Printable View
Ne on vaikuttuneet ulkonäöstäsi ja peljänneet ohittamista. Vastaavissa tilanteissa itse alan rupattelemaan, niin kuin ei kiire olisikaan. Ärsyttää jos joku niiskuttaa perässä, siksi en tee sitä itsekään. Tietysti jos alkaa mainoksia nutussa ja Suomenlippua pipossa olemaan, voin kokeilla vauhdissa pysyä, mutta sata metriä perässä.
Latua voi pyytää jos ohi haluaa, että ei tarvitse koko ajan taakse vilkuilla. Tosi hiihtäjä sutkii kyllä luistelijastakin ohi myös tasurilla.
Hiihdätkö eri lenkkiä kuin aikaisempina talvina? Paikallinen latukulttuuri voi olla vähän erilainen tai ehkä paremminkin niin että hiihtäjät eivät ole samoja kuin isommissa ympyröissä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Frosty
Toinen selitys - joita yritän tässä huvikseni löytää - voisi liittyä keleihin: jonkun perässä on ollut helpompi tulla ja tavoittaa edessä näkynyt selkä, mutta ladun vieressä luisto on ollut sen verran huonompi ettei se ole houkutellut tai se olisi vienyt peesaajan saman tien punaiselle.
Itse olen joskus joutunut tuollaiseen vähän kiusalliseen tilanteeseen, kun vauhtiero vetomieheksi joutuneeseen on ollut niin mitätön että rakoa ei syntyisi jos menisin ohi ja jatkaisin samalla teholla. Yleensä olen sanonut itselleni "Ja paskat!" ja joko pistänyt minuutiksi kaikki peliin tai jäänyt ladun sivuun pitämään juomataukoa...
Muuten olen ollut havaitsevinani sellaisen ilmiön että ohittamista ei enää ymmärretä eikä osata helpottaa silloinkaan kun se olisi kohteliasta. Eli ohittajaa tavallaan hiihdätetään ladun ulkopuolella tavalla joka ei ole ihan sen latuetiketin mukaista jota minulle aikoinaan opetettiin - eli pahimmillaan parannetaan itse vauhtia sen sijaan että päästettäisiin toinen mahdollisimman helposti ja sujuvasti ohi.
Harvoinhan se miksikään ongelmaksi muodostuu, mutta joskus ladun ulkopuolella on hiton ikävä hiihtää yhtään ylimääräistä metriä...
Kyllähän se niin on että nopeampi väistää. Ja ohittamista ei saa hankaloittaa. Ohituksen voi myös ajoittaa sopivaan kohtaan.
Seinäjoella on kylvetty sepeliä ladulle nyt useamman kerran. Liekö joku pelännyt liukastumisvammojen hoidon näkyvän veroprosentin kohoamisena.
Näillä etelän ruuhkaisilla laduilla ei oikein voi välttyä peesaamiselta tai peesatuksi tulemiselta. Jos tuo kovin sinua kiusaa, niin pysähdy, päästä ohi ja jatka omaan tahtiisi. Toista kunnes pääset perille.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Frosty
Kyllä sitä itelläki tulee peesailtua joskus jos hiihtäjä menee samaa vauhtia että turha mennä ohi. Peesissä vähä kevyempää tulla. Maantiepyöräilijöillehän tämä pitäs olla tuttua 😁
Samoilla keskuspuiston laduilla mennään kuin aina ennenkin. Peesaaminen ja toisen takana hiihtäminen ovat kaksi eri asiaa. Näillä keskuspuiston luisteluhiihtokelpoisilla laduilla tulee toki välillä tilanteita, joissa joutuu omaa vauhtiaan sovittamaan muiden vauhtiin. Nämä peesaajat kuitenkin hoonaavat siinä takaluukussa kiinni riippumatta ladun ruuhkaisuudesta ja kilometrikaupalla. Välillä, onneksi harvoin, tullaan vähän kannoille tai sauvoille. Pysähdellä toki voi, mutta onhan se lenkillä aika tympeää. Perinteisellä olisikin helppo vaan hiihtää omaa tahtiaan oikeanpuoleista latua, mutta vapaalla optimaalinen linja menee useimmiten aika keskellä. En koe että maantie- tai työmatkapyöräillessäkään olisi mitään yksipuolista oikeutta lyöttäytyä aurinkokannelle, vaan ainakin yhtään tiiviimpi peesaaminen on aina molemminpuolinen sopimus.
