Printable View
Eilen töihin polkiessani ohitin vastakkaista sukupuolta edustavan polkijan jonka tuoksun pystyi haistamaan ennen kuin ilmestyi näkökenttään. Ajoin ohi ja seuraavan kivetyksen kohdalla mun työmatkapyörästä ketjut pomppasivat pois paikalta(näin tapahtuu koska vaihtajan häkki on paskana) ja jouduin pysähtymään huoltotoimenpiteisiin. Jouduin ohittamaan toiseen kertaan samaisen tapauksen. Voi harmi.
Tämmöinen apu lämmittää mieltä näin luettunakin. Itsekin saanut kielimuurin ylikin joskus vastaavanlaista opastusta (joskin lyhyemmän matkan), kun pyöräreitti on kaupungissa poikki tietyön takia ja kanssapyöräilijä bongannut pulmallisen tilanteeni.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti MakeP
Lenkillä tuli vastaan varhaisteini apupyörillä varustetulla pyörällä ja isä (?) toisella pyörällä antaen ohjeistusta. En tiedä oliko lapsi vajaakuntoinen vaiko muuten jäänyt opettelu myöhään, mutta peukkua nostin molemmille.
Viime yönä ajoin kotiin tyhjiä katuja, sai polkea täysillä. Oli ihana kaatosade ja salamat, elämisen riemua.
Ajoin Ylästöntien kulkusuunnassani vasemmanpuoleista kelviä kun vastaantuleva taksi kääntyi suoraan eteeni jonkin liikkeen tms sisäänajoliittymän kohdalle. Samassa taksari kuitenkin tajusi painaa jarrut pohjaan ja omalle väistöliikkeelleni jäi sen verran aikaa ja tilaa että löysin itseni tuijottamasta tuulilasin takana istuvaa kuljettajaa enkä esim. kyljeltäni konepelliltä tai asfaltilta.
Juuri kun olin tekemässä tilanteen vaatiman käsimerkin taksimies nostikin kätensä ohjauspyörästä niin vilpittömän näköiseen anteeksipyytävään eleeseen että unohdin aikeeni ja tyydyin vastaamaan hyväksyvällä nyökkäyksella ja jatkoin matkaani.
Laitetaan ny tänne, ku ei kai parempaakaan paikkaa ole, mutta on se vaan niin hienoa huomata oman kuntonsa olevan kohdillaan myös itse toiminnassa tien päällä! Viime kuussa Ötztalissa Timmelsjochin nousu meni helposti.. siinä sivussa muutama muukin laaksonousu. Nyt tällä viikolla Montafonissa tullut ajeltua. Lünerseelle osin kaatosateessa.. alastullessa vesiliirossa vedin autojen välistä kaiteisiin.. wow.. puuh.. mutta ylöspäin jaksaa erinomaisesti. Tänäänkin Silvrettan nousu 85 minuuttiin hissukseen dieselillä. 1300m vertikaalista majapaikasta tonne huipulle ja -ei mitään- ongelmia. Siihen päälle viel pieni maastolenkki ni avot oli päivän nelituntinen täynnä! Lünerin reissussa meni semmottinen viis tuntia ja olin enemmän kuin märkä.. silti fiilis -voittaja-.
Ja Ötztalissa oli alla kunnon maantiefilo jollaista kaipais kyl täälläkin, mut meneehän maasturillakin. Voin vain kuvitella kuinka paljon kevyemmin se filo ois menny.. kuin vettä vaan! Aah.. voi pojat.. ja tytöt.. tää on elämää! Parhaassa kunnossa -ever-! Funtsin talvella noinkohan menis Ötztaler Radmarathon.. ja joo, nyt kyllä sen tiedän.. ois menny. :)
Loppukesän parhautta: aurinkoinen keli ja vapaapäivä, aikaa ajella minne tie vie!
Loistavan kirpakka aamu ja hyvää seuraa! Poluilla tuli vastaan puolen kymmentä koiraihmistä ja jokainen väistöi polun sivuun koira kiltisti vieressä. Tuli niin loistava fiilis käytöksestä, että oli aivan pakko jokaista kiittää ääneen. Välillä näinkin!
Eilen työmatkalla kotiin päin eräs rouvashenkilö kääntyi sivutieltä kelville, tosin samaan reunaan kun itsekkin ajoin. Sen verran ajoissa huomasin tilanteen ja jarrutin onneksi ajoissa ennen yhteentörmäystä. Naishenkilö pelasti tilanteen: "Anteeksi kauheasti, tämä taisi olla minun vikani." Huikkasin vain takaisin, että ei mitään väliä, sattuuhan näitä. Mieleni kirkastui ja tuli todella mainio olo. Joskus näinkin. Kanssaliikkujien huomioon ottaminen vaikka anteeksi pyytäen on todella hienoa. Päivä seivattu.
