Koirat. Hyökkäävät vai ainoastaan kiinnostuneita pyöräilijästä?

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Iglumies

En ole koirakuiskaaja, enkä osaa lukea kuolaa roiskuvasta itseeni kiinniyrittävästä koirasta sanoa, haluaisiko se vain painia vaiko purra.
Tällä kantturalla vaan ei ollut minkäänlaista käskyvaltaa koiraansa kohtaan ja sentähden annoin nasevia neuvoja vastaisuuden varalle. muilta.

---

Mä oon onneksi sen verran koirakuiskaaja että kun oli pari Bullterrieriä joitten kanssa piti olla isäntää niin auttanut mua monissa tilanteissa poluilla,osaan kyllä erottaa sellaisen vesselin joka on oikeesti tulossa päälle,siinä ensisijassa suojattava itsensä ja sitten kiinniotto ja päästö vasta kun isäntä on siihen valmis,joskus koira purrut isäntää!!*heh*siitäs sai.

Bittbull uros kävi koira-aitauksessa mun haskin kimppuun ja yritti alistaa mun narttua,kiinniotto tilanteessa Bittbullin omistaja(mies) meni paniikkiin ja seisoi tumput suorana,pyysin hihnaa lainaksi ja luovutin koiran omistajalle toivotuksin,älä tule tänne koiran kanssa jota et hallitse.

Moni koiran omistaja voisi käydä jonkun koirakoulutuksen"ihan oikeesti"itse pysähdyn polulla koiran kohdatessa ja heitän muutavat päiväntoivotukset niin pelokkaatkin koirat tottuvat ainakin minun hajujälkeen,koiralla on hyvä muisti,parempi kuin meidän akalla.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti ellmeri

koiralla on hyvä muisti,parempi kuin meidän akalla.

---

Tässäpä oikeastaan koko ketjun ota kotia -viesti :D Lukitaanko loput?

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti ppikkupe

Jos ei voi antaa palautetta ilman että - suora lainaus kirjoittajalta - avautuu melkolailla reippaasti piipittävälle kantturalle, niin en hirveästi surisi, vaikka koira olisi purrut ensin.

---

Itsekin olen joutunut jonkin kerran tilanteeseen, jossa irrallaan oleva koira on pyrkinyt kiinni sääreen tai hyppinyt rinnuksilleni ärhäkän oloisesti. Vaikka olen kohtuullisen rauhallinen ihminen, adrenaliini on noissa tilanteissa ollut sen verran korkeissa lukemissa, että olen Iglumiehen tavoin antanut aika äänekästä palautetta koiran omistajalle.

Hyvä tietysti, jos ppikkupe pystyy luovimaan läpi elämänsä niin, että koskaan korota ääntään kenellekään - se on harvinainen ja (tästä en ole ihan varma) hieno ominaisuus.

Kissat ei aiheuta tämmöistä kalabaliikkia... :rolleyes:

^ei niin, niistä huomaa jos ne hyökkää ja tietää että niitä ei kiinnosta pyöräilijät.

Kyllä niitä mokia on vuosien varrella itsellekin sattunut, vaikka kuinka tarkka yrittäisi olla ja vaikka koiria on koulutettu vuosikymmenet. Ei mitään vakavaa ole onneksi sattunut, mutta jos vaikkapa pentukoira on vapaana mennyt luvatta tapaamaan samassa metsässä tarpovia vieraita ihmisiä, niin koiran töpeksinnästä vastaan minä, joka olen juuri se henkilö jolle pitää palautetta silloin antaakin. Ymmärrän erittäin hyvin, että innostuneena ja yllättäen tuo meidänkin sakemanni näyttää varmasti monesta pelottavalta, varsinkin jos sattuu vielä haukahtamaan, vaikkei pelkoon ole mitään tarvetta. Vaan eihän sitä kukaan tuntematon voi tietää. Niihama on paikkana sellainen, että ihmettelen kyllä kovasti jos joku sakemanniharrastaja siellä harjoittelisi koiran irtipitoa, vaan onhan meitä moneen junaan. Valitettavasti.

Kyllä itsekin annan aina palautetta vapaana juoksevista koirista, ainakin sellaisista jotka ovat liian innokkaasti tulossa tutustumaan, olivat sitten mitä rotua tahansa. Huutaminen ja raivoaminen tosin ei ole se, millä tilanne jotenkin paranee. Ainahan tietysti tulee koiranomistajia vastaan, jotka antavat koiriensa olla vapaana melkein missän vaan, mutta niin kauan kuin heidän koiransa käyttäytyvät kuten koulutettujen koirien kuuluu eli ovat täysin isäntänsä hallinnassa, en näe itse mitään tarvetta puuttua asiaan. Eli antakaa toki noista ikävistä tilanteista palautetta, mutta rajat siinäkin. Irrallaan oloa harjoittelevien kannattaa aina valita sellainen alue (järjestyslaki muistaen), jossa ei toisia ihmisiä liiku ja silloinkin kannattaa koira pitää irtiollessaankin kytkettynä pitkään liinaan (5-10 metriä), josta saa helpommin koiran sitten tarvittaessa kiinni.

