Turvallista Pirkkaa kaikille!
Printable View
Turvallista Pirkkaa kaikille!
Juu tuurilla ne laivatkin seilailee.... . Voihan se olla ihan ok ja voi olla olematta. Onneksi siellä on huolto vielä jos näyttää siltä että sitä tarvitaan...Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti plr
Kanuunajunassa on ihmisen hyvä matkustaa. Iso kiitos 30A:n vetureille loistavasta työstä! Ylämäet rauhallisesti, mäen päällä odottelitte porukan kasaan ennen kuin lähdettiin ylläpitämään keskinopeutta. Garminin mukaan ajonaikainen keskinopeus oli tasan ryhmän mukainen. Mukava oli ajella aurinkokannella ja nauttia päivästä!
Lähetetty minun D6603 laitteesta Tapatalkilla
Kiitokset 32A-ryhmässä mukana olleille ja erityisesti heille, jotka tulivat mukaan vetoryhmään ja toimivat luukulla! Hyvin selvittiin tietyöhasardeista, yhdestä poikittain tiellä olleesta auto-peräkärry-yhdistelmästä, iholle puskevasta lavettirekasta ja aika monesta ylämäestä :) Mielestäni Jumesniemi ja Viitapohja toivat mukavaa vaihtelua reitille, jota on jo jokusen kerran tullut ajettua. Jälki ja kuvia.
Kiitos vain mukavasta palautteesta! 30A ajoi alla näkyvän reitin eli 219 km ja 30,4 km/h omalla mittarilla mitattuna. Mukavaa, että saimme vetorinkiin täydennystä, siitä oli iso apu! Keli taisi olla loppujen lopuksi hieman ennusteita lämpöisempi, joten juomaa kului ja kuulin muistakin ryhmistä samaa.
Vetoporukan ajatus oli se, että ylämäissä ei ketään pudoteta junasta, joten ainakin pidemmät mäet mentiin melko rauhallisesti.
Kiinnostaisi suuresti kuulla mitä ajatuksia Karhen ja Viitapohjan erikoispätkät herättivät.
https://www.strava.com/activities/1629702878
Pitkä Pirkka ajettiin taas kerran mainiossa säässä. 30B ryhmälle kertyi matkaa 208 km ja "ave moving speed" Garminin mukaan 30,4 km/h. Reitti oli
siis hiukan lyhyempi kuin ennen, koska ohitettiin Viljakkala Lintuharjun tien kautta. Meillä oli suuri ryhmä, Siuron tiellä pääsin laskuissani
50 hujakoille. Matka sujui ainakin vetoryhmän kannalta hyvin, kahdeksan kuskia oli vetoringissä koko ajan. Alla vielä Garmin statistiikkaa.
https://connect.garmin.com/modern/activity/2766091403
Sorapirkan odotukset olivat kovat ja tällä kertaa ne lunastettiin hienosti! Iso kiitos työryhmälle. Toivottavasti ensi vuonna on tarjolla samanlaista herkkua.
Kiitos 25-rymän vetäjille. Uskon, että moni meistä olisi osallistunut vetämiseen, jos olisi ollut selvää, että voimat riittävät maaliin asti.
34 km/h ryhmä ajoi, yllätys yllätys 34.0 km/h keskarilla, vähän pidemmän lenkin tällä kertaa: https://www.strava.com/activities/1629891663
Reitin piti olla n. 243 km, mutta muutama km tuosta uupuu, miten muilla?
Kaikki meni aikalailla suunnitelmien mukaan, tosin lopussa taisi jonkin verran porukka pienentyä, se ei ollut suunniteltua. Vauhti vähän nousi Terälahden jälkeen, mutta toisaalta Kapeen osuus mentiin hitaammin. Muroleesta maaliin keskinopeus oli aika tarkkaan 34 myös.
28A ryhmä ajoin lenkin noin 28,4km/h keskinopeudella. Hiukan ennen Kurua letkan peräpäässä sattui ylämäessä valitetta kaatuminen. Kävin tilannetta ja kaatunutta katsomassa ja tulin käsitykseen, että vakavammin ei ollut käynyt, joten käänsin pyöräni menosuuntaan ja poljin ryhmäni kiinni - valitettava tapahtuma. Tuosta kiinniajosta oma nopeuteni taisi sen pykälän verran nousta, kun vertaan sitä muiden vetomiesten keskinopeuksiin. Liikkeelle lähdettiin kahdeksalla vetomiehellä ja Komin jälkeen vahvistettiin vetorinkiä vielä kahdella.
