Niin liikenteessä kuin vaikka parisuhteessa usein on vähintään kaksi osapuolta. Kaikkien tekemiset vaikuttaa lopputulokseen. Ohitustilanteessa takimmaisen on hyvä lukea tilanne edessä, mutta etummaisen ohittajan pitää silti varmistaa, että voi siirtyä sivusuunnassa muita haittaamatta. Kyse ei siis ole siitä, kenen pitää väistää. Kyse on siitä, että kaikilla on velvollisuutensa, joita pitää noudattaa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Tassu
Pitäisi? Ehkä liikennesuunnittelija tai toteutuksesta vastannut työnjohtaja, osastopäällikkö tai mikä lie kuului niihin jotka ovat tietävinään etteivät ne pyöräilijät kuitenkaan piittaa liikennesäännöistä ja siitä miten pitäisi ajaa vaan menevät sieltä mistä pääsevät?
Nythän toteutuksen ansio on ettei voi ihan suoraan ja vauhtia vähentämättä ajaa - ja ehkä silläkin on ajateltu hillittävän vauhtia että pyöräilijä joutuu hetken miettimään ja valitsemaan kummalta puolelta liikenteenjakajan kiertää:rolleyes: Tosin voi olla että paikasta tuli tuollainen vain siksi ettei vanhoissa piirustuksissa ollut koko pyörätietä, jolloin oli luonnollista ettei suunnittelija huomioinut pyöräilijöitä?
No, mulle spandexina tuossa ei olisi ongelmaa, riittäisi että katsoisin ihan hyvin ehtiväni...
Kuka sitä autoa ajaa jos se on kuljettajan toimesta siellä? Onko kyseessä kenties ajo-opetustilanne?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Kuhan
Nimim. Toimesta sanan väärinkäyttöä vastaan.
Toimesta on niin ikään semmoisenaan moitteeton sana. Kun syyte nostetaan oikeuskanslerin toimesta, oikeuskansleri esiintyy aloitteen tekijänä, mutta ei toimeenpanijana. Näin on hyvä, mutta kun rikoksesta epäilty pidätetään poliisin toimesta, niin siinä pidätyksen suorittaa juuri poliisi. Olisi sekä asiallisempaa että yksinkertaisempaa ja tyylikkäämpää sanoa: poliisi pidätti miehen. Vanhan kirjasuomen agenttirakenne on nousemassa haudastaan. Ennen kirjoitettiin: karhu ammuttiin maanviljelijältä Häkkiseltä; nyt kirjoitetaan: karhu ammuttiin maanviljelijä Häkkisen toimesta. Ja kuitenkin tarkoitetaan vain: karhun ampui maanviljelijä Häkkinen. Yksinkertaisin ilmaus on useimmiten samalla paras.(Radioesitelmä 1959)
Ajatuksenani oli alleviivata sitä, että ei se auto mihinkään itsestään mene. Kuljettaja siinä on tekijä. Minua ärsyttää taas se, kun syylliseksi mainitaan lähes aina auto. Kun ongelman aiheuttaja on nimenomaan se kuljettaja.
Sukselantien risteys Paimiossa on muuten vastaava kuin Liedonperäntie, mutta toisella puolen.
Mun villi veikkaus on, että tuota ei sen kummemmin ole suunniteltu, vaan liikenteenjakaja on mennyt jossain vaiheessa uusiksi ja koska toisella puolen ei ole kelviä, niin on vain vedetty jakaja umpeen.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Firlefanz
Ennen tuossa on ollut aukko, mutta ei mitään suojatietä tai kelvin jatketta. Eli miksi aukko on siinä ollut?
Helpottamaan pyöräilijän kääntymistä vasemmalle? Mielestäni aikaisempi vaihtoehto oli parempi, mutta ei sekään täydellinen ollut.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti MRe
Yleensä tällaisia ratkaisuja näkee kun kuntaraja vaihtuu. Eli pyörätie päättyy kuin seinään ja naapurikuntaa ei voisi vähempää kinostaa. Ilmeisesti tuo kuuluu vielä Turkuun ettei se siitä johdu.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti MRe
Noin yleisesti ottaen en näe mitään järkeä tuollaisella maaseudulla sijaitsevalla T-risteyksellä käyttää senttiäkään rahaa yhteenkään kivimuodostelmaan. Sitten itketään kun rahat ei riitä edes kunnossapitoon kun niitä kyläteitä rakennetaan samoilla määräyksillä (isolla rahalla) mitä jossain Helsingin keskustassa.
