Tänään taas pp-lenkki vittumaisessa seurassa. Vittuillaan vaan ja murjotetaan. Pöh.
Printable View
Tänään taas pp-lenkki vittumaisessa seurassa. Vittuillaan vaan ja murjotetaan. Pöh.
Tää se just on... VV-ruudut kun elää öisin ja aamun tullen painuvat maan alle, niin ei niitä sitten enää puoliltapäivin löydä mistään. Ja muutenkin taskulampun valossaa ne on helpompi löytää...
(hymiöt postissa, mutta lakon vuoksi jakelu myöhässä)
---
Mut joo, VV-ruutujen haku tuntuu välillä käyvän enemmän työstä kuin huvista.
Kesäkuun 28.
Tänään ajeltu 96km. Tulee yhteensä 107km kun ajelen vielä kotiin kohta.
Eilen pari tuntia ja parikymmentä kilometriä perinteisellä idän ihmeet-lenkillä Jakomäen erämaa-alueella susia ja muita paikallisia pitkospuilla väistellen.
Eilen kolmisen tuntia teräsjäykkisellä. Semisti maastoa ja semisti muuta.
Äsken tulin yhdistetyltä gravel- ja VV-ruutujen keräyslenkiltä. Piti pari harmittavasti keskeltä puuttunutta ruuta käydä hakemassa. Muuten sitten Meltsistä Viikin kautta Vantaanjokea ylös ja Tiksiin. Sieltä sitten Ikean takaa himaan. Reilu 40 km. Ihan mukava työpäivän päälle.
Navin kanssa kun ajelee osan matkaa, niin huomaa ettei niistä pätkistä oikein nauti. Sitten kun ajaa tuttua reittiä, voi aivot laittaa narikkaan ja nauttia polkemisesta.
No tästäpä täytyy olla aivan eri mieltä! Ruutuja on aina mukava läheä hakemaan. Jos niitä ei ole luvassa, miksi lähteä ollenkaan. Tänään tosin lähdin, kun oli luvassa kuvarasteja :D
No, seuraavaksi pitäisi hakea yksi ruutu suolta jostakin lintujensuojelualueelta. Mitään tietä sinne ei mene, kävin jo kerran etsimässä... mutta mukavaa tulee olemaan! :cool:
^^ Tiedän fillaristeja jotka kokevat laillasi että navigaattorin ohjeiden seuraaminen tai se että siihen joutuu jossain määrin keskittymään tuppaa viemään ilon fillaroinnista. Osa heistä onkin luopunut koko navin käytöstä, he ajavat uutta reittiä muistiinsa ja/tai paperikarttaan tukeutuen.
Omalla kohdallani olen ratkaissut asian käytännössä niin että tutustun kyllä reittiin ja pistän muistin sen mikä sinne menee, mutta hyväksyn sen että sitten pyörän päällä homma menee uusiksi joko silkan väärinsuunnistuksen, muistivirheen tai ihan vain mielijohteesta reitiltä poikkeamisen takia. Kotiin palattuani sitten Stravan avulla katselen ja otan selvää mistä oikein olen ajanut ja mistä olisi pitänyt ajaa.
Mutta joka tapauksessa nautinto ajamisesta palaa sillä että aivoja joutuu käyttämään. Sen sanottuani joudun tosin myöntämään että tutulla reitillä pysymisessä on myös puolensa (vaikka en silti mielelläni koe sellaista fiilistä että olen laittanut aivot narikkaan:cool:). Kaikkein parasta on kuitenkin tässäkin mielessä erilaisten osuuksien vaihtelu ja vuorottelu samalla lenkillä.
Viimeksi ajoin alkuillasta melko tarkkaan kolme tuntia maantiepyörällä. Viitisen minuuttia pitempi lenkki, niin ilman (huomio)valoja olisi jo tuntenut itsensä puutteellisesti varustautuneeksi ääliöksi.
Pienessä porukassa pääosin peesaten hiton kivaa; vauhti vaihteli, välillä tuntui että himmailtiin turhaankin ja välillä jouduin ehkä pieneksi hetkeksi pois mukavuusalueeltani.