Lenkin data löytyy täältä. MyWindSock tuuli"analysaattori" kertoo, että meillä oli myötätuulta 61% matkasta ja vastatuulta vastaavasti 39% https://mywindsock.com/activity/1629629690/.
Kiitos kaikille mukana polkeneille!
Viitapohja aivan loistava, Karhen pätkä myös mukava, mutta aiheuttaa taas Kurun tielle ongelmia, kun klassikon polkijoita osuu vilkkaasti liikennöidylle Kurun tielle
viime vuotista enemmän.
Esa jo postasikin 34-ryhmän asioita, mutta ajattelin lisätä omia näkemyksiä. Ensinnäkin reitin suhteen, kiertolenkki Parkanon kautta oli aivan loistava uudistus. Reilu 40 km pätkä Parkanosta Kuruun on varmaan Pirkanmaan paraskuntoisinta tietä ja myös profiililtaan aivan erinomaista ryhmäajoon. Lisäksi reittivalinnalla vältti satoja muiden pyöräilijöiden ohittamisia.
Viljakkalaa ennen ja jälkeen oli aika reikäistä asfalttia, mutta ilmeisesti siihenkin on tulossa parannus tulevia Pirkan pyöräilyjä ajatellen. Ilveskallion tie oli ihan ok, mutta hienoa, jos ensi vuonna päästään perinteiselle reitille Mahnalan kautta.
Ennen Parkanoa jouduttiin tosiaan ajamaan noin 11 km pätkä 3-tietä, mutta Kuruntiehen verrattuna sekin oli kyllä erittäin miellyttävä kokemus. Ryhmän jakaminen kahteen erilliseen jonoon toimi ainakin vetämäni ensimmäisen ryhmän osalta hienosti. Toisella ryhmällä taisi tosin olla jotain ongelmia koossa pysymisen kanssa, joten ehkä ryhmäjakoa olisi pitänyt tasata jotenkin. 3-tie oli ajettavuudeltaan hyvä, ja tärinäraidan taakse jäi kohtuullisesti autovapaata tilaa pyöräjonolle. Lisäksi sillä matkalla oli niin paljon nopeaa alamäkeä, että tien tukkeena ei juurikaan tarvinnut olla. Ja autoilijat ohittivat paljon asiallisemmin kuin Kuruntiellä koskaan.
Meitä varten Parkanon jälkeen järjestetty spesiaalihuoltopiste ansaitsee erityiset kehut. Pöytä oli katettu leivillä, suolakurkuilla ja energiageeleillä, ja huolto toimi kaiken kaikkiaan oikein sujuvasti.
Vetorinki oli tänä vuonna yllättävän suosittu. Välillä jouduttiin jopa jättämään varsinaisia vetäjiä pois ringistä, kun uusia mukaan haluavia oli niin paljon. Ja mikä parasta, vetohaluja löytyi vielä matkan loppuvaiheessakin. Muutamilla ulkopaikkakuntalaisilla vaikutti olevan hieman kisahenkinen vetotyyli, eli alamäkien loput enemmänkin levon kannalta. Pienillä neuvoilla päästiin kuitenkin enemmän Kanuuna-henkiseen vetorytmiin, jossa vedon tavoite on tehdä peesaaminen mahdollisimman helpoksi. Toisin sanoen alamäkien loput ja ennen kaikkea alamäkiä seuraavat tasaiset osuudet vedetään kärjessä hyvinkin suurilla vattilukemilla, jotta takana ei tarvitse jarrutella.
Ja Esan kysymykseen, minulla mittari näytti reitin pituudeksi 243.85 km https://flow.polar.com/training/analysis/2549917358# (Kuruun laskevan alamäen vetämisestä sai muuten ihan kivan piikin sykelukemiin :D )
Kiitos järjestäjille hienosta tapahtumasta. Tällä kertaa nautin 28B ryhmän hyvähenkisestä seurasta ja vetoringin laadukkaasta poljennasta. Pikantti specialkäynti lähiöbaarissa jää kyllä mieleen. Olipahan kaunis fillaripäivä. Kiitos.