Koiran omistajista varmaan 99 % on taatusti nolona noista tapauksista, joissa eivät saa koiraa kiinni. Yksi erikoinen poikkeus tosin vuosia sitten omalle kohdalle sattui, jossa meitä päin juoksentelevan koiransa (kultainen noutaja!) kiinni saamisen jälkeen omistaja alkoi sätti meikäläistä, vaimoa ja silloista sakemanniani, joka oli kiinni koko episodin ajan. Totesin vain, että otapa nyt lääkkeet ja jatkettiin matkaa. No eikö ollut kohta taas sama koira irti ja meidän perässä hyökkäilemässä! Nainen juoksi koiraansa taas kiinni ja huusi meille, että "mene pois sen hirveän hurttasi kanssa" :) Aivan sekaisinhan tuo emäntä tietysti oli ja senkin olisin vielä antanut mennä, mutta kun jäi vielä takaa-ajon jälkeen siihen suutaan pieksämään niin totesin vaan ihan rauhallisesti, että seuraavan kerran kun koirasi on irti niin tämä meikäläisen koira on myös irti ja sen jälkeen tulee räkyttäjästä suikalelihaa. Komensin vielä perään Zerolle (silloinen koira, joka ei tosiaan ollut mikään koirapuistokoira) "hampaat" jolla koira näytti tosi ikävän näköisesti isot hampaat ikenien kera (tuo opetettiin alunperin tosin hampaiden harjausta varten :)). Sen jälkeen ei tarvinnut enää kyseistä henkilöä huomauttaa vallattoman koiran irti pitämisestä, vaikka monet kerrat vielä nähtiinkin.

Mutta, tuo onkin ollut ainoa kerta kun irti olevan koiran omistaja on käyttäytynyt jotenkin ääliömäisesti ja koiria on ollut itselläkin kohta kolmekymmentä vuotta. Yleensä sitä vaan omistajatkin pyytelee anteeksi ja on kuvainnollisesti "häntä koipien välissä".

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti VesaP

Kissat ei aiheuta tämmöistä kalabaliikkia... :rolleyes:

---

ei ehkä suomessa, vaan...
http://www.railriders.com/blog/2010/...n-lion-attack/

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti ppikkupe

Tapahtuiko tilanteessa jotain peruuttamatonta vahinkoa, että täytyi ventovierraalle avautua "melkolailla reippaasti" ja kiehua tilanteesta vielä seuraavana päivänäkin?

Ei voi ymmärtää, jos joku muu töpeksii liikennevaloissa, koiran kanssa tai pyörätiellä, niin siitä täytyy pahoittaa mielensä loppuviikoksi. Ymmärtäisin paremmin, jos olisi itse töpeksinyt ja aiheuttanut haittaa sivullisille, niin kyllähän se harmittaisi.

---

Minä en ole pahoittanut mieltäni loppuviikoksi, enkä edes -päiväksi, mutta toivon tuon piipittävän kantturan ottaneen edes jotakin opikseen episodista.
Senverran tuosta kohtauspaikasta selvennykseksi, että kyseessä on parikymmentä metriä kanttiinsa aukio, jonka vastakkaiselta laidalta kantturan viereltä koira hyökkäsi minua kohti.
Itse jalkauduin pitäen koko selkkauksen ajan pyörää edessäni koiran räkyttäessä, emännän yrittäessä leperrellä ponnettomasti.
Juttuni pointti nimenomaan oli, ettei tuollaisen koiran käyttäytymisestä jolla on osaamaton isäntä/kanttura, voi tuntematon päätellä mitään.
Koirallekko mun olisi pitänyt pepen mielestä avautua?

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Iglumies

Eilen Niihamassa ...Koirat pois osaamattomilta ihmisiltä :mad:.

---

Pisteet Iglumiehelle avautumisesta ! Näitä joskus tulee vastaan sekä maastossa, että joskus pihoista säntäileviä irrallaan olevia koiria ja ihan taatusti itsekin aiheesta mainitsen, jos ei koirat ole kontrollissa ja kytkettävissä ennenkuin ne on lahkeessa kiinni. Oli sitten minkäkokoisia koiria hyvänsä, mutta kiinnipito koskee myös niitä.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Markku Liitiä

Itsekin olen joutunut jonkin kerran tilanteeseen, jossa irrallaan oleva koira on pyrkinyt kiinni sääreen tai hyppinyt rinnuksilleni ärhäkän oloisesti. Vaikka olen kohtuullisen rauhallinen ihminen, adrenaliini on noissa tilanteissa ollut sen verran korkeissa lukemissa, että olen Iglumiehen tavoin antanut aika äänekästä palautetta koiran omistajalle.