Todettakoon positiivisena kehityksenä, että luistellessa kunnon sivuun- tai suoraanvedosta saa yhä useammin ohittajalta kiitokset.
Totta hemmetissä nopeampi väistää! Eihän tässä tietenkään ollut siitä kysymys että kenenkään odotettaisiin hyppäävän ladun sivuun tai lähes pysähdykseen asti hidastavan!Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Lötjönen
Jätetään "Latua!" -huudot luisteluhiihtäjien keskinäiseksi asiaksi:cool:
Sitä sopivaa kohtaa voi muuten joskus olla yllättävän hankala löytää ja joskus sitä samaa hitaampaa ja raskaampaa tai vain epämiellyttävämpää hiihdettävää jatkuu jos ei nyt kilometrikaupalla niin pitkään kuitenkin. Ja jos alamäessä ei luista eikä ylämäessä pidä ja tasaisella ohitettava on ruvennut painamaan kuin oltaisiiin kilpasilla, niin missä kohtaa sitä sitten lähtee ohittamaan:rolleyes:
(Joo, liioittelen tarkoituksella. Kyseessä on pikkujuttu - mutta yleinen viihtyvyys koostuu myös pienistä asioista ja hiihtäessäkin yleisellä viihtyvyydellä on merkityksensä ja arvonsa!)
PS Toinen latuetiketin vastainen ilmiö josta voisi myös avautua on että näillä kaiken kansan suosimilla lähiladuilla (joita itse lähinnä hiihdän) ovat kaikki kyllä sisäistäneet että nopeampi väistää eli ohitettavan ei tarvitse antaa latua, mutta jotkut ovat ymmärtäneet sen niin ettei ladulta tarvitse siirtyä sivuun *koskaan* kunhan pysyttelee jonkinlaisessa liikkeessä eikä jää paikalleen seisomaan. Puhutaan puhelimessa, niistetään nenää, juodaan lämmintä, kaivetaan reppua ja ties mitä...
Itse ainakin väistän nopeampaa luistelijaa ladulle jos ei ole kauheaa ruuhkaa, siinä menee noin viisi sekuntia jos sitäkään. Perinteisellä vähän hidastan että pääsee nopeasti ohi.
L. Osa luistelijoista menee tosin niin ripeästi ettei ehdi ja tarvi ruveta väistelemään mutta näitä pikkasen nopeampia tarkoitin.
Eikös ratkaisu tuohon peesaamiseen ole äänekäs ja pahanhajuinen pieru?
Tuossa voisi olla perää. Voisi myös sprintin maalisuoralla aiheuttaa jopa hämmennyksestä johtuvan tappion. Sanattomaksi meni toviksi täälläkin.
Tämän voisi laittaa "Kuka ajoi silloi siellä?" -ketjuunkin, mutta tulkoon nyt tähän, vaikkei minulla mitään avautumisen aihetta tai tarvetta tällä kertaa olekaan(*).
Laskin pimeän jo tultua sellaista valaisematonta loivaa vasemmalle kaartuvaa mäkeä. Alhaalla kaarteessa oli pyöräilijä työntämässä fillariaan ladun poikki tai kääntymässä ladulta viereiselle talvikunnossapitämättömälle ulkoilutielle, mutta no problem: ympäristön valojen ansiosta ei ollut lähellekän niin pimeää etteikö valotontakin pyöräilijää olisi nähnyt tummana hahmona valkoista hankea vasten ja ajetulla ladulla oli hyvin tilaa väistää.
Mutta kun olen tällainen toope, joskus itsenikin yllättävän sosiaalinen ja sukurasituksena sellaisen möläyttäjän vikaa kantava ihminen, huikkasin ohimennessäni: "Sympatiaa!"
Tarkoitin tällä tietenkin sitä että ymmärsin hankaluudet, vaikeudet ja kiusat, jotka aiheutuvat siitä että hiihtäjät ja ne h-tin joka paikkaan tehtävät ladut vievät pyöräilijöiden normaalisti käyttämät reitit ja pakottavat joko kiertämään älyttömiä reittejä tai ajamaan jonkun pätkän ladulla vaikkei haluaisikaan. Mutta tällä pyöräilijällä taisivat olla syystä tai toisesta defenssit päällä ja puolustusreaktiot herkässä, sillä vastaukseksi sain (jos kuulin yhtään oikein): "Mahtui siitä vierestä!" (tai jotain siihen suuntaan). Äänensävyä en ruvennut tulkitsemaan, mutta ei se erityisemmin ystävälliseltä tai iloiselta kuulostanut,
Että tämmöistä. Toivottavasti avautuu paremmin ko. pyöräilijälle, jos sattuu tämän lukemaan:rolleyes:
(*) Paitsi se tavallinen kuokkaluistelijoista, joita ei etenkään tietyillä keleillä monta tarvita tekemään hyvä pertsamiehen ylämäki ikäväksi ja hiihtämällä tai siis suorin suksin nousemattomaksi.
