Suomen brevetit 2020

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti The flying Chocobo

^ Tuosta mainitsemastasi liikkeestä päättelin että voinet sitä suositella hanuriasioissakin? Oma satulani on hyvä (vanha halpis) vaan ei täydellinen ja olen pohtinut, että mistä löytyisi asiansa osaava liike, jossa saisi hyvää vinkkiä ehkä vielä parempaan satulaan. Jos puutteellisen kunnon jättää huomiotta, niin satula on sitten se viimeinen juttu joka vielä joskus hiukan hiertää!

---

Joo mainittakoon nyt nimeä muuttelematta, että Falckin Jukalta ostin edellisen olohuoneen koristajani ja sen jälkeen en ole enää muuta kauppaa tai myyjää vaivannut pyöräilyasioillani. Vaimon satula vaihdettiin Tampereen reissun jälkeen kun ajettuaan kahdet n. 30€ pyöräilyhousut päällekäin pyöränsä alkuperäisen (huom MiESTEN) satulan päällä voivotellen sen reissun, kävimme KO. putiikissa mutkan ja saimme satulan vaihdon yhteydessä pikaisen mittapenkkikokeilun vaimon asennosta (mm. Satula siirtyi n. 1,5cm eteenpäin) ja kas. Yhdistettynä uusiin housuihin päästiin brevetti ajamaan ilman hanurivalittelua läpi.

Toistan itseäni, älä missään nimessä säästä satulassa, siinä kuitenkin valtaosa kilometreistä vietetään, vaan istahda mittapenkkiin joka kertoo ahterisi koon ja anna myyjän valita hyllystä oikean kokoinen satula.

^ on kyllä niin hyvä mainospuhe että vois tuohon graveliin sohvan tuolleen hankkiakin. Maantiepyörään on tullut hyvä jakkara summa&mutikka menetelmällä mutta graveliin on pitäny penkkiä vaihtaa monesti. Maantiepyörän penkkiä ei ole enää saatavilla.

Täälähän on hyviä tarinoita. Olin veljeni kanssa B-kaksisatasella su 14.6. Hänkin on nyt uusi randonneur, eli pienet sille. Mentiin reittiä Pukinmäki-Linnatuuli-Hausjärvi-Mäntsälä-Numminen-Haarajoki-Järvenpää-Pukinmäki. Helteisestä hyvin sujuneesta kaksisatasesta tipahtaa sankaritarinaa videon muodossa kuhan ehin tehä.

Vanhalla kolmostiellä, ehkä Hyvinkään jälkeen, joku nainen polki gonahtaneella, kolisevalla kolmivaihteisella ohi. Ohitimme hänet kerran, vaan hän ohitti meidät toistamiseen ja paineli horisonttiin. Taisi olla joku oikea pyöräilijä valepuvussa sunnuntaipyörällä liikkeellä. Ei tohittu hippasille kun oli matkaa vielä jäljellä.

^^Kiitos vastauskesta ja ^onnea myös sinne uudelle randonnöörille!
Satulan suhteen mulla on yksi hyvä ja jokunen vähemmän hyvä satula, mutta halu olisi saada vielä parempi. Viimeisin nelisatanen meni tosiaan sillä tän hetken parhaalla satulalla jo ongelmitta (tuli taas keväällä pieni säätö tehtyä), mutta epäilen että jos tuohon olisi lyönyt pari sataa kilometriä lisää niin olisi alkanut jo tuntua. Ja tavoitteenahan olisi ettei tuntuisi sekään. Eli pitääpä jossakin kohtaa ottaa yhteyttä liikkeeseen ja alkaa ahteria mittailemaan. Ei se hinnasta ole kiinni jos todennäköisyys onnistuneeseen lopputulokseen on olemassa. Onneksi nykypenkissä tiedän jo jokseenkin hyvin mikä kohta missäkin asennossa on kriittisin, luulisin että se tieto yhdistettynä mittauksiin antaa kelvon lopputuloksen. Turvallisia kilometrejä kaikille!

Pitäis illalla lähteä heittämään taas lenkki. Onko joku listannu 24h ruokapaikkoja/huoltoasemia. Reitti on vielä hakusessa, mutta mahdollisesti kääntöpiste Iittalan abc.

En voisi enenpää kompata yllä käytyä satulakeskuskustelua. Oikean satulan löytyminen voi olla pienestä kiinni. Testaus oli itselläni tie onneen.

B300 ajettu kesäpäivän seisauksen merkeissä. Lähtö tapahtui kello 14 aikoihin ja tuuliin nähden reissu suuntautui oikeaan suuntaan eli länteen. Ensimmäinen kontrolli oli jo 30 km kohdalla Karstulassa ja siitä ajoin suoraan seuraavalle kontrollille 130 km kohdalle, Alavuden ABC:lle mega-heselle. Kelit oli lämpimät mutta paluuliikenteen määrä yllätti. Alavuden jälkeen matka jatkui Virroille 170 km kohdalle ja jos kuvittelin että liikenne helpottaisi niin päin vastoin. Autoa tuli vastaan ja lykkäsi ohi koko ajan.

Virroilla kahvit ja jätskit, leima korttiin ja kohti itää sekä Keuruuta. Tuuli tyyntyi sopivasti illaksi ja kun Virroilta lähtiessä kello oli yhdeksän illalla ei myöskään liikennettä enää ollut. Haapamäellä, 210km,oli pakko pitää pikku tauko linja-auto pysäkillä, täyttää pulloja ja leputtaa jalkoja kengistä.