Hyvä tietysti, jos ppikkupe pystyy luovimaan läpi elämänsä niin, että koskaan korota ääntään kenellekään - se on harvinainen ja (tästä en ole ihan varma) hieno ominaisuus.

---

Niin sitä rauhallinenkin ihminen helposti alkaa niin sanotusti avautumaan jos on kokenut terveytensä uhatuksi toisen välinpitämättömyyden ja lain vastaisen toiminnan vuoksi. Pidän itseäni oikein rauhallisena ihmisenä, mutta niin se vaan kuohahti syksyllä kun irti ollut koira oli juosta puistosta kelville ja fillarin alle. Onneksi ehdin jarruttaa ja väistää joten ei käynyt kummallekaan mitään, mutta siinä oli pulssi ja adrenaliinitaso säikähdyksen sen verran korkealla että tuli muutaman kymmenen metrin päässä koiraansa kohti juossutta omistajaa kohtaan käytettyä vähemmän korrektia kieltä. V*tun idiootti taisi olla se lievempi ilmaus. Noh en ole ylpeä siitä kun pyrin aina käyttäytymään fiksusti.

Ihminenkin on eläin, mutta sillä eläimellä on kyky vähän monipuolisempaan avautumiseen kuin koiralla joka haukkuu tai murisee joutuessaan uhatuksi.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti ppikkupe

en hirveästi surisi, vaikka koira olisi purrut ensin. Eihän se oikein olisi ollut, mutta sori vaan...

---

Tällaisia piipittävän pitäisi luopua omasta koirastaan.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti VesaP

Kissat ei aiheuta tämmöistä kalabaliikkia... :rolleyes:

---

Itse asiassa luin vähän aikaa sitten Yhdysvalloissa sattuneesta tapauksesta, jossa mies menehtyi kissanraapaisusta alkunsa saaneeseen verenmyrkytykseen.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti VesaP

Kissat ei aiheuta tämmöistä kalabaliikkia... :rolleyes:

---

Eivät valjaissa ulkoilutettavat, mutta irtokissoista kyllä voisi avautua. Kuseskelua nurkkiin, lintujen ja rauhoitettujen jyrsijöiden metsästystä.
Jotkut omistajat ovat sitä mieltä, että kissojen tulee saada olla vapaasti luonnossa vaikka kuinka tuhoa tekisivätkin.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti BONK

Koiran omistajista varmaan 99 % on taatusti nolona noista tapauksista, joissa eivät saa koiraa kiinni. Yksi erikoinen poikkeus tosin vuosia sitten omalle kohdalle sattui, jossa meitä päin juoksentelevan koiransa (kultainen noutaja!) kiinni saamisen jälkeen omistaja alkoi sätti meikäläistä, vaimoa ja silloista sakemanniani, joka oli kiinni koko episodin ajan. Totesin vain, että otapa nyt lääkkeet ja jatkettiin matkaa. No eikö ollut kohta taas sama koira irti ja meidän perässä hyökkäilemässä! Nainen juoksi koiraansa taas kiinni ja huusi meille, että "mene pois sen hirveän hurttasi kanssa" :) Aivan sekaisinhan tuo emäntä tietysti oli ja senkin olisin vielä antanut mennä, mutta kun jäi vielä takaa-ajon jälkeen siihen suutaan pieksämään niin totesin vaan ihan rauhallisesti, että seuraavan kerran kun koirasi on irti niin tämä meikäläisen koira on myös irti ja sen jälkeen tulee räkyttäjästä suikalelihaa. Komensin vielä perään Zerolle (silloinen koira, joka ei tosiaan ollut mikään koirapuistokoira) "hampaat" jolla koira näytti tosi ikävän näköisesti isot hampaat ikenien kera (tuo opetettiin alunperin tosin hampaiden harjausta varten :)). Sen jälkeen ei tarvinnut enää kyseistä henkilöä huomauttaa vallattoman koiran irti pitämisestä, vaikka monet kerrat vielä nähtiinki.

