Se ei myöskään näytä yhtään sen paremmalta.
Printable View
Laitat joko Spiderit tai Ferrari-kuteet niin niitä katsoo kaikki. Palstalaisetkin on huomannu!! Jos ajaa liika nopeeta niin ei huomaa, kansii ajaa rauhallisesti.
Toissapäivänä tuli ohi aivan hemmetin tyylikäs, sellainen vähän chopperimallinen, paksurunkoinen ja -renkainen matala sähköpyörä ohi jotain 50 km/h-vauhtia ylämäkeen. Oli ensimmäinen tyylikäs laite, jonka olen nähnyt. Penkin alla tosin roikkui mopon kilpi, eli liekö oikeasti rekisteröity mopoksi.
PS: en hävinnyt, koska olin kävellen liikkeellä...
Oli näköjään tsekkaa/katso tämä ketjuun linkattu mun työmatkapyörä. Kertaakaan en ole hävinnyt kun kotiovelta olen tuon tulille lyönyt. Ei tule polvivaivoja vaikka kadenssi on aika pieni.
http://www.youtube.com/watch?v=RyikLr9DnhY&sns=em
Eikai tossa muutaku ihan perus ultegraa ja talvella vähä trainerissa pyöritelly..
Tänää polkaisin yhdestä kapearenkaisella ajavasta succismiehestä ohi maasturilla. Alkumatkan olin tulut sen verran reippaasti, että varulta lepäsin 2 kilsaa perässä ja tarkistin vauhdin tason sekä ylä-, että alamäissä. Kun olin kohtuu varma, että vastakuittausta ei tule, niin seuraavassa ylämäenmäessä ohi ja pois paikalta tuulipuvun kahinan ja nappularenkaiden äänen saattelemana.
Jostain syystä kapeat renkaat ja succikset saa mun kilpailuvietin syttymään. Jotenkin asetelma, tuulipuku, painava maasturi, pulska kuski vs kevyt kuski maantiepyörällä oikein yllyttää mua ohittamaan jos maantiepyörällä ajava tulee selkä edellä vastaan ylämäessä.
Kävipä tässä joku aika sitten aika vaikeasti pisteytettävä ohitustilanne. Ohitin maantiepyöräilijän takajousitetulla (etujousi hitsannut kiinni) vanhalla markettimaastopyörällä, joka oli varustettu aerotangolla.
Hetken aikaa mietin, mitä tapahtuu, miksi olen tässä tilanteessa, yms. Päätin kuitenkin vaan polkea vähän kovempaa.
Eihän tuossa juhoon kuvaamassa tilanteessa ole mitään vaikeaa: maantiepyöräilijä selkeästi hävisi, koska tuli ohitetuksi.
(Aika tyylikkäältä kyllä kuullostaa tuo juhoon tmt-mankeli.)
Ensikosketus työmatkatempoon. En hävinnyt.
Onnistuin ohittamaan jopoilla liikkuneen koululaisryhmän, mutta kun pysähdyin kauppaan, niin koko ryhmä menikin ohi kun olin kassalla. Hävisinkö monta kymmentä kertaa vai pelastuinko kun olin vielä kaupan sisällä?
Toi ei kyllä ole mikään työmatkatemmon sääntö. Kävely kun on yksi harvoista tavoista välttää häviö työmatkatemmossa.
Tai voihan se olla, että Valentin Kononen kävelee ohi ja silloin tietysti tulee takkiin, mutta varmaan voidaan pitäytyä polkupyörissä. Työmatkatempokävely olis kyllä hilpeä seurattava. Aika kovana pitäis kattoa nouseeko kilpakumppanilla molemmat lapikkaat maasta.
Hieno päivä tänään. Ajelin kelpo vauhtia kohti työpaikka, kun näin helpon uhrin horisontissa, sukkismiehen maantiepyörineen. Etäisyys uhriin kapeni nopeasti ja kohta olinkin jo kohdalla. Räkänaurun saattelemana menin ohitse ja laskettelin naama peruslukemilla eteenpäin. Se mikä teki ohituksesta helpon oli se, että sukkismies oli pysähtynyt muka paikkaamaan pyöränsä rengasta, kun todellisuudessa hänellä meni pupu pöksyyn nähdesään allekirjoittaneen kääntyvän peräänsä. Tämä ohitus oli vielä helpompi, kuin se, kun aamulla varastin tikkarin naapurin pikkutytöltä!!1!
Oli siinä kyllä heikkokin hetki - ajattelin nimittäin nanosekunnin, että pitäisikö ajatella pysähtymistä ja kysymista, josko kaveri oikeasti tarvitsisi apua. Ajatus meni nopeasti ohi, mutta tämän pienen pienen heikkouden häivähdyksen karma kosti puhkaisemalla omakin takarenkaani. Onneksi reikä oli sen verran pieni, että säännöllisellä pumppaamisella sai pidettyä renkaassa ilmaa sen verran, että pääsi töihin turvaan. Ja vaikka viisi kertaa jouduin pysähtymään pumppaamaan, niin kukaan ei tullut ohi. Enkä ole varma laskettaisiinko ohitetuksi tuleminen tuollaisessa tilanteessa häviöksi - mullahan oli oikea syy pysähtyä, toisin kuin yllä mainitulla sukkismiehellä.