Kiitoksia myös minun puolestani kaikille vetorinkiin osallistuneille! Minulla Garmin näytti reitin osalle tasan 32,0 km/h keskinopeutta liikkeelläoloajalle.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti petentic
Kertokaa toki mielipiteenne erikoisreitistä ja muutenkin 32A:n ajosta, niin kehitetään taas ensi vuodesta entistäkin parempi!
Pari pikakommenttia havainnoistani:
Siuro-Ilveskalliontie -väli oli saatu paikattua viikon aikana. Nyt se oli ihan OK ajettavaa. Kiitokset Elykeskukselle!
Jumesniementie vaatii hyvin maltillista wattien käyttöä ylämäissä. Tämä asettaa haasteita sujuvalle ryhmäajolle. Alamäet taas vaativat jalkaa vedossa!
Taukoväli Hämeenkyrön ja Komin välillä oli vähän liian lyhyt Viljakkalan koukauksen jäätyä pois normaalilta reitiltä. Toistaalta Hämeenkyrön nopean pysähdyksen jälkeen Komin soppatauko oli tarpeen.
Muroleen huolto oli hitusen liian kaukana maalista kun kiersimme loppumatkasta Viitapohjan kautta.
Kokonaisuudessaan pidin kyllä Jumesniemen ja Karhen sekä Viitapohjan kautta kulkevaa reittiä jopa parempana kuin normaalia Pitkää Pirkkaa. Maisemat ovat ainakin hiukan vähemmän tuttuja.
Kiitos järjestäjille. Tänäkin vuonna soolosuoritus ja Garmin pysähtyi lukemaan 208.4km. Ilma oli kuin morsian ja tuulikin varsin maltillinen. Yksinpolkiessa (tai olihan siinä välillä joku perässä roikkumassa) tietty pienikin vastatuuli tuntuu raskaammalta.
Ainoa purnauksen aihe on teiden kunto. Ei ristus kun on paskat asfaltit teillä siellä Pirkanmaalla.
Höpsis. Yleisesti oikein erinomaisen hyvät asfaltit. Hiekkatiekin oli mainio tietysti kun ei satanut.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti JaniM
Maisemia ei ihan paljoa päässyt katsomaan kun mentiin parijonossa hyvää matkavauhtia ja oli lyhyet vaihdot. Muroleen nousussa meitä tuli kannustamaan todella sakea paarmalauma! :D
Lopussa tuli krampit ja piti ajella pintakaasulla yksin vika 29 km mutta keskari kuitenkin pysyi reilu 37.
Garmin korkeuskäyrät ja tuo Strava on kyllä ihme huttua: Samoilla mittareilla samalla lenkillä vaihteluväli 1464-2780 nm :(
32B-ryhmän tunnelmista ei ole vielä tainnut kukaan kommentoida, joten.
Vielä runsas kuukausi sitten vetoryhmään oli ilmoittautunut vain neljä ajajaa, ja silloin olin aika huolestunut omasta jaksamisestani. Tuli mieleen, kannattaako näin eläkeikäisenä lähteä tuollaisiin hullutuksiin. Siksi oli iloinen yllätys, kun lähtöviivalla oli kahdeksan veturia ja saatiin vielä pätevät luukkumiehet.
Jokseenkin täydellisessä säässä rullailtiin melko kevyesti Kehäkukkaan asti, keskinopeus taisi olla vain vähän päälle 31. Vielä vähän aikaa sitten todella huonossa kunnossa ollut Kuljuntie-Kulovedentie Siuron jälkeen oli paikattu aivan kohtuulliseen kuntoon, mikä oli päivän toinen iloinen yllätys. Siuron vaiheilla saatiin vetoporukkaan pari vapaaehtoista lisää, ja kymmenen kuskin telaketjuveto teki hommasta entistä kevyempää, iso kiitos vahvistuksille.
Keskinopeutta nostettiin tauon jälkeen melkoisesti, varsinkin Komin jälkeen. Matkustamon puolella saatettiin ihmetellä, että mikäs niille nyt oikein tuli. Muroleen taukoon mennessä keskinopeus olikin päälle 32.5, ja siitä eteenpäin kapteeni muistuttelikin vähän väliä, että tehoista voitaisiin ottaa puoli napsua pois. Teiskon suorilla vauhti pysyi kuitenkin melko hyvänä, kun kerrankin oli niin kevyt vastatuuli, ettei se haitannut menoa.