---

Vähän samantapainen tilanne kävi itselleni viime viikolla. Oma koira kiinni vierellä istuen ja vieras koira tulossa päälle. Oma ilmoitti ettei ole tulemista ja vieras totesi "selvä", omistaja huusi ku hinaaja "piä koiras kiinni ja painu v*ttuun täältä ton tappajan kanssa", oma istu vierellä ja ihmetteli lumipenkkaa ja ei ollut kiinnostunut vieraasta. Piti vähän avautua omistajalle koiran pitämisestä ja muista koirista ja ihmisistä. Arvatenkin ei mennyt jakeluun. Vieras koira yritti käydä vielä kaverin punttiin kiinni, kaveri käski vaan "irti" ja kas kummaa totteli, mutt omistajaa ei totellut ollenkaan. Seuraavalla kerralla on meinaa oma koira irti jos tulee vastaa irrallaa. Sen verta otti päähän omistajan toiminta. Meitä on näköjään moneen junaan ja osa jää laiturille.

Koiranulkoiluttajana pyydän aina anteeksi, jos koirani yltää nuuhkaisemaan jotakin ihmistä. Ei ihmisten pidä elää koirien ehdoilla, kyllä asia on toisinpäin.

Kaikella on kääntöpuolensa: tässä helsinkiläisessä lähiössä liikkuu vanha herra, joka klv:llä vastaan tullessaan kävelee väylän keskilinjaa tai vieläkin lähempää kiilaten ja leikaten hihakosketusetäisyydeltä aina jos mukanani on koira. En voi välttyä ajatukselta, että hän haluaa provosoida koiraani ja aiheuttaa kohtauksen.

Piipittäviin koiranomistajiin suhtaudun säälien. Kusessa he ovat, palvelijan roolissa koira pomona. Koiralle pitää puhua koiran kieltä. Palkitaan toivottu käytös,mutta ei palkita ei-toivottua käytöstä koskaan. Tuskin piipittäjät ovat pystyneet palkitsemisella ehdollistamaan mitä heidän käyttämä yleisin fraasi "sesse älä nyt viitsi" oikein tarkoittaa. Koiran mielestä omistajalta saatu epämääräinen huomionosoitus on palkinto ja tarkoittaa kannustusta: "hyvin menee, minua kehutaan, jatkan tätä räksytystä."

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Grandi66

Vähän samantapainen tilanne kävi itselleni viime viikolla. Oma koira kiinni vierellä istuen ja vieras koira tulossa päälle. Oma ilmoitti ettei ole tulemista ja vieras totesi "selvä", omistaja huusi ku hinaaja "piä koiras kiinni ja painu v*ttuun täältä ton tappajan kanssa".

---

Niin, tämähän on valitettavan useiden mielestä se kannustettavin ja rakentavin tapa suhtautua konfliktitilanteisiin... Raivostutaan ja huudetaan vastapuolelle naama punaisena. Myöhemmin mennään kotiin ja taotaan rintaa, kun tuli taas yhdelle idiootille avauduttua. Tästä tulee kaikille parempi mieli, ja seuraavan kerran kun polulla kohdataan, niin tilanne sujuu kaikessa ystävyydessä eikä kukaan tunne oloaan lainkaan kiusaantuneeksi.

Ilman sotaa ei tule rauhaa.

Perusprobleemi on siinä, että nämä ongelmakoirat käyttäytyvät joka ainoan kerran samalla lailla, kun joku tulee metsässä vastaan. Omistajan aivokapasiteetti ei kuitenkaan riitä siihen, että pitäisi koiransa hihnassa, vaikka sama rähinä on syntynyt jo n+10000001 kertaa.

Vähän sama kuin ajaisin autolla vasenta puolta enkä sadannenkaan kolarin jälkeen tajuaisi siirtyä ajamaan oikealla.

Koirista 99 prosenttia on ihan ok ja kenties 25 prosenttia on yritetty kouluttaakin jollain lailla. Miten muuten ilmeisesti lähes jokainen koiranomistaja saa opetettua hauvansa sisäsiistiksi, kun muiden taitojen opettaminen näyttää olevan usein mahdotonta?

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Markku Liitiä

...Miten muuten ilmeisesti lähes jokainen koiranomistaja saa opetettua hauvansa sisäsiistiksi, kun muiden taitojen opettaminen näyttää olevan usein mahdotonta?

---

Noh, suurin osa ihmisistähän on pohjimmiltaan itsekkäitä k*sipäitä. Sisäsiisteyden puuteesta on itselle haittaa, mutta muiden taitojen puutteesta on haittaa ainoastaan muille ihmisille, ei siis väliä :rolleyes:

