"Gravel Grinding" -fillarit

Yhden pessimismi on toisen realismia, yhden ajokilometreillä se mikä todennäköisesti sattuu toiselle kerran kymmenessä vuodessa sattuu joka toinen vuosi - ja yksi ajaa 80% gravelistaan ulkoiluteillä ja poluilla joilla voi sattua ja tapahtua ja toinen ehkä 20%.

En minä epäröinyt hankkia uutta mekaanista Ultegran osaa, mutta en häpeä tunnustaa että di2-vaihtajalla varustetulla fillarilla gravelajoni reitit muuttuisivat paremmin vanhemmalle herrasmiehelle sopiviksi.

Toisaalta ihailen sellaista asennetta, jolla takavaihtaja on kulutusosa siinä missä muutkin eikä vahingon sattuessa jäädä miettimään harrastuksen kalliutta.

Ja onhan se niin että jos jättää ostamatta päivittäisen pahvimukikahvinsa, ei mene vuottakaan kun voi jo ajatella että mieluummin nekin rahat käytti niin kuin käytti:cool:

Mä ajoin monta vuotta maastossa kun ensimmäinen korvake katki , sitten menikin toinen samana kesänä .
Työmatkalla talvella meni yllättäin vaihtaja pinnojen väliin ja vaihtaja vääntyi .

Firle, jokainen hankkii mitä hankkii käyttöön mutta jos kaikkea jää pelkäämään niin kyllä elämästä tulee tosi tylsää!

Minusta riskien pohdiskelu ja niihin varautuminen ei ole automaattisesti pelkäämistä. Itse olen katsonut että n 80 euron XT vaihtajat on minulle parhaat. Toimivat ja laadukkaat, mutta silti vielä järkevissä hinnoissa. :)

^No, täytyyhän jonkun ne paremmatkin hankkia. Ja jos tapahtuu niin tapahtuu, sen verran fatalisti olen.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Ohiampuja

Minusta riskien pohdiskelu ja niihin varautuminen ei ole automaattisesti pelkäämistä. Itse olen katsonut että n 80 euron XT vaihtajat on minulle parhaat. Toimivat ja laadukkaat, mutta silti vielä järkevissä hinnoissa. :)

---

Vähemmän se kirpaisee, kun uusii 80€ takavaihtajaa, versus 600€ :D

^ Varsinkaan jos vakuutusyhtiö ei ole myötämielinen korvaushakemuksen kanssa. :)

^kuinkahan helposti tuollaisen saisi läpi, jos tekisi korvaushakemuksen rikki menneestä pyörän komponentista?

En ole omia AXS: sitä onnistunut rikkomaan mutta joskus Ultegra otti osumaa ja nakkas koko härvelin pinnojen väliin. Siinä meni vaihtaja ja ketjut palasiksi. Rengasta ja kiekkoa solmuun jne. Kun vakuutuksesta asiaa tiedustelin heille piti heittää joku korvausarvio huoltoliikkeen toimesta ja muutamasta sainkin hinnan jonka vakuutusyhtiö hyväksyi. Tuskinpa yhtä komponenttia olisi korvannut. AXS voi olla siinä ja siinä.
Nyt kun vakuutukset on kohta katkolla pitää ottaa muutama verkkopalaveri jotta saa taas ehdot ajanmukaiseksi.

Ei ne enää korvaa.

^koskas on muutos tullut?

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti nure

Firle, jokainen hankkii mitä hankkii käyttöön mutta jos kaikkea jää pelkäämään niin kyllä elämästä tulee tosi tylsää!

---

Luulen että paattoman mielestä ajamisesta tulisi tylsää, jos hänen pitäisi tyytyä ajamaan niitä gravel-reittejä joita minä ajan.

Luulen myös että jos gravel-pyörässäni olisi takavaihtaja, joka rikkoutuessaan merkitsisi kuudensadan euron kustannusta, reiteistäni tulisi entistäkin tylsempiä. Niin tylsiä että ne olisivat minustakin tylsiä (etenkin koska en pystyisi vähentämään niiden tylsyyttä lisäämällä vauhtia).

(Huom! Ylläolevasta ei ole pääteltävissä millaiseksi kuvittelen nuren ajoreitit tai vauhdin!)


Samasta syystä minulla ei ole gravel-pyörässäni kuituvanteita vaan sellaiset joita joskus kutsutaan pomminkestäviksi.

