Boldattu sana ei kuulu sääntöjen mukaan tähän ketjuun.
Printable View
Tänään työmatkalla voitin 7 ihmistä. Minua ei ole vielä kertaakaan rehellisesti ohitettu. Ajan TT-pyörällä. Ihmeellistä, miten pääosin maastopyörillä liikkuvista ihmisistä ei ole mitään vastusta minulle. Ei niistä levykiekoista, TT-kypärästä, ohuemmista renkaista ja ajoasennosta niin paljon hyötyä ole, että jotain etua saisin. Ilmeisesti olen vain todella kovassa kunnossa. Tässä vielä lopuksi kuvia minusta ja pyörästäni
Komean näköistä on sun ajosi tässä kuvassa!
http://4.bp.blogspot.com/_PEF6zAASio...8070_small.jpg
Totta muuten, että erehdyin ketjusta. Täällä ei puhuta voittamisesta vaan ainoastaan häviämisestä tai sen puutteesta.
On kyllä jotenkin niin suomalaista että puhutaan pelkästä häviämisestä, jopa silloin kun keskustellaan pilke silmäkulmassa...
^^ ai hemmetti miten olisi maukas ohitus ylämäkeen mentäessä. Toisaalta nauttisin häviöstäni jos joku vetäsis tolleen ohi alamäessäkin.
Eikö pelkän häviämisen logiikka liittynyt siihen, että aina voi hävitä? Mutta ei voi voittaa, jos ei ole jotakin yhteistä kilpailua jossa kaikki olisivat matkalla samaan maaliin. Hirveä dementia ja vielä hirveämpi laiskuus, että jaksaisi selata keskustelua taaksepäin.
-Lauri
Se, ketä ei usko, voi tulla viivalle maastopyöränsä kanssa. Voin näyttää lisää kuvia mun pyöristä ja ajoasennosta samalla kun ohitan.
Tuo yllä oleva kuva on muistaakseni vuodelta 2007, jolloin ohitin ja voitin koko Kaupin Kanuunoiden yhteislenkkiporukan. Tässä ohitan jotain hesalaisia. Tässä taas näyttelen juoksevani ja nolaan ohitetun täysin. Voittamisen kulttuuri on kulkenut suvussani jo pidemmän aikaa. Tässä isoisoisäni on juuri matkustanut merten taakse ohittaakseen paikallisen hirmun.
Bispingille ei pärjäisi edes mopolla, vaikka matkaa olisi 20km. Sveitsin mopopyörä...
Bispingiltä loistavaa läpändeerosta :) Jutut yhtä lennokkaita kuin tämän nojakki jampan.
En tiennytkään, että työmatkatempoa harrastettiin jo 1800-luvulla, mutta Bispingin kuva sen selvästi osoittaa.
Tuohon aikaan ei tosin tuulipukuja tainnut olla vielä keksitty?
En sentään jauha pelkkää p****aa. Koska tappioita ei oikein tahdo tulla ja tällainen yleismasennus ei välttämättä ole hyväksi näin pohjoisessa asujalle vaikkakin aurinkokin paistaa jo suurimman osan päivästä jatkan tappioiden aiheuttamista muille kaikissa mahdollisissa olosuhteissa.
Jatkakaa siellä ruuhka-alueilla missä tällaista pääsee tapahtumaan.
Se, ketä väittää, että jauhan pelkkää paskaa, voi tulla viivalle kokeilemaan. Voin samalla näyttää kuvia itsetekemästäni pyörästäni, jonka olen itse tehnyt. No siinä nyt kuva, kun kuitenkin haluatte nähdä. Itse tein.
Mitä tuulipukuihin tulee, ne keksittiin Uuden-Seelannin alkuperäistyömatkatempoiljoiden toimesta kanssatempoiljoiden pelotteluun. Nyt, kun tuulipukuja on jokaisella vähemmän pelottavalla Pirjolla ja Sirkalla, kanssatempoilijasta saatu henkinen yliote on täysin mitätön (Minulla sattuu olemaan tästä tieteellistä faktaa, jota teillä ei ole, vai haluatteko viivalle?) Tästä syystä, maorit joutuivat kehittämään uudenlaisen pelotteen, ns. haka-tanssin. Erään Uuden-Seelantilasen pk-yrityksen aluepäällikkö johtaa työmatkatempojoukkuettaan matkaan.
Ensimmäisen ja ainoan työmatkatempotappion koin 4-vuotiaana. Olin juuri painamassa duuniin paikalliseen kerhoon tekemälläni pyörällä, jonka olin itse tehnyt, kun itsetekemäni ketjut putosivat itsetekemästäni pakasta itsetekemäni rungon ja itsetekemäni pakan väliin. Niitä sieltä nostaessani suhahti ohitse kokonaan lateksipukuun verhoutunut pyöräilijä. Käteni tärisivät. "Miten selitän tämän isälle?" Duunipaikalla mistään ei tullut yhtään mitään. Edes Pikku Kakkosen Ransu ei piristänyt. "En voi kertoa, en voi." Puuro valui tärisevästä lusikasta syliini lautasen ja suun välisen ikuisen matkan aikana. Päätin, etten kerro isälleni.