Meillä on sellainen terrikkä joka käy kaiken kimppuun mikä liikkuu. Oli se sitten siili, koira tai ihminen niin kiinni tarraa. Silti koiraamme ei ole millään lailla kohdeltu huonosti tai mitään siihen viittaavaakaan. Kerran se myös näykki maastopyöräilijää joka tuli meitä polulla vastaan. Tuli ainakin pyöräilijään vauhtia... Sen jälkeen en ole uskaltanut enää pitää sitä irti missään muualla kuin omalla pihalla. Jos portti jää auki, se hyökkää kyllä ihmisen kinttuun kiinni. Se ei pure kovaa, vaan näykkää. Jopa tuttujen naapureiden täytyy aina varoa kun tulevat meidän pihalle, koska se kohtelee tuttuakin ihmistä aivan kuin se olisi vieras. Varoittaa näykkäämällä ja päin hypähtämällä, että et tule lähemmäs.
Nyt kun poitsumme on intissä hän saa saman kohtelun jos on inttivaatteissa. Eli aivan kaheli koira. JOs se ei olisi 4-5kg:n painoinen ei sen kanssa pärjäisi kukaan. Kaikenlaista taktiikkaa on kokeiltu jotta siitä saisi vähän selväpäisemmän vaan ei mikään auta. Meillä on ollut aiemmin saman rotuinen koira joka oli luonteeltaan aivan erilainen. Tällä on joku pimeä puoli josta ei oikein ota selvää. Muutoin se on hellyydenkipeä ja kiltti koira. Itsellä on vuosikymmenien kokemus koirista ja useamman vuoden kokemus koirien koulutuksesta, enkä saa tähän yhteen terrikkään mitään tolkkua! Se on jo yhdeksän vuotias joten muutama vuosi täytyy vielä kärsiä sen käytöstä. Toista koiraamme se alistaa aivan mennen tullen vaikka se on toistakymmentä kiloa painavampi otus.
Johtajuusjutuissa ei ole epäselvää. Terrikkää ei pidetä mitenkään lapsen asemassa, sillä on selkeät säännöt - samat kuin meidän koirilla yleensä on, eikä tällaisia ongelmia ole koskaan aiemmin ollut. Nyt on vain tällainen tosi jäärä terrikkä sattunut meille.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Virpi

Meillä on sellainen terrikkä joka käy kaiken kimppuun mikä liikkuu. Oli se sitten siili, koira tai ihminen niin kiinni tarraa.

Se ei pure kovaa, vaan näykkää. Jopa tuttujen naapureiden täytyy aina varoa kun tulevat meidän pihalle, koska se kohtelee tuttuakin ihmistä aivan kuin se olisi vieras. Varoittaa näykkäämällä ja päin hypähtämällä, että et tule lähemmäs.

Nyt kun poitsumme on intissä hän saa saman kohtelun jos on inttivaatteissa.

Kaikenlaista taktiikkaa on kokeiltu jotta siitä saisi vähän selväpäisemmän vaan ei mikään auta. Meillä on ollut aiemmin saman rotuinen koira joka oli luonteeltaan aivan erilainen.

Itsellä on vuosikymmenien kokemus koirista ja useamman vuoden kokemus koirien koulutuksesta, enkä saa tähän yhteen terrikkään mitään tolkkua! Se on jo yhdeksän vuotias joten muutama vuosi täytyy vielä kärsiä sen käytöstä. Toista koiraamme se alistaa aivan mennen tullen vaikka se on toistakymmentä kiloa painavampi otus.
Johtajuusjutuissa ei ole epäselvää. Terrikkää ei pidetä mitenkään lapsen asemassa, sillä on selkeät säännöt - samat kuin meidän koirilla yleensä on, eikä tällaisia ongelmia ole koskaan aiemmin ollut. Nyt on vain tällainen tosi jäärä terrikkä sattunut meille.

---

Näkojään pikku terrieri on teillä pomo!!
Meilläkin oli joskus valtataistelua kahden Bullterrierin kanssa nartun synnyttämä urospentu oli kova luupää,jouduin montakertaa alistamaan sen selälleen ja pitämään sen paikoillaan,puri hermostuessaan pakkaskaapin peltioveen reiät jne eli oli tosiaan vitsit kaukana.
Sitten kun alkoi tajuta ettei tule ruokaa eikä muutakaan herkkua niin alkoi taipumaan,tassujen pesu oli yhtä taistelua mutta siitäkin selvittiin,toistoja toistojen perään ja makupalaa ja pitkää pinnaa vaati,telkkarissa pyörivissä ohjelmissa on ollut hyviä vinkkejä kun vanhemmalla tytärellä dogo mikä on aikahurja niin siitäkin ollaan saatu hallittava yksilö! ainakin kun se on mun kanssa lenkillä.