Tuohon viimeiseen... Meillä on niin kapeat baanat, että kunnolla jyrkissä mäissä menee väkisin niin leveäksi kuokka että latu rikkoontuu ylösmenijöiden puolelta. Itse olen arvioinut niin että täällä ei niin päteviä pertsoja ole etteikö joka tapauksessa joutuisi haarakäynnille. Osaan kyllä hiihtää vapaata ja siihen verraten en ihmettele jos peruskuokkijat rikkoo siinä kohdin Latua.
Kyllä sitä pertsan latua rikotaan eikä se minua ole häirinny. Se asia vaan kuuluu sinne jonka kans on elettävä. Kannattee siirtyä pelkälle pertsan ladulle jos se häirittee. Jos niitä kunnasta löytyy. Tai ostaa oma kelkka ja lana :)
Eilen näytti olevan hiihtoladulla enemmän jalanjälkiä ku suksien. Mikähän siinä on että sinne pitää mennä heti ku ajaettu. Käyvät tuola pöyliövaaran vanhalla hyppyrimäen paikalla josta on hyvät näkymät. Voishan sitä sukset tai edes lumikengät laittaa jalkaan
En ymmärrä miksi hiihtää tai urheilee miten vain, jos kaikki siellä ketuttaa. Liikunnan pitäisi olla nautintoa. Harvassa on ollut tarpeeksi leveät baanat... Ja kyllä, ne kapeammatkin on ihan tarkoitettu luisteluun.
"Mutta kaikki on tietysti suhteellista ja elävässä elämässä mikään ei voi olla täydellistä ja on elettävä yhdessä ja tehtävä kompromisseja." Mikähän tässäkin - kieltämättä pitkähkössä - virkkeessä mahtoi olla vaikeaa ymmärtää:seko::rolleyes:
Mutta joo: eilenkin pääsin korkkaamaan vasta-avatun ladun - tämä kielikuva ei kyllä oikein toimi:cool: - eli hiihtämään niin sanotusti neitseellistä latua. Tai niin ainakin luulin, mutta sitä onnea ja autuutta ei kestänyt sataakaan metriä. Olin kyllä ensimmäinen hiihtäjä, mutta kävelijöitä oli kerinnyt olla jo kaksikin. Ennen ensimmäistäkään sauvan- tai luistelusuksen jälkeä näin vielä yhdet (syvyydestä päätellen) juoksijan jäljet ja yhdet (koosta päätellen) isohkon koiran ja sen isojalkaisen ulkoiluttajan jäljet...
Kerrottakoon tässä samalla että ne foorumillakin esitellyt Helsingin kaupungin kyltit, joissa lukee kaksikielisesti "Reitti vain hiihtäjille / Leden endast för skidåkare", tuotiin hiihtämieni latujen varteen jokunen päivä sitten. Esimerkiksi tällä vajaan neljän kilometrin ladulla niitä on eri paikoissa kolme. En voi tietenkään tietää onko joku todella niiden ansiosta jättänyt kulkematta ladulla tai peräti lopettanut ladulla kävelemisen, mutta ei sellaista ainakaan näkemänsä perusteella osaa kuvitella: sama entinen meininki on jatkunut - kuinkas muuten:mad::rolleyes:
PS Ihan pakko kysyä Lötjöseltä että ketä hänen käsityksensä mukaan ihan kaikki siellä hiihtäessä tai miten vain urheillessa ketuttaa:D:rolleyes: Ja kyllä, ei niillä laduilla ole ainakaan erikseen kielletty luistelemista - sellaisia latuja ei taida muuten ollakaan kuin Paloheinässä? Mutta tuskin niitä pertsalatujakaan on ajettu sitä varten että luisteluhiihtäjät pääsisivät niitä heti koneen ajettua rikkomaan...
PPS Pakko kai myöntää että asenteeni luistelijoihin johtuu osin myös siitä turhautumisesta jota joskus koen kun ne pahukset menevät niin saakutin kovaa ohi.
