No hintaa voi pitää legendaarisena. Runkona hinnat alkaa sieltä 7000€ liepeiltä.
Printable View
No hintaa voi pitää legendaarisena. Runkona hinnat alkaa sieltä 7000€ liepeiltä.
No eiks "bulkki" S-Worksit samoissa hinnoissa pyöri? Legendaarisuus ei välttämättä riipu iästä vaan jostain ominaisuudesta ja esim. tyylistä mitä Italialaisista löytyy ja kyllä käsintehdyt mittatilaus rungot edustaa jotain mitä kaupan hyllyiltä ei saa, IMO...
Kyllä, jokainen saa ajaa vaikka avaruusraketilla, jos haluaa. Kunhan omilla rahoillaan ostaa, eikä lapset joudu siksi kulkemaan rikkinäisissä vaatteissa ja syödä korkeintaan lauantaimakkaraa leivän päällä, valinta on oma ja ei ole keltään mitään pois.
Minusta on silti ihan oikeutettua kysyä, saako tavisharrastaja kymppitonnin pyörästä mitään hyötyä vs. ihan tavallinen hyvälaatuinen parin tonnin pyörä pl. tietoisuus siitä, että alla on hieno ja kallis pyörä. Jostain syystä pyöristä voi keskustella, kun ne seisoo kaupassa. Käytössä olevista ei enää saakaan puhua.
Ostaahan ihmiset ihan törkykalliita autojakin ja maksavat niistä osamaksuja vuosikausia. Kuitenkin paikasta A paikkaan B ollaan menossa, saako siitäkään nyt jotain hyötyä sitten.
Sitähän se mittatilaus tarkoittaa. Ei tuossa customoinnissa mitään erityistä ole. Paitsi silloin jos runkoa muokataan niin paljon että se on yksi ja ainoa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti nure
Ei varmaankaan. Ehkä se sweet spot mennee jossain 4-5k€ tietämillä, jolloin (maantie)pyörässä on jo sähkövaihteet ja kuitukiekot. Siitä ylöspäin vaikea nähdä, että sunnuntaipyöräilijälle, joka ei kisaa, olisi lisäeuroista muuta kuin mielihyvää. Neljä tonnia tuli mun Lapierrelle hintaa, kun siihen hankki toisen satulan, stongan ja kuitukiekot. Jaa-nii, toiset renkaat. No, selvästi alle 4,5 k€ kuitenkin. Jos olisi mennyt vakioilla, niin olisi selvinnyt kolmella. Jos olisi tinkinyt sähköistä, niin ehkä sitten 2,5? Mutta kyllä taviskin saa sähkövaihteista jo hyötyä. Kuitukiekoista en osaa sanoa. Ehkä ei.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Mohkku
Tietysti jos on pakko saada joku S-works tai se Pinarello. Noiden rungot ei vaan välttämättä ole sunnuntaipyöräilijälle kaikkein sopivimpia. Tai sitten on. Riippuu jampasta.
Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Mohkku
Tähän ei voi kuin sanoa että nyt meillä on käydyn keskustelun täydellistä ihmetulkintaa tahi kamalaa väärinymmärtämistä. Joku voisi puhua myös siitä kuuluisasta uhriutumisesta, kun kaikki eivät olekaan asioista samaa mieltä ja rohkenevat jopa tuoda sen esiin.
Aika paljon olisi jäänyt kaupan hyllylle jos joka hankintaa miettisi sen hyötynäkökulman kautta, ainakin omalta osaltani.
Win-win tilanne - toinen oletettavasti tyytyväinen kalustoonsa ja toinen tyytyväinen kun pystyy kepittämään moisen kaluston omistajan.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti MRe
Niille jotka eivät kuluttajamarkkinointia työkseen tee tai asiaa joudu muuten järjestelmällisesti pohtimaan: sen yli kymppitonnin pyörän (oli se nyt sitten vaikka Pinarello) todellinen kohdeyleisö ei ole kyseisen pyörän ostaja vaan niiden keskihintaisten, hiukan parempilaatuisten pyörien ostajat.
Premium-tuotteilla yleensä hallinnoidaan keskihintaisten tuotteiden hintamielikuvaa. Koska ei ole olemassa yhtä yksikäsitteista totuutta siitä mikä on jonkin ostoksen "hyöty" tai "laatu" tai oikea hinta, mielikuva noista syntyy aina vertaamalla. Ja sitä varten pitää olla jotain mihin verrata.