Meidän terrikkää saa käsitellä hoitotarkoituksissa helposti. Eli eläinlääkäri, trimmaaja saa käsitellä sitä aivan miten vain. Sama jos itse pesemme ja trimmaamme turkkia, leikkaamme kynsiä. No problem! Antaa käsitellä itseään aivan huoletta. Sen turkkia kun joudutaan leikkaamaan kerran kuussa, niin siitä ei tulisi mitään jos homma pitäisi hoitaa tappelun kautta. Sama on pesu, kerran kuussa on vähintään pestävä muuten turkki on rasvainen.
Tottelee hyvin normi arjessa, on nöyrä ja helposti oppiva koira. Siksi tuo sen käytös on todella ristiriitaista. Tottelee erittäin hyvin luokse tuloa, hiljaa oloa sekä muita koiria kohdattaessa pystytään sivuuttamaan kohde aika mukiin menevästi jos toinen koiramme ei provosoi rinnalla. Mutta jos kohde lähestyy minua ei ohitustarkoituksessa tai meidän pihaa, niin silloin tuo vahtimisvietti on pahimmillaan. Silloin se ei tottele käskyäkään. Se, että omat perheenjäsenet lähestyivät minua niin koira saattoi vieressä istuessaan jopa näykätä minua halaavaa tai viereeni tulevaa ihmistä. Se me saatiin kitkettyä, mutta silti se edelleen uhkaa hyökätä. Rasittava otus joskin silti rakas.

Tästä rajojen opettamisesta on koirapalstoilla luettavissa pitkät turinat, joten en ala toistelemaan niitä juttuja. Yleensä aika pitkä prosessi, jossa pohjalla täytyy olla koiralla taito kohdata toisia koiria/ihmisiä. Tiedän pari tapausta, jossa koiran omistajat ovat käyttäneet Petsafea ja toinen ainakin kehui tuotteen maasta taivaaseen.

http://www.digimesta.com/tuotteet/ko...FeRXmAodKEN2gQ

Itse en tuotetta tunne tarkemmin tai ole käyttänyt, joten tarkemmat kommentit voi joku toinen antaa. Oli muuten tämä kehut antanut henkilö eläinlääkäri!

Virpi,sulla on näköjään suojelukoira ;-) kyllä sitä suojeluhaluakin saa kitkettyä pois.

Nyt mulla haski joka on tosi helppo ja lasten, koirien ja kissojen kaveri,tosin luennettakin löytyy jos uhataan.
Helppo antaa hoitoon jos on tarvis pitemmälle reissulle,kansainvälinen koiratuomari Rainer Vuorinen ollut meillä dog-sitterinä.
Sanoi että ei ole tavannut kiltimpää koiraa ja kehui että näkee että koira on saanut liikuntaa..(vähän oma kehua;-)

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Markku Liitiä

Koirista 99 prosenttia on ihan ok ja kenties 25 prosenttia on yritetty kouluttaakin jollain lailla.

---

Tilannehan on sitten huomattavasti parempi kuin ihmisissä.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti ppikkupe

Niin, tämähän on valitettavan useiden mielestä se kannustettavin ja rakentavin tapa suhtautua konfliktitilanteisiin... Raivostutaan ja huudetaan vastapuolelle naama punaisena. Myöhemmin mennään kotiin ja taotaan rintaa, kun tuli taas yhdelle idiootille avauduttua. Tästä tulee kaikille parempi mieli, ja seuraavan kerran kun polulla kohdataan, niin tilanne sujuu kaikessa ystävyydessä eikä kukaan tunne oloaan lainkaan kiusaantuneeksi.

---

Sehän tossa ironista onkin, ett oma koira murahti kerran ja kiinnostus jäi siihen. Odoteltiin rauhassa ett vastapuoli saa koiransa kiinni ja heti tulee itkuutkuraivari päin naamaa. Todellakaan ei provosoitu. Omalla koiralla on kokoa ja näköä, ei sen tarte haukkua tms. Asettuu eteen istumaan, jos kokee tulevan uhkaksi ja ilmoittaa murahtamalla riittävän välimatkan. On tullut nähtyä livenä ku sakemanni laitto lukkojarrut päälle täydestä vauhdista, ku neiti murahti. Oli sillo maaten tuolin vieressä (istuin tuolissa). Sakemanni tuli sen jälkeen varovasti nenä pitkällä hitaaaasti haistelee.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti ketti

Koiranulkoiluttajana pyydän aina anteeksi, jos koirani yltää nuuhkaisemaan jotakin ihmistä. Ei ihmisten pidä elää koirien ehdoilla, kyllä asia on toisinpäin.

Kaikella on kääntöpuolensa: tässä helsinkiläisessä lähiössä liikkuu vanha herra, joka klv:llä vastaan tullessaan kävelee väylän keskilinjaa tai vieläkin lähempää kiilaten ja leikaten hihakosketusetäisyydeltä aina jos mukanani on koira. En voi välttyä ajatukselta, että hän haluaa provosoida koiraani ja aiheuttaa kohtauksen.

---

Täällä on sama periaate koirien suhteen ja ohittavien ihmisten suhteen. Läheltä liikkuvat ihmiset kuitenkin kiinnostavat ja jos tulevat liian lähelle niin kyllä sitä yritetään nuuhkaista. Todettakoon, että käytössä on nahkahihnat, ei fleksit.

