Tänään junalla Ainolaan. Siitä Tour de Tuusis pitkä gravel + (lisälenkki - kartanolenkki) ja maalista kotiin. Yhteensä 160.
Printable View
Tänään junalla Ainolaan. Siitä Tour de Tuusis pitkä gravel + (lisälenkki - kartanolenkki) ja maalista kotiin. Yhteensä 160.
Aamupäivällä polkasin runsaan pari tuntia ja hain 147 uutta ruutua
Äsken EGW25 prologi
Tänään edellämainitun tapahtuman päälenkki, 130 kilsaa eeppisiä sorateitä Varsinais-Suomen ja Uudenmaan rajamailla. Mieletöntä mestaa, ml. vanhaa rantarataa ja vanhaa 52-tien linjaa
Eilen,Arpainen(Ähtäri)-Soini-Arpainen joku +57km polkuja pitkin erämessuille.
Ensimmäistä kertaa tuo reitti ns läpi asti ja olihan mahtavat maisemat ja polut, vahva suositus!
Tänään kevyttä palauttelurullailua. Vastatuuli meinasi pilata tekemisen.
120 km sorarallia Hämeenlinnasta Tampereelle. Kivaa oli ja pyöräkin kulki ihan kohtuullisesti.
Tänään kolmisen tuntia Unit X:llä maastossa. Ahtaassa paikassa piti vähän pakittaa fillaria ja yllättäen ketjulukko avautui, onneksi molemmat lukon palat jäivät kiinni ketjuun.
Lukko solahti kiinni kovin kevyesti ja kuetjukin tuntui käsiin kovin notkealta->tutkintaa ja ehkä hutkintaa!
Äsken perus arkikuuskymppinen grävelillä.
Päätin päivällä, että olisi maastolenkkipäivä, mutta ei sitten huvittanutkaan.
Tänään satkun sinkulagravelilla, jotain puolet soraa. Menomatkalla koestin 40-hampaista eturatasta parissa tiukemmassa mäessä ja menihän ne. Olosuhteiden ollessa suotuisat ajatuksissa kehittyi idea vaihtaa pari hammasta isompaan eturattaaseen, mutta paluumatkan hyvä vastatuuli löi sykkeet ylös ja aloin vähän pakitella -ehkä kesän jälkeen sitten.
(Seuraavaksi koeajoon pääsee, kunhan DHL tuo, 50-milliset 28-tuumaiset renkaat, Maxxis Rambler EXO TR, taakse joko nykyinen 17-piikkinen tai sitten isompi 19-piikkinen.)
Äsken reilut pari h gravelilla. Viisi senttinen pehmeä sorapatja ei ole kivaa.
4h30min asfalttia ja uusia hiekkateitä.
Pieni pyöräretki pääosin sorateitä, eli: torstaina Iittala-Tammela-Räyskälä 72 km, eilen Räyskälä-Loppi-HML-Hauho mökille 112 km ja tänään mökiltä Turenkiin 48 km. Paljon pitää vielä tehdä että tämmöiset useamman päivän ajelut lastatulla pyörällä menisivät helpommin, sen verran nihkeää oli tänään ajaminen.
Tänään gravelilla 77km.
Pääosin hiekkatietä,jonkin verran traktori polkuja.(Asfaltti onnistuttiin välttämään lukuunottamatta muutaman kilometrin siirtymiä)
Äsken grävelillä kesäkuun pakkosatanen. Ei mitään fantsua mainittavaa, kuhan ajoin pois kuleksimasta. Jokunen itselle uusi hauska peltopolku.
Tänään gravelilla 130 kilsaa sekalaista: asfalttia, sora- ja metsäteitä -jotain vähän alle 60 km päällystämätöntä. Ehkä vaihteettomalla ajaminen alkaa vähän näkyä miten ylämäet tulee vaihteellisella ajettua, että isommalla teholla, mutta silti Garminin arvio on enemmän aerobinen.
Vaihteettomalla on pakko ajaa aika-ajoin kovemmalla teholla tai voimalla. (Jos näin eläkeikää lähestyvänä ottaisi talliin sähköavusteisen, niin odotettavissa olisi ehkä nopea kunnon romahdus, kun nytkin vanheneminen tuo jatkuvasti kasvavan haasteen).
