^ Silti ei kannata erehtyä luulemaan, että Rene Hersen ja Panaracerin renkailla olisi jotain muuta yhteistä nimittäjää. Ihan eri tuotteita ne on ja esimerkiksi kylkien notkeuden suhteen molemmista ei juur kannata puhua samana päivänä.
Aventurat nyt vihdoin alla. Ajelin tosin vaan pienen mutkan kautta töihin, mutta ne ovat nyt kyllä Rene Hersen ohella ekat renkaat pitkään aikaan, jotka aiheuttaa jonkinmoisia vau-efektejä. Vähän alimittaiset ovat mielestäni ja jos olisin itse ollut brändäämässä niitä, niin olisi laittanut kylkeen rehellisesti 36-622 (leveys 19 mm sisäleleveällä vanteella uutena n. 36 mm) En ole ihan varma tykkäisinkö vielä enemmän, jos olisivat inan isommat vai en. Pyörän tuntuma säilyy ihanan herkkänä noilla, sillä tavalla cyclocross- tai maantiepyörämäisittäin. Vähän kapeampina niissä voi käyttää myös inan korkeampia paineita ilman, että menevät kovan tuntuisiksi ajaa, mikä taas edesauttaa rullaavuutta, joka perstuntumalta on erinomainen. Rullaavuuden perstuntuma kyllä välillä valehtelee aika paljon ja siitä tulee loppuraportti, kunhan pääsen vaimon kanssa lenkille, niin saa vertailukohdan.
Profiilin ja kuvion yhdistelmä on mun makuun täydellinen tollaseksi sliksin ja nappularenkaan välimuodoksi. Asfaltilla kanttaillessa ovat luottamusta herättävät ja täysin neutraalit, eivät yliohjaa eivätkä aliohjaa eikä reunananppulat taitu alle. Pitoa on riittävästi soralla kantatessa. Jyrkän ylämäen vetopitoa en päässyt vielä testaamaan. Ensivaikutelman perusteella sanoisin, että melkolailla täydelliset renkaat sekalaiselle soravoittoiselle alustalle sellaisiin ajoihin, joissa vääringravelointi ei ole pääasia. Posti toi tänään myös uudet Steilacoomit, mutta viikonlopulle (tuulien ollessa suotuisat) suunnitelemalleni Hki-Mathildedal-retkelle saatan jopa lähteä noilla Aventuroilla ennemmin.
