Printable View
The Walking Dead book eight ja nine luettu, seuraavana vuorossa ten.
Onhan tämä sarjakuvana täysin ylivertainen tylsään ja usein hidastempoiseen sarjaan verrattuna. Hahmoja kuolee jatkuvasti ja maailma on muutenkin brutaalimpi. Tietenkin ymmärrän TV-sarjan tekemisen haasteet, mutta sarjakuva hipoo täydellisyyttä omassa genressään.
Kari Herbert, Huw Lewis-Jones: Etelänapaa etsimässä
Minua jotenkin oudosti kiehtoo Amundsenin ja Scottin retkikuntien kilpailu siitä, kumpi ehtii ensin Etelänavalle. Scott jäi kakkoseksi, ja päälle päätteeksi ryhmän englantilaisherrasmiehet jäätyivät paluumatkalla kuoliaiksi 18 kilometrin päässä lähimmästä ruokavarastosta, pari kuoli jo aiemmin. Matkapäiväkirja löytyi myöhemmin ja retken surkeat loppuvaiheet tulivat julki jälkipolville.
Kirjassa on toki paljon muutakin. Hienoja vanhoja valokuvia. Ostin vitosella venemessuilta halpakirjamyynnistä.
Schopenhauerin loputtua lähtee uusi Irvine Welsh Blade Artist lukuun, tämä siis kertoo Begbiestä.
Verkottunut ihmiskunta.
Toinen kerta menossa, ensimmäisestä vajaa kymmenen vuotta, parantunut vaan.
Eipä ollut hinnalla pilattu tuo kirja. Dramaattisia, mutta kuitenkin hienoja tarinoita nämä menneiden aikojen tutkimusmatkat. Sitä olen aina näissä ihmetellyt, että vaikka on kuinka kurjaa ja kuolema kolkuttelee kantapäillä, niin kuitenkin pidetään päiväkirjaa ja otetaan jopa valokuvia, sen aikaisilla välineillä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Markku Liitiä
^lisäksi suurin osa entisaikojen tutkimusmatkailijoista oli suorastaan mitään osaamattomia idiootteja :)
Hauska niiden retkistä on lukea.
Ja ne varusteet! Lapsuudessa olivat Valittujen palojen koostetiedekirjat vielä voimissaan ja luin aika monta kertaa niiden tarinat nimenomaan napa-alueiden retkistä. Nykyään ei enää voi ottaa yhtä suuria riskejä, sillä ei haluta menettää henkiä.
On muuten hyvä kirja tuo. Suosittelen.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti TERU
Peter Heatherin kinrja Rooman valtakunnan tuhosta tuli luettua alkuvuodesta. Hmm. Helppolukuinen ja hyvin perusteltu. Kai. Spoilaan sen verran, että Heatherin mielestä perinteiset selitykset ei pidä paikkaansa, talous ei romahtanut, barbaareilla ei ollut ylivoimaista armeijaa (vaan päin vastoin). Mutta Rooman valtakunta oli liian iso hallittavaksi, liian hidas reagoimaan useisiin samanaikaisiin uhkiin. Aiemmin pärjättiin sillä että naapurit olivat liian köyhiä ja hajanaisia, mutta kun 400-luvulle tultaessa germaanien elintaso oli noussut tarpeeksi korkealle. Lisäksi roomalaisen eliitin omaisuus perustui maaomaisuuteen. Valloittajan tullessa koko omaisuus oli mennyttä, paitsi niillä harvoilla joilla oli maita eri maakunnissa. Joten aseman säilyttääkseen piti nuoleskella uusia valloittajia. Mikä sitten siirsi valtatasapainoa barbaarien eduksi. Fasinoivaa.
Jos antiikin Rooma kiinnostaa, vois Adrian Goldsworthy olla lukemisen arvoinen, useita kirjoja jotka ovat enemmän aikuiseen tyyliin kuin kouluhistoria. Mukavia lukuhetkiä...
Onko noita Peter Heathereita suomennettu?