Ja sitten siitä traumasta jonka ehdin paljon nuorempana kokea kun luisteluhiihto ei ollut vielä erkaantunut pertsasta eikä edes kehittynyt nykyisenlaiseksi. Eihän siinä mitään jos vain kilpahiihtäjät ja massahiihdoissa kärkisijoja oikeasti tavoittelevat hiihtäjät olisivat menneet (aluksi) sitä yksipuolista luisteluaan, mutta kun joka toisen tavallisen (lue: miespuolisen, itsestään liikoja luulevan ja itsekeskeisen kusipäisen) hiihtoniilon piti ruveta sitä matkimaan - eikä edes vain silloin kun oli numerolappu rinnassa vaan myös kotiladuilla hiihtäessään!
Se oli aikaa jolloin tehtiin enemmän tuhoa suomalaiselle hiihdolle iloisena, nautinnollisena ja terveellisenä (sekä ruumiille että mielelle) liikunta kuin mihin kymmenen etelärannikon huonolumista talvea yhteensä kykeni aiheuttamaan!
No ei sentään. Ainakin Jämsässä tehtiin kelkalla metsään vanhoja ns. kansanhiihtolatuja. Eli juuri yhden pertsauran levyinen baana.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Lötjönen
No ei tietenkään pelkän pertsan reitit. Meillä siis luisteluun kelvolliset, mutta jyrkissä mäissä alkaa kömpelömmiltä tila loppua. Mutta kuten sanottua kaikentasoisten pitää saada hiihtää. Tapporahapuheet ei kuulu liikuntapaikoille eikä samanhenkisille keskustelupalstoille.
Ymmärrän täysin kuovin vitutuksen tuossa latujen ja baanojen tärväämisessä. Olen itse päässyt muutaman kerran lähtemään vaivaista pertsaani nylkyttämään ihan iskemättömään koneen jälkeen jossa on tuoreet ladut ja baana luistelijoille.
Hienouden illuusio on melko pian hävinnyt kun takaa päin on iskenyt inha laduntuhoaja. Kyseessä ei ole juoksija, pyöräilijä eikä ratsastajakaan, vaan ihan vain tyyppi joka on tavallaan ihan oikeassa paikassa eli luisteluhiihtäjä. Tilaa olisi mielin määrin haaroa, mutta aina täytyy vain väkisin tunkea toisella sivakalla siihen ladun päälle. On se jotenkin masentavaa nähdä edessään jatkuvasti särjettyä latua, paikassa jossa on ladut kahteen suuntaa ja välissä nelisen metriä tilaa eikä ketään vastaantulijoita.
Toki ymmärrän että luisteluhiihto vaatii tilaa, ja sitä näissä paikoissa mitä tarkoitan on mielin määrin. Tietysti minua suuresti vituttaa ne lumitilsat joita tuon luistelu rämmäköinnin seurauksena siihen ladulle paakkuuntuu, etenkin kun suoja ja pakkanen vaihtelevat. Enemmän kuitenkin korpeaa tuo välinpitämättömyys joka tuntuu ihmisiä vaivaavan. Ei ajatella yhtään mitään muuta kuin minä, minä, kunhan minä vain pääsen parhaani mukaan ja muut sitten saavat kuka mitenkin siellä perässä rämpien kihnuttaa.
Karvasuksilla noi huitojahiihtäjät vituttaa vielä enemmän. Vähän töpsähtelee pitoalue kiinni niihin ladulle tönäisityihin lumikäkkäreisiin. "Pertsa only" -ladut parhaita.
Onko se hieman myös osaamispoliittinen kysymys pysyykö huitoja latujen välissä? Teknisesti taitavammalla pysyy paketti paremmin kasassa kenties?
Vuodatanpa tähän jotakin aihteesta pertsa vai luistelu.
Taidan olla kuovipolun kanssa jonkin verran samankaltaisissa ajatuksissa.
Joskus vuosia vai peräti vuosikymmeniä sitten oma hiihtoinnostukseni äkillisesti lopahti. Murtomaahiihto oli kivaa siihen saakka, kunnes metsurit levittivät silloisen asuinkaupunkini latupohjat näille luistelubaanoille. Fiddu lentokenttää metsään vedettynä verrattuna aikaisemmin metsissä mutkitelleisiin yksikaistaisiin kansanhiihtolatuihin.