Muu liikenne ei omien havaintojen mukaan aiheuttanut meidän ryhmämme osalta mainittavia ongelmia. Jonkin verran nähtiin hasardiohituksia keltaisten viivojen kohdalla, mutta riskit eivät onneksi realisoituneet.
Stravan sykekäyrästä näkyy kohtalaisen hyvin alkumatkan keveys ja Kehäkukan jälkeinen tason nosto: https://www.strava.com/activities/1629227581/analysis
Toivottavasti porukan jälkipäässä pärjättiin edes suunnilleen yhtä hyvin kuin keulalla. Yllättävän kevyesti meni noin niinku omasta mielestä.
Häntä kiittää ja kuittaa! Meno oli sopivan ripeää, mutta kepeää. Muutaman kerran letkan puolessa välissä tuli yllättäviä jarrutuksia esimerkiksi hidastetöyssyihin, mutta ei läheltä piti tilanteita.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti drafter
Itse lähdin matkaan 32A ryhmässä, mutta takarengas pamahti n. 50 km jälkeen. Siitä sitten paikkaushommien jälkeen ensin 30A kiinni ja ensimmäisellä taukopaikalla sitten 32B ryhmän matkaan. Vauhdin pysyminen reilusti 32 km/h:n yläpuolella oli positiivinen yllätys.
Allekirjoittaneelle ensimmäinen Pirkka, mutta ei varmasti viimeinen. Hienoja pikkuteitä ja maisemia! Tunnelma oli sopivan letkeä, eikä noita hasardiohituksia tosiaan ollut aivan järjettömän montaa. Yksikin toki on liikaa, mutta ehkä parempaan suuntaan ollaan menossa. Ainoana kehitysehdotuksena olisi varmistaa, että kaikilla taukopaikoilla olisi muutama jalkapumppu. Nyt ei esimerkiksi Hämeenkyrön huollosta löytynyt jalkapumppua lainkaan. Lounasstopin pyörähuolto toimi puolestaan moitteettomasti. Kustannus uudesta GP II 4000 oli erittäin kohtuullinen 45 eur.
Esa ja Markku ovat jo 34-ryhmää kommentoineet, mutta laitetaan vielä muutama rivi omista kokemuksista.
Syy minkä takia ajoimme Parkanon kautta oli ensisijaisesti vähentää ohituksia välillä Ylöjärvi - Kuru ja vähentää ryhmän perään tulevia roikkujia (klassikoa ajavia opportunisteja) ja lisäksi kokeilla mahdollisia muita reittejä. Kahdessa ensimmäisessä tavoitteessa onnistuimme mielestäni hyvin, koska sitten kun ohittaminen alkoi Kurun jälkeen, niin ajaminen muuttui paljon repivämmäksi. Ja ei meitä peesannut kuin yksi kuski ja oli sen verran hyväjalkainen, että sai kyllä peesata. Uusi reitti oli mielestäni hyvä ja ei tuo 11 km kolmostietä ollut mitenkään paha. Mielelläni lähden samalle reitille myös ensi vuonna, jos se vaan mahdollistetaan.
Sitten itse ajamiseen. Kuten Markku kommentoi, niin vetorinkiin oli tunkua enemmän kuin tarpeeksi, mikä on hieno juttu. Valitettavasti jotkut väsyttivät itsensä siinä hommassa ja eivätkä jaksaneet joukon mukana loppuun saakka. Oma epäilykseni oli se, että monella energia kävi vähiin, koska matka oli sen verran pitkä ja kaikki eivät muistaneet syödä "koko ajan". Markku kommentoi tuota vetämistä osittain ja siitä olen samaa mieltä, että mäkien loput ja loivat alamäet eivät menneet ihan putkeen. Eli enemmän tehoa vetomiehiltä niihin. Ylämäet mentiin aika hyvin ja silloin kun olin luukkumiehenä, niin huutelin kyllä tarvittaessa tehoja pois. Sitä olisi pitänyt ehkä tehdä enemmänkin. Yksi ongelma oli myös alamäkiin lähdöt, jotka oli joskus turhan hätäisiä. Luukkumiehenä sen vaikutusta pystyi hieman kompensoimaan, mutta toisaalta joutui itse tekemään hieman enemmän työtä. Kaiken kaikkiaan vedossa onnistuttiin mielestäni ihan kohtuullisesti ja kun huomioi sen, että vetäjät vaihtuivat ja eivätkä tunteneet toistensa ajotyyliä, niin ihan tyytyväisiä voidaan olla. Ehkä meidän nimettyjen vetäjien pitää ohjeistaa hieman enemmän ensi kerralla.
