteen - ja kaikissa paikoissa joissa itse on väistämisvelvollinen, autoilijat ovat joko ylikohteliaita tai ylivarovaisia ikään kuin heidän tulisi lähteä siitä että selvästi hidastanut tai jo pysähtynytkin fillaristi yhtäkkiä syöksähtäisi kolmeakymppiä heidän eteensä.
(Erityistä iloahan ei yleensä ylikohteliaisuuskaan tuota, sillä useimmiten menisi nopeimmin ja sujuvimmin jos autoilija vain pitäisi vauhtinsa. Ylivarovaisuus ei ole sen parempi ja joskus sitä osoitetaan ajotavalla josta liikennesäännöt tuntevan ja niiden mukaan ajavan fillaristin on helppo provosoitua ja ruveta eikun sinä ensin -leikkiin...)
Itsenäisyyspäivänä. Eli toissapäivänä.
Oli mukava pakkaspäivän lenkki, älykkäällä reitinvalinnalla™ ei joutunut viimalle alttiiksi lyhyitä pätkiä pitemmäksi aikaa. Ei siitäkään ollut haittaa ettei muita liikkujia ollut ihan tavanomaista pyhäpäivän määrää, fillaristejakin vain muutama.
Hupaisin tapaus sattui Keskuspuistossa jossa hetkellisen muistikatkoksen takia käännyin pururadalle jolla pyöräily on kielletty. Huomasin tietysti virheeni heti samassa kun näin merkin jossa fillarin päälle oli vedetty henkselit ja käännyin ympäri. Vastaan sauvakäveli vanhempi pariskunta jonka toinen, sukupuoleltaan arvattavissa oleva osapuoli oikein levittämällä levitti kätensä ja niiden jatkeeksi sauvansa ja miltei tiuskaisemalla valisti minua siitä ettei tässä saa ajaa. Kuitenkin hänen oli täytynyt nähdä miten saavuin ulkoilutieltä ja käännyin heti takaisin...
Tänäänkään en aja, odottelen mieluummin huomista ja vähemmän asennetta vaativaa lämpötilaa,
Tänään sitten ajelua 60km, kotimatka vielä lisälenkin kautta että tuli tasaluku. Vitsit mitä pukemista, ja pukemisen purkamista...ainoastaan peukalot siis vähän paleli mutta muuten ihan ok. Mieluummin pakkanen kun joku suojasään lumisadesöherö.
Olin ohittaa yhden, ilmeisesti jääkiekkoa pelaamaan ajavan, nuoren pojan vähän liian läheltä, piti sitä mailaa poikittain - huomautin ihan asiallisesti että takavalo olisi tosi hyvä olla kun muuten et näy ollenkaan...en jääny kuuntelemaan mitä hölötti vastaukseksi. Tosi paljon pyörällä kulkevia ilman mitään valoja!
^ no kun auto väistää niin kyllä mä rukkasta heilautan. Minäkin autoillessani väistän, ja jos se kävelijä tai pyöräilijä heilauttaa niin tulee siittä hyvä mieli. Kohteliaisuutta ja hyvää mieltä ei ole ikinä liikaa.
juu ei tämmönen kahdenkymmenen asteen pakkanen viikkotolkulla oo mistään kotoisin ja jos käy niin hyvä tuuri että Härmälän mittarissa mitataan yli kolmenkympin lämpötilaa heinäkuussa niin en varmaan sano että ompas kuumaa vaan toivon lisää löylyä
^ Luulen että izmokin osoittautuu tavalliseksi ihmiseksi sitten kun tai jos meillä ensi kesänä on pitempään kuin pari päivää kolmeakymppiä hipovia lämpötiloja - eli hänkin on siihen mennessä autuaasti unohtanut miltä tuntui ajaa kahdenkymmenen asteen pakkasessa tai minkälaista vaivannäköä se pukeutuminen ja riisuminen joka kerran vaati.
^^ Kohteliaisuudesta liikenteessä on ihan yhtä kiva kiittää kuin sitä itse sopivassa tilanteessa osoittaa, mutta se ei muuta miksikään sitä tosiasiaa että väärin tai taitamattomasti, väärässä paikassa tai väärällä tavalla osoitetusta kohteliaisuudesta ei juurikaan ole iloa eikä se edistä kenenkään liikkumista vaan nimenomaan päinvastoin.