Siihen loppui hiihtämiseni. Silloin ajattelin, että alppimaista tuotiin nyt sitten joku omituinen tiehiihtotyyli tiheään suomalaismetsään, metsä matalaksi ja hiihtotie tilalle. Niinmutku hiihtokisat käydään uudella tyylillä.
Hiihdän kyllä nykyisinkin silloin tällöin, todella satunnaisesti. Omistan jopa luistelusukset, mikä lie mielenhäiriö joskus urheilukaupassa tullut, mutta pitäähän kaikkea kokeilla.
Joo joo, olen juntti. Tiedän.
Ainakin noissa minun tapauksissani on kyseessä ollut ihan tavallisia persjalkaisia tasamaan tallaajia, joilla palava into on ylittänyt osaamisen rajat ja herättänyt jonkin harhaisen illuusion siitä että tässä ollaan jotain oikein tekijämiehiä joilla on vain taivas rajana. Sekös sitten jo oikeuttaakin jos vaikka mihin. Vaikka siihen että minähän hiihdän missä ja miten haluan ja muut sitten siellä mitä jää jäljelle.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti JackOja
Harmitus on paikallaan jos latu rikottu vaikka on tilaa. Mutta katsokaapas onko mäessä Latua rikottu alaspäin menevää säästäen.
Toki se on taitokysymys. Voisihan taitava aina sujauttaa ripeää ja kapeaa wassua mäen ylös, mutta aina ei voi voimia käyttää pelkkiin mäkiin. Ladut voisi ajaa riittävän leveiksi, mutta maanomistajat voi olla erimieltä. Täytyy nyt vaan kaikkien mahtua.
Siellä on muuten usein sellaisia ei-miesoletettuja "pidempään elämästä nauttineita" henkilöitä jotka katsoo asiakseen temuta siinä pertsan ladulla ihan miten tykkääväät.
Mä en kyl jotenki pysty mitenkään eläytymään tuohon latujen tuhoamisen kauheuteen. Mä oon hiihtäny Rukalla, Saariselällä, Rovaniemellä, Jyväskylässä ja Turussa ja joka paikassa luisteluhiihtäjät osuu siihen pertsan päälle, mutta ei se mua ole koskaan haitannu. Mun sukset menee siellä uran pohjalla, missä on tasaista. En ole koskaan luisteluhiihtoa kokeillut, mutta joka talvi siitä haaveilen, koska niillä pääsee käytännössä kelissä kuin kelissä. Joskus Rovaniemellä monta viikkoa latujen kunnossapidon päättymisen jälkeen tuli vielä vastaan luisteluhiihtäjiä latupohjalla. Väistelivät paljaita kohtia ja etenivät järkkyä vauhtia puhtaassa loskassa. Pertsalla pitää aina vetää sitä kauheeta voiteluhässäkkää ja tuntuu olevan lähinnä tuurista kiinni pitääkö vaiko ei. Onneksi on sentään Zero-suksia, niin ei tarvitse lopettaa hiihtelyä plussakeleillä.
Kuten huomasit, ei voi kirjoittaa niin ettei joku ymmärtäisi tai haluaisi ymmärtää jotain ihan selvästi sanottua väärin. Ihmiset ovat usein niin halukkaita julkituomaan loukkaantumistaan, paheksumistaan ja erimielisyyttään tai osoittamaan virheitä asiatiedoissa tai perusteluissa tai vain korostamaan omaa älyllistä, moraalista tai muuta paremmuuttaan.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Lötjönen
Mutta toiseen asiaan: en ole huomannut kenenkään olevan viemässä keneltäkään lupaa hiihtää millä tyylillä tahansa
Ja kolmanteen: kommenttisi tapporahapuheista jäänee useille lukijoille käsittämättömäksi, koska aiemmin aamulla kirjoittamani viesti - jota siis osin kommentoit - on kadonnut välistä. Voi olla että olen sen itse jollain ihmeen tavalla onnistunut poistamaan, mutta veikkaan kuitenkin että sen kohtalona on ollut joutua moderaattorin poistamaksi. En kommentoi foorumin moderointipolitiikkaa enkä tätä moderointitoimenpidettä, mutta olen sitä mieltä että (1) moderaattorin tulisi korvata poistamansa viesti ilmoituksella siitä että moderaattori on poistanut (sen ja sen kirjoittaman) viestin ja (2) moderaattorin tulisi ilmoittaa toimenpiteestään myös samansisältöisellä yv:llä viestin kirjoittajalle (vaikka moderoinnin syytä ei tarvitsekaan kertoa).