Eilen tuli konfliktia ulkoiluväylällä. Oltiin kaverin kanssa soralenkillä ja edessä käveli pariskunta leveästi rinnakkain kahden koiran kanssa. Soitin ajoissa kelloa, ei mitään. Kaveri huusi, että pyöriä tulossa, ei mitään. Soitin vielä pari kertaa kelloa ja jamppa kääntyikin meihin päin ja käveli eteen suoraa huutoa huutaen, että lain mukaan heidän ei tarvitse väistää. Lukkojarrutus ja pientareen kautta täpärä väistö. Tulihan siinä sitten huutoa puolin ja toisin.
Harmittaa lähinnä koirien puolesta, ettei kävisi niille mitään, jos kaverin asenne on tuo. On varmaan joka päivä hällä vaikea elämä pyöräilijöiden kanssa.
En tiedä onko korrektia antaa tuntomerkkejä julkisella foorumilla varoituksena muille. Vai mitä ajattelette? Oltiin Keravanjoen vartta etelään ajamassa juuri ennen Kehä III:a
Kolmanteen pykälään saakka olisi pitänyt jaksaa lakia lukea, että tuokin olisi jalankulkijalle selvinnyt. Mutta jos vaatimus on ylivoimainen, turhautuminen ja sen purkaminen muihin on ymmärrettävää.
3 §
Tienkäyttäjän yleiset velvollisuudet
Tienkäyttäjän on noudatettava liikennesääntöjä sekä muutenkin olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi.
Tienkäyttäjä ei saa tarpeettomasti estää tai häiritä liikennettä.
^ Yksi syy siihen miksen käytä soittokelloa on että soitto aiheuttaa tietyn luonteenrakenteen omaavissa ihmisissä jonkinlaiseen periaatteelliseen vastahankaan asettumisen ja kellon toistuva soitto suorastaan jonkinasteisen primitiivireaktion.
Jos tilaa on, ilmoitan vain kummalta puolelta aion ohittaa. Siinäkin on tosin muistettava se juttu että joidenkin ihmisten korvissa takaa kuuluva ääni tulee aina ihan selän takaa ja kun vierelle ilmestyy värikkääseen asuun pukeutunut ja kummalliseen asentoon itsensä vääntänyt pyöräilijä, niin vaikutelma on se että takaa on tultu kovalla vauhdilla ja yhtään jarruttelematta. Kuitenkin olet huudahtanut parinkymmenen metrin päästä ja hidastanut niin että juostenkin voisit mennä kovempaa...
Mutta jos tilaa ei ole tai on muuten syytä epäillä ettei ylläoleva ilmoitus riitä, olen ruvennut hihkaisemaan "Terve!" Se ensinnäkin tuntuu kuuluvan, toisekseen sitä ei kovin helposti kuulla väärin eikä sitä oikein voi ottaa käskynä tai komentona tai muuten aggresiivisena. Yleensä ihmiset silloin tekevätkin tilaa tai ottavat koiransa paremmin haltuun tai pitelevät juoksentelevaa tai pyörällään seilaavaa lastaan kädestä kiinni.
Muuten kertomuksesi jampalta olisi voinut kysyä mitä laki sanoo häntä nopeammista kävelijöistä tai juoksijoista? Olisikohan hän ollut sitä mieltä ettei hänen tarvitse väistää heitäkään? Mutta on ymmärrettävää ettet antautunut keskusteluun hänen kanssaan ja ehkä parempi niin sillä oskus ohitettava mieshenkilö ennen kaikkea haluaa esittää alfa-urosta ja silloinhan hän ei kertakaikkiaan voi väistää eikä järkipuheella ole menestymisen mahdollisuuksia...
Toinen tilanne voisi olla sellainen että hän jostain syystä oli sitä mieltä että tilaa olisi ollut. Mutta silloinkaan harvoin riittää ymmärrystä sille ettei pyöräilijä kovin mielellään sellaiseen rakoon ja esimerkiksi löysässä hihnassa kävelytettävän koiran vierestä aja.
