Printable View
Tänään olivat kaikki kohdatut kanssaliikkujat (autolla, jalan, koirineen ja pyörällä) fiksuja ja höveleitä. Keli oli mainio kun vältteli suolattuja reittejä.
Ainoa ihmetys oli kun liikennevalo vaihtui edessä vihreäksi vaikka yhtään autoa ei ollut odottamassa. Menin siitä sitten ajoradan vihreillä ettei tarvitse koko sykliä odotella painonapilla eikä vihreät jää turhiksi.
Espossa välillä Kauniaisten Hiidentie-Leppävaara oli aamun lumi/jää/sohjoröpelöt lanattu traktorilla. Oli hienoa tulla illalla duunista kotiin.
Vielä päivällä töistä kotiin ajaessa KLV:t oli jäässä, vaikka pakkasta oli vain -1.
Aiempien kulkijoiden jäljet ja lumimuhkurat rutisivat upeasti ISP:n alla.
Hetken jo luulin, että jaloissa on oikeasti voimaa...
Upea talvipäivä.
Oli kyllä mukavaa, kun lumi ei haitannut kotimatkantekoa, ja jääkohdissa nastat nappasivat kiinni. Työviikko takana ja ihmeesti kohottaa mielialaa, kun näkyy taas kauas taivaalle eikä tarvii matalalla riippuvan pilviverhon alla ajella.
Aivan ihmeellinen liikennevalopäivä: ensin Keravantien nappiin ei tarvinnut koskea kun valo jo vaihtui vihreäksi (vaikka olin ainoa kelvin käyttäjä) ja Lahdentien valo vaihtui heti nappia painettuani, sitten Alikeravantien valot vaihtuivat ennen kuin ehdin kättä oikaista (vaikka olin ainoa kelvin käyttäjä) ja sama toistui vielä Tapaninkyläntien liikennevaloissa (vaikka olin ainoa kelvin käyttäjä)!
No, Tattarinharjuntien liikennevalot olivat jo aivan normaalit.
Alkukeväinen auringonnousu. Puoli taivasta hehkuu mahtavan punaisenkirjavana, taittuen vähitellen kultaan. Linnut laulavat puissa kevätlaulujaan. Tuuli tuntuu pakkasten jälkeen lämpimältä. Tätä rakastan ympärivuotisessa, jokapäiväisessä pyöräilyssä: sääolojen vaihtelua, vuodenaikojen vaihtumisen konkreettista tuntua, raikasta ilmaa kasvoilla.
Hienosti sanottu.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Tilley
Takana ajanut daami kehui näkymiä. Hetken luulin että tarkoitti sitä rantamaisemaa:D
Painelin tänään ensimmäistä kertaa duuniin maantiepyörälläni ja huomasin, että espoo laittanut uutta asflattia KOKO matkan leppävaarasta kehä III asti kulkevalle kelville (vanhan turunväylän vieressä siis). Olin melko tyytyväinen.
Pyöräkin kulki hyvin
Vieläkun päällystävät sen leppävaaran torin(länkkitori?) niin koko työmatka on yhtä hymyä.
Aurinko paistoi, kohteliaita autoilijoita, piristävä pikku kisailu jonkun hybridikuskin kanssa, paljon hienoja pyöriä tuli vastaan. Hyvä fiilis, vaikka niskat menikin jumiin! Tervetuloa kesä! 😎
Eikä yhtään liian aikaisin. Kuitinmäentien kelvi on sileää mutta pysähtyy vähän väliä risteyksiin joissa on aina rotvallit. Eilen Hakaniemi-Saunalahti-Hakaniemi.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Keevo
Olin koiran kanssa lenkillä, hölkättiin kelvin oikeaa reunaa. Takaapäin tullut pyöräilijä rimpautti vienosti kelloa, että tiedettiin varoa. Arvostan. Koira osaa periaatteessa mennä reunassa, mutta kyllä se hajujen perään voi singahtaa, joten on hyvä kun varoitetaan.
