Koska viimeksi ajoit?

Mulla on kaksi opeteltavaa asiaa: lyhyiden eli alle kahden tunnin lenkkien ajaminen ja niinsanottua normaalia PK-vauhtia hitaammin ajaminen. Sillä etten kumpaakaan ole osannut tehdä on varmasti jonkinlainen yhteys siihen etten koskaan ole ajanut kahdensadan kilometrin lenkkejä useampana kuin kahtena perättäisenä päivänä. Ja ehkä juuri siksi nostan hattua (enkä tyydy ajattelemaan että kyllähän tuohon nyt pystyisi milloin vain jos vain kiinnostaisi ja viitsisi).


Viimeksi ajoin viikko sitten sunnuntaina, 140 km kahvilenkkinä. Pyöräilyllisesti alavireisen kesäkuun jälkeen heinäkuu on alkanut suorastaan kurjasti. Ihan kaikki päivät eivät ole sentään olleet niin sateisia, sateenuhkaisia tai ikävän tuulisia että siitä saisi ajamattomuudelle minkäänlaista selitystä ja sadepäivinäkin olisi jonkinlaisia sopivia aikaikkunoita ennen sateen alkua tai teiden nopeasti kuivuttua ollut varmasti löydettävissä, jos vain olisi ollut yhtään paloa tien päälle.

Pyöräilemätönkin elämä voi toki olla monella tavalla mielenkiintoista ja antoisaa, mutta ei silti ole tuntunut siltä että tässä samalla kasvatettaisiin pyöräilyintoa tai että pienellä tauolla saataisiin uutta potkua fillarointiin. Päinvastoin vaikuttaa siltä että jokainen ajamaton päivä on vain laskenut pyöräilymotivaatiota. Ja ennen ei edes tarvittu minkäänlaista motivaatiota siihen että veti ajokamppeet päällensä ja lähti ajamaan!

^ Useampi päivä ilman pyörälenkkiä tuottaa valtavan moraalisen krapulan joka pahentaa ajamattomuuden kierrettä entisestään. Pahimmassa tapauksessa sarvipäiset ja hiilihangolla varustetut paholaiset tulee hyppimään uniin saakka. Jos lenkille lähteminen tympii, kannattaa aina muistuttaa itseään siitä että olo on taatusti parempi lenkin jälkeen kuin ennen lenkkiä. Mulla oli valtava kankkunen alkuviikon jälkeen kun tuli 3pv tauko lähinnä sään ja muiden kiireiden vuoksi. Onneksi sain oikaistua turmiollisen kierteen loppuviikolla.

Eilen 1.5h märässä metsässä pitkästä aikaa läskillä. Vähän alkoi tuntua, että SealSkinzit ei sittenkään ole vedenpitävät.

^^ Minulle iskee se moraalinen krapula vasta siinä vaiheessa kun olen muuhun kuin pyörällä ajamiseen tuhlattujen päivien jälkeen ajanut yhden lenkin ja kokenut enemmän tai vähemmän vahvaksi että hauskaahan ajaminen on.

Ei minusta lenkille lähteminen millään tavalla vastenmielistä ole, puuttuu vain se jokin joka saa jättämään muut hommat tuonnemmaksi tai synnyttää lenkki-idean joka saa lenkin alun siirtymäkilometrit ja kelviosuudetkin tuntumaan etukäteen muulta kuin suorittamiselta.

Ei kai tästä ole muuta ulospääsyä kuin että komentaa itsensä lyhyelle vakiolenkille sen sijaan että jää odottamaan inspiraatiota. Säännölliset porukkalenkit joille olisi "pakko" osallistua voisivat tietysti olla eräs ratkaisu, samoin se että laatisi itselleen vaikkapa neljä treeniä sisällään pitävän harjoitusohjelman. Yksin ja fiiliksen mukaan ajamisessa on puolensa, mutta sitten kun se ei kannakaan, on melko pahasti tyhjän päällä...

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Firlefanz

Ei kai tästä ole muuta ulospääsyä kuin että komentaa itsensä lyhyelle vakiolenkille sen sijaan että jää odottamaan inspiraatiota. Säännölliset porukkalenkit joille olisi "pakko" osallistua voisivat tietysti olla eräs ratkaisu, samoin se että laatisi itselleen vaikkapa neljä treeniä sisällään pitävän harjoitusohjelman. Yksin ja fiiliksen mukaan ajamisessa on puolensa, mutta sitten kun se ei kannakaan, on melko pahasti tyhjän päällä...