En oikein jaksa uskoa että niillä gravel-fillaristeilla joilla on kuitukiekot tai sähkövaihteet olisi mitenkään fatalistinen asenne. En usko myöskään että he olisivat arvioineet ajokalustonsa rikkoutumisen tai vaurioitumisen riskit pienemmiksi kuin toiset. Enkä edes sitä että jotkut näistä toisista kokisivat mainitut riskit todellista suurempina ja olisivat siksi jättäneet kalliina pitämänsä vaihteet ja kiekot hankkimatta.

Jos suljetaan pois niin sanotusti triviaalit seikat kuten että pyörähankintoihin voivat vaikuttaa käytettävissä olevat tulot samoin kuin se onko rahoilla muuta, kenties parempaakin käyttöä, niin tulemme lähinnä siihen kokeeko fillaristi halvemmat osat riittäviksi, tunteeko hän saavansa kalliimmista osista irti enemmän ajoiloa tai uskooko hän tarvitsevansa niitä jotta olisi kilpailukykyinen tai jotta ei turhaan putoaisi paremmalla kalustolla ajavien kavereiden vauhdista.

Näitä asioita sitten kukin punnitsee mielessään ja päättää mikä on hänen kohdallaan mielekästä tai ei. Tai onko hänestä perusteltavissa se että laittaa fillariinsa 600 € osan, joka tietyllä todennäköisyydellä ennen pitkää rikkoutuu. Joillekin se yksinkertaisesti ei ole perusteltavissa, vaikka siihen olisi varaa tai vaikka hän olisi sitä mieltä että harrastukset saavat maksaa sen minkä maksavat.


Taas tuli pitkä ja jaaritteleva sepustus asiasta, jossa ei pitäisi oikeastaan olla selittämistä. Mutta lisätään vielä että vaikka olen omasta mielestäni pikemmin arka kuin rohkea ihminen, en gravel-fillaroidessani tunne pelkääväni kuin vauhdikkaita alamäkiä (tai oikeastaan vain niitä joissa on tiukkoja mutkia) ja pitkospuita (joiden väliin etupyörä mahtuu uppoamaan tai jotka ovat märkinä petollisen liukkaita).

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Firlefanz

Samasta syystä minulla ei ole gravel-pyörässäni kuituvanteita vaan sellaiset joita joskus kutsutaan pomminkestäviksi.


En oikein jaksa uskoa että niillä gravel-fillaristeilla joilla on kuitukiekot tai sähkövaihteet olisi mitenkään fatalistinen asenne.

---

Uusissa Zipp-kiekoissa on ainakin teoriassa elinikäinen vaihtotakuu jos hajoaa normaalikäytössä. Toki toivon ettei tarvitse koskaan katsoa sitä korttia.

Miksi kuitukiekkoihin pitää suhtautua jotenkin pelokkaasti? Hiilikuitu on vahvempaa kuin alumiini.

Pelokkuudesta en tiedä, mutta minulle on jäänyt sellainen kuva että jos rengas tyhjenee äkisti, ilkeä kivenisku voi tehdä kuituvanteeseen yhtä ikävännäköisen klommon kuin alumiiniseenkin, mutta jälkimmäinen on helpompi korjata, ja että ensin mainittu voi pahimmassa tapauksessa säröytyäkin.

Olen myös ymmärtänyt että tätä riskiä pienentämään voidaan nykyään käyttää n.s. tire inserttejä. (Tosin kai enemmän maastopuolella, mutta näkyy niitä olevan jopa maantierenkaisiinkin tarkoitettuja).


Riskin suuruutta en osaa enkä haluakaan arvioida, koska se tietenkin riippuu ajoreiteistä, mieltymyksistä ja ehkä ennen kaikkea ajotavasta.

Omalla kohdallani pysyminen alumiinivanteissa on osin ehkä myös jonkinlaista old skool -meininkiä, mutta oikeastaan en ole kyennyt perustelemaan itselleni miksi ne pomminkestävät eivät olisi riittävän hyvät ja mukavat. Tai toisin sanottuna. en mitenkään pysty kuvittelemaan että fillari kulkisi kovempaa kuitukiekoillakaan ja olen varma siitä etten havaitsisi mahdollista mukavuuseroa.

Siksi minun ei oikeastaan ole edes tarvinnut ruveta arvioimaan riskin suuruutta tai haluani tai haluttomuuttani ottaa se.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Firlefanz

...
Jos suljetaan pois niin sanotusti triviaalit seikat kuten että pyörähankintoihin voivat vaikuttaa käytettävissä olevat tulot samoin kuin se onko rahoilla muuta, kenties parempaakin käyttöä, niin tulemme lähinnä siihen kokeeko fillaristi halvemmat osat riittäviksi, tunteeko hän saavansa kalliimmista osista irti enemmän ajoiloa tai uskooko hän tarvitsevansa niitä jotta olisi kilpailukykyinen tai jotta ei turhaan putoaisi paremmalla kalustolla ajavien kavereiden vauhdista.
...