Keuruulla leima ja kohti Multiaa. Matkaa alkoi olla 240 mittarissa ja vielä 70 jäljellä. Tässä kohtaa tuli reissun heikoin hetki mutta kun päätin pysähtyä heti kauniin järven rantaan ja syödä loput karjalanpiirakat siitäkin päästiin yli. Siitä paukutettiin suoraan Uuraisille melkoista haipaa jossa taas oli pakko pitää jalkojen lepuutus tauko ja syödä pussi karkkeja. Kotiin enää 28 km ja tuttuakin tutumpaa vakio lenkkitietä.

Kotona oltiin puoli neljän aamuyöllä hyvä vointisina ja onnellisena. Matkaa tuli 311 km ja kokonaisaika oli 13h 22 min josta liikenteessä oltiin 11h 35min. Missään vaiheessa ei ottanut todella koville eikä mitään ongelmia ollut tekniikan, fysiikan tai henkisellä puolella. Istuinluut näin seuraavana päivänä hellät mutta kuvittelisin että se tapahtuu millä tahansa jakkaralla. Ajon aikana ehdottomasti eniten itsestään ilmoittava paikka on päkiät ja parin sadan jälkeen joka tauolla oli pakko ottaa kengät pois ja lepuuttaa jalkoja.

On kyllä hienoa ja koukuttavaa hommaa. Pari B200 olen ajellut mutta nyt oli ensimmäinen B300:nen ja muutenkin pisin matka mitä on tullut ajeltua. Tästä voi alkaa suunnitella B400, mutta ei tänään [emoji1787]

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Jami2003

B300 ajettu kesäpäivän seisauksen merkeissä. Lähtö tapahtui kello 14 aikoihin ja tuuliin nähden reissu suuntautui oikeaan suuntaan eli länteen. Ensimmäinen kontrolli oli jo 30 km kohdalla Karstulassa ja siitä ajoin suoraan seuraavalle kontrollille 130 km kohdalle, Alavuden ABC:lle mega-heselle. Kelit oli lämpimät mutta paluuliikenteen määrä yllätti. Alavuden jälkeen matka jatkui Virroille 170 km kohdalle ja jos kuvittelin että liikenne helpottaisi niin päin vastoin. Autoa tuli vastaan ja lykkäsi ohi koko ajan.

Virroilla kahvit ja jätskit, leima korttiin ja kohti itää sekä Keuruuta. Tuuli tyyntyi sopivasti illaksi ja kun Virroilta lähtiessä kello oli yhdeksän illalla ei myöskään liikennettä enää ollut. Haapamäellä, 210km,oli pakko pitää pikku tauko linja-auto pysäkillä, täyttää pulloja ja leputtaa jalkoja kengistä.

Keuruulla leima ja kohti Multiaa. Matkaa alkoi olla 240 mittarissa ja vielä 70 jäljellä. Tässä kohtaa tuli reissun heikoin hetki mutta kun päätin pysähtyä heti kauniin järven rantaan ja syödä loput karjalanpiirakat siitäkin päästiin yli. Siitä paukutettiin suoraan Uuraisille melkoista haipaa jossa taas oli pakko pitää jalkojen lepuutus tauko ja syödä pussi karkkeja. Kotiin enää 28 km ja tuttuakin tutumpaa vakio lenkkitietä.

Kotona oltiin puoli neljän aamuyöllä hyvä vointisina ja onnellisena. Matkaa tuli 311 km ja kokonaisaika oli 13h 22 min josta liikenteessä oltiin 11h 35min. Missään vaiheessa ei ottanut todella koville eikä mitään ongelmia ollut tekniikan, fysiikan tai henkisellä puolella. Istuinluut näin seuraavana päivänä hellät mutta kuvittelisin että se tapahtuu millä tahansa jakkaralla. Ajon aikana ehdottomasti eniten itsestään ilmoittava paikka on päkiät ja parin sadan jälkeen joka tauolla oli pakko ottaa kengät pois ja lepuuttaa jalkoja.

On kyllä hienoa ja koukuttavaa hommaa. Pari B200 olen ajellut mutta nyt oli ensimmäinen B300:nen ja muutenkin pisin matka mitä on tullut ajeltua. Tästä voi alkaa suunnitella B400, mutta ei tänään [emoji1787]

---

Hieno reissukuvaus, kiitos (: Karjalanpiirakoiden ja kauniiden maisemien vaikutus pyöräilyjaksamiseen heikkoina hetkinä on ilmeinen! Odotan innolla omaa tulevaa "sinne ja samaa reittiä takaisin" tyyppistä B300:sta. Kenen muun pää kestää sellaista vai olenko ainoa jolla kestää?

Kiitos!

Jeps riisipiirakat on must brevetille.

Sinun brevet videot tarkkaan katsottu ja kaikki reissu kuvaukset täältä luettu niin päätin kantaa omankin korteni kekoon :)

Jami2003:lle asiaankuuluva peukunkuva ja vielä toinen perään siksi että vaikkei olisi mitään syytä epäillä etteikö lenkistä selviytyisi kunnialla, on aina iisimpi juttu ajaa B300 (tai mikä tahansa pitkä matka) kun on sellaisen aiemmin ajanut.

Haluaisin silti kommentoida sen verran että jos ajokilometrejä (kyseisellä fillarilla ja satulalla) on takana edes kohtuullisesti, pitäisi olla mahdollista selvitä ilman seuraavana päivänä herkkiä istuinluita. Eli et ehkä vielä ole löytänyt sataprosenttisen täydellistä satulaa ja/tai itsellesi juuri sopivia säätöjä. Ehkä ne optimaaliset tai ultimaattiset bib shortsitkin odottavat sinua vielä jossain kaupassa?