Jos haluaa antaa tietä vaikkei ole väistämisvelvollinen, se pitää tehdä niin aikaisin ja niin selvästi ettei siitä jää väistämisvelvolliselle minkäänlaista epäselvyyttä. Hiljentää vauhtia ajoissa ja selvästi eikä jatka suunnilleen samaa vauhtia ja hidasta viime tingassa ja jarruta niin että pysähtyy puolen metrin päähän!
^ siis mä hidastelen todella aikaisin että pääsisin pysähtymättä...ja sitten se auto vaan jää odottamaan, joskus siinä viittilöidään toisillemme että mene nyt :D pahimpia on noi kiertoliittymät, osa autoilijoista ei näytä vilkkua, ja saa tosi tarkkaan katsoa.
Nämä sään ääripäät on aina hankalia. Kuten kaikessa muussakin, kohtuus olisi kiva. Tsemiä :D
Jos ois vapaa valinta koko vuoden sään lämpötilä niin se vois olla 06.00-22.00 välillä + 22 astetta puolipilvista ja yön kahdeksan tuntia + 15
Pakkasta tänään - 8 hyöty ja asiointi ajoo 39 km
^ juu riittäisi oikein hyvin; Lämmintä osaa arvostaa kun on ollut sitä kylmää eli -20 ° C , kymmenen pakkasastetta tuntuu nyt ihan lämpimältä. Mutta kalat, vesieläimet ja muutkin tarvii sitä viileempää. Lumisateita, vesisateesta puhumattakaan, en odota mitenkään ilolla...
No nyt ajettu 74km, että sillä lailla. Piruvie, meni rengas siinä työmatkan puolivälissä, kaveri ei ollut kotona joten piti punnertaa kotio ja sitten sitä rengashommaa. Töihin soitin että tulee "pieni" viivytys.
Kyllä se muuten sujuu, mutta cyclon takarenkaan saaminen pois vanteelta vaatii multa ihan maksimaalista voimainponnistusta. Samoin renkaan sen loppuosan saaminen takaisin paikoilleen on paha. Ja nyt on sitten taas vasen peukalohanka kipee, se kipeytyi viimeksikin samanlaisessa operaatiossa.
Tälle päivälle tulee sitten 5 tuntia ajelua.
Ostin uuden ulkorenkaan ( vanha on aika kulunut...) sisärenkaita pitää käydä ostamassa, se on sitten huomisen hommaa. Olen tosi onnellinen kun pääsen kotiin takas.
Äsken puoltoista tuntia metsää ja kelviä. Parta jäässä.
No niin, tuli 91km ajettua, alkoi sataan alijäähtynyttä vettä niin en enää märillä kuteilla 9km...olihan tässäkin jo 5 ja puoli tuntia.
Äsken 41km, 2 ja puoli tuntia :D ensin oli umpihankiajelua, sain siittä tarpeekseni ja siirryin maantielle, sitten olikin kelvit aurattu. Pirkkalassa paremmin kuin Tampereen puolella, meillä sileetä ja Sarankulmassa sellaista rouheista.
583km jäljellä tavoitteesta. Se on ihan ajokeleistä kiinni, kyllä mä muuten jaksan.
Monena talvena sen vaan huomaa kun tullaan Pirkkalasta Sarankulmaan tai Härmälään niin voi joutua perunapellolle Tampereen puolella :eek:
Tänään. Olipa raskas ja paska lenkki. Joulukuun pakkosatkua lähdin ajamaan, mutta vain 80 tuli ajeltua. Liian raskasta oli maaseudun muhjussa, olispa sähköpyörä.
Taidan heittää fillarit sillalta mereen.
EDIT: no enhän mä tietenkään tosissani ole. Kiva lenkki se oli, aika kultaa muistot.
^ Taitavat fillarisi olla kokoa liian isoja minulle, joten en viitsi yrittääkään kääntää päätäsi.