---

Omalla kohdallani on juuri näin. Voin hankkia jotakin kalliimpaa, jos koen saavani siitä johonkin ajaessa esiin tulleeseen parannusta. Koin esimerkiksi SLX-rataspakan sillä tavalla karkeaksi, että pakka vaihtui XT-tasoon. XTR olisi liian kallis.

Kypärää uusiessa taas halusin riittävän kevyen ja olin valmis maksamaan vähän enemmän: koen kypärän painon häiritseväksi pitkään ajaessa.

Kiekoissa alumiininen hyvä keskitaso, vaikka GR 1600, ei aiheuta havaintoja ajaessa, joten itse en koe tarvetta sijoittaa selvästi enemmän.

Voimansiirron kohdalla nykyinen Ultegra-tasoinen mekaaninen on parhaimmillaan sujuva toiminnaltaan. Huomattavalla lisäsijoituksella ajamisessani tuskin tapahtuisi kummempaa muutosta: matkat eivät pitenisi, eikä keskinopeus kasvaisi.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti HeZaH

^koskas on muutos tullut?

---

Tässä muutamien vuosien aikana. Harrastusvälineitä ei korvata sen omassa käytössä. Tietty aina voi keksiä satuja miksi vaihtaja hajosi.

Siis jos ajaa harrastepyörällä harrasteajoa (fillarilenkki ilman päämäärää) niin ei korvaa, mutta ei-harrasteajossa korvaa. Esim kaupassakäydessä rikkoontuminen kelpaa?

Harrastusvälineillekö ei saa vakuutusta? Esim kamera.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti JackOja

Miksi kuitukiekkoihin pitää suhtautua jotenkin pelokkaasti? Hiilikuitu on vahvempaa kuin alumiini.

---

Niinpä. Alumiinikiekkoja joutuu oikomaan koko ajan, kuitukiekoille ei tarvitse tehdä mitään. Jos rengas hajoaa alta, samalla tavalla siihen alumiiniseen kiekkoon voi tulla lommo. Insertit ovat kova sana, eipä lyö enää vanteelle niillä.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Hower

Siis jos ajaa harrastepyörällä harrasteajoa (fillarilenkki ilman päämäärää) niin ei korvaa, mutta ei-harrasteajossa korvaa. Esim kaupassakäydessä rikkoontuminen kelpaa?

---

Yleensä näissä on rajoitusehtona "harrastusvälineen hajoaminen silloin, kun harrastusvälinettä käytetään tarkoitukseensa". Jos rikkoontuminen johtuu ulkoisesta eli sinusta riippumattomasta tapahtumasta, vakuutus korvaa ehtojen mukaan. Esim. jos runko hajoaa polkiessa, tämä ei ole vakuutusehtojen mukaan korvattava tapahtuma; jos sen sijaan kolarissa, vakuutus korvaa.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti moukari

Niinpä. Alumiinikiekkoja joutuu oikomaan koko ajan, kuitukiekoille ei tarvitse tehdä mitään. Jos rengas hajoaa alta, samalla tavalla siihen alumiiniseen kiekkoon voi tulla lommo. Insertit ovat kova sana, eipä lyö enää vanteelle niillä.


Yleensä näissä on rajoitusehtona "harrastusvälineen hajoaminen silloin, kun harrastusvälinettä käytetään tarkoitukseensa". Jos rikkoontuminen johtuu ulkoisesta eli sinusta riippumattomasta tapahtumasta, vakuutus korvaa ehtojen mukaan. Esim. jos runko hajoaa polkiessa, tämä ei ole vakuutusehtojen mukaan korvattava tapahtuma; jos sen sijaan kolarissa, vakuutus korvaa.

---

Mä ajoin maantiepyörällä routareikään ja tuokin katsottiin normaaliksi käytöksi. Ei korvata.
Fiksummat tietysti ilmoittavat mustan kissan tai näädän juosseen tien yli.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti navajokoira

Uusissa Zipp-kiekoissa on ainakin teoriassa elinikäinen vaihtotakuu jos hajoaa normaalikäytössä. Toki toivon ettei tarvitse koskaan katsoa sitä korttia.