Ei sattunut kelvillä, vaan kuivatun Nurmijärven itäpuolta menevällä mutkaisella, mäkisellä ja hiekkapintaisella Kirkkotiellä.
Ajan Kirkkotietä krossarilla ja kuulen auton lähestyvän takaa. Ihmeekseni se ei hurauta ohi, vaan jää kyttäämään parempaa ohituspaikkaa. Mutkia ja mäkiä riittää ja auto jurraa edelleen varovaisesti takanani, vaikka ohituspaikkojakin olisi - en edes aja mitenkään keskellä. Lopulta erään mäen harjalla kuski painaa kaasua ja ajaa ohi. Korsisaaren bussi! Ei täysikokoinen, vaan sellainen noin 15 hengen versio. Johan oli huomaavainen kuski! Olisiko VesaP näyttänyt hänelle hiljattain keskisormea ja rattipena oli vielä peloissaan! En tosin voinut moikata kiitokseksi, kun pinnistelin vielä putkelta.
Tänään oli hienoa nähdä kuinka juuri koulunsa aloittaneet lapsukaiset voivat käyttäytyä liikenteessä todella hienosti. Isoa plussaa lasten vanhemmille, jotka ovat liikennekäyttäytymistä takoneet nuorten ajatuslaatikkoon.
Oli tänään hieno hetkin kun tuli vastaan nainen kuuden koiran kanssa. Varauduin jo siihen että nyt tulee ongelmia, mutta nainen komensi jotain että "sivuun!" ja koko lauma siirtyi reunaan. Piti ihan kiittää naista tästä hyvin koulutetusta joukosta.
Työmatka alkoi tänään hienosti, kun ensin taksi pysähtyi pyörätien jatkeelle ja vielä kädellä näytti että tule vaan ja heti perään takaa tuleva oikealle kääntyvä maasturikuski jäi odottamaan pyörätien jatkeen eteen mun tien ylitystä. Siitä se liikenne normalisoitui liikennesäännöt huomioimattomaksi autojen työmatkatemmoksi jo heti 500 metrin päässä Tyntsän liikenneympyrässä. Mutta saipahan nauttia asiallisesta liikennekäyttäytymisestä kotoa melkein kahden kilometrin verran:). Näillä mennään ja ilo revitään siitä mistä voidaan...
Näin pitkätukkaisen blondin.
Blondi ajoi mopoautoa ja oli Tampereen Sammonkadulla kääntymässä oikealle "Kauppaopiston" parkkipaikalle - autojonon viimeisenä. Blondi päästi edelläni pyöräilleet liittymästä menemään, mutta arvelin ettei mitenkään näe, että olen tulossa. Näkipä kuitenkin ja päästi menemään. Blondi oli oikein kääntynyt mopoauton penkillä katsomaan, tuleeko vielä joku takaa kevyen liikenteen väylää pitkin.
Hieno syyspäivä tänään, vaikka aamulla olikin vähän viileää. Pellon ja puutarhapalstojen yllä leijaili reipas aamu-usva, mutta myöhemmin pääsi ihailemaan kuinka aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta peilityyneen merenpintaan.
Se oli ilo huomata että eräs naistyömatkapyöräilijä tiesi mitä tarkoittaa tasa-arvoinen risteyn ja väisti minua kun tulin oikealta ja hän jatkoi samaa väylää suoraan.
Samoin eräässä risteyksessä yllätyin iloisesti kun autoilija jäi hienosti odottamaan pyörätien jatkeen eteen. Piti ihan tarkemmin tiirailla minkä näköinen kuski siellä on ja sehän olikin eräs IK:n pyörämies:D.
Näin on. Tämä menee vähän offtopiciksi, mutta mieltä lämmittää appivanhempien (jotka eivät ole mitään pyöräilijöitä) suhtautuminen pariskuntaan, joka oli lähtenyt Ukrainasta pyöräilemään täytettyään pikkupullon Mustanmeren vedellä, tyhjentääkseen sen sitten Valkoiseen mereen (Vienanmereen). Matkan edettyä Nurmeksen lähettyville olivat tilanteessa, jossa heillä on kuusi euroa rahaa, naiselta käsi murtunut kaatumisessa ja Vartiuksen raja-asemalle puolentoistasataa kilometriä. Saivat sitten yösijan, aterian ja autokyydin sinne rajalle. Pyöräilyynhän tässä nyt tuli tyylirikko, mutta rajan yli päästäkseen naisen oli kyettävä itse ajamaan fillarinsa tulliin, joten olivat aika kiitollisia tästä. Vienan Kemistä heillä oli sitten junaliput takaisin Ukrainaan.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti alli
Tuli piiitkästä aikaa poljettua keskustassa ja ilman mitään ongelmia sujui reissu, vai olisiko sillä vaikutusta että oma vauhti oli erittäin maltillinen. Veikkaan että suurin osa ongelmista jalankulkijoiden kanssa johtuu liiallisesta vauhdista, voi olla ihan helvetin väärässäkin...