Mutta sillä voin kehua itseni että olin tarpeeksi fiksu tajutakseni jo etukäteen ettei tänään olisi yksinajetun satkun päivä enkä ottanut edes minkäänlaista tuntitavoitetta. Joskus riittää paremmin kuin hyvin että lähtee ajamaan ja ajaa sen minkä huvittaa. (Tosin kokenut kilometrien kerääjä osaa laatia sellaisen taktiikan että ajaa johonkin suuntaan niin kauan kuin huvittaa: silloinhan joutuu joka tapauksessa ajamaan kuta kuinkin saman verran takaisinkin, ellei hyppää junaan tai tilaa taksia tai muuta kyytiä...)
Tänään.
Kolme ja puoli tuntia talvipyöräilyä varsin vaihtelevissa olosuhteissa. Välillä pehmeää, välillä röykkyistä, välillä pehmeää ja röykkyistä, välillä hiukan jäistä ja jossain lyhyt pätkä ihan saakutin liukasta. Mutta ei kuitenkaan kurjaa kuin siellä missä joutui ajamaan cyclocross-tyyliin läpi aura-auton kelville heittämän snömoddin eli likaisen ruskean lumisohjon. Ja jossain ihan kivaakin.
Kanssapyöräilijöitä ei kovin hirveästi näkynyt: ensin mukava ryhmä jäisestä tietä varoittaneita maastopyöräilijöitä, sitten ei ketään, sitten JäPyn (jos tunnistin oikein) kuski, sitten ei ketään, sitten tuttu vihreätakkinen gravel-kuski, sitten ei ketään, sitten kaksi seurakuskia (keskustelun äänekkyydestä ja pyörityksen sulavuudesta päätellen), sitten ei ketään ja sitten isompi tunnistamatta jäänyt ryhmä.
Ai niin, keskari? En häpeä tunnustaa että se jäi alle 20 km/h.
Pe 40km, la 60km, tänään 60km kyllä se sinne +9h aika menee. Eihän se nasta ja lumi sitä vauhtia ainakaan lisää.
Pari tuntia ajelin maasturilla josta toisen jäällä, ilma oli paras mahdollinen.
WAU! Onnittelen kyvyistänne! Itse en tajunnut lähtiessä auringonnousun aikaan, ettei kelvit ole millään lailla missään hoidettu. Edes Kehä III, joka on takuuvarma aina.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Firlefanz
Todettakoon nyt selkeyden vuoksi, että juuri noinhan minä tein! Ajelin Nurmijärven kuvarastin suuntaan ja satkuhan tulisi siinä samalla oheistuotteena. Noh, nopeaa peilijäätä oli lähtiessä, mutta jossain Kehä III:a lähestyessä alkoi olla lunta kelveilllä siinä määrin, että meno muuttui raskaaksi ja hitaaksi. Mielessä oli vielä vaihtoehto, että Kehän kelviä sitten... mutku sekin oli muhjua. Ennen Klaukkalaa tein päätöksen oikaista Peräjäntietä pitkin paluureitille Riipiläntielle. Tein mutkan vielä lentokentän pohjoisreunaa ja onneksi väylät oli taas peilijäätä Kehä kolmelta etelään ja Kepussa.Lainaus:
Joskus riittää paremmin kuin hyvin että lähtee ajamaan ja ajaa sen minkä huvittaa. (Tosin kokenut kilometrien kerääjä osaa laatia sellaisen taktiikan että ajaa johonkin suuntaan niin kauan kuin huvittaa: silloinhan joutuu joka tapauksessa ajamaan kuta kuinkin saman verran takaisinkin...
Mut pikkusen jäi kaivelemaan vajaa satku. Jos siinä 30-40 km kohdalla olis pikkusen jäänyt voimia reserviiin niin lisätunninkin olisi voinut ajella. Hidasta oli meno kyllä kun normisti satkuun käytetty aika meni 80:een.
Äsken. Tunnin pk, kotoo töihin.
Aamulla 51km. höh, eilen oli aurattu tosi hyvin - ja nyt sitten rouhittu, onneksi ei sepeliä vaan hiekkaa. Joissain paikoissa järkyttävä raidoitus, ei siinä voi ajaa menin ajotielle siinä kohtaa.
Läskillä tänään 46 km. Vielä yksi pyörälenkki tälle vuodelle ja loput lenkit juosten ja hiihtäen.
