Käyttökohde on edelleen polkupyörän ketjun kuumavahavoitelu.
Oletetaan lähtökohdaksi (lähes) öljytön, kova ja suhteellisen korkeassa lämpötilassa (kuitenkin selvästi alle +100 °C) sulava parafiinivaha.
Pitäisi valita lisäaineet vahan sekaan voitelun parantamiseksi.
Vaihtoehdot:
- MoS2
- WS2
- Molemmat
- Ei mitään
- Joku muu
Mitä laitetaan ja kuinka paljon?
Hyvistä perusteluista saa kevyen karman, sosiaalisia pisteitä, kiiltävän kilven ja paremman ihmisen maineen.
Paljonkohan vaikka MoS2 ainetta tarvitaan? Googlen ekassa tuloksessa hintaa oli aika monta satasta yhden kuutiosenttimetrin määrästä.
Jos tekee itse, niin miksi edes laittaa lisäainetta? Oikean aineen ja määrän määrän testaaminen edellyttäisi kymmeniä tai satoja eri iteraatioita ja testejä.
Mä en myöskään hetkeäkään usko, että rexin tai muiden vahat on pelkkää parafiinia. Ja vaikka olisivat, mikä laatu? Parafiineja on aivan jäätävä liuta erilaisia omine ominaisuuksineen. Tuurilla ei osu oikeaan, vaikka onnistuisikin ostamaan jotain muuta kuin askartelukaupan kynttiläparafiinia. Tehtaat harvemmin myy yhtä kiloa kuluttajalle.
Lisäaineita lisäillään koska niistä on hyötyä.
Googlailin saadakseni vastauksia. Googlen tekoäly ei enää jaksanut kysymyksiäni vaan pulautti minulle tällaisen:
Ei tuokaan mikään täydellinen vastaus ollut, mutta ainakin jotain.Lainaus:
Kuumavaha-aineiden suhteet vaihtelevat tuotteen mukaan, mutta yleisesti ottaen ne sisältävät parafiinivahaa, muita vahoja, kuten karnaubavahaa, sekä lisäaineita, jotka parantavat voitelua ja kestävyyttä. Lisäaineet voivat olla esimerkiksi PTFE (teflon), molybdeeni-disulfidi tai muita polymeerejä.
Yleisiä komponentteja ja niiden suhteita:
Parafiinivaha:
Pääkomponentti, joka muodostaa suurimman osan seoksesta. Sen osuus voi vaihdella 50-80% välillä riippuen tuotteen käyttötarkoituksesta ja halutusta kestävyydestä.
Muut vahat:
Karnaubavaha tai muut vahat antavat lisäkovuutta ja parantavat lämmönkestävyyttä. Niiden osuus on yleensä pienempi, tyypillisesti 5-15%.
Voiteluaineet:
PTFE, molybdeeni-disulfidi tai muut polymeerit parantavat ketjun liukumista ja vähentävät kitkaa. Näiden osuudet ovat yleensä pienempiä, tyypillisesti 1-5%.
Lisäaineet:
Lisäksi voi olla stabilointiaineita, hajusteita ja muita aineita, jotka parantavat tuotteen ominaisuuksia ja käyttökokemusta.
Esimerkkejä:
Osa tuotteista
voi sisältää suuremman osuuden parafiinivahaa, kun taas toiset painottavat PTFE:n tai muiden voiteluaineiden osuutta.
Jotkut
valmistajat lisäävät erityisiä lisäaineita, jotka parantavat vahan tarttuvuutta ja vedenkestävyyttä.
Huomioitavaa:
Käyttöohjeet:
On tärkeää noudattaa valmistajan antamia ohjeita vahan levittämisessä ja käytössä.
Testaus:
Polkupyörän ketjun kunto ja käyttöolosuhteet vaikuttavat siihen, kuinka hyvin kuumavaha toimii. On hyvä kokeilla eri tuotteita ja löytää itselle sopivin.
Turvallisuus:
Käytä suojakäsineitä ja huolehdi riittävästä ilmanvaihdosta, kun käsittelet kuumavahaa.
Käytettyä lisäainetta voi yrittää tutkia aistinvaraisesti. Mo- ja W-sulfidit haisevat kananmunapierulle.
Mosin HMIS-luokitus on yksi eli ärsyttävä, mutta HMIS-kolmosen Ws saattaa aiheuttaa vammoja, jos altistunut laiminlyö hoidon. Pölyä ei kannata hengittää tai käsitellä kumpaakaan paljain käsin. Ne eivät liukene veteen matalissa lämpötiloissa, mutta kiehuvassa vedessä ne ovat heikosti liukoisia. Tulipalon yhteydessä muodostuu myrkyllistä vetysulfidia.