Jos sen Pinarellon hinta pudotettaisiin vaikka 8000 euroon - ja se edustaa nyt sitä "hienoa ja parasta" - niin silloin 6500 euron pyörä, joka ei ole yhtä hyvä, tuntuisi kalliilta. Mutta kun sen premium-pyörän hinta on 12k€, silloin 6,5k€ vaihtoehto tuntuu suorastaan halvalta. Ja edelleen jos kalliin Pinarellon hinnan nostaa 13keuroon, keskihintaiseen voi laittaa 500 euroa päälle hintamielikuvan murtumatta. Koska keskihintaisten ostajia on ainakin kymmenkertainen määrä kalliiden ostajiin verrattuna, tuolla muutoksella tekee selkeästi paremmat kokonaiskatteet myös siinä tapauksessa, että kalliiden pyörien myynti vähenee hinnankorotuksen takia.
Pyörämarkkinoilla tuon hintamielikuvan kohde on erityisesti hiukan pyylevät, keski-ikäiset tai sitä vanhemmat miehet, joilla on jo varallisuutta sijoittaa harrastukseen, mutta eivät enää "kisaa" vaan haluavat tehdä mielestään "järkiostoksen" jonka hinta-laatu -suhde on "sweet spotissa" ja jolla voi mennä kavereiden kanssa ajelemaan sunnuntaisin näyttämättä sen enempää ökyltä kuin köyhältä. Jos niitä Pinarelloja ei olisi kaupan, suurin osa heistä ostaisi 2000-3000 euron pyörän ja ajelisi sillä. Mutta koska noita hienompia on, myyntihinta näille ostajille saadaan yleensä hilattua sinne viiden tonnin paremmalle puolelle.
https://www.youtube.com/shorts/GaWuqz0V5Jg
Saa. Parin tonnin pyörään ei saa kummoisiakaan jousitusosia tai kiekkoja. Itselläkin kaksi täpäriä. Toisessa Fox Performance alusta ja toisessa Performance Elite. Toi jälkimmäinen on selvästi parempi ja mukavampi ajaa monipuolisempien säätöjensä ja parempien vaimentimiensa ansiosta. Kumpaakaan ei kyllä kahdella tonnilla saa, että en viitsi kuvitella millainen alusta on kahden tonnin pyörässä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Mohkku
Vuosien varrella on tullut nähtyä kaikentasoisisa kuskeja kaikentasoisilla fillareilla. Sanoisin, että 2k - 10k fillareissa on huomattavaa eroa vaikka puhuttaisiin vain maantiepyoristä, maastossa sitten eroa kuin yollä ja päivällä. Jos pinkka kestää, niin kaikki fillarit vaan sieltä huippumallista yksi naksu alaspäin, niin ei mun mielestä mene pahasti pieleen tai polta ihan viimeisiä ropojaan mihinkään ihan olemattomiin juttuihin.
Jos budjetti on rajallinen tms. ongelmia, niin sitten pitää haeskella mieleisiään kompromisseja. Harrastaminen ja kilpaileminen onnistuu ihan hyvin vähän edullisemmallakin kalustolla.
Omat maastoajot kun ovat satunnaista hassuttelua, niin ostin kahden tonnin täpärin. Keula on Rokkarin Sid ja iskari Monarch RL tjsp. Kyllä sillä ajelee.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Copilot
Jos maastopuolen kalustoa tarkastellaan, hinnoittelu on tosiaan tarkkaan markkinointikoneiston analyysiin perustuvaa taktiikkaa. Trekillä oli keväällä tarjouksessa mm. Top Fuel 8 vajaalla 2500 eurolla. Nyt siiitä pyydetään yli 4000. Muillakin merkeillä myytiin vanhaa vuosimallia olevia huimilla alennuksilla. Tuskin tappiolla.
Edellä avattiin jo hiukan markkinointia. Asia on juuri noin eli mallistoa ei laadita tarjoamaan kuluttajalle järkeviä vaihtoehtoja, vaan luomaan mielikuvia, joilla tavoitellaan parasta mahdollista katetta. Sama juttu kuin maitokaupassa, jossa jokaisen tuotteen sijaintikin hyllyssä on mietitty myyntiä ajatellen.
Niin ostavat, eikä se vaikuta pyörävalintojen järkevyyteen millään tavalla.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Aakoo
Tarkoitin siis sitä, ettei ihmiset aina arvioi hankintojaan järkevyyden kannalta vaan fiilispohjalta.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Mohkku
Sidistäkin on hirveä kasa erilaisia variaatioita. Ei tuo kerro mitään.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Aakoo
Toki ylivuotisia saa välillä halvallakin. Silloin se 10k€ pyöräkään ei enää ole 10k€ pyörä vai onko tässä sellainen vertailu, että kaivetaan se paras alennus jonka saa kahdella tonnilla ja verrataan ovh:ltaan kalliimpiin.
