Mä oo kyllä huolissani tuosta viivasta. Viivan jälkeen voi kyllä mennä täysillä...
Printable View
Mä oo kyllä huolissani tuosta viivasta. Viivan jälkeen voi kyllä mennä täysillä...
Työmatkatemmossa dopingin käyttö ei ole kielletty (?)
-Lauri
Yritätkö konna paljastaa mun henkilöllisyyttä?
Parahimmat kanssatempoilijat. Esikuvani Lance Armstrongin esimerkistä innostuneena kokeilin tänään veridopingia huonolla menestyksellä. Paluumatkalla töistä pysähdyin paikaillisessa SPR Veripalvelun toimipisteessä suurin odotuksin. Veren luovuttaminen sujui hienosti, mutta kysyessäni korvaavaa verta sain osakseni omituisia katseita ja minut ohjattiin nauttimaan mehua, kolmioleipiä ja jäätelöä. Oletin että suoritusta parantavat tuotteet olisi lisätty tarjottaviin toiminnan naamioimiseksi, jota pidin varsin ovelana. Päästyäni jälleen pyörän päälle huomasin hengästyväni helpommin ja jalkojen olevan varsin voimattomat. Tuloksena oli ei yksi vaan kaksi kirvelevää ohitusta kotimatkalla. Mikä meni vikaan? Hävettää.
Ajelin tänään provosoitumatta ja väsyneiden jalkojen määräämää tahtia. Eipä tarvinnut kovasti laskea norminopeudesta, niin se tapahtui. Ohrahuhdantiellä 30 km/h ei riittänyt, kun krossari puhalsi ohi. Tappio oli tosiasia. ABC:n risteyksen työmaan hän otti huomattavan varovasti, ja tuumasin ajaa takana noin kymmenen metrin päässä. Vinttikoiraradan kohdalla kynnysten täräykset pudottivat hänen pumppunsa, joten sainpa tuotettua kanssakulkijalle tasoittavan tappion.
Olen surkea työmatkatempoilija, mutta mummiksella ajettu talvi on kyllä parantanu mun suoritustasoa. Vaikka siis edelleen pyrin aika ladylike-suoritukseen. Mutta uudenlaisen surkeuden itsessäni huomasin, kun tässä yksi päivä joku nuori heebo ohitti minut (joo, ohitti, mutta mä hiljentelin risteykseen ja sitten verkkasesti lähdin taas liikkeelle), mutta kun matkavauhtiin loivassa ylämäessä pääsin, olinkin ihan nuoren miehen kannassa. Mutta kun se niin yritti polkea kovaa, en hennonnut sitä sitten ohittaa, ajelin vaan vihellellen pienessä peesissä. Onneksi tiemme erkanivat ja sain reipastaa tahtini normaaliin.
Tänään oli kyllä melkoinen työmatkatempopäivä. Menotempo oli aivan jumalainen, hiljaiset tiet ja 6m/s puhalta myötätuuli. Tappioitakaan ei tullut. Tulotempo äsken oli vähän tylsempi. Heti temmon alussa kärsin ensimmäiseni spd-pannutuksen, joka ei ollut hirveän kivaa. Onneks isompia damageja ei tullut ja siitä sitten jatkoin. Tuuli ei ollut tyynytynyt ja tuuli edelleen samasta suunnasta. Lisäksi viikon temmot tuntui jo jalassa. Mutta tappioita ei siltikään tullut. (tsekkasin tosin vasta himassa, että vuotaako polvesta verta)
Tempoilijan biisi.
http://www.youtube.com/watch?feature...;v=so9DBHCo64Q
Eilen 20-30 häviötystä, yksi ihan hauska. Lähestyin punaisella olevia valoja, joissa odotteli muutama kanssatempoilija. Jäin hissukseen koko pakan taakse odottelemaan, enkä yrittänytkään kiilata ensimmäiseksi - siimä tulee nimittain äkisti vastakuittaus. Varmistin toki selustani myös taaksepäin.
No, yhden pyöräilijän eleistä näki, että hän oli temmossa täysillä mukana - pää pyöri kuin pöllöllä ja vastustajien olemuksia ja välineistöä mittailtiin ankarasti. Muut tempoilijat olivat max. piirisarjatasoa.
Kun valot vaihtuivat vihreiksi ampui tämä kaveri liikkeelle kuin itse pelsepuuppi olisi ollut hänen kannoillaan. Kaveri heilui pyörän päällä kuin heinämies ja pälyili n. 5 sek välein taakseen. Lukitsin tähtäimen kaveriin, poistin reisistä varmistimet ja ampaisin perään. Muut jäivät kuin tikku pashaan.
Poninhäntä vipattaen kaveri painoi karkuun retkipyörällään minkä kerkesi. Mutta, n. 50 m ajon jälkeen kiihdytys katkesi n. 20 km/h nopeuteen. Leveälahkeisiksi luulemani hopparihousut olivatkin kireät pyöräilytrikoot, niissä vain ei ollut täytettä. Mikä pettymys!