---

Tämä. Mulle suurin kynnys lenkille lähtemättömyyteen on eteisen kynnys. Sen yli kun pääsee, loppu on yhtä juhlaa. Porukkalenkit olisi yksi vaihtoehto, kun niille on ilmoittautumisen jälkeen "pakko" lähteä. Vähän sama kuin kuntosalin ohjatut liikunnat: kun on ilmoittautunut, niin peruminen tuntuu luovuttamiselta ja on pakko mennä. Ja jälkikäteen on vain iloinen että tuli lähdettyä.

Inspiraatiota voi joskus joutua odottamaan melko pitkään. Itse olen havainnut, että ylianalysoin lenkille lähtemistä ja omia fiiliksiäni. Pitäisi vain vetää kypärä päähän, hanskat käteen ja hypätä pyörän selkään. Kyllä se pyörä sitten vie mennessään.

Tässä ylhäällä tuli todettua monia itsellekin tuttuja tuntemuksia; joskus lenkille lähtö on vaikeaa, mutta kun tulee lähdettyä niin yleensä tien päällä onkin ihan eri fiilis. Samoin tuo ajamattomuus - vieroitusoireet iskee jos on pitkään ajamatta. Kun itsellä oli taannoin vaivoja (ensin borrelioosi ja sitten tulppa), niin ensimmäisiä kysymyksiä lääkärille oli että milloinhan sitä saa taas pyöräillä, edes pikkasen.
On topic, eilen 49km arkilenkki, olipa tuulista.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Jami2003

No sulla on menneisyytesi meriitit ;)

---

Aika usein harmittelee että vitsit kun ei enää jaksa...kovasti yritän sitten iloita että hyvä se satasen lenkkikin on, oli keskari mikä hyvänsä. Kun katson mitä pieniä 20-50km "lenkkejä" olen ajanu kaksi viimeisintä vuotta niin satanen on huikeaa edistystä.
Aamulla tuli kuitenkin ajettua 108km, vaikka aluksi näytti huonolta ( ei viittisi kastua ennen töitä) pääseekö lenkille ollenkaan. Vielä kotimatka parin tunnin kuluttua.

Tänään Best of Saariselkä -kierros. Laanila - Ahopäät - Rautulampi - Taajoslaavu - Vellinsärpimä - Panimo - Laanila.

55 km ja viisi tuntia. Rankkaa ja märkää.

Eilen mökiltä Antiaistentietä kauppamatka Karkkilaan ja gräveliä / asvalttoa takaisin sadetta väistellen 60km. Olin mm. hylätyssä kopissa sateensuojassa jossa oli iso ampiaispesä, en kuitenkaan joutunut pakenemaan sateeseen. Paljoakaan en kastunut paitsi kengät. Ihan kiva ajaa vähän pidemmälle sitten Juhannuksen jälkeisen useampipäiväisen soratieseikkailuretken. Ollu sateita ja polttopuutöitäkin on pitäny tehdä jne bla bla ..

https://api.sports-tracker.com/apise...t=800&fit=true

Eilen gravelpyörällä helppo ulkoilutie-, kelvi-, katu- ja kylätielenkki,

Korttelinkiertoa vaille 100 km, neljä tuntia ehti täyttyä moving timena, muutama kuvaus- ja juomatauko ja pari ärsyttävän pitkältä tuntunutta pysähdystä punaisiin valoihin siihen päälle.

Lenkki oli subjektiivisesti elämää suurempi lähinnä siksi että se päätti ennätyksellisen pitkän, yksitoista päivää kestäneen ajamattomuuden jakson (jota edeltäneissä viikoissakaan ei pyöräilyllisesti oikein eloa ollut: vaikka tehnenkin lenkin huomenna, ajopäiviä ei silti tule neljään viimeiseen viikkoon seitsemää enempää).

Eilen sorasatanen. Mukavan lepposa reissu aikaisemmin ajamattomilla teillä. Jostain syystä viime aikoina maastokalusto on kerännyt pölyä tallissa ja gravel on se mikä innostanut. Toisaalta aina kun tuonne maastoon on sitten lähtenyt niin kivaahan siellä on ollut.

Pari tuntia sähkötäpärillä Jakiksen suolla ja Fazerin maastoissa.

Päivällä 1h45min cyclocross maantielenkkiä, muutaman km gravel -pätkä

Lähetetty minun SM-T580 laitteesta Tapatalkilla

Iltapäivästä 60km pk:ta asfaltilla. 662 nousumetriä toi oman haasteensa. :D


Sent from my iPhone 11 Pro Max using Tapatalk

Äsken heinäkuun pakkosatku. Grävelillä gräveliä HKI-Sipoo-Vantaa-Espoo-HKI.