En kerennyt kauaa olla kotona, kunnes isänikin, joka työnsä puolesta pääsee harjoittelemaan työmatkatempoa varten polkemalla siipirattaallista lossia Punaisenmeren yli, saapui töistä.
"Voitin tänään vain 4, perkeleen perkele", kuulin hänen kiroavan äidilleni.
Uskaltauduin keittiöön, isä kääntyi heti minua päin: "Kolehmaisen Jaakko soitti, oli ohittanut sinut."
"Eikä ohittanut.."
"Älä valehtele, nyt tuloo remmistä!"
"Ei minua ohitettu!"
"Eikö?"
"Älä lyÖAIAJAI"
"OHITETTIINKO SINUT?!"
"EIIIÄÄHHH"
"Hävisitkö?!" isä huusi tuppivyön liikkeen yhä kasvaessa ja kasvaessa.
"EI, äiti auta!"
"HÄVISITKÖ JUMALAUTA!"
"Hävisin hävisin, hävisin isä, lopeta, minä hävisin.." sorruin. Vyö pysähtyi ylös...
"Kehtaat vielä myöntääkin sen..." Isä sanoi, käänsi vyön ja jatkoi pieksemistäni solkipäällä.
Ilmeisestikin bisping otti heti ensimmäisestä tappiosta kunnolla opikseen, jos ei ole tullut tuon jälkeen ohitetuksi.
...
Urbaanin huhun mukaan Japanissa vakavasti otettavat salariman-tempoilijat ovat kehittäneet omaksi ala-lajikseen ns. samurai-temmon, jossa häviäjät lievittävät tappion aiheuttamaa häpeää perinteisellä samurai-tyylillä.
Liittyy melkein aiheeseen.
http://yehudamoon.com/comics/2008-01-26.gif
Bisping on työmatkatemmon ytimessä!
Nyt kun kesäpyöräilijät ovat kaivautuneet koloistaan niin tuolla on Helsingin seudun kelveillä kova kisa! Talviajoasuihin pukeutunutta ajajaa suhaa shortsikelissä niin ettei meinaa sekaan mahtua. Väittäisinkö että naispuolisten kilpailijoiden osuus on hienoisessa nousussa.
Niin on!! Uskomatonta, eilenkin oli +20C ja näin yhden mustaan paksuun tuulipukuun pukeutuneen tempoilijan talvikengissä ja pipo syvällä päässä. Työmatkatemmossa yli normaalin kohonnut ruumiinlämpö on eduksi? Tai sitten vaan näyttää uskottavammalta/pelottavammalta muiden tempoilijoiden silmissä, kun hikoilee kuin saunatimo.
-Lauri
Pakko tuoda tähän hauskaan keskusteluun yksi varoituksen sana.
Lähdin tässä päivänä eräänä seuraamaan pääradan kelvillä kaveria keskustaan päin Pasilasta. Toivoin kivaa peesiä. Ainoa vaan, että kaveri joka ohituksessa (siis kun ohitimme muita) vetäisi juuri ennen ohitettavaa metrin vasemmalle. Onneksi noudatin jo muutenkin varovaista peesiä, kun itsellä oli kilpuri ja kaverilla crossari alla. En tiedä, oliko hän tietoinen olemassaolostani, mutta kieltämättä itsekin ajan vieläkin tasaisemmin, jos tiedän jonkun olevan peesissä (tai sitten vauhti kiihtyy ja kiihtyy...)
Myönnän syyllistyneeni peesaukseen ilman selkeää ilmoitusta (tosin Velocen vapaaratas juoruaa kyllä hyvin asian). Mutta kun tuolla tiellä on kaikenlaista menijää... En itsekään haluaisi niskaani kaveria, joka tempoilee noin.
Olipa tänään hupaisaa seurata tovi kunnon totista työmatkatempoa fiksimies vs. crossarikuski. Fiksikuskin jalat kävi kuin singeri kun crossarilla tultiin perässä isolla tuumalla. Eivät pojat paljon ympärilleen katsoneet tai muista liikkujista välittäneet kun kisa oli päällä. Fiksimies näytti olevan voitolla kun katosivat näkyvistä.
Tiukka linja esteeseen ja ohitus viimehetkellä on Taktikointia joka tod. kuuluu työmatkatempoon!
Pasila-keskusta-kelvistä puheenollen, olin eilen juosten matkalla himaan ja minut ohittanut naispyöräilijä käytti Metsälän "pienemmän mäen reittiä" kohti Maunulaa (ei siis siitä tinamäentietä vai mikä se on...). Hän ohitti minut uudelleen vasta Maunulassa! Lasketaanko juosten pärjääminen työmatkatempopärjäämiseksi?
Kuka nyt näin vakavaan aiheeseen lähettelisi jotakin keksittyjä juttuja? Eiköhän sitä voida ihan turvallisesti olettaa, että kaikki tässä ketjussa kerrotut tarinat ovat vähintään 100% totta (erityisesti ne kaikki, joissa kirjoittaja tunnustaa joskus häpeällisesti hävinneensä työmatkatempossa).