No, painoin ohi n. 35 km/h lasissa tyyliin "katsoppa poika tästä mallia". Sääli olisi ollut sairautta.
Editoitu ämmä hooksi...
Perjantaina aamulla joskus ehkä ennen puoli yhdeksää olin hiljentynyt punaisten valojen ääreen. Siitä ne sitten vaihtuivat aikanaan ja lähdin reippaaseen kiihdytykseen. Taustapeilistä näin että pyörä tulee perässä niin kiihdytin johonkin 30+ -vauhtiin. No siinä oli pieni mäennyppylä niin pakkohan oli takanatulevan jätkän lähteä ohitse, hurjaa. Eipä siinä mitään mutta kun mäet loppu ja enemmät suorat alkoivat niin lopulta ajelin sitten tosijätkän peesissä vauhtia himmaillen. Mihin sen tosijätkän vauhti hyytyi, en tiedä. En viitsinyt lähteä ohitse koska oli taas risteyksiä tulossa ja lopulta tosijätkä kääntyikin muualle.
Kauhee kiire niillä on ohitte heti risteyksissä mutta lopulta kun on saanut oman pyörän kiihtymään sopivaan matkavauhtiin niin nämä tulee perä edellä vastaan..
Tänään kasvoi sarvet päähän ja ajoin kotiin SuperX:llä spandexit päällä kevyeen myötäiseen 45-50km/h ja nöyryytin kaikkia urpoja, jotka luulevat olevansa kovassakin työmatkakunnossa muutaman viikon treenien ansiosta. Harmi että ajoin niin myöhään ettei ollut enää amikselta mopoilijoita lähdössä. Ja kun joku kuitenkin kysyy niin vastaan jo valmiiksi että "kyllä helpotti" ja "tiedän että et voi auttaa" jne.....;)
Taisin tehdä "haedonit"... Moni näytti ajavan polkemistavasta päätellen aika suorituskykynsä rajoilla, eli noin 20km/h hitaammin kuin minä. :p
Disclaimer:
Hidastin vauhdin aina kun väylällä oli muuta liikennettä kuin ohitettavia. En ajanut punaisia päin enkä sinkoillut risteyksiin vauhdilla. Ohitukset tein suoralla väylällä. Aika tylsää...
Haa! Meinasi tulla tänään kotimatkalla ensimmäinen tappio. Joku nakkitukka, jonka olin kuitannut espoon autopalvelun mäessä n 5km myöhemmiin, yritti tulla ohitse leppävaaran mäessä kohti huopalahtea. Huomasin tilanteen ajoissa, annoin toisen tulla rinnalle, kunnes otin loputkin tehot käyttöön ja vältin häviön.. Lapsellistako? ehkä.. Vältämätöntä, kyllä :D
Kehittelin ajatusta myös, että tekisi reppuun jonkun kyltin, jossa lukisi "you shall not pass" .. :D
Ps. miten muut voi "peesata" moposkoottereita, itsellä alkaa kauramoottori köhiä välittömästi jos edes yrittää ajaa turhan lähellä ko. kapistuksia. :( (pakokaasut)
Eihän tosi työmatkatempoilija vaivaudu moisia pelejä peesaamaan, vaan reippaasti polkaisee ohitse niin että heilahtaa.
Siinä jää sitten epätoivoisesti kaasukahvaa puristava mopoteini tuijottelemaan horisonttiin katoavan työmatkatempoilijan takaheijastinta. Voipi myös olla, että mopon virityssarja lähtee tilaukseen heti kun tilille jostakin tipahtaa vähän rahaa.
Minulla lukee selässäni "arbeitmatkatempo macht frei". Siitäpäs saavat! Voi veljet, ne on varmaan ihan raivoissaan, haha!
Eihän kukaan kerkeä lukemaan noin pitkiä tekstejä kun kuuleman ( luetun) mukaan menette niin kovaa. ;)
En tiedä, mutta eläkeläisillä on sellainen kappale kun "hävisin lotossa taas". Samasta kappaleesta on olemassa ultrasalainen levyttämätön versio "hävisin työmatkatemmossa taas, hybridistille"
-Lauri
Kärsin eilen kirvelevän tappion tuulitakkiselle hybridistille: akkamaisesti pysähdyin valoihin odottamaan vihreää ja siinä pääsi hybridisti kuittaamaan ajamalla punaisia päin. Meno oli senverran vauhdikkaan oloista ja ajoasento sekä -tyyli niin aeroa ja repivää ettei kyseessä voinut olla kuin kovan linjan tempokuski. Tiesin heti, että tuo täytyy ohittaa tyylillä. Valot vaihtuivat vihreäksi ja lähtö hyväksytään! Muutaman sadan metrin jälkeen pyörittelin miekkosesta ohi naama peruslukemilla nenän kautta hengittäen. Casually deliberate, kuten säännöissäkin sanotaan.
Tykkään siitä äänestä mikä työmatkatempokuskin sielusta lähtee ohituksen hetkellä: vaihteiden rutina kun epätoivon voimalla poljetaan isompaa sisään ja yritetään kaikin tavoin välttää tappio. ;)