Tutulla reitillä mutta Nikkilässä työmaiden ja uusien teiden ja liittymien valmistumisen myötä miltei joka kerta pikkuisen eri llailla ja paluusiirtymällä vähän jo tavallisesta poikkeavia tai harvemmin käytettyjä teitä ja katuja hakien.
Eilen.
No voi harmi :(
Komppaan!
Joo, molempi parempi. Itselläkin reitit päässä ja mukana paperikartta. Gepsiin vilkaistaan sitten kun on tarkat paikat, ettei vaan jää ruutu ajamatta. Ja kotona sitten katsotaan ajettu jälki sykealueväreillä Flowsta.
Eilen töiden jälkeen 50 km lenkki maantietä. Lämmintä oli.
En tiedä johtuuko Wahoosta vai mistä, mutta tuntuu että aika herkästi se hukkaa reitin ja alkaa tekemään uudelleenreitiystä. Ja vaikka Komootissa on suunnitellut reitin niin, että pisteet on valittu sieltä ruudun puolelta, niin Wahoo saattaa uudelleenreitittäessään hukata koko pisteen ja vetää ns. mutkat suoriksi. Eilenkin olisin sitten missannut koko ruudun, jos olisin seurannut Wahoon ohjeita. Onneksi olin sen verran painanut noita ketunlenkkejä mieleen, että pystyin vetämään sen sitten arviosta oikein.
Kunnon vauhtiin ja flow-tunnelmaan pääsi vasta sitten kun oli ruudut kerännyt ja palasi tutulle reitille.
Jaa niin, en muistanutkaan, jotkut ajaa ihan tuollalailla reititettynä ajojansa. Itsellä GPS on käytössä niin, että suunnitelemani reitti on "jälkenä" eikä "reittinä" ruudulla. Välillä herättää näytön virransäästötilasta katsoakseen joko ollaa ruudulla tai minnekäs päin tästä pitikään ajaa. Jos ei ole viivalla niin sitten ei ole. Ja umpikujan kohdatessaan voi omin päin suunnitella keinon päästä viivalle takaisin.
Ei tapahdu uudelleenreitityksiä tai muuta sontaa. Hermothan tuollaisessa menisi, ei ihme ettei tunnu kivalta.
Eilen 52km kesäiltalenkki. Meni sutjakkaasti, kunnes vaihteet alkoi oikutella joka päätyi siihe, että takavaihtajan vaijeri napsahti poikki. Tultiin sitten puolet lenkistä raskaamman kaupalla, mutta sutjakkaasti meni sekin osa, mitä nyt mäet hiukan tuntui hapokkailta.
Uamulla töihin
Juhannus viikolla.
Voisin melkeinpä väittää että useimpia niiistä hienoista ja muistiin jääneistä hetkistä ja kokemisen arvoisiksi koetuista tunteista, joita pyöräily on minulle tarjonnut, on edeltänyt jonkilainen joskus vahvakin epäilys touhun järkevyydestä ja sitä seurannut päätös antaa hulluudelle valta (tai, se myönnettäköön, joskus yksinkertaisesti myös kyvyttömyys tehdä päinvastaista päätöstä).
[/QUOTE]Suolla on mukavaa.[/QUOTE]
No jaa, sanoisin että suot ovat kuitenkin vähän erikoistapaus, sellainen josta englantilaiset käyttävät nimitystä an acquired taste. Mutta muuten kyllä: yllättävän mukavia hetkiä on koettu silloin kun maasto on osoittautunut kalustolle ja/tai kuskille ajokelvottomaksi, kun polkua tai kärryuraa ei todellisuudessa enää ollutkaan mutta niin vain mentiin ja edettiin kunnes taas päästiin jatkamaan ajaen.
Tänään aamupäivällä ajoin reilut kolme ja puoli tuntia maantiepyörällä, tällä kertaa etupäässä kelviä.
Olin tulkinnut sääennustetta ja sadetutkan kuvaa siten että ainakin puolitoista tuntia ehtisi ajaa ennen jonkinlaisen ripottelun tai tihkusateen alkua ja sitten olisi tuurista kiinni millaisessa sateessa kotimatkaa joutuisi taittamaan. Mutta koska olen maantiepyöräilijä suhtaudun todennäköisyyksiin niin että niistä ei pidä välittää silloin kun on pienikin mahdollisuus voittaa. Ja ihan miellyttävän vapauden tunteen antoikin se kun päätti että jos sataa, niin kastelkoon!