Naparetkikirjoista vielä:
Bea Uusman: Naparetki - minun rakkaustarinani on myös mainio ja vähän toisenlainen alan kirja, tällä kertaa pohjoisnavan puolelta. Kertoo Andréen retkikunnasta, joka huonoin tuloksin yritti lentää pohjoisnavan yli vetypallolla. Retki tehtiin 1897 ja vuonna 1930 miesten jäänteet löydettiin Huippuvuorten suunnalla sijaitsevalta pikkusaarelta. Sitkeästi hekin olivat säilyneet hengissä useamman kuukauden. Myös tähän pätee JackOjan huomio osaamattomista idiooteista.
^tuo kirja oli kyllä yksi parhaista ikinä.
Harkinnassa olisi ostaa tuoreehko Nordenskiöldin elämänkerta, hän sentään oli jotenkin kartalla hommissaan
https://kuvat.suomalainen.com/bookse...2646651_2.jpgx
Douglas Adams: The Salmon of Doubt. Kokoelma erilaisia Adamsin kolumneja, kertomuksia ja sattumuksia. Jos ei jaksa pitkiin juttuihin keskittyä, niin tässä on lyhyitä parin sivun mittaisia.
Muuten viimeisen puolen vuoden aikana on enimmäkseen tullut kahlattua läpi Joe Abercrombien kirjoja. Fantasiaa hieman karummalla otteella.
Suomen Lotat ja Fillari 1/2017 on nyt luennassa.
Suomen Lotat ja Fillari, onko tuo joku uusi julkaisu? ;)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Irocci
Ishiguro-kausi meneillään: Haudattu jättiläinen.
http://kirja.s3.amazonaws.com/prod/9...nal_medium.jpg
http://cdn2.vox-cdn.com/assets/47102...all_medium.JPG
Juuri niin huono ja mitäänsanomaton kuin osasi arvellakin. Harva kiinnostavakaan urheilija onnistuu kertomaan urastaan kiinnostavasti eikä Hincapiella ole selvästikään ollut motiivia enempään kuin tämmöiseen julkisuuskuvan ryppyjen siloittelemiseen. Haamukirjoittajastakaan ei ole ollut apua. Palaa takaisin kierrätyskirjahyllyyn.
Haudatusta jättiläisestä (loistava kirja muuten) seuraavaan Ishiguroon. Tarina on elokuvan kautta tuttu, mutta ehkä kirja tuo siihen jotain lisää:
http://1.bp.blogspot.com/-4LJhkQS7dx...onani_aina.bmp
Keltainen kirjasto taitaa olla kauttaaltaan hyvä. Keltaisesta puheenollen aloitin kirjan, jossa keltainen merkitse paljon: Heilahtanut kasvuromaani isästä ja pojasta, keltaisesta väristä ja pyramidien purkamisesta. Nuori kirjailija Miki Liukkonen: Lapset auringon alla.
Alku lupaava.
Hitaammin luettava isä ja pojan yleiskatsaus maailman historiaan. J.R McNeill ja William H. McNeill: Verkottunut ihmiskunta. Toinen lukukerta nosti arvostusta.
No niinpä se tuli ostettua hiihtolomakirjaksi. Huomenna vien sen Lappiin iltojeni ratoksi.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti JackOja
Itsellä on keräyslistalla Haruki Murakamin, Steinbeckin, Ishiguron sekä Orhan Pamukin Keltaisen kirjaston julkaisut. Iso plussa myös kauniista kansitaiteesta. Jotkuthan keräävät kaikki, mutta niitä on jo jotain yli 400 nidettä...Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti TERU
Hups heijaa, on keräämistä. Omassanikin vilahtelee jotain keltaista, mutta en kerää. Ympäristön kirjastot on minun lukuhyllyni, nettiaikana niin helppo etsiä ja antaahan se jopa kipinää fillarointiin sinne mistä löytyy. Kirja tai musiikki menettää hohtonsa kun sen omistaa, lievästi karrikoituna. On noita kertynytkin.
Lähin kirjasto on tuolla 30 km päässä, eikä kunnalla ole enää kirjastoautoakaan, joten keskityn lähinnä tiettyihin kirjailijoihin ja aika paljon tulee tilattua Antikvaarin kautta. Kun katselin Ylen kunnallisvaalikonetta, niin siellä oli pari paikallista ehdokasta, jotka olivat sitä mieltä, että vuotuinen käyttömaksu kirjastolle lisäisi sen arvostusta. Tuskin. Reilun 10 km päässä kyllä pysähtyy naapurikunnan kirjastoauto, joten paremmilla keleillä tulee ehkä sinne suuntaan hilpastua. Reitti kun on aika cx-kamaa.