Sitten ongelma, johon täytyy saada parannusta, on monttujen ja reikien näyttäminen. Merkki ei kulkenut mitenkään hyvin ja sitä voi helpolla parantaa. Ymmärrän sen, että joskus on turvallisempaa pitää kädet ohjaustangossa, kun näyttää kuoppia, mutta liian monta helpossa paikassa olevaa reikää/railoa jäi näyttämättä.
Tarkoitus oli pitää porukka kasassa Kuruun saakka ja siinä onnistuttiin hienosti. Keskinopeus Kurussa oli 34 ja kaikki olivat mukana. Raatoautoa jouduttiin käyttämään kaksi kertaa, mutta sen mukana olo oli hieno asia. Samoin ylimääräinen huolto Länsi-Aureessa. Tarjottavaa riitti ja kaikki toimi hienosti, ISO KIITOS tästä Pirkan Pyöräilylle.
Kuten tuossa jo sanoin, että loppumatkasta porukka valitettavasti harventui. Välillä Murole - Terälahti jono ei edennyt kovinkaan tasaisesti ja mäkiin joutui tuuppaamaan aika isolla teholla. Ajorytmiä sotki niin lukuisat ohitukset kuin vastaan tulevat autot. Tämä johti siihen, että välillä joutui olemaan jarrulla ja seuraavaksi ajamaan ihan täysillä. Vetorinki meni varmaan tasaisemmin, mutta perällä oli aika paljon jojoa. Lopussa huomasin, että takanani oli vain yksi kuski, joka oli kiltisti näyttänyt merkkiä monta kilometriä vaikka hänen takana ei ollut ketään.
Omasta ajosta sen verran, että nautin ajamisesta enemmän kuin vuosiin. Ajoimme mielestäni enemmän joukkueena kuin moneen vuoteen, eli kaikki oli halukkaita tekemään työtä ja pitämään joukon kasassa, tämä erityisesti Kuruun saakka. Oma ajo meni täysin ongelmitta ekat reilut 170 km, jonka jälkeen takareiteen tuli aivan helvetinmoinen kramppi. Yksi mäki hieman pienemmällä teholla ja hammasta purren, jonka jälkeen se helpotti hieman. Kuitenkaan en voinut pitää oikeaa jalkaa koukussa ollenkaan, koska se kramppasi heti, jos niin teki. Eli alamäet peesissä menivät aina oikea jalka suorana. Ensiksi lisää juomista (minulla meni Aure - Murole välillä yli litra nestettä 40 km matkalla) ja Muroleessa kaksi mukia suolakurkkujen lientä. Loppumatkasta krampit eivät enää vaivanneet ja jalkaa riitti hyvin. Tuo oikean takareiden kramppaus on minulle tuttua kuumalla ilmalla ja siihen on ainakin osittain syynä oma vammautumishistoria.
Kiitos vielä kerran kaikille mukana ajaneille ja järjestäjille. Olen joka vuosi ajanut vetoringissä siitä lähtien kun niitä on ollut, ensin 32-ryhmässä ja viimeiset kuusi vuotta 34-ryhmässä, ja tämä oli kiistatta yksi parhaista kokemuksista.
Kanuuna 1068
Kiitos 30B vetojunalle. Verrattuna viime vuoteen samassa porukassa hännillä ajaminen oli nyt helpompaa ja jouhevampaa. Viime vuonna taisi osalla vetäjistä loppua vähän jalat, mutta nyt oli hyvä veto kokoajan. Muutamaa vahinkoa/kaatumista lukuunottamatta lähes virheetön reissu.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti nopparis
Ja vielä sellainen seikka tuli mieleen koskien reitin loppupuolta, kun ohitetaan paljon klassikon ajajia. Olisi hyvä että vetäjistä tulisi yksi "virallinen" taho ajamaan letkan hännille ja pitäisi hieman kuria sen suhteen ettei ohitettava porukka ala sinkoilla siellä mukaan. Nyt siellä oli varmaan 20 henkilöä ulkopuolisina vailla minkäänlaista taitoa ajaa ryhmän mukana ja ennakoida tilanteita. Jos kerran ohjeissa on kiellettyä liittyä porukkaan niin minusta se olisi ryhmässä oleville hyvä myös taata niin että perällä on tuossa kohtaa joku "virallinen" tyyppi jonka sana painaa enemmän kuin jonkun "random" tyypin, tässä kohtaa tarkoitan itseäni kun yritin tehdä selväksi että heidän paikka ei ole tulla roikkumaan sinne häntään.