Pienenä mutta mainitsemisen arvoisena lisämotivaationa oli että voisin samalla lenkillä hakea niin Espoon kuin Vantaankin kuvarastit ja mahdollisesti vielä Helsinginkin. No, sekin onnistui, viimeksimainitun osalta tarvittiin onnekas sattuma ja punaisissa valoissa vieressä seissyt puhelias pyöräilevä ja kotikulmansa hyvin tunteva vanhempi naishenkilö. Tosin olin siinä vaiheessa tietämättäni jo pilannut oman Grand Slamini sillä että olin kuvannut Vantaan uudeksi rastiksi jo käytetyn...
...mutta ihan kiva lenkki silti - eikä sittenkin vähäiseksi jäänyt sade sitä mitenkään haitannut, pikemminkin päinvastoin.
Tänään nelisenkymmentä kilometriä Karhulan torille possokahville ja ostamaan kalaa.
^ "Posso on rakas, ohut ja rapea"
Ja mulle tuttu sen takia että eno oli itsensä Kymenlaaksoon naittanut (ja itse asiassa myöhemmin Karhulaan muuttanut ja siellä torimyyjänä toiminut) savolainen. (Oli muuten äidin kolmesta veljestä ainoa sodista hengissä selvinnyt, millä saattoi olla joku vaikutus siihen että oli kokenut niin kuin sanotaan hengellisen herätykseen ja ruvennut helluntalaiseksi.)
Eilen ajoin rapiat kolme tuntia "kuhan vaan" ajoa.
Cyclolla, koska siinä on lokarit ja valot valmiina, mutta asfaltilla ja ilman ambitioita, vauhdilla jota kovempaa ajan normaalisti sorallakin. Ihan kivaahan se taas kerran oli silti ja iltakin oli kirkkaine kuineen hieno ja olo kotiin tultua parempi kuin ennen lenkille lähtöä - ja oikeastaan parempi kuin osasin odottaakaan.
Tänään päivällä runsas satku kylmässä ja tuulisessa kelissä.
Äsken.
Ei kulkenut yhtään. Tuskaista oli. Vaikka viime viikko meni ohuessa ilmanalassa telttaillessa. Yleensä sellaisen jälkeen kulkee hienosti ja kevyesti.
Ei sotketa nyt karhulalaisia tähän posso-asiaan. Possot on kotkalaisia ja tehty Turkian leipomossa. Piste.
Kohta täällä on joku kymiläinen väittämässä, että possot on Kymistä. Ei ole.
---
Tänään vajaan kolmen tunnin "jäähyväiset kesälle"-lenkki Helsingin rantoja pitkin.
Eilen "se on sitten auttamatta ja peruuttamattomasti syksy, mutta maantiekausi ei suinkaan ole vielä ohi" -lenkki numero kaksi.
Muuten ihan samanlainen kuin perjantaina ajettu numero yksi eli loppupuoli lenkistä oli melko onnistuneesti myötätuulivoittoinen ja aivan viimeiset kilometrit ajettiin pienessä sateessa, mutta eilisellä lenkillä valoja ei kiitos aikaisemman lähdön tarvittu kuin tunti-puolitoista.
PS Tänään oli tarkoitus ajaa numero kolme (jolloin kilometrejä olisi kertynyt yhteensä saman verran kuin vähän paremmalla brevetillä) mutta heti aamusta tuli kaikenlaista muuta niin sanotusti priorisoitavaa ja sitten rupesikin jo tuumaamaan että huomenna on varmasti paljon parempi ajokeli ja että on ajankäytöllisesti tehokkaampaa tuhlata tämä iltapäivä fillarifoorumilla roikkumiseen...
Just tulin 57km. Kymppi lämmintä ja tuuli 2m/s, hyvä lenkki oli juu.
Tänään fatbike lenkkiä 20km verran , leppoinen lauantai lenkki [emoji4]
Tänään mentiin poronpolkua 41km frendien kanssa, hieno ilmakin oli.
Tänään aamulenkkiä farleylla tunteroinen, kevyttä pyörittelyä, sykkeen nousua seuraten .. (betasalpaaja purku) .. hienosti kiertää kone , mutta varovasti punarajan alla ajaen [emoji848]