Toiseksi en tiedä onko sinulla jaloissa jokin rakenteellinen tai krooninen ongelma, esimerkiksi poikittaisen kaaren alenema, mutta omankin kokemuksen pohjalta en voi olla arvelematta että osasyynä voisi olla päkiän kohdalta liian kapea tai matala kenkä. Tai vääränmallinen lesti: jos jalka on suora ja lesti käyrä (tai päinvastoin, mutta useimmiten noin päin) kenkä voi olla leveääkin mallia mutta silti liian kapea. (Alentuneen kaaren tapauksessa Mortonin neuroomaa tai metatarsalgiaa googlaamalla voi löytyä jotain osviittaa; jokin tuki voisi myös toimia.)


PS Itsekin ajoin juhannuskolmesatasen, tosin se ei ollut millään muotoa brevet ja taitaa olla kymmenes vuosi kun olen yhden tai muutaman vähän alle tai päälle kolmensadan lenkin per maantiekausi ajanut - mutten vieläkään edes sitä ensimmäistä neljäsatasta:rolleyes::(. Matkaa tuli kilometri enemmän ja taukoja vähän vähemmän, mutta sillä ei kannata elvistellä, sillä muuten tulee joku joka ajoi vielä pitemmän kolmisatasen eikä pysähtynyt kertaakaan:cool:

Kiitos. Joo kyllä se aina helpottaa kun on tiedossa mitä on vastassa. Sen verran on kilometrejä mittarissa etten epäile etteikö läpi aja 300 tai vaikka 400 km mutta kun haluaisi vielä suorittaa näitä juttuja ilman ihan älytöntä tuskaa. Kuten tämäkin reissu meni pääasiassa mukavissa merkeissä. Kuten Mikko jossain sanoi, pitkiä matkoja oppii ajamaan ajamalla pitkiä matkoja.

Joo tuo penkin sovitus on kyllä ohjelmassa kunhan täältä kylältä pääsee isoille kirkoille. Ei taida pystyä netissä kannikoiden kuvia lähettämään :) seura-asun housut on niin hyvät etten usko enää housuja vaihtamalla paranevan.

Toi kenkävinkki on hyvä. Mulla on korkea jalka holvi ja varmaan voi ollakin niin ettei kenkä tue tarpeeksi keskeltä ja päkiä ottaa paineen vastaan. Täytyy tätäkin asiaa tutkia kun pääsee asian osaavaan kivijalka myymälään.

Pyörällä, jakkaralla ja kengillä on tullut ajettua useista vuosia ja tuhansia kilometrejä mutta joku sata kilometriä on sellainen matka mikä ei kerro muuta kuin ne varusteet mitkä oikeasti ovat toimimattomia. Vielä ei selviä niiden toimivien todellinen hyvyys.

Haaveissa ois kuitenkin saada sellainen usean päivän brevet kunto, kokemus ja kalusto että voisi jonnekin Ruskalle ilmoittautua. Jo nytkin sen saattaisi hyvällä kelillä läpi ajaa mutta kun jos sellaiseen lähtee olisi tarkoitus nauttia eikä vain selviytyä :)

e: onkos se tuo mainittu tampesterin liike myös ammattitaidoltaan sellainen että sieltä voisi haeskella hyvän jakkaran lisäksi kenkää. Kuten me kaikki tiedetään ihan joka liikkeeseen ja myyjään ei ole luottamista. Tampereella kävis vaikka pyörällä :)

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Jami2003

...
e: onkos se tuo mainittu tampesterin liike myös ammattitaidoltaan sellainen että sieltä voisi haeskella hyvän jakkaran lisäksi kenkää. Kuten me kaikki tiedetään ihan joka liikkeeseen ja myyjään ei ole luottamista. Tampereella kävis vaikka pyörällä :)

---

En ole saletti puhutaanko enää samasta putiikista, mutta Pyöräliike Lundberg, josta itse puhuin sijaitsee Keravalla.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Mika Helenius

En ole saletti puhutaanko enää samasta putiikista, mutta Pyöräliike Lundberg, josta itse puhuin sijaitsee Keravalla.

---

Saatoin sekoittaa paikkakunnat...

Jami2003:lle peukut B300 selätyksestä ja kiitokset kuvauksesta. Tuttuja tunteita. Mulla tulee jokaisella pidemmällä lenkillä (kokemuksella 100km - 555km) heikompi kohta. Se ei sinänsä ole pelkkää fyysistä väsymystä, vaikka korjaantuukin riisipiirakalla. Ja lähes aina se sijoittuu, kun matkaa on jäljellä noin neljännes. Ja lähes aina siis pääsen sen yli. Ai niin. Pisin yhtämittainen legi, siis ilman ensimmäistäkään pysähdystä, on mulla 220km lähes kymmenen vuoden takaa.

Kokemus auttaa. Nyt olen huomannut, että kokemuksesta ei saisi olla kovin pitkää aikaa - muuten joutuu rakentamaan kokemuksen uudestaan. Jos jokin asia on olennaisilta osin toisin, kuin mihin kokemus perustuu, on silloinkin kokemus rakennettava uudestaan. Viimeksi olen ajanut +150km viime kesänä ja nyt jotenkin on erittäin iso kynnys lähteä pidemmälle lenkille. Olin jo kerran pidemmällä lenkillä, mutta pyyhe oli heitettävä kehään polvikivun vuoksi. Tällä vaivalla on historiaa ja taustalla sekä kulumamuutoksia että päreiksi repeytyneet kierukat. Tammikuussa röörissä polvikipu vaivasi ja läpi talven ajoittain pidemmät traineriajot olivat ongelmallisia. Kävin tässä korona-aikana urheilulääkärillä ja saatiin polvi parin kerran pistoksella siihen kuntoon, että kuntosalilla sai treenattua takaisin voimaa. Fillarien säädötkin (ml. klossien paikka) tuli samalla tarkistettua.