Mutta korostan että voi olla että viesti katosi ihan vain siksi että jokin bitti meni foorumisoftassa poikittain.
Lopuksi toteaisin Lötjöselle erikseen että hänen ei vastaisuudessa kannata lukea viestejäni, koska hän kuitenkin ymmärtää ne tavalla joka hämmästyttää kummastuttaa niiden kirjoittajaa. But no hard feelings, sanotaan gangsterielokuvissakin...
Ole, El-Carpaso, kiitollinen! Me muut olemme löytäneet kaikenlaista sieltä uran pohjalta eikä siellä aina ole ollut tasaista. Joskus on ollut oikeaa vuoristorataa, joskus on ollut oikeaa kuulalaakeria, joskus jne. Ja silloin kun lunta on vähän ja ladut huonoja, on vielä oma haittansa - mutta jos sinä et todellakaan ole niitä huomannut, niin hyvä niin.
Omalta osaltani aiheetta enempään. Taidankin lähteä tästä vielä hiihtämään, vaikkei keli ihan mahtavin olekaan! Pertsaa - ja vain itsekseni tapporahan maksamisen tarpeellisuudesta puhisten, jos jossain ladun kunto sattuu antamaan siihen aihetta...
Tiedän mitä tarkoitat. Joskus aikoinaan Jämsässä oli tapahtumat Suur-Jämsän hiihto ja Korpi-Hiihto. Niitä varten ajettiin kelkalla auki vanhat kansanhiihtoladut.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kovinhidas
Ja olipas mystinen fiilis hiihtää niitä kapeita uria, kun kuusen oksat raapi olkapäitä. Minusta sama juttu kuin maastopyörällä ajaisi kapeita polkuja, verrattuna latupohjilla pyöräilyyn. Joku luonnossa läsnäolemisen tunne on ihan erilainen.
Mutta millaisia pyöräilijöitä me ollaan? Maantie / gravel /maasto? Minä olen maastokuski, ja tykkään siitä kun reitit ja polut ovat kapeita. Ehkä joku maantiefillaristi tuntee sen leveän luistelubaanan paremmin omakseen?
Espoossahan on leveät baanat metsässä. Isolla rahalla laitettu keskuspuistoa nurin, tehty siltaa, hiekkabaanaa, penkkejä ja lamppuja metsään. Mahtuu pyörä/kävely, perinteinen ja luistelu rinnakkain. Mainittakoon että kevyen liikenteen väylien investointien määräraha taloussuunnitelmassa 2020-2030 on 0,1 milj. euroa/vuosi. Ja Länsiväylän pyörätiellä on edelleen mutkia ja surkeita paikkoja, monessa paikassa asvaltti surkeassa kunnossa, opasteet olemattomat tai mitä sattuu jne. Hiihto on tärkeämpää ja kunnon Espoolainen ajaakin autolla hiihtämään ja töihin.
Tuollainen vertailu on parhaimmillaankin vaikea tai mahdoton, kun punnittavat asiat eivät ole niin sanotusti yhteismitallisia - eikä esimerkiksi siitä että hiihdon edistämiseen tai ulkoilureittien rakentamiseen olisi käytetty vähemmän rahaa seuraa että pyöräilyolosuhteita olisi ruvettu parantamaan. (Tästähän on se populistisempikin versio, jossa mitä tahansa rahankäyttöä voidaan vastustaa sillä perusteella että vanhusten tai lasten tai sairaiden tai vähäosaisten tilanteen parantaminen on niin paljon tärkeämpää - niin kuin ehkä onkin, mutta eihän se elävässä elämässä koskaan niin mene.)
PS Tänään ei ollut avautumisen tarvetta hiihtoladulla, vaikka keli oli mitä oli eikä siihen sopivia suksiakaan kalustosta löydy ja sää oli kovin harmaa, ikävä ja osin inhottavakin. Luisteluhiihtäjien varalle mukaan ottamaani - nyt Lötjönenkin voi laittaa sormen valmiiksi "Raportoi viestistä" -napille:cool::D:rolleyes: - Jatimaticiakaan ei tarvittu, sillä ladut olivat jo niin kuluneet ja lumi niin pehmeää, ettei parin ulos uskaltautuneen skeittimiehen ladulle jättämistä jäljistä ollut edes esteettistä haittaa...