Pidin perää 217 matkalla. Matkaan tarttui samasta sarjasta kaksi kuskia, joilla sattui olemaan peräkkäiset osallistujanumerot mun kanssa. Ylöjärveltä ajettiin kolmen porukassa maaliin asti. Jos tunnistatte itsenne ja luette fillarifoorumia, kiitokset vielä tätäkin kautta!
Ehdottomat respectit saa myös Nopsa Finland retkipyörällä matkan sitkeästi taittanut mies! Teit kovan työn!
Keli oli mainio ja ajokokemus oli kaiken kaikkiaan turvallinen ja miellyttävä. Tavoilleni uskollisena lähdin vetämään soolona toivoen saavani matkaseuraa kuskeista jotka vetää noin 24 km/h keskarilla. Siinä onnistuin.
Yöpyöräily on perjantaina, siihen oikeastaan lämmittelin sunnuntaina.
Tapio-T lisää youtube-kanavalleen videon reissusta lähiaikoina.
Kiitos kaikki.
Ensimmäinen Pirkka takana, 30B ryhmässä meno oli mukavaa ja keli oli hieno. Vaikka Näsijärveä ei paljoa lopulta näkynytkään niin oli kiva ajella uusissa maisemissa.
Zorbulin ehdotus virallisesta perämiehestä on hyvä. Itse väistin yhden kaatumisen ryhmän etukolmanneksessa ja vetoryhmä vain jatkoi menoa tietämättä mitä takana tapahtuu. Ryhmän keskellä ei paljon voinut jäädä taakse katselemaan ja viesti kaatumisesta ei tainnut koskaan mennä keulille asti. Kaatuminen tapahtui onneksi hitaassa ylämäessä ja kaveri taisi päästä taukopaikalla takaisin porukkaan. Ryhmän toiminta muuten oli parempaa kuin odotin, kuopista yms. varoiteltiin ihan mukavasti. Lähdössä joskaan ei suuremmin mitään yleisinffoa/muistutusta ryhmäajon etiketistä jaettu.
Fiilikset Gravel Grinding Pirkasta:
Maantiepyörä meni myyntiin viime syksynä sen käytön vähyydestä johtuen ja tilalle ilmestyi cyklo melko tuhdeilla renkailla. Harkitsin pitkään lähdenkö perinteiselle pitkälle ja otan asfaltilla takkiin rullaavuudessa, mutta päädyin sitten GG versioon kun muistelin Kurun tien ruuhkaa ja ohittelevia autoja.
Matkaan lähdettiin Timon johdolla (poliisisaattue eksytettiin heti ensimmäisen 50 metrin jälkeen). Vauhti kohti länttä oli leppoisa ja reitti kiemurteli aika syheröisiä teitä rantaviivaa nuoleskellen. Ensimmäisellä pysähdyksellä todettiin, että tavoiteltu aikataulu ei riittäisi ajokaveriksi lähteneelle Panulle ja päädyimme että menemme joukon mukana Kuruun, josta navigoimme omaehtoisesti hieman reippaammalla vauhdilla maaliin.
Länsireunan hiekkatiet olivat kohtuu hyväkuntoisia ja viime viikon pienet sateet pitivät pölyn kurissa. Vauhti oli rauhallinen ja ylämäissä ei turhaan revitty. Keskinopeuden ollessa noin 20-21 km/h ehti reitin maisemia seurailla hyvin ja nauttia vehreistä maalaismaisemista. Lampila Toursin turistiopastus viihdytti paikka paikoin kun ohitettiin merkittäviä paikkoja ja seutuja. Varjoisillä metsäpätkillä auringon valo ei hirveästi vielä lämmittänyt, mutta ei ollut myöskään kylmä.
Piipahdukset pääreitillä aiheuttivat hauskoja kommentteja pitkin matkaa: "VÄÄRÄ SUUNTA!", "ÄLKÄÄ SINNE MENKÖ!", "OIKAISITTE!". Sattuipa reitille pieni pätkä ihan poluksikin laskettavaa, jolla vältettiin päätielle meno.