Pari vähän yli 100km lenkkiä olen vetänyt, mutta jotenkin harteilla istuu iso apina, joka kuiskii ikäviä asioita. Kävin sunnuntaina ajamassa 80km, johon pyrin lataamaan mahdollisimman mäkisen reitin (siis jatkuvaa teräväpiirteistä ylös-alas-ajoa) ihan polvea ajatellen. Ei ongelmia. Nyt seuraava askel on ajaa heti loman ensimmäisenä päivänä Länsi-Uudenmaan sorateillä imperial century eli 160km. Bongaan kaikki lapsuuden kesien lomanviettopaikat ja sukulaisten maatilat (parempi kuitenkin ajaa ohi - muuten ei tule lenkistä mitään). Mutta olennaista on, että pientä töppyrää tulee toinen toisen perään. Sitten brevettisarjaan uudestaan käsiksi.

Pahimmillaan olalla istuvasta apinasta tulee itsensä toteuttava ennustus. Kuin kramppi Kuninkaanmäessä - vai mitä Tapio-T? Krampit, polvet tai muu, asia pitää hoitaa kuntoon. Mäessä pyörää taluuttava mies on näkymä, joka vertautuu ympäristörikokseen.

Jos Jami2003:lla on B300 jälkeen istuinluut kipeinä, joku ei yhtälössä (kuski+kalusto = vaivaton brevetti) toimi. Asian hoito on aina yksinkertaisempaa, jos se hoituu kalustomuutoksilla tai säädöillä. Toki satulan ollessa kyseessä, oikean löytyminen ei ole aina niin yksinkertaista. Jos joutuu rukkaamaan yhtälön vasemman lausekkeen molempaa muuttujaa, on pdempi matka oikeanpuoleisen lausekkeen arvoon. Varmaan kaikissa liikkeissä, jotka myyvät Spessun satuloita on sen firman body geometry fit häveli istuinluiden etäisyyden mittaukseen. Oikea satula pitää kuitenkin olla oikeassa kohtaa ja asennossa ajoasento huomioon ottaen.

Kenkien valinta on mulle mysteeri. Firlefanzille kiitokset infosta. Tapeeseen tuli.

Kelejä pitelee.
Kävin heittämässä 3 satasen juhannuksena. Lähtö oli torstaina duunin jälkeen noin ilta 9 jälkeen.
Hienoa oli yöllä ajella, ei ihmisiä oikein missään ja liikennettä ei sitäkään.
130 tiellä aivan pirusti kauriita ja muita luontokappaleita. Nyt pistää miettimään uskaltaako öisin enää prätkällä ajaa ensinkään.
Fillarilla pääsi aivan kauriiden viereen joita oli pieniä laumoja paikoitellen, pikkasen hipas jarrua niin mettään loikkivat.
Olin varautunu, että jossain vaiheessa alkaisi nukuttamaan, mutta ei. Eväänä pari banaania, pähkinöitä ja geeliä, Iittalassa oli huoltoasema auki ja siellä kahvi ja pulla.
Vettä meni noin 5 litraa vaikka yö oli kuitenkin melko viileä.

^vähillä eväillä jotku pystyy ajamaan. Kyllä mulla yksi ruoka jo 300 km tuntui olevan pakollinen. Itsekin kun huristelin alas yöllä mäkiä ajattelin ettei olisi edes pyörän kanssa kiva törmätä hirveen tai peuraan. Palava kynttilä toiseksi viimeisellä etapilla muistutti hetki sitten hirvikolarissa menehtyneestä motoristista. Sinänsä kyllä tuo kesäyössä ajaminen on todella hienoa kun usva nousee järvistä ja on maaginen tunnelma.

Yksi tappiokin on kirjattava edelliselle B300:lle. Ilmeisesti viimeisellä tauolla unohtui varustepussukka huoltoaseman pihaan (contin 5000 ulkokumi, 2xsisuri ja kuusiokoloavain setti). Enää ei löytynyt sieltä eikä kaupassakaan kukaan tiennyt mitään. Varmaan oli paikallisille mopopojille kelvannut.

Leikillään eilen piirtelin mielekkään B400 lenkin. Voisihan sen valmistella silleen vaan ihan huvikseen vaikkei heti olisi ajamassakaan [emoji12]

Kuvia omalta Helsinki-Rovaniemi 1000 km:lta ja sitä seuranneelta kolmen päivän Lapin kiertueelta. https://www.flickr.com/photos/mkpaa/...57714840242661

https://live.staticflickr.com/65535/...0c25e43c_c.jpg

Itse törmäsin tänään lähikauppani edessä taukoa pitäneeseen 1000km brevettiä ajavaan. Jo fillarin varustus teki itselleni selväksi, että kyseessä on brevettiä ajava pyöräilijä ja kysyinkin heti, että onko pitkä veto menossa? Vastauksena oli että "tosi pitkä", kolme päivää :) .... Siihen totesin, että siten ei ole kyseessä edes 600km, johon vastauksena, "ei, 1000 kilsaa...". Kun kilpakuntoilussa on ollut erinäisiä ongelmia, alkaa mieltä kutkuttamaan 4 vuotta sitten tilattujen keltaisten korttien käyttö...

