Tänään tuli vastaukset tervehdyksiin yli 90% vastaantulijoilta. Ilmeisesti juhannus saanut ihmiset hyvälle mielelle.
Printable View
Tänään tuli vastaukset tervehdyksiin yli 90% vastaantulijoilta. Ilmeisesti juhannus saanut ihmiset hyvälle mielelle.
Tänään aamulenkillä Bodomin ympäri tuli moikkaltua jo useampaa pyöräilijää. Kaikki tosin jo takastulomatkalla, kun kukaan muu ei nähtävästi niin aikaisin (9:00-10:30) ollut vielä liikenteessä. :)
Tänäisellä lenkillä Koitelin koskelta Ylikiimingin suuntaan olevalla pitkällä suoralla tuli vastaan nuori mies bemaxilla hoippuen ja käsi nousi hällä kohdattaessa iloiseen tervehdykseen! Melkein häkellyin, mutta sain juuri ja juuri vastattua tervehdykseen:o
Joo-o, tuntuu olevan Kuopion lähiseuduilla nuo tervehdykset tiukassa. Noh, minähän nostan kaikille kättä jos on vähänkään sen näköinen että pyörän päällä tulee keikuttua :) Kallan silloilla tulee yleensä vastaan paljon pyöräilijöitä, ja sieltä ne tervehdykset irtoaa jos jostain :D
Itse olen aiheuttanut maantiekuskeille ihmetyksen aihetta moikkaillessani nyt maastopyörällä maantienlaitaa ajaessani. Kyllä ne kaikki ovat vastanneet tervehdykseen kuitenkin. Asiaa varmaan auttaa tiukkaakin tiukemmat succikseni ja kiiltävät karvattomat koipeni joten tajuavat lajitoverikseen vaikka oudon näköisellä möhkörenkaisella pyörällä ajankin.
Päätin tänään, synttäreiden kunniaksi, itsekin kokeilla ensimmäistä kertaa kanssapyörälijöiden tervehtimistä . Heikinlaakson ja hakkilan välissä kehä3 ylittävällä sillalla vastaan ajeli sopivan näköinen uhri succicsissa. Yllätyksekseni tassun nostoon tuli vastaus, katsekontakti ja tassun nosto tangolta :p
Juu, ja myöskin pikkuskideille, jotka on vasta pyöräilyä opettelemassa. Ei haittaa vaikka olisi kolmipyörä tai apurattaat, niin mukavasti ne tervehtii takaisin.
Noh, harvemmin niitä kyllä tuolla maantien päällä vastaan tulee, mutta sen mitä joskus joutuu taajaman läpi poljeskelemaan, niin kiva niitä on moikkailla.
Selkeästi havaittavissa että maantie ja maastopyöräilijät ei saa tervehtiä keskenään. Ehkä se vaan harmittaa kun ei ne voi itte mennä yht'äkkiä metsään siitä tylsältä asfaltilta.
Hivenen hämmennyin tossa muutama päivä sitten, kun olin ajelemassa Päijät-Hämeessä kinttupolkuja & metsäautoteitä maasturilla, niin nuori, mutta ehkä juuri ja juuri mopokortti-iässä oleva junnu hidasti reilusti moponsa vauhtia kun havaitsi vastaantulijan. Ja kaveri tervehti oikein reippaasti ! :):)
Samalla seudulla kun maasturilla ajelee siirtymiä maantien varressa, niin vastaantulevat autotkin tervehtii :D satunnaiset maantiepyöräilijät myöskin !!
Tänään ystänväni kanssa ajettiin lenkki Hki-lentokenttä-Seutula-Klaukkala-Hki.
Ystäväni ajoi maantiemankelilla (hiilitrekki) ja itse sotkin menemään hybridilläni, joka täälläkin on esitelty projektithreadissa.
Lapanen nousi lähes jokaisella kerralla, mutta ei aina...
Onko siis niin, että sekasikiötä ei moikata?
Moikkaa kuka moikkaa. Jotain on vialla jos tulee huono mieli omasta moikkaamisesta ilman vastausta. Pyyteetöntä sen pitää olla.
Valtava ukonilma täällä Lahdessa tänään, melkein tyhjästä tuli ja jäi pitempi sunnuntailenkki tekemättä. Samaten Royal-pyöräily, kylläkin ihan muista syistä. Onnittelut kaikille jotka sinne osallistui ja kerkes myräkän alta pois.