Näyttää siltä että WS2 hienoimmat ominaisuudet tulevat esiin sellaisissa olosuhteissa joita ei polkupyörän ketjuissa esiinny.
https://www.linkedin.com/pulse/solid...mos2-daisy-liuLainaus:
Solid Lubricants: WS2 vs MoS2
Daisy Liu
Molybdenum Disulfide (MoS2) Factory
Julkaistu 17. maalisk. 2020
Both Molybdenum disulfide MoS2 and Tungsten Sulfide WS2 are solid lubricants.
Molybdenum disulfide is naturally formed, and tungsten disulfide is synthetic. Tungsten sulphide is more expensive than Molybdenum disulfide, can be used as a direct replacement for MoS2.
Molybdenum disulfide is a black-gray powder, which can form a dry lubricating film with high adhesion. Molybdenum disulfide is extracted and purified from ore and used directly as a lubricant because of its hexagonal layered structure. These layers slide over each other, allowing them to flow freely over metal surfaces, even under heavy pressure, such as bearing surfaces. Molybdenum disulfide is formed by geothermal processes, it has the chemical stability to withstand hot pressure.
A small amount of sulfur and iron reacts to form a sulfide layer that is compatible with Molybdenum Sulfide and maintains a lubricating film. Molybdenum disulfide is inert to many chemicals and performs its lubrication in a vacuum, whereas graphite does not.
MoS2 is a solid lubricant widely used in the vacuum lubrication of spacecraft moving components and space rolling bearings. However, MoS2 oxidizes violently at 349 °C, which limits its application.
WS2 is a new type of solid lubricant, similar to MoS2, it is easy to form transfer film, its friction Coefficient is lower than MOS2, and its thermal stability is higher. WS2 is decomposed at 510 °C in air, completely at 650 °C and lubricated for a long time at 425 °C. The lubricating property of WS2 is superior to that of MoS2.
The wear test shows that the friction coefficient of WS2 is similar to that of MOS2 at room temperature.
The film-forming state of MoS2 coating on metal surface is better than that of WS2 coating.
However the friction coefficient of WS2 coating is more stable than that of MOS2 coating at high temperature.
As solid lubricants, Tungsten Sulfide and Molybdenum Disulfide have their own characteristics. The most important is what you want to achieve at what cost. The right one is the best one.
Tungsteniitti ja molybdeenihohde kerrostuvat juonina magmaattisiin prosessien liittyvien hydrotermisten prosessien yhteydessä, ei pintaoloissa. Vesipitoisen liuoksen paine ja lämpötila ovat aika monta sataa MPa/astetta.
Nyt on dilemma.
Lähtökohtaisesti ajattelin että kun parafiinivahassa on vähemmän öljyä, siihen tarttuu pöly huonommin, ja se on hyvä asia. Mutta, parafiinivahoista tavallisesti ilmoitetaan myös vahan kovuus, joka mitataan neulan tunkeutumistestillä. Vähäisempi tunkeutuminen tarkoittaa kovempaa vahaa. Oletan myös että myös vahan kovuus on eduksi juuri pölyn tarttumista ajatellen. Mutta nämä ominaisuudet eivät korreloi keskenään kovinkaan hyvin. Jos pitää kriteerinä vahan kovuutta, löytyy vaha, joka ei ole öljypitoisuudeltaan aivan niukimpia. Vastaavasti, jos pitää kriteerinä öljypitoisuutta, löytyy vaha, joka ei ole aivan kovimpien joukossa. Kysyin asiaa tekoälyltä, joka oli sitä mieltä että vahan kovuus olisi tärkeämpi kriteeri pölyn tarttumista ajatellen. Logiikka oli tällainen: Kova vaha tarkoittaa sileämpää pintaa ja pienempää kitkaa, ja siitä johtuen pölyhiukkaset eivät pysy. Hyvä kun sain vastauksen, mutta en ole siitä vakuuttunut.
Eli kumpaa tässä kannattaisi pitää ensisijaisena kriteerinä; vahan öljypitoisuutta vai kovuutta?
Tiedän kyllä minkälaisella testillä tähän saisi luotettavan vastauksen, mutta ei minulla ole sellaista laboratoriota tässä eikä myöskään vertailtavia näytteitä. Veikkaan että joku jossain on jo tällaisen testin tehnyt, mutta pitää testin tuloksia liikesalaisuutena eikä kerro.