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti X-terra

Itse törmäsin tänään lähikauppani edessä taukoa pitäneeseen 1000km brevettiä ajavaan. Jo fillarin varustus teki itselleni selväksi, että kyseessä on brevettiä ajava pyöräilijä ja kysyinkin heti, että onko pitkä veto menossa? Vastauksena oli että "tosi pitkä", kolme päivää :) .... Siihen totesin, että siten ei ole kyseessä edes 600km, johon vastauksena, "ei, 1000 kilsaa...". Kun kilpakuntoilussa on ollut erinäisiä ongelmia, alkaa mieltä kutkuttamaan 4 vuotta sitten tilattujen keltaisten korttien käyttö...

---

Muitan hyvin keskustelun kanssasi. Kerroit ajaneesi pitkän siivun Turusta Kuopioon.

Tosiaan ajoin ensimmäisen 1000 km brevetin 22.-24.6. reitillä, jossa kävin ensin Päijänteen ja Oriveden suunnalla ja läntisimpänä kohteena Hanko. Lähtö ja maali Helsinki. Tavoite oli ajaa kahtena ensimmäisenä päivänä samoilla silmillä niin paljon kuin mahdollista, nukkua hieman ja jatkaa kolmas päivä läpeensä ajaen maaliin. Aikataulutus onnistui aika hyvin. Pyrin ajamaan vielä normaalia rauhallisemmin ja pitämään tauot tiiviinä. Ruokailut pääasiassa kauppatuotteilla joko pihalla tai viilennetyssä eteisessä. Kolme kertaa ruokailin istuen ravintolassa/kahvilassa.
Keli oli tunnetusti hyvä, lämpöä riitti eikä tuulta ollut juuri nimeksikään. Kolmas ajopäivä oli kyllä aika tukala. Lähdin Hangosta joskus kymmenen aikaan aamulla ja siinä tasaisella Hankoniemellä lämpötila kohosi jo lähele kolmeakymppiä. Prästkullan ja Tenholan mäkien jälkeen pääsin 52-tielle, joka oli juuri päällystetty uudella asfaltilla. Tiellä on runsaasti kallioleikkauksiin rakennettuja nousuja, joissa lämpötila kohosi tuntemuksen mukaan aika korkealle. Oma lämmönsieto on aika hyvä, mutta silti piti pysähtyä vartin välein puun varjoon ottamaan happea ja pikku huikkaa. Perniössä oli hyvä syy ostaa kylmää juotavaa ja jätskiä. Tässä vaiheessa oli mittarissa jo 845 km ja alkoi tuntua siltä, että kyllä tässä maaliin jollain ilveellä ajetaan.

Loppumatka sujui samoja latuja kuin koko reissu. Pysähdyspaikoilla iso vissypullo ja jotain pikku purtavaa matkaan ja menoksi.

Oliko missään vaiheessa vaikeuksia? Kyllä oli ensimmäisenä yönä välillä Pälkäne-Akaa (km 350-400) vatsa alkoi kiertämään oikein huolella. Johtuiko "rekkamiehen sämpylästä" jonka Aapiskukossa ostin vai mistä mutta fiilis laski aivan lattianrakoon. Mutta sitten ryhdyin muistelemaan kokeneempien kommentteja vastaavassa tilanteessa. Jos tulee huono olo, pitää vaan jatkaa matkaa vaikka aivan hiljaa niin kyllä se homma tasoittuu jossain vaiheessa. Niin juuri kävi minulle. Akaassa ostin hampurilaisaterian aamiaiseksi enkä saanut siitä syödyksi kuin kolmanneksen. Mutta sitkeästi vaan eteenpäin, aurinko nousi ja alkoi jo Tammelassa lämmittää. Ja kuin ihmeen kautta satasen ajeltuani hissukseen oli olo jo aika normaali Räyskälän kyläkaupalla. Tekniikka pelasi hyvin eikä rengasrikkoja tullut (edellinen rengas mennyt brevetillä v.2016 HSH:ssa).
Muutama tilastotieto; Ajomatka 1. päivä 314km, 2. pvä 320 km ja 3.päivä 366km kokonaisaika tarkistettu 66h06min, nousua 7200m. Pyörä liikkui 48h, taukoja 18h.

Jälkituntemukset; vasemman käden pikkusormi+nimetön puutuneet kuten myös toisen jalan isovarvas. Niskat yllättävän ok, ahterissa pientä "mustelmaa". Kaiken kaikkiaan vähäiset vauriot.

Hyvä veto - hieno teko!
Kiitos raportista[emoji106]

Lähetetty minun BLA-L29 laitteesta Tapatalkilla

Tuopin jäljet 200 km ajetaan lauantaina 5.9.2020. Lisätiedot: https://www.randonneurs.fi/tapahtuma...ljet-200-km-6/

Onko muuten noita hienoja sinivalkoisia Randoneur paitoja tulossa joskus uudestaan tilattavaksi?

Laitoin jo tuonne Kuntoilu ja ajotekniikka palstallekin kysymyksen, mutta laitetaan nyt tännekin eli onko vinkkejä ensimmäiselle pidemmälle (yli 400 km) brevetille? Mitä huomioitava valmistautuessa ja miten pää kestää noin pitkän lenkin, kun yksin ajaa? Oletan, että ensimmäisellä kerralla jossain vaiheessa tulee keskeyttäminen mieleen. Millä ajatuksilla noista hetkistä pääsee yli? Äänikirja kenties tai joku muu?

