Mä ajelen maastopyörällä maantiellä ja hyvin nousee lapa Pro-miehiltäkin. Tosin ajelen ihan reilusti succiksissa, joten siinä on varmaan se pieni ero. Succikset yhdistää pyörästä riippumatta. :D
Printable View
Eilen vastailtiin hyvin tervehdyksiin Malmin lentoaseman ympäristössä, vaikka ajelin käyräsarvisen sijasta arkihybridillä ja vielä arkivaatteilla.
Lenkillä ollessa tervehdin todella ahkerasti, mutta eilen tuli taas huomattua ettei käpälä nouse työmatkoilla. Käpälä nousi vain vastatervehdyksiin.. Mistäköhän tämä oikein voi johtua?
Torstaina harvinaisen mukava juttutuokio iltapäivällä Peugeot-maantiepyörän omistajan kanssa välillä Orimattila-Lahti.:)
Äsken lyhyt lenkki 5 tuli vastaan ja viisi moikkasi. Kuka vielä väittää että sipoolaiset on vihamielisiä, vai olivatko noi moikkaajat jotain vantaalaisia.
Tänään vastaantullut selkänojapyöräilijä morjesti 430ms ennen minua. Kerran näinkinpäin.
Morjestin jotain yläosatonta Bianchi kuskia ja hän minua, eikä ollut nainen. :D
Tänään kaupassa tuttu pyöräilijä morjesti eikä kummallakaan ollut ajokuteita päällä.
Eilen tais moikkausten määrä olla 2/8 Hartwallilta Villähteelle ja takaisin ajaessa. No kiva että 2 moikkaajaa olivatkin ne kaikkein kovakuntoisimpien näköiset. Muistaakseni moikkaamatta jättäneitä (maantiepyöräilijöitä) oli:
-2 Bianchi-kuskia (hyi hyi)
-1 iso kaljamahainen jolla taisi olla metalliframe classicco tms.
-1 Keke Rosberg -tyylisiä Raybaneja pitävä
-1 jolla taisi olla joku työmaaliivi päällä
-1 en muista mikä viimenen oli, olisko sillä ollu vaikka mäkihyppääjän kypärä päässä ja sukset jalassa.... :)
No hei, mistä vanne kiristää kun ei lapa nouse? Tosi prot on nyt Ranskassa, kaippa sitä voi näin harrastelijatasolla vähän ottaa rennommin...
Noh, eilen oli jo lähellä. Yksi vastaantulija heilautti lapaa, ja … nyökkäsin varovaisesti takaisin :o
Viime viikolla nosteli lapaansa joku maantiemies kun olin palailemassa Bembölestä itään päin Turuntietä pitkin.. hieman pelotti että näinkö sitä ollaan siirtymässä ikstriim räädistelystä cycloxin kautta mantsalle. En sentään vastannut heilutukseen mutta saa nähdä miten miehen käy seuraavalla lenkillä.
Peter ja Christian TdF-lähetyksessä juuri kehoittivat kaikkia tervehtimään kanssaharrastajia :D
ite tuossa paripäivää sit kokeiltiin kaverin kanssa keravan keinukallio - kuusijärvi et kuinka moni moikkaa kun heittää räpylää. Yllätyttiin et kaikki maantie pyöräiliät moikas mut ne muutama MTB jäbää mitä tuli vastaan nii ei moikannu. kait meil on liian huonot pyörät et ne meille moikkais ;)
Niin oliko teillä alla maantie- vai maastopyörät? Olen huomannut ns. siirtymillä, että maantiepyöräilijät eivät kyllä morjestele mulle tai kavereilleni, vaikka ollaan selvästi tunnistettavissa aktiiviharrastajiksi. Maastossa kyllä miltei kaikki moikkaa, vähintäänkin heilauttaa päätään.. kumma juttu.
Ajan siis pelkkää maastoa.