Kyllä tässä nyt vedetään mutkia suoraksi ja aliarvioidaan kuluttajaa. Kannattaa muistaa, että markkinataloudessa kuluttajalla on yksinomaan valta päättää siitä, että mitkä mallit käyvät kaupaksi ja mitkä eivät. Tämän keskustelunkin perusteella voi vieläpä päätellä, että pyöräkaupan keskimääräinen asiakas on varsin hintatietoinen. Ne pyörät, jotka eivät ole järkeviä vaihtoehtoja kuluttajille ovat juurikin niitä, jotka jäävät seisomaan sinne kauppaan alennuksella myytäväksi ja pitkään myymättöminä seisovat pyörät aiheuttavat varastointi- ja pääomakuluja sekä valmistajalle että kaupalle, joten niissä kate on itseasiassa huonoin mahdollinen.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Mohkku
Pyörien hinnoista puhuttaessa kannattaa muistaa, että suhteellisen lyhyen ajan sisään pyöriin on lisätty paljon tekniikkaa, joka on nostanut pyörien hintoja ja keskihintaiseksi tai järkihintaiseksi mielletyn pyörän hintamielikuva on ehkä noin kaksinkertaistunut(?) sanotaan vaikka kymmenen vuoden aikana. Osasyy on myös samalle ajalle sattunut poikkeuksellisen korkea inflaatio.
Markkinointi luo mielikuvia siitä, että mitä harrastekelpoisessa pyörässä ”pitää olla”, mutta silti kuluttajilla on täysi valta itse päättää, että millaisia minimivaatimuksia he pyörilleen asettavat. Levyjarrut maantiepyörässäkin ovat useimpien mielestä jo itsestäänselvyys ja aika lähellä aletaan olla sitä hetkeä, että sitä ovat myös sähkövaihteet, joidenkin mielestä myös sähkömoottori.
Se, että mihin kukin sen rajan vetää, on kiinni henkilökohtaisista preferensseistä. Täysin objektiivisesti ajatellen polkupyörät alkaa olla naurettavan kalliita siihen nähden, että perusajatukseltaan kyseessä on lihasvoimin toimiva, teknisesti suhteellisen yksinkertainen laite ja täysin objektiivisesti ajatellen niihin ympätyn high-techin puuttuminen ei olisi harrastamisen este.
Joo, toisaalta kauhistellaan pyörien hintoja ja toisaalta hurrataan, kun osavalmistaja tuo 2500€ langattoman osasarjan, jolla ei vielä ajeta metriäkään.
^^Siksi onkin hauskaa kasata oma pyörä niin saa juuri (melkein) sellaisen kuin haluaa ilman ylimääräistä ja markkinamiesten (muiden) määritelmiä.
Mut markkinamies on sutkin lumonnut ostamaan XTR:ää. Miksei SLX kelpaa, siinä olisi hyvä HLS? Et sä tarvii XTR:ää, SLX riittää.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti nure
Miksi muuten kasaat vain melkein sellaisen kuin haluat?
Eihän se, että kasaa osista poista mitenkään sitä etteikö markkinamiehellä kassa kilahda. Markkinamies on saanut myytyä titaanipulttejakin.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti nure
On tuo Pinarello varmaan tehnyt jotain oikein, kun itsekin suhteellisen uutena harrastajana muistan että Dogma oli jo 5v sitten "the pyörä".
^Itselle Pinarellon meriitit on kovan hinnan ja Sky -tallin sponssaamisen lisäksi jäänyt vähän hämärän peittoon. Onko pyörissä mitään kilpailijoista poikkeavaa vähän luotaantyöntävän ulkonäön lisäksi?
Mullon naapurina nuorehko naisnaapuri, jolla on yhtenä ajokkina 14 tonnin Pinarello Dogma. En ole pahoillani tuosta ollenkaan, kisaakin hän saoo ajaneensa ei kuitenkaan ammattilaisena.
Omasta tallista ei kalliita ajokkeja löydy ja kokemukseni mukaan onnellisuuteni ei nouse suoraan hintakäyrän mukaan, ainakin vain loivemmin.
Föhn, titaanipulttien myyntiin ei tarvita markkinamiestä, ne vaan niin tyylikkäitä, keveitä ja ei tarvi ruostetta pelätä.