^ Itse en kuuntele pyöräillessä muuta kuin omia ajatuksiani, ympröivää luontoa ja liikennettä. Sitä keskeytysvahtoehtoa ei kannata miettiä, asennoituu ajamaan koko matkan. Reitti mieluiten sellainen, ettei tule keskeytys niin herkästi mieleen (esim. ei kotona käyntiä kesken lenkin). Mielellään jotain mielenkiintoisia ja ehkä uusiakin paikkoja, joita odottaa näkevänsä.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Ahven

Laitoin jo tuonne Kuntoilu ja ajotekniikka palstallekin kysymyksen, mutta laitetaan nyt tännekin eli onko vinkkejä ensimmäiselle pidemmälle (yli 400 km) brevetille? Mitä huomioitava valmistautuessa ja miten pää kestää noin pitkän lenkin, kun yksin ajaa? Oletan, että ensimmäisellä kerralla jossain vaiheessa tulee keskeyttäminen mieleen. Millä ajatuksilla noista hetkistä pääsee yli? Äänikirja kenties tai joku muu?

---

Itse nykyään kuuntelen - jos mitään - kaikki rästissä olevat podcastit. Useimmiten sekin jää jossain vaiheessa.

Jos alkaa edes miettiä keskeyttämistä, on liian helppo mukautua ajatukseen ja keskeyttää. Lähtökohta on siis ettei sellaista vaihtoehtoa ole. Kerran kun Ranualla katkesi pinna eikä Rovaniemeltä tahtonut löytyä pinnaa eikä uutta kiekkoa, tuli mieleen että jospa sitä ei löytyisikään niin olisi ainakin pätevä syy keskeyttää. 3,5 tunnin etsimisen jälkeen uusi pinna onneksi löytyi.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Esa S

^ Itse en kuuntele pyöräillessä muuta kuin omia ajatuksiani, ympröivää luontoa ja liikennettä. Sitä keskeytysvahtoehtoa ei kannata miettiä, asennoituu ajamaan koko matkan. Reitti mieluiten sellainen, ettei tule keskeytys niin herkästi mieleen (esim. ei kotona käyntiä kesken lenkin). Mielellään jotain mielenkiintoisia ja ehkä uusiakin paikkoja, joita odottaa näkevänsä.

---

Näin olen itsekin ajatellut. Lähtö- ja päätepiste eri paikkaan. Kun ei ole aiemmin näin pitkää matkaa ajanut niin liian lähellä kotoa en todellakaan uskalla ajaa.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Ahven

Näin olen itsekin ajatellut. Lähtö- ja päätepiste eri paikkaan. Kun ei ole aiemmin näin pitkää matkaa ajanut niin liian lähellä kotoa en todellakaan uskalla ajaa.

---

Tänä kesänä ei ole ollut tuollaisia ongelmia. Tosin ei ole ajettu kuin 200 ja 300, heinäkuussa tulossa 400. Suunnittelen reissua muutaman viikon ja kun vihdoin on sitä tekemässä on ollut aika helppo muistaa että toteutan pienimuotoista unelmaani.

Molemmilla reissuilla on ollut äänikirja mukana mutta en ole kuunnellut. Olen niin uppoutunut tekemiseen etten halua minkään häiritsevän.

400 lähtee kaveri mukaan. Jännää. Olen yhden 200 polkenut kaverin kanssa mutta muuten yksin. En halua muuta kuin kavereita mihin voin luottaa sata varmasti.

27.6-28.6 B600 ajettu pienellä 7 pyöräilijän ryhmällä. 4 ajoi 600 ensimmäistä kertaa ja näistä 2 oli kokeneita Rynkeby hyväntekeväisyyspolkijoita ja 2 kokeneita naispyöräilijöitä. Ajokeli oli kuuma! Lähtö ja maali Bemböle, Espoo. Kontrollit Kärkölä, Hartola , Jämsä ja Pälkäne. Aikaa meni vajaa 32h ja ajoaika vajaa 22h. Minulla oli suurin osa teknisistä ongelmista . Lähinnä rengasongelmia. Strategia oli nauttia retkestä johon sisältyi mahtavia maisemia (Sysmä, Luhanka, Korpilahti-väli on minulle tuttu mutta aina hieno sisältäen hienoja topografisia elämyksiä (Vaarunvuori), mahtavia juttuja ja hyvää tunnelmaa. Ysitiellä lähestyessämme Jämsää (lähellä Himosta) ihailimme kauniita salamoita edessämme ja sain rengasrikon. Vaihtaessani sisuria osa porukasta rentoutuivat makaamalla tien reunassa. Oli varmaan hurjan näköistä koska yksi auto teki U-käännöksen ja pysähtyi tarjoamaan apua. Kun sitten pääsimme Jämsään tie oli todella märkä ja saimme kuulla hurjasta ukonilmasta. Reitti jatkui sopivan vaihtelevana ja ei koettu aamuyön koomavaihetta. Pälkäneeltä tulimme aika suorinta reittiä Hämeenlinnan kautta ja sitten 130-tietä. Hyvä porukka hyvällä asenteella, onnistunut rytmitys , taukoja aina tarpeen mukaan (tekniken,ruoka ja juoma, vilvoittelu järvessä ja biotekninen)

https://www.youtube.com/watch?v=SEQgfqnKdrE Siitäpä linkistä pääsee katselemaan 23.5 ajamaani Helsinki-Lahti-Helsinki kaksisatasta. Videolla selviää, kuinka käy, jos jättää tarkistamatta Komootin automaattisia reittivalintoja ja lähtee seuraamaan kartalla olevaa viivaa. Toisaalta, seikkailut on yleensä parasta antia näillä reissuilla :)

