Alkujaan tämän lähetti
J T K
Eipä kestä!
Kiitos Uskolle ja Karille, jotka tulivat Kokalmuksen leiriltään meitä vastaan luontokeskukselle. Olihan se hienoa kun oli osaavat oppaat vetämässä letkaa ja me saatiin vain nautiskella perässä. Omalla sakilla olis jääny varmaankin osa reissusta ajamatta, kun aika olisi mennyt kuitenkin kartan tutkimiseen. Hyvä näin. Kelihän oli lähes helteinen, mutta tuuli puhalteli isoimpien järvien selät vaahtopäille joten maastossa oli oikein hyvä ajella. Sääskistäkään ei ollut vielä havaintoja. Luontokeskuksella oli aamuruuhkaa, munkkikahvit tyhjennettiin alta aikayksikön. Poluilla tuli muutamia vaeltajia vastaan sekä isompi naisseurue, joka pisti jo miettimään että meillä on pojat väärä suunta...;)
Ajettiin siis Huosiusjärven ja Laukkujärven polkuverkoston pohjoisempia reunoja Laukkujärven tasalle ja sitä könyttiin Lihapyörre-Värikallio -juurihoitoa. Sieltä ajettiin sitten laskupätkää alas Valkeisenpolulle, josta kurvattiin Pitstolehdontielle. Olis päästy suoraan Kokalmukselle, mutta serpat veti porukat huikean hienolle Järvien polun pätkälle kohti Hoiluan särkkiä. Iso-, Keski- ja Ala-Valkeaisen välistä kulkevilla kangaspoluilla oli kyllä suu messingillä! Hoiluan särkät olivat kyllä hienoa pätkää kans. Hotelli Kokalmuksella syötiin hyvin, paisteltiin makkaraa ja juotiin nokipannukahvia. Uujiin korput unohtu vain maistella. Serpat jäi leiriin ja me lähdettiin jatkamaan Järvien kierrosta ajamalla Pitkä-Hoiluan itärantaa pitkin kohti Pistolehdontietä. Alunperin oli tarkoitus ajella Hakoharjua pitkin takaisin, mutta serpat suositteli noviiseille tiesiirtymää takaisin luontokeskukselle ja niin tehtiin. Jatkonsalmentiellä vetästiin viimeiset tempot, hienoissa maisemissa meni sekin.
Joka ukko oli tyytyväinen reissuun ja nyt näille meidän lähipoluille on helppo lähteä kun tietää minkälaista huippupolkujen tarjontaa sielä on.