---

Juu ja ainakin maastopuolella tuollainen on useammallakin valmistajalla hiilikuitukiekoissa. Tuo oli kyllä iso syy miksi omatkin Zippit tuli ostettua. En tiedä saako mihinkään alumiinikiekkoihin tuollaista elinikäistä myös omat hölmöilyt ja ajovirheet kattavaa takuuta. En ole ainakaan nähnyt.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti JackOja

Miksi kuitukiekkoihin pitää suhtautua jotenkin pelokkaasti? Hiilikuitu on vahvempaa kuin alumiini.

---

Ei pitä. Tätä ei välttämättä ole kaikki gravelajajat vielä nähneet, mutta aika paljon noita voi kurittaa vs alumiini:
https://www.youtube.com/watch?v=VfjjiHGuHoc

^missä kohta kuritetaan melamiinia?

Jokaiselle jotakin: https://youtu.be/SCaNRt7pXK0

Lopputulos oli kummassakin pätkässä sama: vanne murtui. Mutta kumpi sai enemmän runttua? Ja pitäisikö vanteen materiaali valita mainosvideoiden perusteella.

Noh..ei ainakaan kannata jollain 450-500 grammaisella alumiinisella gravelkehällä ainakaan kokeilla vastaavaa.

Jos haluaa uskotella itselleen, että puolikorkeaprofiilisten alumiinikiekkojen ja hyvien kuitukiekkojen ajotuntumassa ei ole havaittavaa eroa niin kuitukiekkoja ei kyllä kannata erehtyä edes kokeilemaan.

^Millaiset ovat puolikorkeaprofiiliset kiekot? :seko:

Minusta alumiinikiekot ovat parhaimmillaan silloin kun ne eivät yritäkään olla tippaakaan aeroja tai upottavan pehmeässä pohjassa paremmin uivia tai mitään muutakaan mihin niistä ei ole (ainakaan ilman että painoa ja jäykkyyttä negatiivisessa mielessä tulee lisää niin paljon etteivät mitkään muut hyödyt sitä kompensoi).

Mutta joo, olen antanut itselleni saman ohjeen: älä edes kokeile - ja olen sitä visusti noudattanut!

Kummassakaan pätkässä ei rikota gravelikiekkoa.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Firlefanz

^Millaiset ovat puolikorkeaprofiiliset kiekot? :seko:

---

No sellasia noin 25-28 mm korkeita niin kuin nuo kehät tuppaa varsinkin valmiskiekoissa nykyään olemaan. Sekä Stigmatan originaalit WTB:vanteet (28xSapim Sprint tms.) että DT ER1400:ssä olevat vanteet (RR 481+24xDT Aerolite tms.) oli melkolailla kovia ajaa. Verrokkina matalia alumiinikehiä (Vanha Open Pro+32xDT Revo ja WTB CrissCross+32xDT Revo) ja Enven AG25 (24xjoku aeropinna) jotka on myös matalat. Korkeammista kuitukehistä mulla ei ole niin paljoa kokemusta, että osaisin oikeasti sanoa mitään, mutta testit väittää, että osa niistäkin onnistuu olemaan mukavampia kuin matalatkaan alumiinikehät. Ainakin jossain määrin skeptinen olin minäkin ennen kuin kokeilin. Nyt tällä olemassa olevalla kokemuksella sanoisin, että kunnollisten renkaiden jälkeen paras upgreidaus, minkä tommoseen kuitukeulaiseen levarigraveliin voi tehdä, on kuitukiekot.

Huomautuksena myös, että Lutteron ykkös- ja kakkoskiekoissa olevat Hed Belgium Plussat on niin kovia ajaa, että en mä niilläkään kovin mielelläni kuitukeulan kanssa aja pitempiä matkoja. Teräskeulan kanssa ne toimii, kun systeemi joustaa riittävästi muualta, niin kiekon ei tarvitse.

Onko hiilarikiekon idea "joustaa"? Itse olen kuvitellut asian olevan juurikin päinvastoin. Että hiilaria hankitaan kun halutaan jäykät kiekot. Muistan kyllä tässäkin topicissa mainitun jonkun kiekkokioskin tuloillaan olevan mullistavan "joustavan" gravel-kiekon, mutta entäs noin yleisellä tasolla ajateltuna.

Omissa fillareissa hiilarikiekot tuntuvat jäykemmiltä ja kivemmilta kuin lötköt alukiekot, mutta onko se sitten plaseboa ja mun pitää aloittaa uuden uskomuksen harjoittaminen?

Joo. Kun uskoo lujaa niin hiilikuitu kykenee kaikkeen. Jotkinhan käyttävät tuota myös vatsavaivojen hoitoon.

Joustava ja jäykkä.
Hiilarikiekko on kuin poliitikko.