Kurua lähestyttäessä huomasin, että hiekkatiellä ajaminen on hieman raskaampaa kun nälkä alkoi kurnia vatsaa. Vauhdissa pystyi helposti evästä jäystämään ja viimeiset sorasakkolenkit sujuivat hyvin Kuruun asti.
Kurussa irtauduimme Panun kanssa hatkaan ja painelimme melkoista kyytiä Muroleehen syömään. Muroleen jälkeen reitti kääntyi hieman yllättäen oikealle ennen kivilouhosta ja arvoimme Garminin kanssa hetken oikeaa suuntaa. Järveä kohti kuitenkin käännyttiin ja taivallettiin hetken aika raskasta irtosoratietä. Tie kuitenkin koveni aika pian ja metsäinen reitti jatkui. Terälahdessa aiheutimme pahennusta lähtemällä pääreittiä vasten (koska suuntasimme taas sivuun). Seuraavat kilometrit olivat kauniita maisemiltaan ja kuumia auringonpaisteeltaan. GG-reitti piipahti aina kurkkaamassa muita klassikon ajajia ja pyrimme olemaan vetämättä porukkaa sivuteille ainakaan tarkoituksella. Jossain kohtaa Terälahden jälkeen, kun tulimme takaisin pääreitin varteen, mietimme hetken liittymistä asfalttijuniin, mutta tulimme järkiimme ja otimme kymmenen kilsan lisälenkin ennen Sorilaa. Täällä tiet menivät todella pieniksi, melkein poluiksi mutta hauskaa oli.
Sorilan huollosta nappasimme viimeiset urheilujuomat ja siirtymä Atalaan asfalttia pitkin alkoi (kolmen pitkänmatkalaisen peesi tuli tässä ihan tarpeeseen - possujuna kiittää). Atalassa siirryimme Kauppiin menevälle latupohjalle ja kuinka virkistävää olikin ajella kovapohjaista ulkoireittiä, jossa pienet nousut ja tiukat mutkat siivittivät menoa verrattuna aiempaan asfaltilla junnaamiseen.
Latupohjaa Kauppiin ja sieltä kohti jäähallia. GPS reitti olisi vienyt suoraan parkkipaikalle, mutta emme halunneet tulla maaliin jostain ihme suunnasta, joten vaihdoimme Kissanmaalla uimahallin puolelle siltaa pitkin ja Hakametsän alikulusta sitten maaliin.
Kaiken kaikkiaan loistava reissu, yllättävän raskas, mutta maisemiltaan ja rauhallisemman liikenteen puolesta kivempi kuin klassikko.
177,17 kilometriä, aika tarkkaan 8 tuntia, ajon aikainen avg 24,2 km/h.
Aina sattuu ja tapahtuu - mutta helppo hypätä vetorinkiin joka toimi hyvin . Karhen reitti oli positiivinen yllätys-kuten myös Viitapohjan. Viitapohjassa jälkimmäinen pätkä oli osittain reikäinen, mutta hyvin ajettavissa - edellyttäen että merkit näytettiin ja kulkivat koko ryhmälle . Epäilin nesteiden loppumista mutta sitä kuitenkin jäi vaikken ihmeemmin säästellyt.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti plr
Oman kännykän gepsin mukaan noin 243,52 km. Onneksi tuli tallennettua tuplana kun Polarin nopeusanturista loppui patterit heti alkuun. Etäisyyksiä kyllä kuuli mutta oli vähän jännä ajella ilman mittaria. Ehkä se oli vain hyväkin.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti -Markku-
36+ ryhmän "vahti" kiittää ja kumartaa kanssapolkijoita. Lähtöviivalla hiukan mietitytti kun paikalla oli ainoastaan n. 20 ukkoa. Ennakkotietojen mukaan meidän olisi pitänyt olla lähemmäs 30. No, sillä porukalla lähdettiin liikenteeseen ja kaikki sujui loistavasti paitsi että watit pääsivät karkaamaan muutamissa ylämäissä; tämä sattui myös itselleni ja siitä huomautettiin ystävällisesti. Kaikki osallistiuvat vetohommiin ja ekalle tauolle Komiin saavuttiin speksien sisällä eli keskarin ollessa reilut 37. Mieltä lämmitti se että Finska Kompaniet oli lähtenyt