Pinarello ei ole suosikkini, ehkä nuo haarukat häiritsee ulkonäöltään. Oma valinta unelma pyöräksi jos tuon Festkan unohtaa on jokin Italialaiseen teräsrunkoon rakennettu "uusintaversio" nuoruuden Cinelli SuperCorsasta.
Kaiken myymiseen tarvitaan markkinamies. Kun on tarvettaniin myyntimies keksii kyllä myytävää.
Kova historia: https://pinarello.com/global/en/pinarello-historyLainaus:
Alkujaan tämän lähetti Aakoo
Pieni detalji kuitenkin jää tuossa historiikissa pimentoon, perheyhtiö myytiin sijoittajille 2016.
Tässä kohtaa voin taas kertoa tavanneeni merkin perustajan Giovanni Pinarellon, vaikutti hienolta herrasmieheltä.
Oikein hyvä markkinahenkilö luo sen tarpeen, vaikka ostaja ei edes tajuaisi hänellä sellaista olevan.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Föhn
Juuri noin.
Markkinoinnin tutkimukseen käytetään valtavasti resursseja, koska siellä on potentiaalia tehdä rahaa. Siksi ei kannata yliarvioida omia ratkaisuja. Aivan kuten liikenteessäkin tienkäyttäjän ratkaisuja ohjataan liikenneympäristön rakenteilla, joita maallikko ei edes huomaa, myös kaupassa kuluttajaa ohjataan jatkuvasti. Harkittu ratkaisu syntyy asetelmasta, joka on luotu kuluttajan eteen. Kuvitteellinen rautalankaesimerkki: Mallistossa on kolme pyörää, vaihteistona Sora, 105 ja Ultegra. Laatua haluava ottaa 105:n, koska se on kohtuuhintainen, mutta ei ihan halvinta peruslaatua. Jos mallistoon tuodaankin neljä vaihtoehtoa, jossa em. yläpuolella on lisäksi sähkövaihteet, mielikuva Ultegrasta ei olekaan enää kallista premiumia ja sen hankinta on siksi helpompi perustella. Kuluttaja päättää, mutta markkinointi auttaa tekemään sopivia ratkaisuja. Tämä oli siis vain yksinkertainen esimerkki, käytössä on lukematon määrä tapoja ohjata kuluttajaa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti stenu
Myymättä ei välttämättä jää pyörät, jotka olisivat vähemmän järkeviä. Jos ei puhuta vähiten kysytystä runkokoosta (ääripäät jää useimmiten alennusmyynteihin) ja kauppiaan arviointivirheestä tilausmääriä tehtäessä, myymättä jää ne, joita kuluttajat ei markkinoiden luomassa asetelmassa koe houkuttelevina. Jos hiukan oikaistaan, olethan itsekin hyvin perustellusti korostanut vannejarrullisen pyörän hyötyjä, mutta kuluttajat haluavat levyjarrullisen, "koska se on parempi". Kuluttaja siis suhteuttaa kiinnostuksensa tarjonnan ja mielikuvien perusteella, vaikka osa valikoimasta olisikin selvästi oman ajatuksen ulkopuolella.
Inflaatio tietysti nykyhintoihin vaikuttaa, mutta jos otan esimerkkinä oman pyöräni eli Kona Rove st 2014, ei hinta ole 10 vuodessa noussut yhtään. Tuossa on Sramin 2x10 vaihteisto, mekaaniset Hayesin levyt ja Alexin raskaat bulkkikiekot. Nykyään perus-Rove st maksaa 1300 € ja vähän paremmilla osilla 1800 €. Toki tuo on vain yksi esimerkki ja tason selkeä nosto esim. sähkövaihteiden muodossa toisi lisää hintaa. Vuonna 2014 hankitun pyöräni arvo nykyään olisi Tilastokeskuksen rahanarvolaskurin mukaan n. 2075 €. Tuolla hinnalla saa Rove NRB:n, mikä on jo (alumiinirunkoisena tosin) luokkaa tai kahta ylempänä omaani verrattuna.