Diiiii:rolleyes:
Ajelin tänään Tuusulantien yhdistettyä pyörätietä ja jalkakäytävää etelään, ja hiukan ennen risteystä ohi ajoi oikealla puolella sijaitsevalla ajoradalla valkoisella kolmiolla (opetuskäytössä) varustettu auto vilkku vasemmalle. Rauhallisesti ajelin kohti risteystä ja pohdin, että muistaakohan aloittelija katsoa pyörätielle. Ja niinpä vaan jäi odottamaan, että minä ajoin ensin. Toivoa on siis, että uusi sukupolvi autoilijoista on tarkempi kuin vanha.
Jos autossa oli kolmio, niin kuljettajahan on opettaja, eikä se aloittelija joka on ratissa.
Sekä autokouluissa että tietysti myös opetuslupaopetuksessa korostetaan nykyään hyvin paljon kevyen liikenteen havainnointia ja väistämistä. (Olen opettanut kolme lastani opetusluvalla, viimeisin sai kortin tämän vuoden alussa).
No sitten seuraava on parempi. Ajoin eilen Finnoontien varrella, ajoradan vasemmalla puolen (klv) kohti Espoon keskustaa ja sivutieltä tuli mopopoika vasemmalta stop-merkin takaa. Poika ei välttämättä olis pysähtyny siihen merkin/viian kohdalle, mutta minut nähtyään laitto jarrua ja pysähty, ja jäi odottamaan, että pääsin menemään. Vastoin normaaleja käyttäytymismetodejani nyökkäsin hyväksyvästi.
Se kelvi, mikä alkaa siitä Mäkelänkadun uimahallin takaa puutarhan/kätilöopiston kulmalta ja päättyy Valtimontielle.
Jessus se on taivaallinen ajettava kinnerillä joka kerta. Kunto ja profiili täys kymppi. Intiankatu toki katkaisee, mutta silti.
Tommosta kun olis 100km yhtä soittoa, niin maailma olisi valmis. Linnut vaan livertäis ja metsä tuoksuis kun kurvailisi menemään.
Eilen idästä keskustaa kohti, ennen tandemin ohittamista hihkaisin ääneen "kohta ohitan vasemmalta" ja taaimmaiselta polkijalta tuli kiitokset. Taaimman taisi polkea pelkästään kuulonsa varassa.
Nyt täytyy muuten sanoa, että toistaiseksi jokaisella lenkillä, jonka olen cyclolla heittänyt olen kohdannut enemmän tai vähemmän kohteliaita autoilijoita (koputtaa puuta). Joka kerta, kun olen vähänkään vinkannut olevani menossa tien yli autot ovat pysähtyneet ja antaneet tietä, välillä jopa silloin, kun olisivat hyvin ehtineet ennen minua mennä. Saa nähdä miten kauan näin hyvä tuuri saa jatkua. Kiitos ja lentosuukko vaan kaikille kohteliaille autoilijoille!
Viimeiset 8kk istuttu iltakoulussa, töissä ja kämpillä ja tehty töitä ja luettu pääsykoetta varten.
Ei mitään liikuntaa, kovaa stressaamista ja paskaa safkaa.
Nyt eka lenkki eilen uudella (käytetyllä) sinkula On-One Inbredillä. Ajokondis on skeida, mutta silti oli mukavaa kiskaista vahingossa 20km Paloheinä - Haltiala yms.
Tänään kiskasin duuniin ja voittaa HSL:ssä "nistin kusessa" istumisen mennen tullen.
Vielä kun vikan pääsykokeen saa pois alta niin pääsee keskittymään oikeasti tärkeisiin asioihin :)
Aivan mahtavaa ajella rauhassa työmatkaa, kun taivaalta putoaa jäävettä. Jopotytöt ovat kesälomalla.
Eilen ajelin töistä kotiin. Edessä näkyy lauma noin 10-vuotiaita pikkupoikia. Pojat ryhmittyvät tien molemmin puolin, nostavat peukut pystyyn, hymyilevät ja sanovat "tsemppiä". Eihän siitä hymyilemättä voinut olla kun ajoi kunniakujaa läpi. Tänään töihin ajaessa joku noin 5-6-vuotias pojannassikka moikkasi kun bussipysäkillä odotteli. Hymyilin vaan vastaukseksi.