Tässä vielä mitä Grok vastasi:
Lainaus:
Keskeiset löydökset
Kovuus on todennäköisesti paras ennustaja pölyn tarttumisen vähentämiselle. Kovempi vaha (pienempi kartioneulan tunkeutumisarvo) tarjoaa sileämmän pinnan ja vähentää kitkaa, mikä estää pölyhiukkasia tarttumasta.
Öljypitoisuus voi lisätä pinnan tahmeutta, mikä saattaa lisätä pölyn tarttumista. Alhaisempi öljypitoisuus voi siis olla hyödyksi, mutta sen vaikutus on pienempi kuin kovuuden.
Sulamispiste vaikuttaa vahan pehmeyteen tietyissä lämpötiloissa, mutta sen suora yhteys pölyn tarttumiseen on heikko ja riippuu ympäristöstä.
Selitys
Pölyn tarttuminen vahan pintaan riippuu pääasiassa kahdesta fysikaalisesta tekijästä: kitkasta ja adheesiosta.
Kitka: Mitä suurempi kitka pinnalla on, sitä helpommin pölyhiukkaset jäävät siihen kiinni. Kovempi vaha, joka mitataan pienemmällä tunkeutumisarvolla (esim. ASTM D1321 -testillä), on sileämpi ja vähentää kitkaa, jolloin pöly ei tartu yhtä helposti.
Adheesio: Tahmea pinta vetää pölyä puoleensa. Öljypitoisuus voi lisätä tahmeutta, joten täysin raffinoidut vahat (esim. öljypitoisuus 0,5–0,8 %) ovat vähemmän tahmeita, mutta ero on pieni, jos öljyä on vähän.
Sulamispiste määrittää, missä lämpötilassa vaha pehmenee tai sulaa. Pehmeämpi vaha voi olla tahmeampi ja lisätä tarttumista, mutta tämä vaikutus riippuu siitä, missä lämpötilassa vahaa käytetään. Koska käyttöympäristö (esim. polkupyörän ketju) voi vaihdella, sulamispiste ei ole yhtä suora ennustaja kuin kovuus.
Tieteelliset tutkimukset, kuten pinnankarkeuden ja hiukkasten tarttumisen yhteyttä käsittelevät artikkelit, tukevat sitä, että sileämmät ja kovemmat pinnat vähentävät pölyn tarttumista. Vaikka suoria tutkimuksia parafiinivahan ja pölyn tarttumisen suhteesta on vähän, fysikaaliset periaatteet viittaavat kovuuden olevan ratkaiseva tekijä.
Rex Black Magic, oli pari viikkoa auton takakontissa ja ilmeisesti kuumuus on tehnyt nesteestä ”melko paksua”.
Mitähän näissä on jatkeaineena, toimisiko esim pieni määrä voittenpoistoainetta tms. jolla vahasta saisi hieman notkeampaa?
”Jatkeaineena” on vesi. Kun emulsio kuumenee, sen koostumus hajoaa. Tällöin vaha ja vesi erottuvat, ja vaha muuttuu pastamaiseksi. Kokeilisin lantrausta tentulla ja ravistusta. [emoji848]
Täysin ennalleen emulsio ei kuitenkaan palaa. Veden lisääminen voi saada emulsion jämähtämään vielä pahemmin.
Nämä ongelmat eivät vaikuta vahan ominaisuuksiin kuivuneena, kunhan sen vaan saa levitettyä ketjuun.
Myös toistuva kova ravistelu saa Black Magikin vaahtoutumaan ja paksuuntumaan. Pullon kevyt kääntely ylös-alas riittää.
P.S. Peräkontissa helteellä sulaa kuumavahakin
Näin pääsi käymään -vähän on vaikea saada ketjun sisään. Ehkä tätä pitäisi vähän jatkokehittää, että voitelu olisi helpompaa. Vertailuna Squirt suorastaan imeytyy ketjuun.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Plus
Tämä olisi hyvä käyttoohje vaikka pullon kylkeen. Kehottaa vain ravistelemaan.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Plus
Tuo on niin totta. Squirt menee rulliin paljon paremmin kuin Morgan Blue kuivavaha, jota olen joskus käyttänyt.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Sivustakatsoja
Tää olis kyllä hyvä - on tullut itsekin ravisteltua aikalailla. Varmaan se tuo pullon sisällä oleva helmi tms. mikä siellä kolisee aiheuttaa itsellä sen, että ravisteltava kuin spraypulloa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti OJ
^ja sitten se läpinäkybä pullo, että voi tarkistaa onko pullon pohjalla sedimenttiä, että pitääkö vähän käännellä pulloa. Nyt ollaan ihan uskon varassa.