^ Voin allekirjoittaa tuon, että tällaiselle vaari-ikäiselle pyöräilijälle (joskin harvinaisen nuorekkaalle sellaiselle :)) yksivaihteisella lenkkeileminen on ihan parasta lihaskunnon ylläpitämisen kannalta. Mun tuli gravelpäissäni ajettua muutama vuosi pääasiassa vain (yli)pitkää lenkkiä vaihdepyörällä sillä seurauksella, että a) alkoi tulla kremppaa sinne ja tänne ja b) tuntui, että vauhdit vaan pikkuhiljaa hiipui, vaikka kilsoja kertyi paljon. Nyt olen ajanut vähemmän mutta monipuolisemmin ja aika ison osan ajoista sscx:llä. Olo on kokonaisvaltaisesti parempi ja lihasmassaa on palautunut jalkojen lisäksi myös yläkroppaan. Nyt pitäisi vielä ottaa itseään niskasta kiinni ja aktivoitua ssmtb-touhujen kanssa. Se on ihan parasta core-treeniä.
(Tänä keväänä alkukevään säät tosin vähän verotti vapaapävien pyöräilymotivaatiota ja sitten toukokuussa, kun kelit parani, on töissä ollut niin saakelinmoinen kiire - yrittäjä ei toki siitä valita - mutta kilsoja olisi ehkä voinut ideaalitilanteessa kertyä vähän enemmänkin. Varsinkin 100+ km lenkit on mulla jääneet tosi vähiin tänä vuonna. Osittain siksi, että en jaksanut ja osittain siksi, että ei ole ihan sikana kiinnostanutkaan.)
Äsken arkinen peruskuuskymppinen grävelillä. Kivistön hoodeilta pikkuruutuja. Hauskoja paikkoja löytyi.
Reilu pari tuntia ja reilu kolmekymppiä läskillä pk-ajoa flunssaviikon jälkeen. Katsotaan mitä keho sanoo.
On tuokin selitys sähköpyörään. Onneksi sali niin lähellä että ei moiseen tarvi investoida vaan homma hoituu jalkaisin.
Joo no katos kaikki ei asu salin vieressä vaan joku voi asua vähän sivummallakin ja taas toisaalta jos mäkin makailisin jossain prässin alla niin aivan se ja sama kuinka sinne itsensä siirtäis.
Tuos painonnostohommassa haluan kuitenkin säilyttää terävyyttä jaloissa ennen treeniä niin kevyesti pyörällä niveliä lämmittäen ja happea haukaten salille.
Äsken parisen tuntia gravelilla. Oli kyllä kaikki muu kohdallaan paitsi aikaa olisi saanut olla enemmän.
Mulla ei enää ole innostusta erikseen harjoitella, kun ei ole tavoitettakaan. Sen sijaan täysjäykkä maastopyörä on itselle vaativassa maastossa hyvä jumppamaikka ja yksivaihteinen on pakottanut ajamaan aika-ajoin kovemmalla teholla. Maastossa ajaminen on hauskaa kuten on yksivaihteisellakin, pidän fyysisestä väsymyksestä, mutta vain muun toiminnan sivutuotteena.
Olen siis vähentänyt junnaavaa ajamista ja tuonut tilalle kovempia tehoja, mutta maltillisesti(?). Yksivaihteisella tasaisella pieneen myötätuuleen, välityksistä riippuen, ei juuri syke heilahda, mutta vastatuuleen ja mäkeen mennäänkin sitten voimalla ja teholla. Sähköavusteisella saattaisin hyvinkin leikata ylämäet ja vastatuulet (kuten luonnollisesti ajaessa tekee vaihteetkin).
Eli luonnollinen, ohjaamaton intervalli-/toiminnallinen harjoittelu on ajatuksissa takana.
Äsken kotoa rautatieasemalle 13 minuuttia.
Eilen jotain 40 kilsaa sinkulagravelilla maistelemassa 50-millisiä ja 28-tuumaisia Ramblereita. Aluksi tuntui kuin istuisi pyörän päällä, eli vähän korkealta. Ihan kivaa taas oli, mutta korkeuden tuntu ei ehtinyt poistua, vaikka olin ennakkoon ajanut edellisen reilun satkun 42 millisillä 28-kiekoilla. Välityksenä 40-19 oli vähän lyhyt. Mahtuisihan Salsaan leveämmätkin, kuin 50-milliset, mutta yhtään enempää en korotusta kaipaa.