Käytiin ostamassa rouvalle uusi konkeli fillarikellarista ja mä sain kunnian ajaa sen sitten kotiin Arabiaan.
Miten kevyt onkaan sotkea tollaista 622-renkailla varustettua 13 kilon hybridiä 4.5" paksukaisen jälkeen, hymyilin idiootin virnettä koko matkan vaikka se on myös kolme kokoa liian pieni mulle [emoji41]
iLuurilla tapatalkista
Pari pientä mieltä lämmittänyttä kohtaamista. Tänään iltapäivästä Mannerheimintien ja Topeliuksenkadun risteyksessä vastaan tullut pyöräilijä varoitti edessä olevista lasinsirpaleista. Aikaisemmin keväällä vanhempi herrasmies viittelöi hidastamaan Lauttasaaresta Koivusaareen laskevan mäen puolivälissä. Mäen alla oli kaivettu asfalttia pois, ja normaalivauhdilla ainakin meteriaalista kärsimystä olisi varmasti tullut. Kiitokset kumpaisellekin huomaavaiselle ihmiselle.
Ajelin lauantaina klo 20 aikoihin Östersundomista itään. Juuri ennen Immersbyntien risteystä kelvillä kulki iäkäs pariskunta kahden pienen koiran kanssa. Seurue oli levittäytynyt koko väylän leveydelle. Kilautin kelloa pariin kertaan hyvissä ajoin, jolloin pariskunta sai rauhassa ilman paniikkia haalittua koiransa kokoon ja ryhmittyivät väylän oikeaan reunaan. Ohittaessani pariskunta kiitteli vuolaasti, kun ilmoitin itsestäni kellolla. Oli mukavaa jatkaa matkaa hyvällä mielellä Immersbyntien ylämäkeen. :)
Eilen aamusta töihin kuivassa, lämpimähkössä kelissä kaupungin läpi pyörällä. Muutama humalainen tyär tuli vastaan väylällä, onneksi peljästyivät ja väistivät viheralueelle hyvissä ajoin. Tänään kävin pojan kanssa ajelulla vesisateessa, ei amatöörejä liikkeellä. Nautin molemmista tapahtumista huolella, sade, aikainen aamu ja pakkanen antavat kelveillä tilaa ajella rauhassa.
Hyvin epävarman näköisesti liikkunut pyörämummo nosti käden suuntamerkiksi muutamaa metriä ennen kääntymistään väylän yli suojatielle (tarkoille: pyörätien jatkeelle). Vähän liian myöhään, sillä mummon vauhdissa tuo varmaan vaikutti sopivalta ajalta. Hyvä kuitenkin näin, sillä vielä ehti ilman hätää jarruttaa ja väistää, sillä nopeutta oli maltillisesti. Varmaan olisi mummo ollut vainaa, jos olisi kolari tullut, kypärää ei ollut ja toisaalta ei taida luidenkaan katkominen tuossa iässä enää olla kovin turvallista, kun toipuminen on vaikiaa.
Hyvä ettei tullut autoja, ei nimittäin liiemmin niitä katsellut. Ehkä minä jo tuossa kunnossa vaihtaisin pyörän rollaattoriin. Eikö ole vielä sähköavusteisia sellaisia, niin saisi vähän vauhtiakin?
Aamuvarhaisella kaksi koiria ulkoiluttavaa käveli peräkkäin yhdistetyn oikeaa reunaa, koirat väylän oikeaa piennarta samalla nuuhkien. Hyvin vaikutti kaverusten jutustelu onnistuvan noinkin. Teki mieli tarjota torilla aamukahvit, vaan en pysähtynyt heitä kiittelemään.
En tiedä onko erikseen "Tunnustus ihanasta hetkestä maantienreunassa" -ketjua, mutta kiitos sille tuntemattomalle herrasmiehelle, joka tarjosi väsyneelle peesiapua Paimelassa tänään. En kehdannut vain kovin pitkää matkaa roikkua - ei ole vielä oikein tuo porukkalenkkeily tullut tutuksi. Mutta hyvä mieli loppumatkan silti!