Tähän liittyen muistissa mulla on, että kokeillessani saman valmistajan pikkupullossa ollutta voiteluainetta ja ihmeteltyäni juoksevuutta, sain ohjeeksi ravistaa voimakkaammin.
^^ Etikettien uusintapainokseen ohjeistus muuttuu. Pullossa oleva rosterimutteri saattaa jäädä pois, koska lisäaineiden valuminen pohjalle tai vahan kerrostuminen ei tunnu olevan ongelma pidemmässäkään säilytyksessä. Meillä on täällä paljon läpinäkyviä pulloja joissa vaha vaan seisoo, ja sitä tarkkaillaan.
Pikkupulloissa voimakas ravistaminen on edelleen pätevä ohje.
Kuivan kitinä alkoi ketjussa, eikä voitelu auttanut, joten vaahtoutunut ei ketjun sisään taida päätyä. Siirryn toistaiseksi takaisin squirtiin ja odottelen tuotekehityksen kehityksiä. Epätäydellisellä tekniikalla epätäydellisessä maailmassa epätäydellisen puhtaaseen ketjuun tarvitaan jotakin vähän helpommin käyttäytyvää voiteluainetta.
Onko se normaali 180ml pullo "pikkupullo"? Kyselen kun tuntuu toi mun Black Magik pullo menneen vähän huonoksi, tai ainakaan eilen se ei näyttänyt imeytyvän ketjuun. En mä sitä ihan hulluna ole ravistanut, mutta ehkä kuitenkin vähän liikaa. Se on enempi sellaista valkoisen maalin oloista suoraan pullosta eikä kirkkaampaa kamaa kuten markkinointikuvissa.
Ehkä ton mun hyvin lyhyen testauksen perusteella kuitenkin rankkaisin Black Magikin Squirtia paremmaksi uppovahan lisukkeeksi. Maantiellä molemmat ovat oikein hyviä, mutta maastossa Squirt kerää ainakin jossain olosuhteissa kaikkea oravaa pienempää itseensä. Vaikka nuukana ukkona Squirtin huomattavasti edullisempi hinta painaa vaakakupissa, niin taidan kuitenkin ostaa toisen pullon Black Magikia kun täkäläinen Rex-diileri on nyt ottanut sen valikoimiinsa.
Minäkin vatkasin ilmeisen huolella tuota BM:ää, kun meni ihan kermavaahdoksi. Tuli nätti kuorrutus, mutta ketjun sisälle ei ilmeisesti tavaraa kovin paljoa kulkeutunut. Kesto oli sikäli pettymys. Täytyy testata jossain välissä uudelleen oikeilla peliliikkeillä.
Houkutteli vain tuo kilikalipulloista tuttu ääni moiseen touhuun.
^ Sama juttu. Ei jotenkin muutenkaan vakuuta täysin kestävyydellään. Pikkuisenkaan kun saa kosteutta ketjuun niin tuntuisi kitinä alkavan. Ei ehkä jatkoon [emoji848]
Mulla BM on vain sinkulassa käytössä, ainoana voiteluna, joten yrityksille ja erehdyksille ei oikein ole tilaa -ketjut voidellaan ja sitten ajetaan.
Kun katsoin markkinointimateriaalit, niin ei mun vaha ole ehkä ollut edes eka kerralla tuollaista läpikuultavaa, vaan enemmän ohuen valkoisen maalin kaltaista. Ja nyt se on sitten paksua, kuin olisi hienoa liituapölyä vatkattu veden kanssa vaahdoksi.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti OJ
Paksuksi vatkattuja Black Magikeja on vaihdettu joitain kappaleita uusiin, koska pakkauksen ohjeistus ei ole ollut selkeä. Yhteydenottoja asiasta on tullut kuitenkin aika vähän suhteessa tuhansiin myytyihin pulloihin.
Osassa markkinointimateriaaleja on käytössä vetisempi esiversio. Vahapitoisuutta on pyritty maksimoimaan, mutta asialla on kääntöpuolensakin.
Neljäs kesäkausi kohta ohi SSS-kuumavahalla ja 20000 kilometrin jälkeen ketjuissa venymää 0.2% (2kpl SRAM XX1) ja 0.35% (Shimano HG601).
Vaihtoväli 250-300km, pari 600km reissua toisella XX1:llä.