Tänään kolmisen tuntia vauhdikasta grävelöintiä.
Jeesus miten paljon vaatetta tavispyöräilijöillä on päällä, pipoa ja toppatakkia ynnä muuta.
Printable View
Tänään kolmisen tuntia vauhdikasta grävelöintiä.
Jeesus miten paljon vaatetta tavispyöräilijöillä on päällä, pipoa ja toppatakkia ynnä muuta.
Tänään huomasin tavis sähköpyörä kuskit olivat löytäneet tosiaan toppatakit... Kirskaanniemessä juurako kivikko polkulla ei tarvinnut toppatakkia sähköpyörällä
Jokavuotinen ilmiö: ensimmäiset selvästi viileämmät päivät saavat niin tavispyöräilijät kuin muutkin tavisulkoilijat pukeutumaan kuin olisi lokakuu. Sillä että sää lämpiää tai tulee edes yksittäisiä lämpimiä päiviä ei ole enää vaikutusta pukeutumiseen, kalenterissa on jo vaihdettu vuodenaikaa.
Tosin osalla fillaristeista pukeutumista voi tänään selittää se että he ovat lähteneet liikkeelle aikaisin aamulla.
Tänään.
Pakkosatamailinen. Eli kaksisatasta en ajanut enkä lähtenytkään ajamaan.
Maantietä. Järvenpäätä, Mäntsälää, Pornaisia, Askolaa, Porvoota, Sipoota. Pikkaisen myös Vantaata ja Keravaa.
Kun starttasin vasta puoli kahden aikoihin, oli modifioitu kesäpukeutuminen helppo valinta. Eli irtohihat ja selästä hengittävä tuuliliivi. Ei ollut liikaa, vaikka hyvä aluspaitakin olisi hyvin pitkälle riittänyt, mutta lenkki venähti sen verran että olin kotona vasta lähempänä puolta yhdeksää, joten ei ollut haitaksi että olin varautunut siihenkin.
Loppukesän fiilistä oli vielä ilmassa, vaikka ollaan jo syyskuussa. Itäuusmaalaisissa viljelymaisemissa oli hienoa ajaa. Ja pyöräkin kulki mukavasti.
Totuuden nimissä on mainittava että maantiepyörällä kohdatuista oli myös osa varustautunut sen näköisillä pitkillä housuilla ja takilla että niillä olisi pärjätty vielä nollan pintaan laskeneessa lämpötilassa. Ajohanskatkin tietysti olivat sen mukaan valitut...
Olikin huvittavaa että kun vastaan ajoi toinen jolle lyhyet bibsit olivat olleet ongelmaton valinta, oli molemmin puolin täysin selvää tervehtiä ikään kuin sukulaissielua:D
Eilen ja tänään maastossa ja perään perhepyöräilyä :)
Pari tuntii ja kolme kymppii läskillä. Merivesi on tosi alhaalla.
Aamun alkulenkille kun lähdin merisään jälkeen +2 °, oli pipa ja buffi sekä kauluri nenän ylitte, pitkähihainen paita ja päällä windstopper takki ja liivi, paksummat ajohousut, käsissä nahkarukkaset + tumput ja kenkien päällä ( sentäs kesäkengät vielä...) karvavuorisuojat > sormet ja varpaat paleli.
Töistä tullessa hieman jätin noita varusteita pois...mieluummin tulee lämmin kuin että palelee. Mun ajelu ei ole kovin vauhdikasta. Kotimatkaa...yhteensä tuli 95km ja se on todella hyvin mulle tässä tilanteessa.
Niin, ne tavispyöräilijät ei varmaan halua palella tai ne haluaa ottaa varmanpäälle, että ei tulis kipeäksi. Ja jos tässä tavispyöräilijä halutaan erottaa ns. kuntopyöräilijästä, niin pyöräilyn luonne on ehkä siinä määrin toinen, että mielellään pukeutuu kunnolla. Mutta mitäs me fillarifoorumin tavispyöräilijät, ajetaan ja pukeudutaan niin kun ite parhaaksi näemme.