tauolta juuri ennen kun me tultiin sinne. Toinen stintti (Komi-Murole) oli fyysisesti "helppo" mutta muuten täynnä toimintaa ohitusten ja muun liikenteen johdosta. Muroleessa sitten tapahtui jotain käsittämätöntä; epävirallisena ryhmänjohtajana otan syyt niskoilleni. Porukkaa oli tietenkin pilvin pimein ja kelloa katsomatta menin tielle katsomaan ketkä olivat lähtövalmiina. En tietenkään ruvennut kuskeja laskemaan vaan totesin että eiköhän me lähdetä. Äkkiä huomattiin että meitä olikin vain 10. Päätettiin yhdessä että pysähdytään ja odotetaan muita. No, äkkiähän sieltä ilmestyi muutama. Odotettiin vielä pikkasen ja sitten lähdettiin liikkeelle. Vilpittömät anteeksipyynöt niille jotka jäivät junasta. Muroleen jälkeiset mäet olivat ryhmälle myrkkyä ja osa porukasta siirtyi aurinkokannelle. Vauhtia pystyttiin ylläpitämään kiitos reilun puolentusinan kovaa vetomiestä. Keskari tietenkin laski mutta viimeiset 30 km tultiin taas todella reippaasti kiitos melkein olemattoman vastatuulen ja kovien vetäjien. Valitettavasti joukot harvenivat vielä loppumatkalla ja maaliin taisi saapua 9 tai 10 ajajaa päälle 37 keskarilla.
Olin etukäteen luvannut ajaa Klassikon heti perään ja en oikein löytänyt mitään syitä olla tekemättäkään sitä. Niinpä täytin pullot ja lähdin yksin liikenteeseen. Matka meinasi melkein tyssätä vitutukseen heti alkuun. Syy tähän oli valitsemani reitti Tampereen keskustan läpi - Rantatunneli ja aamuinen reitti isoa tietä pitkin oli minun osaltani iltapäivällä suljettu - joka epäonnistui totaalisesti ja meni melkein kävelyksi. Ekan tunnin jälkeen keskari näytti alle 25 ja mieli oli matalalla. Päätin kuitenkin jatkaa ja sain pikkuhiljaa keskarin hilattua lähemmäksi 30:ä. Kurun taukopaikalle saavuin n. 5 minuuttia viimeisen "tavallisen" polkijan jälkeen. Kaikki oli siivottu mutta juotavaa oli vielä tarjolla ja geelejä. Krampit olivat alkaneet häritä joten tarvitsin kipeästi suolaa. Pyysin henkilökuntaa soittamaan Muroleen taukopaikalle varmistamaan että saisin siellä suolaista suuhuuni. Ja niin sainkin. Suolakurkkua meni kiitettävästi mahaan kuten myös mustikkakeittoa. Sitten vaan pullot täyteen ja kohti maalia. Toistamiseen. Muroleen jälkeiset mäet olivat väsyneille jaloille kova pala ja keskari tippui rajusti. Tiesin kuitenkin että loput 35 km ovat suht. tasaista isoa baanaa joka sopii minulle. Suolakurkut auttoivat kramppeihin ja viimeisellä tunnilla uskalsin ottaa väsyneestä koneesta kaiken irti. Terälahti-maali tulikin sitten melkein 35 keskarilla. Kokonaismatkaksi kertyi 338 km ja -ajaksi 10.09.
Nöyräksi vetää tällaisen sunnuntaipolkijan tuo tuplasuoritus. Huhhuh.
Minua jäi vähän vaivaamaan, että mikä mahtoi olla FK:n loppuaika/nopeus?
Siinä on suoritus , jota ei kovin helpolla rikota ....gongratulations!
Tuleeko tuohon yöpyöräilyyn mitään infoa enemmän ja onko jotain porukkaa kokoontumassa siihen ?
Perinteisesti siellä on Kanuunavoittoinen juna, joka ajaa koko reitin taukoineen alle neljään tuntiin. Keskinopeus on luokkaa 37 - 38 km/h ja vetäjiä on aika hyvin piisannut, mutta loppua kohti ne ovat aina harventuneet.
Itse lähden liikkeelle muutaman kaverin kanssa ja tavoitteena on ehtiä Jäähoviin ennen pilkkua eli kokonaisaika on alle 4,5 h. Käytännössä ajoaika taukoineen tulee olemaan 4:15, että tarvittaessa ehtii ottamaan kaksi ;-)