Hienoja ajoja taas tehty. Onnea. Itsellä on jostakin tullut peikko noihin pidempiin brevetteihin (vaikka tänä kesänä ajetut 300 ja 400 meni ihan ok), jota yritin hiukan karsitella kuun vaihteen 4 peräkkäisen päivän yli 200:lla (214-252km), no ei niistä edes tonnia tullut kasaan, mutta paljon oppia ja toivottavasti pohjaa tulevaan. Noiden tavoite olikin nimenomaan hakea tuntumaa useamman päivän ajamisiin ja siihen mitä keho niistä tuumaa. Tähän mennessä kun olen kaikki ajoni (200-600) ajellut periaatteessa yksillä silmillä ja sen jälkeen sitten on lepäilty, eli ei siinä mitään rutiinia pidempiin oikein kerry. Toisaalta on tuossa ollut muutakin puuhaa vapaa-ajalle... Pitääpä tuo Tapion video jossakin kohtaa katsastaa.

B300 ajettu soolona 5-6.7. klo 07:17-02:54. Reitti oli jotakuinkin Pukinmäki-Klaukkala-Otalampi-Karkkila-Renko-Tiiriö-Janakkala-Tervakoski-Riihimäki-Hyvinkää-Pukinmäki, yht. 312 km. Lähtö/maali Puksun Shell, kontrollit Abc Masuuni, Abc Tiiriö ja Abc Hyvinkää.

Reitti oli mahtava, jatkuvan mäkinen ja sää loppumatkasta aivan kauhea, sade/tuuli kombinaatio. Kuivat vaihtoajovaatteet ortliebiin sullottuna oli pop! Matkaa taitettiin sekä asfaltilla että soralla. Hieman väsyttäny tämän jälkeen ja oikea ranne on ihan tohjona vaihdevivun jatkuvasta vääntelystä. Ihmeesti selvisin. Seuraavan brevetin veivaan varmaan mummohybridillä lenkkarit jalassa :)

Lähin kuun vaihteessa kokeilemaan kuinka pitkälle sinkulapyörä kulkee vuorokaudessa. Salaisena haaveenani oli rikkoa 600 kilsaa, mutta olin sen suhteen kovin epäileväinen. Reitti oli speksattu Oulusta Pielavedelle pikkuteitä ja sieltä Pihtiputaalle sisältäen 20 kilsaa gravelia, jottei tarttis ajaa nelostietä Viitasaaren kautta. Pihtiputaalta reitti jatkui rannikolle Pyhäjoelle pieniä teitä ja siitä rannikonmyötäisesti takas Ouluun. Tarkoitus oli pitää Pihtiputaalla pidempi ruokatauko ja muuten pitää tauot minimissä.

Keli oli loistava - aurinko paistoi koko ajan ja lämmöt 10-25. Pielavedelle asti kevyttä myötätuulta, sitten sivutuulta ja vika satku melko kovaan vastaiseen. Pielavedelle (255km) päästiinkin kolmenkymmenen keskarilla ja aikaan 9 tuntia. Pidin pikku breikin legendaarisen Lepikon torpan pihassa. Pohjois-Savossa on kiva polkea, koska maasto on mukavan kumpuilevaa. Kymmenen kilsan pätkä tosin ikävän routavaurioista. Keiteleelle tylsähköä kantatie 77:ää, josta sorapätkälle. Se olikin melko kinkkinen ajaa yhdellä vaihteella, kun alusta oli pehmeä ja mäet jyrkkiä, jolloin ajoittain esiintyi sutimista. Vauhti vähän hyytyikin tuossa, mutta Pihtiputaalle (335km) ehdin kuitenkin noin 12 tunnin kohdalla.

Ruokaa naamaan ja tunnin tauon jälkeen yön selässä kohti rannikkoa. Vähän meinas väsy tulla, mutta hyvin tappelin vastaan ja mukava oli ajella hiljaisia teitä, vaikka melko viileä välistä olikin. Sievissä bongattu metsäpeura piristi. Pyhäjoella (510km) oli aikaa vielä nelisen tuntia käytössä ja pidin jo melko varmana kuussatasen ylitystä, vaikka tuuli olikin vastainen. Ennen Siikajokea järkyttävä tietyömaa sitten puuttui peliin ja tietysti onnistuin puhkomaan etukumin siellä. 20 minsaa tuhraantui siihen ja luulin jo, että peli oli menetetty.

Jatkoin kuitenkin sinnillä eteenpäin vastatuuleen ja Lumijoella (584km) huomasin, että vielä on 40 minuuttia aikaa eli homma saattaisikin onnistua. Vedin loppuun niin kovaa kuin jaksoin ja vuorokauden kohdalla olin Limingan pohjoispuolella matkamittarin näyttäessä 600km 700m. Lopullinen keskinopeus rapiat 28 km/h. Sit olikin takki täysin tyhjä. Poljin hissukseen lähimmän kaupan pihaan lepäämään ja ruokailemaan.

Ajon jälkeen tuntui siltä, että tällaista ei kannata koskaan enää kokeilla. Sen verran rankkaa hommaa etenkin henkisesti. Nyt tosin alkaa taas muistot kultautua ja ei voi olla asiasta enää niin varma.

No huh huh huijakkaa. Melkoinen veto.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti lluque

...
Ajon jälkeen tuntui siltä, että tällaista ei kannata koskaan enää kokeilla. Sen verran rankkaa hommaa etenkin henkisesti. Nyt tosin alkaa taas muistot kultautua ja ei voi olla asiasta enää niin varma.