TANA!
Hävisin tänään ekan kerran. häviön aiheuttaja oli joku, jonka olin kuitannut noin minuutti sitten. Pääsi salakalavasti kuittaamaan kun en ollut saanut kerättyä tarpeeksi vauhtia (enkä katsonut taakseni) alikulun alituksen jälkeen. Ryökäle ehti myös kääntyä edestä pois, ennenkun olisin (helposti) kuitannut takaisin. Sillä pätkällä minkä se ehti edessäni ajaa, oli niin paljon vastaantulijoita, etten uskaltanut nostaa kadenssia :(
Tiieedän, selittelyt on häviäjille, mutta selittelin silti.
Jos se olin minä (Pitäjänmäen liikenneympyrä), niin voin raportoida, että vaihtamani vararengas tussahti kymmentä kilometriä myöhemmin. Ei auttanut kuin ajella tyhjällä kumilla reilut 4 km duuniin.
Ja miksi se vararengas meni? No, tarina sopii hyvin tähän ketjuun. Varakumina oli pitkästä aikaa sellainen pikapaikattu sisuri, ja ajelin aika varovasti renkaanvaihdon jälkeen. Rastaalantien liikennevaloihin tullessani minua mulkaisi samoissa valoissa vihreää odotteleva krossarikuski. Reagoin valon vaihtumiseen häntä nopeammin, mutta krossitempoilija näki parhaaksi painaa ihan tosissaan, niin että pääsee succistelijan ohi. Päätin sitten seurailla takana katsoen miten edessä olevat mäet nousevat. Unohdin siinä varovaisen ajelun, ja niinhän sitten kävikin, että vähän napakampi töyssy vetäisi varakuminkin tyhjäksi. Toisin sanoen tuplatappio ja tuplarengasrikko kruunasivat aamun.
Pariin vuoteen en oo polkenu pyörällä ja nyt viime viikolla oon hävinny 3 kertaa. Matkaa kertyi 266km, ajopäiviä 4,5 ja viikon keskinopeus oli 21,66km/h Kalusto huomioiden oon todella tyytyväinen häviöiden määrään. Tää viikko tulee olemaan aikalailla samanlainen. Vanha Nishiki timbuk, DeeCeen skedekengät neonvihreillä nauhoilla ja lippis päässä. Tuntomerkit on annettu! Tervetuloa tarjoilemaan häviön karvasta kalkkia...Tai juomaan omat myrkyt!!!
Tällaisessa tilanteessa saa kyllä olla tarkkana. Itse kun kuuntelen musiikkia ajaessa, niin perässätulijaa on entistä vaikeampi havaita. Kun tässä yksi päivä kuulokkeet jäivät kotiin, niin ai että kuinka helppoa oli kuunnellen kontrolloida etäisyyttä perässä tulijaan. Kun oli vielä sadekeli niin renkaiden roiskeesta pystyi erottamaan millainen pyörä ja kuinka kaukana on tulossa. Sanotaanko vielä täsmennykseksi, että ei siinä perässä luuhannut muita, kuin juuri ohitettuja, jotka kärkkyivät hetken aikaa vastaohituspaikkaa. Jota ei koskaan tullut. Eikä tule.
Luulen, että evoluutio on jo kehittänyt parhaille työmatkatempoajille kääntyvät korvat, joilla on helppo tarkkailla takamaastoa. Ja evoluutio tulee vielä kehittämään sen kolmannen, sokean, silmän tilalle näkevän silmän, jotta takana olevien kilpailijoiden tarkkailu helpottuu entisestään.
Tänään päätin kuittailla maastofillarilla pari häviötä muille tavalliseen tapaan, yllätin jonkun unisen succistelijankin mukavasti. Ilmeisesti taistelutahto katosi saman tien häviön jälkeen, kun ei lähtenyt yrittämään revanssia. Päätin kuitenkin kadota kvl:ltä metsään varmuuden vuoksi.
Tämä vaatisi sen, että menestys työmatkatempossa auttaisi parinmuodostuksessa ja sitä kautta jälkeläisten saamisessa. Toistaiseksi ainakaan naiset eivät ole näihin talkoisiin lähteneet, baaritiskillä on saanut nojailla yksin vaikka kuinka näyttäisi videokuvaa ohituksista.
Tähän epäkohtaan pikaista korjausta toivoen, suuri joukko kelvitorpedoja.
Vaimo aloitti taas tänään työmatkapyöräilyn. Tosin matkaa on sen verran paljon per suunta, että sana "tempo" ei enää oikein sovellu. Eilen illalla päätin kuitenkin rohkeasti avata hänelle hieman "työmatkatemmon" logiikkaa, mutta sain palkakseni vain katseen jonka tulkitsin tarkoittavan jotain väliltä "senkin vähä-älyinen testosteronipelle" ja "olisipa lasteni isä postinkantaja". Hämmentävää.