P.S. lisättäköön, etten kyllä itsekään moikkaa maantiepyöräilijöitä.. :D
en jaksa enää moikkailla!!
Mä morjenstan vaikka prätkäkuskeja jos ne mua moikkaa. Pari kertaa ovat moikanneet, ihan kiva.
No se nyt on vähä tuo reitti mistä mentiin että maastoa ja asvalttia. mut et maastopyöril hän me poljetaan. muut et ite olen aina moikannu kaikkia ketä nyt vaan voi. ja sit taas jos ei moikkaa takas nii sit ei. ei se mun elämää kaada =D
nooh mut eihän meillä suomalaisil ole kaikki kotona :D
Tämä ei tietenkään ole mikään itsestäänselvyys. Viime vuonna maasturilla ajaessani Espoon Velskolan mäkien jälkeen maantiepyöräilijä morjesti, todennäköisesti kunnioituksesta mäkisestä reitistä selviytymistäni:eek: ja keväällä samaisena vuonna Kauklahden suunnalla myös morjestettiin. Itse olin valitettavasti täysin hoomoilasena suu auki morjestamisen yllätettyä itseni täysin, ehkä hiukan sain sormenpäitäni ylös. En yhtään ihmettelisi, jos samanlaisen vastareation saa usein, niin morjestamiset varmaan hiljalleen loppuu. Vielä vuodenkin jälkeen nuo harvinaiset morjestelut muistuu kuitenkin mieleen, joten ei ne turhia olleet, vaikka oma reaktionopeus käden nostamiseen oli auttamattoman hidasta.
Haha itel kävi tos vuosia sit et (pienen humalan takia myös) ;) heitin yö myöhään lapasta sukkis jäbälle jaa sen jälkeen sieltä ojasta se mua autto ylös :P muut opetus sen päivän jälkeen on humala ajot loppunu(lähes kokonaan) :D
Tänään aamulenkillä crossarilla ajellessa vastaan tullut maasturikuski yllätti moikkaamalla. Eipä ole tähän asti maasturikuskit juuri moikanneet/vastaan moikkauksiin.
Tänä vuonna maantiefillarin hankkineena kyseistä morjestelua seuranneena täytyy sanoa, että nämä pro:n näköiset ajajat ei paljoa moikkaa ns. tavis kuntoilijaa.
Itse kun käytän vaan mustia pöksyjä ja tavallisia tekn.paitoja niin nämä sirkuksesta karanneet eivät taatusti moikkaa.(tai onkohan mulla liian halpa fillari, ihan hikistä alumiinia etuhaarukan jälkeen)
Tulihan tuota ennen moikkailtua, mutta ei jaksa enää olla lapanen pystyssä jokaisen kohdalla. Vastaan toki tervehdykseen, mutta en kärsi henkisiä kipuja, jos kumpikin keskittyy ajamiseen.
Työmatkalla tulee kyllä moikattua usein yhtä jalankulkijaa. Iloinen kaveri, joka hymyilee ja nostaa räpylää aina. Vieressä on hoitokoti, jossa on vissiin hyvä meno, kun noin on aina iloinen. Kaveri on pelastanut useasti minun päivän, jos työpaikalla ei ole mennyt kaikki ihan putkeen. :o
Eilen herrasmies kuvankauniilla Cervelolla kisaisen oloisissa ajovarusteissa tervehti minua ohi ajaessaan Espoon Nöykkiössä, piristi harrastelijan päivää mukavasti :) Itse olin matkassa Bianchilla.
Kovin montaa ajajaa ei vastaan tullut, mutta kaikkiin tervehdyksiin vastattiin.
Erityiset kiitokset Puutossalmelta keskustaan päin nöösille seuraa pitäneelle Scott-kuskille.
Morjenstamisesta tulee hyvä mieli. Itse pöljänä nyökkäilen ja vilkuttelen melkein kaikille kypäräpäisille, ehkä noin puolet vastaa.