Klv:llä kuljetaan laidassa ja vältellään vilkkaampia reittejä.

Oma lukunsa ovat koiria silmiin tuijottavat ohittelijat. Nämä saavat aikaa kunnon haukuntasession, kun koirat kokevat ohittajan tuijotuksen uhkailuksi. Sitten jäädään ihmettelemään ovatko koirat vihaisia/huonosti koulutettuja. No tälle ei ole juuri mitään tehtävissä, ärsyke koirille on sen verran kova ja kolmen lauma omasta mielestään ylivoimainen...

Samanlaisia kokemuksia kettin kanssa on vanhemmasta "herrasmiehestä" joka Haltialan alueella oikein tähtää kohti hihnassa ulkoilevia koiria ja tekee viime hetken väistöliikkeitä. Tämä mies tuli vaimoa vastaa useamman kerran viime kesänä, ikävä kyllä en itse koskaan nähnyt tätä herraa. Palaute olisi ollut välitöntä. Tahallinen kiusanteko/välinpitämättömyys ihmetyttää aina välillä oli sitten kyseessä koiran ulkoiluttaja tai pöyräilijä tai hiihtäjä...

Tänään saaristolenkillä, kun ajettiin yhden pihan läpi, tuli pieni sydänpysähdys. Maailman suurin näkemäni koira, aivan VALTAVA NÖFFI, murahti kerran ja tuli vähän matkaa minuun viereen kävelemään (minä siis ajoin vaan eteenpäin ikäänkuin mikään ei olisi). Sitten se työnsi valtavan turpansa minun nahkarukkaseen ja rupesi sitä vauhdissa nuuskimaan, samala työntäen minut eteenpäin. Ihan järkyttävä otus. Onneksi taisi olla hyväluonteinen, huomioiden vielä että ajoimme sen pihan läpi. :D

OT: Nöffit on helkkarin isoja, mutta en usko että sellaista saa vihaiseksi yrittämälläkään. :)

Nöffin kanssa suurin murhe on kuolaan hukkuminen.

Onko Nöffi joku oikea koira?
Tänään oli Kalevan mukaan rottweiler purrut ulkoilijaa.
http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/ro...natissa/930613

Ja eiköhän ole heti puolustelijoita tuollakin koiralla tuolla kommenteissa.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti rjrm

Onko Nöffi joku oikea koira?

---

kyllä nöffi on oikea koira ainakin jos nöffin omistajilta kysytään http://fi.wikipedia.org/wiki/Newfoundlandinkoira
Harmittomia ja yleensä hyvin säyseitä otuksia.. Yleensähän se menee noin että mitä isompi rotu niin sitä kiltimpiä ja rauhallisempia ovat, jos koulutus on jollain tasolla kunnossa.. Toki huonolla pidolla saa hyvästäkin koirasta huonotapaisen. :)
Ikävä tapaus tuo rottweilerin purema eikä lisää rodun mainetta vaikka vammoista ei olekaan tietoa .. :(

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti mk

kyllä nöffi on oikea koira ainakin jos nöffin omistajilta kysytään http://fi.wikipedia.org/wiki/Newfoundlandinkoira
Harmittomia ja yleensä hyvin säyseitä otuksia.. Yleensähän se menee noin että mitä isompi rotu niin sitä kiltimpiä ja rauhallisempia ovat, jos koulutus on jollain tasolla kunnossa.. Toki huonolla pidolla saa hyvästäkin koirasta huonotapaisen. :)
Ikävä tapaus tuo rottweilerin purema eikä lisää rodun mainetta vaikka vammoista ei olekaan tietoa .. :(

---

Minut eteenpäin työntänyt nöffi oli ruskea versio, sain nyt tietää että sen nimi on Ruoste ja on kuulemma hyvätapainen vanhus. Tuossa ylälinkissä selviää että uroksella säkäkorkeus joku 70 cm, eli hyvin yltää nuuskimaan pyöräilijän räkärukkasta vaikka olisi vähempikin droppia:D
Minullekin kävi mielessä että jos on sen kokoinen koira ei tarvii ole olla räkättämässä ja uhoilemassa ja pätemässä, ulkonäkö tuo riittävästi arvokasta itsevarmuutta:)

Juu ei tarvi räksyttää noilla mitoilla... Olenpa todistanut tilannetta, kun vajaan vuoden ikäistä norjanharmaa/sakemanni urosta totutettiin pari vuotiaaseen nöffiurokseen. Painoeroa koirilla on siis kymmeniä kiloja (en tiedä miten tuo ikä vaikuttaa koirien hierarkiassa). Sekarotuinen otti tonttia kaikin keinoin, murisi ja räyhäsi, nöffiä ei mittelö kiinnostanut pätkääkään. Eli vaikka provoa tuli toiselta uroskoiralta aikalailla maksimit, niin nöffi tykkäsi mieluummin peruuttaa tilanteesta.