Iso sakki pyöräilijöitä tuli vastaan Ala-Okeroistentiellä. Oliko jotain Royal-pyöräilyn jälkimaininkeja vai mikä sakki olikaan, varmaan 20 pyöräilijää tuli vastaan. Ei muuta kuin hymy naamalle, lapa ylös, morjes, tää on aivan S¤&%nan mageeta touhua!! :)
Ei paljon kehtaa morjenstella, kun Nishikillä ajelee. Ehkä räpylä vois ojentua, jos joku raukka tulis bongattua Jamiksen tai Crescentin päällä ajoissa. Tuntis ittensä kuninkaaksi edes hetken ajan. Nishikillä (joutumaan) ajaville tosin löytyy aina sympatiaa ja sormet suoristuvat automaattisesti.
Joku moikkasi tänään sunnuntaina Viikissä aamulla vähän ennen yhdeksää. Itse toki vastasin, mutta ehkä sen verran aamutorkkuna vielä olin, etten tainnut kovin selkeästi saanut kättä heilautettua takaisin :)
tänään 21 jälkeen vaanilantiellä Lohjalla, Nishikin hybridillä joku moikkasi. häkellyin täysin, vastauksena pieni nyökytys. eli moi vaan.
Minä olen ottanut käyttöön sellaisen "Wierd Al" tervehdyksen. Kypärättömiä en huomio.
Alkuviikosta kun olin Cinelli Vigorellin kanssa maantielenkillä Turku-Kaarina -akselilla niin jokainen vastaantullut maantiepyöräilijä vastasi tervehdykseen, vaikka mulla oli t-paita päällä, ajohousut shortsien alla piilossa ja spd-tennarit jalassa. Kypärä sentään oli oikean mallinen.
Äsken vedin vanhan turuntien vartta leppävaaraan päin ja heppu tummalla pyörällä ja punaraitaisilla renkailla tervehti vastaantullessa. Varmaan mielessä nauroi meikäläisen puuskutukselle =)
Tänään lenkillä vastaan tuli yhteensä kahdeksan maantiepyöräilijää. Vain yksi morjesti; muut tuijottivat lasittunein silmin suoraan eteenpäin. Että tällei...
Pinarello-kuski tuli juttelemaan Sipoossa, ja sain vetoapuakin. Kiitoksia vaan.
Harmaapartaiset vanhat herrat ei tervehdi.
Tervehdittyjä: 3.
Tervehdykseen vastanneita: 0.
Minä tervehdin kypärättömiä, mutta kyseessä on silloin erikoisryhmä eli maaseutujen mummot, papat ja "alan miehet" muovipussi ohjaustangossa. Heitä näkee liikkeellä säällä kuin säällä, joten sen takia kättä kypärään.
Ajeltiin Turuntietä Leppävaarasta Ruotsin suuntaan 30 km ja sitten vielä Bodomin ympärillä. Aika heikolla prosentilla käsi nousi, vaikka maantiennielijöitä oli kivasti liikkeellä.
Itsekin jäi kerran tervehtimättä, kun keskityin sohimaan kenkää lukkoon. Piiskaa.
Hei kaikki, ajakaa nauttien. Ja jos käytte baarissa ajakaa varovasti, ettei tule pipi.
Jokaisellle kampikoneelle toivon ihania kilometrejä, kelistä ja säästä riippumatta.
Saa moikata kun tulen vastaan, ja ohi mennessä saa herjata jos olen tien tukkeena.
Suomen paras Foorumi mielestäni, eikä siksi että rakastan hyrräilyä.
Tehkää niinkuin voitte, voikaa niinkuin teette.
Piti sitten rekisteröityä että pääsee avautumaan tästä elitismin ilmentymästä :D
Muutaman vuoden pyöräilyn jälkeen oon tullut tulokseen että selkeästi maantiepyöräilijältä näyttävää (ei reppua, kippurat sarvet, karmean ruma kirjava yleensä jotain vedonlyöntifirmaa tai pankkia mainostava ajoasu) tervehtivät kaikki. Jos on mainokseton mutta riittävän kirkuvan värinen, toimii melkein yhtä hyvin.
Mutta heti kun selkään laittaa onnettomien kiusaksi esimerkiksi juomarepun, romahtaa ainakin bodomin ympäristössä käpälänheiluttajien määrä n. 90%. Ilmeisesti kauhusta täristen pelkäävät että se onkin ihan koulureppu.
Eli koko juttu on ensisijaisesti aivan naurettava tapa todistaa kuuluvansa tiettyyn ryhmään; itse asia, eli vastaantulevan ihmisen tervehtiminen, on täysin toissijaista. Vastedes aion itse tervehtiä ainoastaan naispyöräilijöitä, riippumatta millä ovat liikkeellä.