Edit. Toissapäivänä ajoin 55km. Minulla, tavispyöräilijällä päällä paksut sukat, lenkkitossut, lyhyet kalsarit, verrytelyhousut, t-paita, collegepaita, paksukankainen pusakka, kauluri ja lämpöiset hanskat. Niin ja kypärä.
Mulla oli eilen tekninen verkkopaita, hihaton tekninen aluspaita, Rukka:n ajotakki (malli kevyt), bibsit ja pitkät housut, kesäsukat, kypärän alla kypärämyssy (sama kuin kesällä), hanskat (kuten aina). Teknisestä aluspaidasta olisi voinut vääntää hikeä lenkin jälkeen. Liikaa oli tai sitten tuo Rukkan takki ei hengitä lainkaan, mitä olen epäillyt aiemminkin.
Syksyn 10 astetta on ihan eri lämpötila kuin kevään 10 astetta. Keväällä kymmeneen asteeseen saa laittaa oikeasti lämmintä päälle.
Hoh hoijaa, aitoa fillarifoorumia eli tahallaan väärinymmärtämistä. Mun pointti ei ollut kritisoida sitä, että kylmällä kelillä puetaan lämpimästi päälle. Ihmettelin sitä, että ne talvivaatteet pidetään päällä vaikka lämpöä on melkein 20.
Laitanhan minä itsekin ajovaatteet kelin mukaan.
^ Jos me spandeksit otamme usein itseemme kaiken arvosteluun viittaavan, niin itseään edes jossain määrin tavispyöräilijänä pitävät ne vasta herkkiä ovatkin:cool:
Silloinhan - eli päivänä josta oli puhe - sää oli lämmennyt selvästi (ja sen piti olla kaikkien ennusteen nähneiden tiedossa) ja päivemmällähän sää oli jo sellainen että irtohihat olisi voinut riisua eikä tuuli olisi iholla kylmältä tuntunut.
Eilen.
Välipäivän jälkeen toinen pakkosatamailinen. Asfalttia ja reilusti alle 30 km/h keskarilla.
Lyhyet mutta kesähousuja lämpimämmät bibsit, lyhythihainen paita, irtohihat ja --lahkeet, tuuliliivi jonka selkä verkkokudosta, lyhytsormiset ajohanskat, normisukat. Niin, ajokengät ja kypärä tietysti.
Startti ennen kahta, kotona ennen kahdeksaa. Ei tullut kuuma eikä kylmä missään vaiheessa. Irtolahkeet olisi voinut jättää poiskin, mutta vanha on varovainen silloin kun ei etukäteen tiedä miltä tuuli tulee tuntumaan.
Kaikin puolin hieno lenkki. Tai hienompi se olisi tietysti ollut porukkalenkkinä hyvien ajokavereiden kanssa, hieman paremmalla vauhdilla ja veto- ja peesivuorojen vaihdellessa - nyt niitä joutui ikään kuin simuloimaan - ja tietenkin mukavalla kahvitauolla jossain sopivassa mestassa.
Ja kiva oli huomata etten ollut ainoa maantiepyöräilijä. jolla oli tilaisuus ja joka osasi ottaa ilon irti hienosta ja aurinkoisesta alkusyksyn päivästä tai vielä valoisasta illasta.
Erityiskiitokset sille minua kovemmalle fillaristille jonka kanssa reitit menivät sillä lailla hauskasti että matkalla Nikkilästä Kuninkaanmäkeen kohtasimme kolmesti ja jonka perässä ajaminen piristi kummasti:D
Eilen vajaat parituntinen maantiellä. Olisi mennyt 3/4 housuilla lenkki mutta piti päästä kokeilemaan Santinin pitkähihaista takkia ja pitkiä housuja jotka kuriiri eilen toi. Lenkille lähdin klo.15:45 eikä yhtään ainoaa maantiepyöräilijää näkynyt. Keli oli oikein passeli, ei juurikaan tuullut.
