No hoh hoh, kun lukee muutamia virkamieskommentteja ajoradalla pyöräilyn haitoista.
Ilmeisesti tässä ihme väittelyssä on vähän sitä ongelmaa, että moni ajoradan koskemattomuuden puolustaja ei ole liikkunut pyörällä kuin hupilenkkejä. Kun vuosikausia kuljin säännöllisesti työmatkaa, saatoin siirtyä ajoradalle esim. niinkin vähästä kuin perunapelloksi tampattu pohja ja vain viitisen senttiä lunta päällä. Ainakin jos oli kiire tai loppuviikosta jo väsynyt ja/tai lumentulosta oli jo yli vrk. Se on mulle kyllä aivan sama, jos joku nipottaja siitä mielensä pahoittaa. Vähintään samat verot maksan kuitenkin, joten on mullakin oikeus kulkea töihin ilman fataalia työmatkan hidastamista vaan siksi, että kelvejä ei viitsitä aurata, kun taas terveydelle haitallisten liikkumismuotojen väylää hinkataan kuin viimeistä päivää. Mikä onkin ihan älytöntä, kun ottaa huomioon, miten paljon helpompi sillä vähintään nelipyöräisellä on pysyä pystyssä.
Eli kyllä, aion jatkossakin siirtyä ajoradalle, jos sen tarpeelliseksi koen. Useimmiten se tarkoittaa sitä, että suht levein talvirenkain varustetulla fillarilla vauhti hyytyy kympin tienoille. Ihan sama vaikka muutaman sekunnin viivästytänkin takaa tulevan autoilijan pääsyä seuraaviin punaisiin valoihin seisomaan. Ei se mua haittaa ratinkaan takana, jos joku niin tekee.
Tarttis ihmiset vähän näkökulmaa eri liikkumismuotoihin. Joskus jullina, kun en vielä hirveästi pyöräillyt, muistan kironneeni pari kertaa ajoradalla pyöräillyttä, kun vieressä oli kelvi. Kun olin pyöräillyt enemmän, edes fabio-tukkansa hulmuamaan jättänyt kypärätön, kippurasarvisella fiksillä succisteleva spede ei saanut minua ratin takana raivon valtaan, vaikka ajoi viereisestä kelvistä huolimatta niin räikeästi ajoradalla punaisia päin, että jouduin vihreiden vaihduttua lähdön jälkeen ihan pysähtymään ja ajamaan jonkun sata metriä sitten sen perässä 40:n alueella 30:iä. Olis varmaan pitäny vähintään kiilata ojaan ja potkia pinnat pas2, kun tiedä mitä menetin niiden muutamien sekuntien vuoksi. Niin, mitä menetin...?