Mulla on myös hiukka samanlainen kokemus. Samoin jotenkin tuntuu, että soittokelloa soittamalla vaadin sitä tietä. Mutta usein se soittaminen olisi ihan hyvä ja jälkikäteen kohtaamisista voi jäädä se fiilis, että olisihan sitä voinut vaikka kilauttaakin.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Firlefanz
Noita löytyy aina ja jonkun kohdalle ne tulevat ennemmin tai myöhemmin. Kerran Manskun pyöräkaistalla viuhtoi nainen kävellen ja oli sitä mieltä että hän saa kävellä siinä ja pyöräilijät väistävät aina.
Joo, ei niiden sekopäiden kanssa kannata lähteä vääntämään. Jos tiiliskiven muotoinen ja jääkappipakastimen kokoinen karju uhoaa pyörätiellä, niin viisaampi väistää. Ei lain mukaista, eikä oikein, mutta fiksumpaa niin. Pyöräkaistalla kävelemisestä vielä semmoinen pohdinta, että eikös se olekin lain mukaan ihan ok, mutta suositeltavaa olisi käyttää jompaa kumpaa reunaa? Korjatkaa jos meni vikaan.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Fuuga
Joukoissamme on myös kuurojen lisäksi huonokuuloisia, parempi on opetella viittomat ja viittoa siten, että sokeatkin näkevät viittomat.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Firlefanz
En minäkään mielelläni käytä kelloa. Esim. joskus se aiheuttaa epäballistisia liikeratoja edellä kulkevissa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Firlefanz
Toi tervehdyshihkasu jonkun selälle pitää ehdottomasti ottaa keinovalikoimaan uutena lisänä :).
Soitan kelloa aina jos on tarve. Ensimmäisen kerran suht kaukaa, jolloin toivon, että se tulkitaan varoitukseksi. Jos tarvis, niin soitan uudelleen.
Useimmiten ohitettavat suhtautuvat positiivisesti, joskus jopa kiittävät. Harvemmin urputtavat tyyliin "kyllä siitä mahtuu".
^^^^^ oksensinko mä oikeasti noin monta virhettä sisältävän lauseen? Toivottavasti kukaan ei saanut sydäriä.
olen nyt soittanut aktiivisesti kelloa vuoden ajan, soitan aina kun tuntuu että ei tiedä toinen että olen tulossa, suurin osa ottaa positiivisesti. Kukaan ei ole valittanut, jotkut katsoo että mitvit mutta mitä sitten emme näe koskaan enää joten ei ole merkitystä ja ajoin ohi aiheuttamatta koiran hyppäämistä nilkkoihini kuten on kaynyt jo kahdesti aiempina vuosina ilman kelloa.... Ja jos ei halua reagoida en voi mitään, ajan aina melkein ojan reunaa ohi jos flexi on löysällä, kuten se aina on.
Useimmiten soitan kelloa, jos tarve vaatii muiden kulkijoiden huomion kiinnittämistä. Ohittaessa huikkaan "kiitos", tuli tilaa tai ei. Uskon naivisti, että joskus tämä tuottaa tulosta, ja kellonsoitto ei enää närästä muita tienkäyttäjiä.
Firlefanzin käyttämä "terve"-huudahdus kellon heläytyksen sijaan menee tosin seuraavaksi kokeiluun.
Nyt kun omaan talouteen on kuulunut koira vuoden ajan, on joitain asioita tullut ainakin itselle selväksi. Kun on kokemusta kummastakin osapuolen osasta, olen tullut johtopäätökseen, että pyöräilijän kohdatessa ihminen-koira - yhdistelmä takaa päin, yhdellä kellon kilautuksella on väliä ja tykkään että se on hyvä tapa. Alla siitä miksi.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti puppy
Koiraa ulkoiluttaessani kelvillä pyrin huomaamaan pyöräilijät jo kaukaa, jotta voin lyhentää flexin niin, että koira on vierelläni kontrollissa. Aivan joka kerta se ei ikävä kyllä onnistu kun tuossa hoodeilla muutama notkelma aiheuttaa katveen ja pyöräilijä saattaa päästää lähelle ilman että huomaan. Ninja-pyöräilijöitä on jokseenkin mahdoton havaita kuin vasta tapahtumapaikalla. Siksi kellonsoitto 50 m päässä auttaisi huomattavasti yhteispelissä. Nappi- tai täyskuulokkeita käyttäville tuokaan ei ikävä kyllä toimi, mutta minun mielestäni syytä on silloin koiraa ulkoiluttavassa.