Ja sille punasävyiselle joka ohitti (ja tervehti!) mut just sillä hetkellä kun itsekseni ääneen kiroilin hölmöilyllä aiheutettua kramppia joka ei vaan meinannut oieta, se sadattelu ei ollut siis suunnattu sinulle ;)
Eiköhän se ole mennyt ensimmäisten velosipedien ajoista asti niin, että maantiepyöräilijät tervehtivät toisiaan, maastopyöräilijät maastopyöräilijöitä ja hybridistit eivät tiettävästi ketään. Jos ei ole helposti tunnistettavissa jomman kumman heimon jäseneksi, niin epäilemättä morotus-% kärsii.
Juomareppu-teoriaasi en oikein jaksa uskoa. Miten sen repun muka sivusilmällä noteeratusta vastaantulijasta edes erottaisi?
Maastossa usein pysähdytään juttelemaan ja saa reittivinkkejä. Mätäkivellä joku maratonkuski lähti extempore näyttämään mulle reittejä, soitti kotiin että menee vähän kauemmin ja veti tunnin lenkin.. ihan kivaa ainoostaan oli vähän krapula kun olin just heittäny tyttöystävän lentokentälle ja edellisenä iltana vietettiin läksiäisiä. Hassua kun se teknisessä maastossa katteli taakse kun olisin vetänyt lujempaakin mutta sitten ylämäissä ja tasamaalla meni aika vauhdilla. Mutta mukava kokemus. Tavattiin kolmaskin maastokuski ja pysähdyttiin hetkeksi juttelemaan.
Mulla on kaikilla pitkillä lenkeillä tavallinen reppu selässä ja kyllä lapasta tulee vastaan aina. Sen sijaan työmatkareppu, joka on jo reilumman kokoinen ja sisältää läppäriä, vaihtovaatteita ym., tuntuu kyllä tosiaan karsivan tervehdyksiä. Ilmeisesti mut tulkitaan sukkiksista ja ajopaidasta huolimatta kategoriaan "Ostanut krossarin työmatkavehkeeksi, kun kaveri suositteli". Ai hitto, noinhan se kyllä menikin... :P
Tuntuu olevan tervehtiminen hankalaa myös, jos sattuu edustamaan väärää harrastajaryhmää. Tai ehkä kyse on siitä, että maastopyöräilijät eivät ole maantiesuccistelijoiden silmissä "tosiharrastajia". Ja tosiaan, jos työmatkasinkulan satulasta erehtyy morjenstamaan treenilenkillä olevaa entuudestaan tuntematonta fillaristia, niin melko turha on odottaa tervehdystä takaisin. Harmi.
Meikä morottelee kyllä niin maantie- kuin maastopyöräilijöille ja vähänkään sen näköisille kuin olisivat lenkillä ja vähän randomeillekin.
Vanhemmat herrasmiehet kuitupyörissään eivät oikein tunnu morjestavan takaisin tämmöiselle säärikarvaiselle millälie amuliinipyörällä ajelijalle.
Eilen poljin kärrin kanssa Kymenvirran eteläpuolen kevytväylää ylös kun kaunis neitokainen tuli scabarilla vastaan, nostin kättä ja hän hymyili nätisti. Kiitos:)
Pitäiskö tästä koittaa vetää sellaista johtopäätöstä, että kaikilla olisi kivempaa, jos hieman löysättäis kravattia (tai ehkä kypärän remmiä) ja morjesteltais vähän huolettomammin? Ei se nyt paljoa pieleen voi mennä, vaikkei vastaantulijalla olekaan saman tehtaan sama pyörämalli kuin itsellä... :) Käpälät heilumaan vaan!
Tuntuu tämä tervehtiminen olevan vähän paikkariippuvaistakin. Itse moikkailen aika aktiivisesti vastaan tulevia jos huomaan ja näyttää siltä, että on pyörälenkillä / harrastaja. Mutta tosiaankaan läheskään kaikki maantiekuskitkaan eivät tervehdi takaisin ja ne työmatkalaiset tms. jotka on väärin tulkinnut harrastajiksi lähinnä näyttävät hämmästyneiltä, että miksi tervehdin.
Olin kuun alussa Karttula/Kuopio suunnilla pyörän kanssa ja siellä lenkeillä sai kyllä moikkailla jokaisen vastaantulijan vaikka yhteenkään maantiepyöräilijään en törmännyt ja ainoat maastokuskitkin näin taukopaikalla. Kerran näin jopa retkipyöräilijän ja kerran jonkinlaisella naisten fittnes-pyörällä polkevan. Mutta kaikki kauppamatkoillaan olevat mummot ja pienet kouluikäisetkin moikkasivat. Pyörän kanssa liikkuvia kun oli niin paljon harvemmassa kun täällä kaupungin vilinässä niin jokainen tiellä liikkuva kyllä huomioitiin ja jos taukoa jossain kiskalla piti niin juttelemaankin tultiin rohkeasti.