Omasta moikkaamisestani sanoisin näin: Näin Kaisaniemessä keskiviikkona Pinkin - en moikannut.
En lähde moikkailemaan tuntemattomia olivatpa he sitten miten samanhenkisiä, -näköisiä, suomalaisia yms. tahansa, mutta heitän kyllä jonkun tervehdyksen takaisin, jos sellainen kohdalle sattuu.
sunnuntaina vanhempi herra klassikkoväri Bianchi seuranaan oli pysähtynyt juomatauolle Kouvolassa...hetken päästä herra pyyhälsi meistä maastopyörällä veivaavista ohi iloisesti huudelle (toiselle "POLKEE POLKEE "ja minulle "oot kova tyttö menemään ") ..oli muutes melko vauhdikkaan oloinen mies asvaltti-ihottumaa (?) poskessaan...
Itte kyllä harvoin sen kummemmin moikkailen ellei satu olemaan tuttavapiiristä joku, itte tulee moikattua joitakin autoilijoitakin jos jonkun tutun sattuu näkemään ratin takana. Yleensä kyllä kiitän autoilijoita jos päästävät menemään suojatien yli vaikka se pyöräilijällä se ajo-oikeus on.
Jep. Kyllä tuo vielä on sen verran harvinaista suomessa, varsinkin jos auto hidastaa niin ettei pyöräilijänä tarvitse jarruttaa ollenkaan (niin kuin sen pitäisi mennä kun toisella on kärkikolmio), että sietää nostaa lapaa. Ihan liian usein näkee sen perus "pikainen katse vasemmalle, täysiä risteyksestä oikealle" -muuvin.
Samaa mieltä, kyllä multa lapa nousee autoilijalle tms. joka tietä antaa, oli sitten etuajo-oikeus kellätahansa.
Muuten tulee morjesteltu fillaristeja satunnaisesti miten huomaa, takasin pyrin moikkaamaan tietty aina. Mikäs siinä saman henkisiä harrastajia morjestellessa. Toimii tämä motoristienkin seassa, niin miksei pyörilläkin.
Tänään oltiin uimasta tulossa, niin Kalajärven tienoilla tuli vaaleisiin pukeutunut harrastaja vastaan lapa pystyssä, multa meni hiukan ohi, mutta yritin nyökätä takasin, hyvä mieli tulee morjestamisesta kuitenkin.
Eilen Tuusulan vanhan varuskunnan alueella kaverin kanssa polkiessa tuli täpäri kuski vastaan, siinä moikkailtiin(kiitoksia siitä, tuli hyvä fiilis taas) mutta hyi sitä sehän tuli armeijan kielto kyltin alueelta ;)
Ekan kerran joku ihan oikea ajaja moikkas. Teivaalantiellä.
lapa nousi eilen iltapäivälenkillä, myllykylän ja ruotsinkylän suunnalla, maantiefillarikuski moikkasi.
Nyt kun on maantiepyörällä käynyt pari lenkkiä heittämässä, niin vielä on kovissa vauhdeissa senverran hutera olo ettei ihan joka tilanteessa lapa nouse, mutta nyökkään kyllä. Muulloin lapa nousee harrastajalta näyttäville niin maasto- kuin maantiefilolla.
Mikä hiton este tervehtimiselle on? Kuuluuhan se jo hyviin tapoihin. Saksassa vähänkään rauhallisemmilla kaduilla tuiki tuntemattomat toivottavat aamuisin toisilleen hyvät huomenet vastaan kävellessä. Luulisi että suomalaisella luonteella jaksaa edes muita harrastajia moikata, varsinkin kun siinä on vastaantullessa alle sekunnin toisen silmissä, ettei hävettääkään ehdi kovin kauaa.
Suomalainen tuijottaa aikansa ja odottaa josko vastapuoli tekisi aloitteen, kovemmassa vauhdissa tietysti ehtii jo tilanne mennä ohi...