Äskettäin 31km. Auratulla osuudella oli hyvä ajaa, samoin Sorkkalantie lentokentän suuntaan - ajelin samaa reittiä takaisin niin toinen puoli olikin liukas. Lähteissä ei satanut, sitten tuli ihan reippaasti vettä ja kaikki vaatteet vaihtoon työmatkalle.
just. vesisade vaan yltyy, pitää laittaa isompi sadetakki ja kurarukkaset, vaihtorukkaset ja paita ( sadetakin alla on hikiset oltavat) mukaan. pska keli.
edit. työmatka - ihan järkyttävässä kunnossa kelvit paikoin! Pahin Ratinan silta - ihan jäätä ja söheröä sellaista. Talutin. Pienet pätkät ajoin ajotiellä. Joutui jännittämään käsillä niin paljo että vapisee.
Tänään vuoden viimeinen pyörälenkki, 32 km läskillä. Jäätävää tihkua muuten ok olosuhteet, 0 °C.
Äsken. Kotoo töihin. Reilu tunti kynnystasolla. Metsän kautta tietysti.
^ Millä ja miten määritetyllä ja miten arvioidula kynnystasolla?
Ei sillä että sen pitäisi muille kuulua, mutta aina silloin kun joku puhuu ajamisesta (tai miksei juoksemisestakin) kynnystasolla niin meikäläinen ei osaa olla suhtautumatta siihen niin sanottuna oikeasti harjoittelemisena, jossa pitäisi tietää mitä tekee ja mistä puhuu.
Vaikka voihan ohjeellisia kynnysarvoja tai nykyään monenmoisten pyörätietokoneiden tai rannelaitteiden antamia ohjeita noudattaa tavallinen kuntoilijakin ilman sen suurempaa tavoitteellisuutta tai strukturoitua ja progressiivista harjoitusohjelmaakin. Ja voihan esim joku Garminin antama kynnystaso olla harjoituksellisesti ihan kohdalleen osunut.
Tänään.
Pikkaisen päälle kolme tuntia sellaista pakko päästä ulos ajamaan vaikka sää on mitä on ja kelvit ja ulkoilutiet ovat mitä ovat -ajoa.
Välillä vielä jäistä, muutaman kerran tosiliukastakin, kelveillä välillä pitkiä pätkiä täysin sulaa sepelimattoa, paljasta asfalttipintaa vain ajoradalla. Sattoo tihhuutti jonniv verran, ajolaseja sai tuon tuosta pyyhkiä hanskansyrjällä, mutta ei niin paljon että se olisi kiusannut. Oikeastaan huomasi vasta ajovaatteita riisuessaan miten märiksi ne olivat kastuneet.
Ihan hyvä lenkki, mutta saisihan tuo säätila jo vaihtua takaisin vähän talvisemmaksi.
Aamulla + työmatkakiemuraa 70km. Paikoin ihan jäistä, erityisesti Pieneläinkuja, talutin sen osuuden. Pirkkalan pääpyörätie hyvin aurattu ja hiekoitettu.
Tänään reilun satkun retkeilyllisesti pääosin soraa. Alle laitoin nastojen sijaan 650b-kiekot ja niillä olevat Teravail Rutlandit (L&S). Vähän arvelutti meno- ja paluumatkan kelvien sepeli, mutta päätin, että katsotaan. Reppuun pakkasin toppatakin, termarillisen kahvia ja evääksi mm. pumpernikkeleitä, joita on kiva nakertaa kannolla istuessa.
Vähän yllättäen tiet olivatkin aamulla jäässä ja osa sorateistä paksussa jääkuoressa. Päivän lämmetessä paluumatkan sorateiden pinta oli vaihtunut jäisestä savivelliksi. Edellisestä rypemisestä olikin jo aikaa.
Hyvin vaihteleva reissu ja varsin hauska -kun ei tiedä, mikä edessä odottaa.
Vastoin odotuksia renkaat eivät ottaneet itseensä sepelistä, eikä edes tarkempi tutkimus tuonut esiin isompaa viiltoa tai kaivautumassa olevaa sepeliä. Pari aivan pientä murua kaivoin pois.
Voi hyvinkin olla, että kevään koittaessa ensimmäiset soratiereissut ajetaan noilla.