Ja vanhempien luona naapurissa on kyllä hyllymetreittäin kirjoja, mutta jos jotain hieman tuoreempaa haluaa lukea, niin melkein täytyy hankkia itse.
On korpea kertynyt ymärille! Tällä lähialueella on lukematon määrä Oulun kirjastoja, Oulunsalo, no nykyisin kuuluu jo ouluun, Liminka, Tyrnävä ja tietty kaksi Kempeleen kirjastoa. Kaikien hyllyt voi tarkistaa netin avulla, on tarjontaa ja on tullut käytetyksi koko verotuksen edestä.
Monista klassikoista tulee uusia suomennoksia, jotka on useimmiten mukavampia lukea, olen todennut, näitä tulee myös kirjastoihin, kirjatkin happanee. Useimmat tietokirjat vielä nopeammin.
Tämä on tälläinen kummallinen mäkien ja vesialueiden motittama seutu - 30 km on jokaiseen lähimpään keskustaajamaan/kaupunkiin. Sen sijaan kyläkauppa ynnä posti on tuossa vain 700 metrin päässä, joten aika paljon tulee tilailtua Adlibriksen tai Antikvaarin kautta. Ei mikään ihme oikeastaan, että jo isovanhemmat aloittivat ison kirjaston keräämisen...Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti TERU
Vanhempia tietokirjoja on toisinaan hauska lukea sen erilaisen tyylin vuoksi. Ne ovat jotenkin usein enemmän kertomuksen kaltaisia.
Onhan siellä aikansa muotikirjailijoita ja niitä joiden tuotannosta ei olisi ollut syytä ottaa sarjaan kuin ehkä ne pari ainoiksi onnistuneiksi jäänyttä teosta. Osa suomennoksista on melko kehnoa. Joillekin on vaikea löytää muuta perustetta kuin että Tammen julkaisuohjelmassa ei ole ollut parempaakaan paikkaa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti TERU
Lopetin juuri Peter Hoegin "Susanin vaikutuksen". Ehkä hänen kirjailijanlaatunsa vain jää minulle vieraaksi, ehkä osa teoksen mahdollisista ansioista ei käänny tanskasta suomeksi, mutta...parasta kirjassa on takaliepeen kuva. Onhan se sillä tavalla hyvännäköinen mies että sukupuolesta ja suuntautumisesta riippumatta sitä voi jäädä tuijottamaan jos se käy metrossa istumaan vastapäiselle penkille.
Nyt luen taas viisi kirjaa auki -menetelmällä (ilman erityisempää järjestystä):
Lars Gustafsson: Fantastiska berättelser
Imre Kertész: Tappio
Olavi Kares: Kallaveden rannalla
Kjell Westö: Hägring 38
Stephen Booth: Already Dead
Ensimmäinen sisältää tieteiskirjallisuuden keinoja käyttäviä filosofisia novelleja. Kolmas on Kuopion piispan muistelmateos. Viides on englantilainen dekkari jonka nappasin mukaani kirjaston kierrätyshyllystä; joku oli ollut ilmeisen ihastunut häneen sillä tuotantoa oli hyllyllä enemmänkin.
Aloitin eilen Sebastian Lindellin kirjan Hukutettu mieli. Poliisiromaanin tapahtumat sijoittuvat Sodankylän ja Rovaniemen alueelle. Eipä nämä tämän sortin kirjat yleensä kuulu omaan lukemistooni, mutta oman maakunnan ympäristöt tuovat sen verran mielenkiintoa, että kahlaan tämän läpi. Pisteenä i:n päällä oma työpaikkakin mainittu tekstissä. Kevyttä luettavaa, tuskin saa nobelia.
No nih, nyt pantiin maailmankirjallisuus järjestykseen.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kuovipolku
Komppaan kuovipolkua. Kaipa se on jonkinlainen kirjallisuuden kaanoniin kuulumisen mittari, että on tullut julkaistuksi Keltaisessa kirjastossa. Mutta kirjailijanimen vakiintuminen ei tosiaan tarkoita, että jokainen teos olisi merkkiteos. Äkkiseltään tulee mieleen Saramago, jolta on julkaistu aika pino epätasaisuuksia. Lisäksi sitten omat (epä)mieltymykset. Alice Munrosta en saa otetta millään, en vaikka aloittelin myös englanniksi.