(Joku takana kitisi hiljaa, ehkä pinnat, ehkä joku muu)
Aamulla salille ja takaisin. En vieläkään ymmärrä miksi tuo hybridi tuntuu niin nihkeältä kulkemaan. Navat on käyty läpi ja pyörii kevyesti. Ajoasento on viritetty matalaksi, mutta ei se siltikään. Ilmeisesti noissa Spessun touring-renkaissa on jotain liimaa.
Kyllä varmasti, jos maasto sen sallii. Itse kuitenkin haen jaloille kovaa kuormitusta, sekä tehon tuottoa, että voiman käyttöä ja olen siinä käsityksessä, että sähköavustuksen tarkoitus nimensä mukaisesti on vähentää kuormitusta jaloille, eli avustaa -sitä en halua -haluan että aivan varkain ja vailla erityistä suunnittelua happo polttaa reisissä.
Mulla pyörii vähän siihen tyyliin, että on luomumaastoviikko, sinkulaviikko ja sitten on vaihteellinen graveli/maantieviikko -kuormitusta tulee, mutta eri tavoin eri viikoilla.
Vajaa viisikymppiä läskillä pk:ta. Tai fifty-sixty tempo/pk… edelleen flunssa painaa.
Strukturoituihin intervalleihin tuota ei tietenkään voi verrata ja sellaisten tekeminen yksivaihteisella on ylipäätänsä melkolailla mahdotonta. Erona vaihdepyörällä pelkästään huvikseen ajelevaan on se, että ne ”intervallit” tehdään matallalla kadenssilla, korkeilla voimatasoilla ja yleensä putkelta, mikä kasvattaa voimatasoja. Reisien ympärysmitta alkaa kasvaa aika nopeasti, kun ottaa muutaman kuukauden sinkulakuurin. Toinen yksivaihteisen etu on se, että pk-lenkeillä malttaa polkea edes tasaiset tarpeeksi pienellä vastuksella, kun ei ole niitä isompia välityksiä, joilla kasvattaa vastusta :)
Noin periaatteessa yksivaihdepyöräilyn isoimmat hyödyt vaihdepyöräilyn ohessa tulee siitä, että jalkoja tulee käytettyä eri kadensseilla ja voimatasoilla ja että koko kroppa saa tekemistä kokonaisvaltaisemmin. Lisäksi, jos vähän eksyy vielä maaston puolelle, niin se kehittää ajotekniikkaa.
Joskus ennenvanhaan osa pro-maantiepyöräilijöistä ajoi talvilenkkejä fikseillä. Osin huoltovapauden ansiosta, mutta osin siksi, että siten sai hyvää vaihtelua treeniin. Nykymaailmassa trainerit ja sisällä hikoilu on korvannu fiksit.
https://www.cyclingweekly.com/news/l...ll-work-491283
Joo, vähän rennosti käytin intervalli-termiä, ehkä juoksijoiden "fartlek" olisi sopivampi: https://en.wikipedia.org/wiki/Fartlek
Mitä tulee tuohon että kaikkihan ajavat mäet kovempaa ja sitä rataa, niin omalla kohdallani pyöräily teillä on ollut liian kesyä, vaikka kovista vedoista aika-ajoin nautinkin. Liiasta tasaisuudesta oletan seuraavan nopeusominaisuuksien heikentymistä.
Tänään pitkästä aikaa iltalenkki kakkosgrävelillä. Vähän testiksi ajaisiko sillä ensi viikon retken. Tosi omituiselta ajoasento tuntuu, mutta ajelinhan mä sillä koko talven joten tottuisiko parissa päivässä?
https://pic.useful.fi/56z_WBhf2.jpg
^satkun kun ajaa, niin sitten.
------------------------
Tänään 65 km sinkulagravelilla. Alla olivat 28-tuumaiset kiekot -vähän tuo tuntuu korkealta ja jotenkin ohjaus on herkkä, mutta kovemmin käskiessä fiilikset on hyvät.