Hyvän markkinoinnin tarkoitus ei ole poistaa kuluttajan valintaa vaan ohjata sitä. Eikä taitava markkinointi pelkää ostajan hintatietoisuutta vaan nimenomaan nojaa siihen. Jotta hintamielikuvan saisi synnytettyä, kuluttajan pitää tietää hinnoista mahdollisimman paljon. Siitä tiedosta se mielikuva syntyy.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti stenu
Markkinoinnilla on monia keinoja vaikuttaa, näistä ryhmäkoheesio on yksi vahvimpia. Yhteenkuuluvuuden tarve on voimakkaimmillaan nuoruusiässä, siksi nuorille myyminen on aina perustunut siihen mitä merkkiä, väriä ja mallia nuoren "kuuluu" käyttää sulautuakseen joukkoon. Iän myötä tuo vaikutus laskee muttei poistu. Varttuneemmille sitä hyödynnetään luomalla erilaisia muoteja ja trendejä. Hyvin luotu trendi saa ihmiset huomaamattaan seuraamaan kaikenlaisia, myös sisäisesti ristiriitaisia vaikuttimia. Kuten sitä klassista mainoslausetta "tänä keväänä on muodikasta olla individualisti", joka nopeasti luettuna kuulostaa ok:lta, mutta tarkemmin ajateltuna siinä ei ole mitään järkeä.
Koheesiossa itsessään ei ole mitään pahaa, se on laumaeläimelle synnynnäistä ja tarpeellista käytöstä, joka on pelastanut ihmisrodunkin moneen moneen kertaan. Laumassa on voimaa ja jos jokainen tekisi kaiken aina "minä, minä, minä" -tyylillä, ei yhteiselosta tulisi ikinä mitään. Kolikon kääntöpuolena tuo väistämätön tarve kuitenkin avaa mahdollisuuden vaikuttaa muihin näiden huomaamatta.
Ryhmän hyväksynnän tarve on niin suuri, että sitä on usein vaikea tunnistaa omasta toiminnastaan. Se saa tekemään kaikenlaista myös kulutuksen suhteen, kuten vaikka perustelemaan omaa ostostaan muille - missä edelleen ei toimintana ole mitään väärää, useimmin pikemminkin päinvastoin.
Parhaassa tapauksessa ei riitä, että hyväksynnän saa vain lähipiiriltä vaan tarvitaan lisäpontta ja ostoksesta otetaan ja postataan kuva jonkin foorumin katseltavaksi. Sen kuvan alle kirjoitetaan viestiksi lause, joka kertoo paljon markkinoinnin keinoista:
"Rakensin itselleni pyörän osista lainkaan välittämättä muiden mielipiteistä. Mitäs tykkäätte?"
Myynnin teoriassa tätä kutsutaan "kerrosvoileiväksi". Nimi tulee siitä, että siinä on kolme kerrosta, joista pihvi on keskellä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Mohkku
Voileipämalli perustuu siihen, että kuluttaja ei ostotilanteessa arvioi absoluuttisia arvoja vaan etäisyyksiä. Kolme kerrosta tarvitaan kahteen etäisyyteen: halvan ja keskihintaisen etäisyys ja keskihintaisen ja kalliin etäisyys.
Etäisyyksien asettamisella saadaan hallittua keskihintaisten tuotteiden menekkiä. Pitämällä halvan ja keskihintaisen etäisyys toisistaan aavistuksen lyhyempänä kuin keskihintaisen ja kalliin, keskihintainen vaikuttaa ominaisuuksiinsa verrattuna huokealta.
Rautalankaa jatkaakseen: Voisit siis ostaa 105:n osat, jotka on ihan riittävät, mutta Ultegra ei ole oleellisesti kalliimpi, jos asiaa vertaa Dura Aceen. Ja tunnetusti Ultegraan on valutettu kaikki tärkeät Dura Acen ominaisuudet, vai miten se mainoslause nyt menikään. Se on siksi hinta/laatu -suhteeltaan ns "järkiostos".
Siis jos etäisyyksiin on uskominen.
Pyörän hienous on itelle täysin hinnasta riippumaton asia. Ja hienouttahan ilmenee vain havainnoijan korvien välissä. Minusta hieno pyörä voi olla jonkun toisen mielestä hirvitys, ja sama toisin päin. Kannattaa hankia pyörä joka on omasta mielestä hieno, muut hankkii sitten muunlaisen pyörän.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti MPS
"Rakensin itselleni pyörän osista lainkaan välittämättä muiden mielipiteistä" Siis tuo kuvan alla on täydellinen mainoslause niille jotka kävelee puotiin tai tilaa Saksa maalta valmiin pureskellun tuotteen. Voi helposti alkaa ajatella että voi tämän homman tehdä (fiksumminkin) muutenkin.
