Alkujaan tämän lähetti
Fourtour
Opastuksen toimivuus on lenkeillä tärkeä seikka. Pelko eksymisestähän sitä "peräpäätä" pakottaa ajamaan kovempaa, vaikka tavoitteena aina onkin, että jokainen voi ajaa omaan tahtiin, ja silti löytää siihen paikkaan, jossa porukka kootaan.
Tuo Taunon kokema tapa on yksi vaihtoehto, ja toinen tapa on se jota on pyrittykin noudattamaan: eli jokainen tarkkailee takanaan seuraavaksi tulevaa, ja varmistaa, että risteyksissä ja muissa pahoissa paikoissa seuraava näkee minne edellämenijät kulkevat. Takana tullut varmistaa sitten seuraavan, jne. Näin kenenkään ei tarvitse pysähtyä pitkäksi aikaa, ja "menettää ajorytmiään".
Ehkä tätä (tai jotain muuta) tapaa voisi aina lenkin aluksi kerrata, jotta uudetkin tietävät, ettei ketään jätetä, vaikka edellämenijä hetkeksi näkyvistä katoaisikin. Eli ei tarvi, eikä pidä ajaa omien kykyjen riskirajoilla.
Ja jos kuitenkin porukka hajoaa, voisi hyvä tapa olla se, ettei peräpää etsi edeltään karanneita (jostain...), vaan pysähtyy odottamaan etupäästä tulevaa (omia jälkiään palaavaa) noutajaa.