^ Saattaa siellä olla pari ongelmakohtaa, ettei se nopeus ole autuaaksi tekevä tai on se, jos nopeus on 2-4 km/h.
Loistava fiilis tuli työmatka temmossa kun pääsin 12sek alle kesän alussa asettamani tavoiteajan ja siinä samalla ohitin yhden hybridi jantterin kaksi kertaa (oli oikassut n.700m pätkän).
Tänään illalla oli tosi kiva fillarikeli, ajelin ihan vakiomallisella museoikäisellä ja kylläpä kulki pehmeästi!
Jengi oli viikonlopun aikana kaivanut lamput naftaliinista. Aamuhämärissä valoja näkyi jo kiitettävästi.
Maanantaiaamun kruunasi Töölönlahdenkadulla tilaa antanut Veolian bussikuski. Lähestyin Finlandia-talon suunnasta Töölönlahdenkadun ylittävää jatketta ja näin Manskun suunnasta lähestyvän dösän. Hiljensin vauhtia, mutta kuski vinkkasikin ylittämään kadun. Kiitin, kumarsin ja jatkoin sotkemista.
Oli todella mukava palata aamulla tutun ja turvallisen pyörän kanssa liikenteeseen. Pari viikkoa olen ajellut uudella hiilarimaantiepyörällä, joka vielä hakee sopivia välityksiä ja muita osia. Vanha pyörä taas on 11tkm ajettu alu-CC, jolla oli niin mukava taas ajaa.
Suoralla kelvillä näkee jo kaukaa kun nuori nainen tulee juosten vastaan, hyvä taloudellinen askel ja rento juoksu kuin urheilijalla. Tukka heilahtelee vasten aurinkoa kauniisti. Katsoo kohti ja hymyilee koko ajan lähestyessään.
Viime hetkellä oivallan että taitaa katsoa läskipyörääni. Mutta silti.. Oli ihana hetki.
Tällä viikolla oli kyllä melko sivistynyttä yhteispeliä liikenteessä kevyt väylillä:). Ei mitään mainittavampia törkeilyjä.
Tapahtui eilen iltasella: Olin juuri pysäköinyt pyöräni olutravintolan eteen, kun näin viereisessä risteyksessä ehkä hurjimman ketjut-putosivat-jarruttaessa-ja-tasapaino-petti tilanteen. Tyttö heittelehti koko risteyksen yli todella kovasta vauhdista vuorojaloin maasta tukea ottaen. Olin ihan varma että huonosti käy, mutta tyttö pysyi kuin pysyäkin pystyssä.
Menin herrasmiehenä toki tarjoamaan apuani. Nostin ketjut paikoilleen, ja lisäksi kiristin liian löysänä roikkuneen ketjun kun työkalut oli repussa mukana. Eipähän putoa ihan heti uudestaan :) Siitä lähti erittäin iloinen tyttö jatkamaan matkaa, ja mä menin kaverin kanssa kaljalle niin kuin oli alunperin tarkoituskin.
Harvinaista herkkua kun pääsee kehumaan lahtelaisia autoilijoita: kaksi tien ylitystä ilman liikennevaloja ja molemmilla kerroilla auto pysähtyi antamaan tilaa :) Miellyttävä kehityssuunta. Tai sitten vaan todennäköisyydet pääsivät yllättämään ja tie kohtasi niiden molempien kohteliaiden kuskien kanssa...
Päivän pyörälenkilläni lähestyin takaa kävelevää naishenkilöä jolla oli koira pitkässä remmissä. Soitin kerran kelloa *bling*. Nainen siirtyy taakseen katsomatta väylän reunaan ja ottaa eleettömästi koiran lähemmäs vierelleen kävelemään. Ohittaessani heilautin kättä ja kiittelin. Joskus se menee kuin oppikirjasta.
Laskin tänään ajankuluksi työmatkalla vastaantulleiden pyöräilijöiden valaistumisasteen Sibeliusmonumentin ja Espoon Nihtisillan välillä. Helsingin puolella 17 vastaantulijaa, joista 15 oli valot. Espoon puolella 9, joista vain neljällä valot. Tosin Espoossa alkoi pimeähkö hämärä muuttua valoisaksi hämäräksi -- olin matkalla siis seitsemän aikaan aamulla. Mutta aika hyvältä vaikutti Helsingissä.
Onkohan BMW-foorumilla joku kampanja meneillään kun viime viikkoina yli puolet vapaaehtoisesti (tyypillinen esimerkki Helsingistä Mannerheimintien ylittävä suojatie Kivelänkadun kohdalla kun olen henkeni kaupalla sporakiskoilla odottamassa ylipääsyä) tietä antaneista autoilijoista on ollut nimenomaan bemareita. Olen yrittänyt lapaa kohotella vastavuoroisesti mitä nyt happitilanteelta on kyennyt. Enimmäkseen hyvä meininki vallalla muutenkin.