Ei ole kyllä kelvillä ollut ihania hetkiä lämpiminä päivinä, mutta autoilijat ovat olleet hurjan ystävällisiä edelleen. Ehkä minä tuolla liikenteen seassa näytän edelleen niin totaalisen amatööriltä, kun joskus jopa todella kaukana tuleva auto pysähtyy, että mene nyt vaan yli jos emmin, että ehtiikö. Ja silloinkin kun ehtisivät alta pois ennen kuin minä liikkeelle, kun ovat jo lähes kohdalla välillä pysähtyvät, että menehän tyttö yli. Ihanaa! Iso peukku kaikille kohteliaille autoilijoille!
Kaunis nainen pyörän selässä! Kyllä silloin väistellään:) toista se on kun miehet ajaa;) mukava kuulla että arvostetaan ja annetaan tietä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Nana
Ehkä tuossa piileekin kaiken sen road ragen ja succisvihan salaisuus? Se että niiden spandexien sisällä ei olekaan nainen? :pLainaus:
Alkujaan tämän lähetti Arskav
Jep, herrasmiesten aika ei ole ohi 😊Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Arskav
Ajelin eilen moottoripyörällä 40kmh rajoitettua mäkistä ja mutkaista harvaan liikennöityä asfalttitietä ja ohittelin succismiehiä. Ajoivat 2henkilön ryhmissä rinnakkain tai peräkkäin mutta kaikki järjestyivät peräkkäin kun tulin kohdalle. Organisoitu juttu mutta noin saisi aina olla.
😊vielä meitä löytyy;)
Ei nyt ihan kevyen liikenteenväylää, mutten viitsinyt perustaa uutta threadia ihanasta elämästä taloyhtiön pihalla. :D
Pihapiirin pensaikot on kasvaneet viidakoksi ja alkoivat peittää näkyvyyttä selvästä, maanantaina meinasin ajaa kolarin pihassa kulman takaa vastaantulevan auton kanssa. Kumpikaan ei tullut kovin kovaa kulmalle, mutta ei vaan nähnyt toista ennenkö meinasi olla myöhäistä.
Laitoin sitten vikailmoituksen pensaasta isännöitsijälle ja eilen oli pensaat karsittu. Peikkua kohtuu nopesta toiminnasta. :)
Herrasmies huomioi myös karvaiset ja säärikarvat ajelleet miehet. Vain kauniiden naisten kohdalla hyvin käyttäytyvää miestä luonnehdin ihan jollain toisella tavalla.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Nana
Työmatkan viimeisillä kilometreillä koin iloisen yllätyksen kun huomasin uuden mustan sileän pinnoitteen tulleen kraatereiden ja railojen tilalle kehäkolmosen vieressä kulkevalle kelville, tarkemmin vihdintie-Askisto väli.
Toivottavasti jatkavat samaa ihanuutta vielä sen pari kilometriä Koskelon liittymään saakka. Ja samaan syssyyn tekisivät Vihdintien ja Vantaan Energian laitoksen välin uusiksi kanssa. :)
Illan piristys Tikkakoskella tänään, ohitin mummiksella (vm. noin 1960) sotkeneen mieshenkilön nopeudella 25, kohteen nopeus tuolloin arviolta 20, hetkeä myöhemmin takaa kuuluu suhinaa ja ukko ohittaa heittämällä, en ole oikeasti nähnyt kenenkään polkevan mummista tasasella sellaista vauhtia, nykäsee hetkessä 50 m kaulan ja pudottaa sitten poimunopeudesta aiempaan matkanopeuteensa osoitettuaan mihin voin hiilikuiturunkoni tunkea. En ymmärrä miksi, mutta piristi kummasti, kyseessä selkeesti joku lokaali jota ei hänen kelvillään ohiteta, onneksi ei ollut työmatka, olisi tullut aika kirvelevä tappio.