Meinasi jo tulla paineita kun kuu on jo pitkällä ja oli ajamatta. Hyvin maistui grääveli kun pari viikkoa mennyt yksinomaan maastopyörän ratissa.

Tänään aamupäivällä puoltoista tuntia ja seuraavaksi täytyy paneutua huoltohommiin

Aamulla pari tuntia mtb:tä, Sotkamossa Pöllyvaaran lenkki + muut koukerot päälle.

Hieno keli ja hieno reitti.

^Onko Vuokatin/Sotkamon suunnalla kuinka paljon mtb-reittejä? Jos vaikka ensi kesänä menisi lomalla sinne ajelemaan. Seutu on noin yleisesti ottaen tuttu, mutta maastossa ei ole tullut ajettua. Muuten olen käynyt siellä kymmeniä kertoja -60 -luvulta lähtien.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti MRe

^Onko Vuokatin/Sotkamon suunnalla kuinka paljon mtb-reittejä? Jos vaikka ensi kesänä menisi lomalla sinne ajelemaan. Seutu on noin yleisesti ottaen tuttu, mutta maastossa ei ole tullut ajettua. Muuten olen käynyt siellä kymmeniä kertoja -60 -luvulta lähtien.

---

Kyllä ja ei. Vuokatin alueelta löytyy vaikka millä mitalla polkuja mutta varsinaisia mtb reittejä ei oikeastaan ollenkaan. Tuo Sotkamon Pöllyvaara on sitten oikea mtb reitti mikä on merkitty eikä yhtä äkkiä pääty suolle tai kivikkoon. Mutta kyllä täällä pariksi päiväksi keksii helposti ajettavaa.

Perheen kanssa kun on ja myös muita lajeja tulee harrastettua (mm rullahiihto) niin kyllä tämä varsin mainio paikka on. Jos ihan yksin olisin menisin maastopyöräilemään niin en ehkä tulisi tänne. Esim Syötteellä on ihan erilailla reittejä ja parkkikin nykyään jos sellaisesta tykkää.

^Ookoo... kiitos tiedosta. Ihan pariksi päiväksi ei ehkä Helsingistä jaksa tuonne ajaa. On se kuitenkin sen 550 km / sivu. Nyt menossa kahdeksi yöksi Hankoon. Siellä sitä riittää ylämäkiä vedettäväksi :D Otan alle täysjäykän läskin, joka on sopivan rento sitten myös yleiseen rantapromenadilla kruisailuun.

Tänään kaljapyörällä 28 km, kaverin luo Nihtisilta-Karamalmi -välimaastoon grillailemaan ja pari olutta juomaan ja sitten takaisin.

Tänä aamuna 1,5h pk lenkki Vuokatin ympäri.

Vielä Vuokatin mtb reiteistä sen verran että jos täällä on koskaan hiihtänyt niin kaikki latupohjat on tällaista helppoa polkua ajettavaksi. Haasteet tulee lähinnä korkeuseroista. https://uploads.tapatalk-cdn.com/202...f21eab361f.jpg

Eilen vakioreitti Hämeen luontokeskus - urheiluopisto polkua ja metsätietä mökiltä käsin n. 35 km

Hanko-Lappohja-Hanko metsiä pitkin. 69 km ja 5h liikkeellä, 6:30 kokonaisaika. Tuli aika paljon taukoja kun piti pohdiskella, että mitä ¤%# se navi nyt haluaa mun tekevän...

Jep jep, tunnin lenkki heti töitten jälkeen

Työmatkarimpuilua

Tänään maasturilla (luomulla totta kai) 33 km. Lenkki jäi vähän lyhyeksi kun löysin hyvän lakkapaikan. Oikaisin kotiin ja lähdin marjaan.

Jatkettua työmatkaa Liedon sorille, 55 km.

Eilen mökki-grävel-kärrypolku-polku ajelua 50+ km vajaa kolme tuntia

https://api.sports-tracker.com/apise...t=800&fit=true

Pari kymppiä tyttären kanssa maastoa. Minä luomulla ja tytär sähkärillä. Sai pistellä tosissaan ylämäkiä menemään että pysyi perässä. Oli taas sellaista mihin xxx pyörää tarvitaan topicin ainesta.

Alkais olla Vuokatin ajot taputeltu, huomenna katsomaan Rukan touhut. Siellä varmaan tulee enemmän keskityttyä tuohon alamäki pyöräilyyn. Rukan ns mtb reitit tuttuja eikä hirveästi puhuttele kun kerran on ajanut ne läpi.