Kun ekan pyörän kasasin 1988 niin oliko silloin Suomessa kovinkaan paljon markkinamiehiä jotka tyrkytti tuotteitaan? Ei ollut nettiä eikä ulkomaisia lehtiä/katalogejakaan löytynyt helposti mutta oli pari osaavaa pyörä kauppiasta joilta sai kullanarvoisia neuvoja ilman kummempaa markkinointia ja tyrkytystä.
Samalla linjalla jatkunut, kasatessa en lue testejä enkä insinöörimäisiä arvostelu jaarituksia ja hiljalleen vain ruutupaperille/Wordille listaan ja summailen mikä toimii minkin kanssa ja mitkä mahtuu budjettiin (joka yleensä kasvaa tuon hinta/laatusuhteen vuoksi ja se mikä tulos on niin on tärkeä vain itselle.
PS. Kuviakin voisi laittaa jos tämän lehden sivuille lataaminen ei olisi perseestä, ihan huvikseen hakematta hyväksyntää...
En tiedä minkälaisia markkinamiehiä oli tai ei ollut vuonna 1988, mutta järjestäytyneeseen harrastustoimintaan liittyessäni vuonna 1990, niin influensserit tilailivat Campan levykiekkoja Brittein saarilta. Joka junnu myos tiesi, että Mavic Mach 2 vanteet oli se juttu. Fillari-lehdessäkin oli amerikkatyylin postimyyntimainoksia jos ei 1993, niin 1994. Ei ollut tietenkään 2025 tyylistä markkinointiviestintää, mutta kyllä niitä tuotteita tyrkytettiin silloinkin.
^Markkinointina toimi silloisen asuinpaikkana alakerrassa sijaitsevan pyörä liikkeen ikkunassa mystisen kaunis sininen runko, muutaman kerran kävin katsomassa ja tutustumassa ja olin myyty, siis olihan se markkinointi kuten näyteikkunoiden tarkoitus on.
Kyseisen kiekot määrittyi pyörän väriin sopien vanteiden mukaan, Mavic SSC liki saman värisinä kuin runkokin. Valitettavasti siihen aikaa kaikki "oikeat" vanteet oli tuubeille.
Yksittäisen kivijalkaliikkeen markkinointi on riippuvainen kauppiaan osaamisesta. Kun puhutaan suuresta pyöriä valmistavasta yrityksestä, esim. Trek tms., resurssit pohtia asioita on toista luokkaa. Toki kivijalkaliikekin, joka myy esim. Trekin pyöriä, hyötyy tehtaan markkinointikoneistosta.
Silloin ei ollut allekirjoittaneella massia juuri mihinkään, eikä nykyäänkään ole massia Mavic SSC vanteisiin, eli jotkut asiat eivät ole muuttuneet. Tosin se Special Service Course hienous on "ehkä" "vähän" karissut vuosien varrella kun se tuote siinä markkinoinnissa on kehittynyt muutaman kertaluokan verran.
EDIT: ^ Toi kivijalkaesimerkki on kuitenkin ajalta Neuvostoliitto ja DDR, niin markkinointikin on muuttunut niistä päivistä aika paljon.
Markkinamiesten touhuihin vielä sitten se, että jatkuvasti pitää tuoda uusia ”must have”-juttuja, kuten nyt lyhyemmät kammet. Tai takavuosien maastureiden rengasleveyksiä lähestyvät gravelit. Eihän nykyään pyörää edes voi kutsua graveliksi, jos siihen ei mene 2” renkaat. Silloin kun nuo tuli, niin joku 42-millinen rengastila oli ihmettelyn aihe.
Juu, hain juuri postista 165-milliset kammet maantiepyörään ja graveliin… mutta mä olenkin se, kuka osti anttilan kuvaston kannesta kanteen. Kahdesti.
^ Meidän, jotka hyvin mielellämme huvittuneina hymähtelemään niille, jotka rientävät ostamaan lyhyemmät kammet tai uuden gravelpyörän, johon ne 50-milliset renkaat mahtuvat, on ehkä kuitenkin hyvä pitää mielessä, että nämä ostoinnokkaat ovat melko todennäköisesti niitä samoja, jotka ostaisivat joka tapauksessa uusia osia ja pyöriä meidän mielestämme naurettavankin tiheään tahtiin, vaikkei niitä mainostettaisi kuin uudella värityksellä tai hivenen uudistuneella muotoilulla tai hiilikuituyhdistelmällä (joiden toki kerrottaisiin merkitsevän viiden prosentin parannusta aerodynamiikkaan, mukavuuteen tai jäykkyyteen tai miksei jopa kaikkiin niihin).