Hyvä brändi KK on kyllä Tammelle ollut. Minunkin hyllyyni on pesiytynyt useita kirjoja, joita tuskin muuten olisin ostanut/lukenut, elleivät ne olisi ollut KK:ta.
Edelleen minulle rakkain KK-kirja on Saarikosken pastissi/käännös James Joycen Ulysseksesta.
Nobel-palkitut Keltaisen kirjaston kirjailijat
- Thomas Mann (1929)
- William Faulkner (1949)
- Ernest Hemingway (1954)
- Boris Pasternak (1958)
- Ivo Andric (1961)
- John Steinbeck (1962)
- Jean-Paul Sartre (1964)
- Yasunari Kawabata (1968)
- Aleksandr Solženitsyn (1970)
- Pablo Neruda (1971)
- Heinrich Böll (1972)
- Saul Bellow (1976)
- Isaac Bashevis Singer (1978)
- Elias Canetti (1981)
- Claude Simon (1985)
- Wole Soyinka (1986)
- Joseph Brodsky (1987)
- Naguib Mahfouz (1988)
- Toni Morrison (1993)
- Kenzaburo Oe (1994)
- José Saramago (1998)
- Günter Grass (1999)
- Orhan Pamuk (2006)
- Doris Lessing (2007)
- Herta Müller (2009)
- Mario Vargas Llosa (2010)
- Tomas Tranströmer (2011)
- Alice Munro (2013)
- Svetlana Aleksijevitš (2015)
Tuosson kärkeä ei taida aivan huonoa olla loputkaan. Makuasioista on hyvä kiistellä.
Tosin itse en ole tainnut lukea neljästäsadasta prosenttiakaan. Kaunokirjallisuus ei ole alaani, helpottaa arvostelua.
Ehkei, mutta en oikeastaan tiedä olisiko tuo myöskään syy olla julkaisematta kyseistä kirjailijaa Keltaisen kirjaston kautta? Vaikka kirjailijan jokainen teos ei olisikaan ns. mestariteos niin sanoisin niiden silti olevan korkeatasoisia. Murakami heikoimmillaankin on minusta enemmän kuin vaikka Paulo Coelho.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti fiber
Ainoa Kafka KK:ssa on Amerikka – olisi saanut jäädä julkaisematta. Samoin ainut Mann: Kuolema Venetsiassa ja muita kertomuksia. Faulknerilta on paljon, mutta esimerkiksi Kaikkein pyhin on minulle juuri sitä mitä WF itse sen sanoi olevan: rahantekokone.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti ilmora
Tietysti nämä ovat makukysymyksiä. KK:ssa taitaa keskeinen kriteeri olla, että teos sekä "korkeakirjallinen" että "lukuromaani". Monessa tuo "lukuromaanin" ulottuvuus tuntuu painottuvan, omaan makuuni aivan liikaa. Hemingway, Irving, Kemal, Steinbeck...
En ole tai ole ollut sitä mieltä, että olisi syy olla julkaisematta ko. kirjailijaa KK:n kautta, vaan että on syy olla julkaisematta tiettyä teosta KK:n kautta. Tässä on taustalla oma lukkarinrakkauteni kokeilevaan kirjallisuuteen, eikä tietenkään ole Tammen intressi tuon sarjan kanssa. Toisin sanoen puhun mieltymyksistäni, en väitä olevani millään lailla oikeassa tai oikeammassa kuin muut :)
Ymmärsin pointin ja syy julkaista KK:n kansissa taitaa olla lähinnä sekä markkinointikikka kuin helppouskin. Sitä minä tarkoitin. Esimerkiksi Murakamilta taitaa kaikki teokset tulla nykyään KK:n kansissa juurikaan erottelematta ovatko ne tulevia klassikkoja vai ei, mutta toisaalta kun kirjailija itsessään on jo nostettu tietylle jalustalle, niin on aika helppoa julkaista kaikki hänen tuotantonsa KK:n kansissa, enkä tiedä kannattaako tai tarvitseeko käytännöstä poiketa. Painopiste ei taida enää olla vain kirjoissa itsessään, vaan kirjailijoissa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti fiber
Teininä halusin kirjailijaksi. Aikuisuuden kynnyksellä halusin saattaa julki hyviä kirjoja/sanataideteoksia. Onneksi minusta ei ikinä tullut kirjailijaa, ja harmiksi minusta ei ikinä ollut tekemään hyviä teoksia.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti ilmora
Tätä nykyä kirjailijoiksi ei tulla, ne luodaan. Pitää olla tietty imago valmiina, markkinointisuunnitelma ja somekanavat hallussa, halua leperrellä itsestään henkilökohtaisuuksia naistenlehtien sivuilla. Mika Waltari muistaakseni totesi jotain sen suuntaista, ettei halunnut olla kirjailijana esillä, sillä kirjailija saattaisikin olla vain pettymys ihmisille ja on parempi, että he tutustuvat vain niihin kirjoihin.
