^ Vuonna 1976 olin vielä siinä iässä jossa voi ajatella että ihmiset jotka kuuntelevat esimerkiksi Rainbow'ta tai Genesistä ovat tietyntyyppisiä ja että jos itse et satu kuulumaan heihin, voit pitää - ja todennäköisesti pidätkin - heitä melkoisella varmuuella muissakin asioissa jollain tavalla moloina, tyylittöminä ja mistään mitään tajuamattomina.
Minulle 1976 tuo mieleen "Station to Stationin" ja "Radio Ethiopian" levyinä, jotka kävin ostamassa heti niiden ilmestyttyä. Muistan ne ehkä myös siksi että samana vuonna oli Bowien konsertti Messukeskuksessa ja Patti Smithin konsertti Kulttuuritalolla.
Molemmat älppärit muistan myös eräänlaisina pettymyksinä. Bowie oli tosin ollut tuuliajolla, "David Live" oli ollut niin hirveä tai jopa vastenmielinen että se jäi ostamatta, mutta "Young Americans" oli kuienkin ollut jälleen osoitus harvinaislaatuisesta kyvystä uudistua, omaksua kameleonttimaisesti erilaisia tyylejä ja yhdistellä niitä odottamattomalla tavalla. Patti Smithin kohdalla tilanne oli toinen, olin ollut yksi niistä jotka olivat soittaneet "Horsesia" kerta toisensa jälkeen.
"Station to Stationin" löysin myöhemmin uudelleen, mutta "Radio Ethiopiaa" en ollut kuunnellut kertaakaan 1980-luvun alkupuolen jälkeen. Nyt se on tässä soinut ja paras mitä siitä voin sanoa on että sen estetiikka on minulle vielä vieraampi kuin vuonna 1976:
https://www.youtube.com/watch?v=vuVgjvG2hgU