---

Viimeinen kappale sisältää pitkänmatkanpyöräilyn vahvaa ydintä.
Kysymykseen Miksi, on monta eri kulmaa ja suurin ero on siinä, esitetäänkö kysymys ennen, aikana vai jälkeen suorituksen ja onko kysymyssanan esittäjä joku muu, kuin suorittaja itse?

Hattu päästä. Huikea veto.

Onnea Tapio-T:lle breveteistä ja hauska oli taas video.

Ja tuo sinkulaveto oli kerrassan huikea. Meikä varmaan tarviisi sen 600km myötätuulta että menisi vuorokaudessa. Ja vaihteet. Komppaan Mikaa tuossa kysymyksen esittämisasiassa. Minä yleensä esitän omat kysymykseni sarjassa jotakuinkin näin ennen: Kylläkö? (vastaus kyllä) Aikana tulee parikin miksiä (vastaan yleensä koska pystyn, sitten koska jaksan ja sitten koska on pakko) ja lopuksi miksi ja kannattiko ja siinä on usein pulma. Ja tuo muistojen kultaantuminen sitten antaa sen lopullisen vastauksen viimeiseen kysymykseen.

Olen edelleen sitä mieltä, että GrandStanin aikoinaan antama selitys brevettien ajamisesta on pätevin: kyse on alkoholismista. Vaikka miten olen käännellyt asiaa, en ole tuota parempaa selitystä keksinyt. Joskus sitä toivoo raitistuvansa, useimmiten ei.

Tuohon miksi kysymykseen sopii hyvin legendaarinen Malloryn tyylinen vastaus Mount Everestille nousun jälkeen "koska se on siellä." Itse olen jalostanut sen muotoon:

- Miksi?
- Koska ajattelin pystyväni siihen.

Tulipas minullakin ensimmäinen brevetti ajettua juhannuksena. Ajatuksena ja haaveena tuo on jo pari vuotta ollut, mutta nyt viimein elämäntilanne salli sen verran treeniä, että idea ja ajatus pääsi käytäntöön.

Reittinä oli Kokkola-Uusikaarlepyy-Kortesjärvi-Teerijärvi-Kokkola. Reitin plänäilin siihen malliin, että mahdollisimman paljon outoa tietä ja tietenkin mahdollisimman pieniä asfalttiteitä. Siinä mielessä reitti oli todella onnistunut. Edellisiltana tosin säätietoja katsellessa plänäsin myös vaihtoehtoisen reitin, koska ennuste lupaili suht navakkaa vastatuulta tälle alkuperäiselle. Ja sitähän se kyllä olikin. Aamusta oli suht tyyntä ja tuuli yltyi juurikin silloin kun nokka kääntyi takasin kohti Kokkola. Ja todella masentavasti tuuli myös yltyi jatkuvasti loppua kohden. Käytännössä viimeiset 90 kilometriä oli vastatuulta. Kolmella stopilla menin. Tavoitteena oli ajaa alle 10 tuntiin, mutta lopulta likemmäs 11 tuntia meni ja kilometrejä lopulta 209. Silti olin kyllä suoritukseeni tyytyväinen. Jospa sitten ensi kesänä 200 ja 300. Ja varmaan myös seuraavat brevetit ovat yhdensuuntaisia matkoja jollakin päämäärällä. Jollakin tavalla "masentavaa" kun alku- ja loppupiste on samat.

Onnea onnistumisesta!

Ajelin tuossa toissapäivänä pientä gravel-lenkkiä ja sain sellaisen (hullun?) ajatuksen että saisikohan brevetin järjestettyä silleen että olisi pääasiassa sorateitä. Nyt kaipaankin foorumilaisten näkemystä olisiko moiselle kysyntää? Ja kokeneemmat randonneurit voivat kommentoida onko jotain sääntöä/käytännön ongelmaa miksi moista ei acp-standardien mukaisena pystyisi järjestämään? Itselle tulee ainakin mieleen heti että kontrollipaikkojen löytäminen on haastavampaa kuin asfaltilla, mutta varmaan hyvällä suunnittelulla tuostakin selvitään. Entä tietääkö kukaan onko tämmöistä kokeiltu joskus ja millaisia mahdolliset kokemukset olivat?

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Kalle salonen

Ajelin tuossa toissapäivänä pientä gravel-lenkkiä ja sain sellaisen (hullun?) ajatuksen että saisikohan brevetin järjestettyä silleen että olisi pääasiassa sorateitä. Nyt kaipaankin foorumilaisten näkemystä olisiko moiselle kysyntää? Ja kokeneemmat randonneurit voivat kommentoida onko jotain sääntöä/käytännön ongelmaa miksi moista ei acp-standardien mukaisena pystyisi järjestämään? Itselle tulee ainakin mieleen heti että kontrollipaikkojen löytäminen on haastavampaa kuin asfaltilla, mutta varmaan hyvällä suunnittelulla tuostakin selvitään. Entä tietääkö kukaan onko tämmöistä kokeiltu joskus ja millaisia mahdolliset kokemukset olivat?

---

Minulla viimeisimmällä omatoimi B-kolmesatasella 5-6.7 oli muistaakseni kolmekin eri soratieosuutta vaikkakin pääasiassa menin asfalttia pitkin. Voisihan sen järjestää niin että välillä käydään kylillä hakemassa leimaa/kuittia ja siirrytään mahdollisimman pian takaisin sorateille.

Eräs soratie muuten meni yllättävän läheltä talon pihaa. Valmistauduin selittämään että olen eksynyt. Eipä kukaan tosin kyselly, ajoin pokkana läpi.

Ideana erittäin mielenkiintoinen. Täytyy testata, mitä Komootilla olisi tähän aiheeseen tarjoiltavana.