Editti: Kyseinen norjanharmaa/sakemanni asustaa siis landella siten, ettei se käytännössä koskaan kohtaa muita koiria. Ihmisiin se on kyllä tottunut.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Johan Moraal

Minullekin kävi mielessä että jos on sen kokoinen koira ei tarvii ole olla räkättämässä ja uhoilemassa ja pätemässä, ulkonäkö tuo riittävästi arvokasta itsevarmuutta:)

---

juurikin näin :) Itselläni oli aikoinaan muutamia tanskandoggeja (näyttelyharrastusta, tokoa, yms.). Niissäkin piisaa koko ja näköä http://fi.wikipedia.org/wiki/Tanskandoggi

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/ko...454662400.html

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Jani T.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/ko...454662400.html

---

Hyi, Hyi! Taas pahoja ihmisiä. Ainahan se on ihmisen vika kun söpöläinen puree.
Tämähän on pikkujuttu! Floridassa perheen vauvan oli kuristanut terraariostaan karannut burmalainen boa (burmese boa).

Moi! Uusi käyttäjä tällä foorumilla, joten en ole varma, menikö oikealle alueelle :D
Kesämökin ympäristössä on paljon leveitä hiekkateitä ym. polkuja, joilla on mukava ajella maastopyörällä, mutta vakioreitin varrella on maalaistalo, jonka pihassa on usein kaksi vihaisen oloista isoa koiraa irrallaan. Päiväsaikaan ne ovat yleensä hypänneet pyörän eteen murisemaan ja aina kun lähtee liikkelle, koira hyökkää eteenpäin koventaen murinaa. Yleensä muutaman minuutin odottelun jälkeen koirat kyllästyvät ja lähtevät pois. Kysymys kuuluukin, miten koirat reagoivat pilkkopimeällä ajeluun, jos eivät erota pimeästä muuta kuin 600 lumenin pyöränvalot? Ja kannattaako tehdä sillä tavalla pimeällä, että ottaa vain paljon vauhtia ja kaahaa täysillä talon ohi toivoen, että koirat ovat hitaampia kuin Giantin maastopyörä :rolleyes: Kerran pimeällä ajellessani koirat ilmeisesti näkivät jo kaukaa valoni ja talolta alkoi kuulumaan lähenevää räksytystä. Silloin heitin samantien ympäri ja täysillä polkemaan poispäin ja ilmeisesti koirat eivät jaksaneet lähteä perään. Monista paikoista olen lukenut, että koira voi purra jos lähtee pakoon ja on järkevämpää pysähtyä paikalleen, mutta mites tuo pysähtyminen pilkkopimeällä, kun koira ei todennäköisesti näe pyöräilijää? Ei olisi kivaa, jos kaksi isokokoista koiraa hyökkäisi kimppuun :p Pitäisikö ottaa yhteyttä koirien omistajaan?

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti L4tem4n

Moi! Uusi käyttäjä tällä foorumilla, joten en ole varma, menikö oikealle alueelle :D
Ei olisi kivaa, jos kaksi isokokoista koiraa hyökkäisi kimppuun :p Pitäisikö ottaa yhteyttä koirien omistajaan?

---

Harva elukka on hyökätessään kovin lystikäs.. Mutta joo, mun mielestä paras alku sinun, koirien ja niiden omistajan yhteiselolle olisi mennä tapaamaan koirien omistajaa, mieluusti vielä sillä pyörällä. Alkuun valoisalla ja joskus pimeällä kaikkine valoinesi. On hyvinkin mahdollista, että koirat ymmärtävät, että niiden isäntä luottaa sinuun ja luottavat jossain määrin nekin. Jolloin vahtiminen loppunee. Mikään ei takaa, toimiiko homma, mutta ei siitä liene haittaakaan ole.

Mites jos menisit asiallisesti juttelemaan koirien omistajan kanssa? Tai sitten otat suoraan yhteyttä poliisiin.

Tuo täysiä pimellä kaahaaminen kuulostaa tyhmältä vaihtoehdolta. Karkuun ajaminen provosoi koiria takaa-ajoon ja jos ovat paimenviettisiä, niin saattavat yrittää näykkiä.

LIS. Fat Boyta kompaten. Yritä ensin hieroa sovintoa koirien ja näiden omistajien kanssa. Olette lähteneet pikkasen väärällä jalalla liikenteeseen. Voit vielä viheltää pelin poikki.

Voit myös tiedustella neuvoja Päivän Peilistä (Suomen suurin lemmikki-portaali). Tosin aloitusviesti kannattaa muotoilla toisella tavalla tai muuten sut teilataan alas provona. ;)