Viisi ajopäivää takana ja pilvetöntä taivasta pukkaa jatkuvasti päälle Riccionessa. Lämpöä on tasaisesti noin 25 joka päivä ja samaa lupaa ennuste ensi viikollekin. Irtohihoja tai tuuliliivejä ei ole tarvittu. Muutamia kohokohtia tähän mennessä:
Ajettiin torstaina Nove Colli -kisareitin mäistä noin puolet. Tiukimmillaan nousut 20%:n pinnassa. Lähdimme tähän ryhmään mukaan, koska vetäjämme lupasi edellisellä lenkillä, että ajetaan rauhallisesti. Selvisi, että tämä oli ns. napolilainen lupaus eli vauhti oli "rauhallista". Vetäjinä Andrea (sellainen Pantani-kroppainen kaveri) ja Daniele Nardello. Jäi aavistuksen sellainen tunne, että kovempaankin kyytiin olisi ollut tilaisuus, jos olisi ollut kuntoa.
Kolmipyöräisen kuljetusmopon/auton peesissä pystyy ajamaan jalat hapoille, vaikka peesi on muutoin hyvä.
Maisematie Strada Panoramica Adriatica on aina yhtä ihastuttava ja kahvila odottaa tien päässä.
Hotellilta järjestyi kuljetus lähiseudun parhaisiin pyöräliikkeisiin ajoltapaluulounaan ja saunaosaston jälkeen sopivasti ennen varsinaista päivällistä. Päivällisellä colakannu tulee jo pöytään ilman eri tilausta. Meillä on täällä hyvä porukka ja aikaisemmilta kerroilta tuttuja ajokavereita on tullut vastaan.
Tänään poikettiin porukalla Cipolla eli Monte Carpegnalla. Kellotettiin hyviä ylämäkitempoaikoja.
Kilometrejä on takana noin 500 ja nousumetrejä tulee noin tuhannesta reiluun kahteen tuhanteen per päivä.
Mielellään sitä jo lähtisi Suomeen syyskeleihin ajamaan, mutta tätä on pakko kestää vielä viikko. Onneksi hotellin ulkouima-altaassa on tosi lämmintä vettä. Oikeastaan juuri sopivan lämmintä helteessä vilvoitteluun.