Tämä kaipaisi uuden suomennoksen ja ansaitsi sen.
Yhteiskuntasopimuksesta, eli, Valtio-oikeuden johtavat aatteet on Jean-Jacques Rousseaun vuonna 1762 ilmestynyt kirja. Teoksen on suomentanut J. V. Lehtonen vuonna 1918. Wikipedia
Alkuperäinen julkaisuajankohta: 1762
Ah nuo Vonnegutit, joita muinoin lukioikäisenä luin useaan kertaan! Teurastamo numero 5 ja Jumala teitä siunatkoon, herra Rosewater esimerkiksi.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti fiber
Stephen Kingin "etsivä löytää", Jatkoa "Mersumiehelle". ja kolmaskin osa vielä tulossa.
Pidin Mersumiehestä ja tämä uusi on samaa hyvää linjaa.
Haluaisin lukea Peter Garrettin muistelman Big Blue Sky, ja Emily Chappellin fillarilähettimuistelmakirjan.
Tiedän, tilaamalla saa. Kunhan jaksaa.
Lionel Shriverin uusin oli huono, hänen ensimmäinen huono romaaninsa. En jaksanut loppuun.
Suuri pyöräilijän käsikirja. Monet detaljit pielessä, ja monet kiistanalaisia kuin fillarifoorumin topiceissa. Lokalisointikin puuttuu: jos olet kiinnostunut pyöräilyurheilusta, ota yhteyttä kansalliseen liittoon. Siellä onkin tusinan verran maita yhteystietoineen, muttei Suomea/SPU:ta.
^ Toivottavasti suomennos oli kelvollinen. Kaikki kunnia suomentajille joiden on tunnettava tai opeteltava käsiteltävän aiheen erikoissanasto kummallakin kielellä, mutta harmillisen usein joutuu huomaamaan että alkutekstiä ei ole ehditty sulatella eikä käännösjälkeä ole kukaan kustantamossa tarkastanut tai tarkastattanut. Alkukielen rakenteet paistavat läpi, suoranaiset virheet hyppivät silmille ja joskus vaikuttaa jopa siltä että paikoin tekstin on kääntänyt Googlen ohjelma ja suomentaja on sitten vain nopeasti tehnyt siitä "suomempaa".
Kääntäjän ammattihan on yksi jaloimmista ja tässä maailmassa jossa elämme yksi tarpeellisimmista ja on sääli ja häpeä että se on niin huonosti palkattua ja niin aliarvostettua että sitä tekevät myös ne joiden pitäisi olla ihan muissa hommissa.
Itse yritin lukea sopivana pätkälukemisena "Pyöräilyn klassikkonousuja", kun sellainen kirjaston palautuskärryistä käsiin osui. En varmaan olisi innostunut kirjasta englanninkielisenäkään, mutta suomennos vei siitä viimeisenkin vetovoiman. Kuvistakaan en enää jaksanut innostua - vaikka saattoihan se johtua yksinkertaisesti siitä että en osannut kuvitella itseäni niihin.
PS Hyvästä ja reissusta unelmoivaan saavasta kirjoituksesta voisin mainita esimerkkinä The Inner Ringin blogista löytyvät "Roads To Ride" -tekstit.