Koiran ei pitäisi koskaan olla eri puolella kelviä kuin taluttajan. Joko koira osaa pysytellä samalla puolella ulkoiluttajan kanssa tai ulkoiluttaja siirtyilee puolelta toiselle koiran kiinnostusten mukaan. Kumpaakin tulee tehtyä tuon pennun kanssa, mutta tavoite on opettaa se ymmärtämään kummalla puolella sen tulee kulkea.
Itse tykkään ulkoiluttaa tuota kaveria metsässä, mutta toisaalta varsinkin pentukoiraa on tärkeää ulkoiluttaa myös siellä missä on muutakin liikennettä, jotta pentu tottuu muihinkin kuin puihin ja pensaisiin. Eli siinä mielessä argumentti, ettei koirat kuuluisi kelville, on vailla parempaa perustetta.
Itsekin kuulun kellonkilauttajiin. Valtaosa reagoi siihen neutraalisti ja vain aniharvoin kuuluu kuittailua. Jos tilanne antaa myöten, yritän vielä kiittää käsimorjestuksella.
Fuugan kanssa samaa mieltä siitä, että koiran kanssa kulkiessa oppii kummasti arvostamaan soittokellon käyttöä.
Etsin, löysin, tilasin ja asensin maastopyöriini kellot, jotta voi siirtymillä kilautella tarpeen mukaan, mutta mallina semmoinen, joka ei kilise omia aikojaan metsässä. Ensimmäinen hajosi ensimmäisellä reissulla kun keppi lennätti iskurin pusikkoon. Kuukauden sisään kaikki muutkin oli hajonneet osumista milloin mihinkin. Nykyisin harrastan perinteisempää melun tuottoa jarruin tai kuivalla kelillä mölisemällä itse. Tai sitten vaan ajan hissukseen ohi.
Pitäisi asentaa jarrujen kostuttaja, jotta varmasti kuuluu varoitusjarrutus.
Erinomainen idea.. Oma juomapullo jarruille ja vähän letkua.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti harald
70 luvun lopulla minulla oli työkaveri joka kasvatti lapinkoiria ja hänen vaimonsa oli Kennel liiton hallituksessa eli asiatuntemusta oli. Hän opetti kolme perussääntöä:Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Fuuga
1. Koira pitää AINA olla omistajan hallinnassa
2. Koira kulkee AINA "ojan puolella"
3. Tätä en enää varmasti muista mutta liittyi jokaisen koiran kouluttamiseen
Jos koiran omistajat noudattaisivat näitä kolmea yksinkertaista sääntöä niin mitään ongelmia ei syntyisi mutta se on vaan niin helppoa ulkoistaa vastuu OMASTA koirasta muille.
Kuinka ollakaan, suomenlapinkoira se minunkin koiran rotu on. Noinhan se nimenomaan pitäisi olla. Realismina tietysti pitää muistaa, että koirankin pitää nuo asiat oppia ja toisilla yksilöillä oppiminen kestää kauemmin kuin toisilla.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Arosusi
Jos ajetaan jalankulkijoiden väylillä (kelvit jne.), niin kuljetaan heidän ehdoilla. Takaa tulevan pyöräilijän tulee kiltisti hidastaa ja väistää.
Toinen juttu on sitten se, että kelvit ovat pyöräilyn kannalta haitallinen asia Suomessa. Mitä jos ei vaan käytetä niitä? Ajetaan ajoradalla ja vaaditaan mieluummin pyöräkaistoja kaupungissa ja leveämpiä teitä kaupunkien ulkopuolella.
Mun mielestä on vähän turha valittaa kävelijöistä ja koiran ulkoiluttajista kelveillä tai keskuspuistossa, koska nämä reitit ovat heitä varten. Ei ajeta siellä tai jos täytyy ajaa, niin heidän ehdoillaan.
^
Ne jotka haluavat antaa koirien juosta valtoimenaan muista välittämättä niin koirapuistot ovat heitä varten. Siellä ei koiranomistajan tarvitse huolehtia muista liikkujista. Näitä löytyy kaupungeista, monesti useampiakin. Liikenteessä taas tulee huomioida muut liikkujat ja noudattaa sovittuja sääntöjä, eikä vedellä hatusta omiaan.