Tunti vetoja. Ei se sairastelujen jälkeen mitään herkkua ole, kun ei(tietenkään) pääse samaan tulokseen kuin aikaisemmin.
Tänään helppoja harjupolkuja Lojossa reipas pari tuntinen.
Äsken grävelöin perus perjantaisatkun. Ajoin vaan koko ajan, en kahvitellut. Vaikka Kuusijärvi, Haltiala ja Munkkikoski sattuikin matkan varrelle
Aivan törkeä pölykertymä alaraajoissa, juomapulloissa ja fillarin rakenteissa. Voisi tulla joku kunnon sadepäivä vaihteeksi. Huuhtoisi jauhaantuneen hienoaineksen hiivattiin.
EDIT: sata oli nyt tasan sata
https://pic.useful.fi/hbkj5Z_Ab.png
Tänään reilut 2-tuntia maantiellä. Oli niin pahuksen hieno keli että olisi tällaista ainakin vuoden loppuun asti.
Äsken maastossa reipas pari tuntia. Aamu patikointia yms.
Eilen reilu kuuskymppiä pyrkien pysymään soralla. On päässyt unohtumaan millä paineilla 650b-Rutlandeilla ajelin, joten vähän kerrallaan alemmas: 28/26 psi. Mun Tripster on varmaan todellisuudessa vähän takapainoinen, joten edessä voisi hyvinkin mennä alemmas.
Menneen viikon tiistaina menetin ajokin hallinnan hetkeksi täysin yllättävässä ja terävässä kiharassa. Onneksi ei tullut autoa mutkan takaa eteen. Siinä olisi kannustinta laskea paineita.
pirun hyvä saldo.
Mun saldo Schwalben TT renkailla ennen vaihtoa oli 6 reikää eteen ja 4 taakse. Kaikki tämän vuoden aikana. Litku paikkas kaiken ilman että tarvitsi edes keskeyttää ajoa mut rengas on nykyään enemmän sirkkelin terä kuin rengas joten vaihtoon meni. Tällä vuodelle ei ole tullut ainuttakaan taksireissua saati että olisi pitänyt anoppia soitella apuun. Kiitos litkun.
Realismia kai kuitenkin on ettei tällaista ole enää kuin kolme päivää. Puhun tietenkin omasta näkövinkkelistä eli pääkaupunkiseudun säästä, mutta samat syksyisen sään lainalaisuudet pätevät varmasti muuallakin: nyt vielä on kuivaa - gravelkuskeille turhankin kuivaa! - ja ilma on kirkasta, lämmintä riittää tuulessa ja ajoviimassakin niin ettei tarvitse pitkiä housuja ja ajotakkia, mutta pysyvään muutokseen ikävällä tavalla syksyiseen suuntaan ei tarvita kuin yksi sadepäivä:(
Toisin kuin kesällä, tiet eivät enää kuivu parissa tunnissa vaan ne säiyvät enemmän tai vähemmän märkinä päiväkaupalla - ja sitten tuleekin jo seuraava saderintama! Kun ilma on kosteaa, lämpötila tuntuu selvästi asteitaan kylmemmältä ja tuuli ikävältä paljaalla iholla. Joku lyhyt sateeton jakso voi toki vielä olla ja silloin voi kokea jonkun hienon aurinkoisen päivänkin ja rohkeat voivat jättää talvitakin ja -housut kaappiin, mutta pitkästä lenkistä lämpimältä tuntuvassa säässä ei kannata enää haaveillakaan...
Ylläoleva ei tietenkään tarkoita etteikö ajamista voisi jatkaa tai hienoja lenkkejä ajaa märilläkin teillä, mutta valehtelisin jos sanoisin että se olisi sama asia kun nyt näistä keleistä nauttiessa!
Eilen.
5 h 55 min 55 s maantietä
Kun käännyin kotipihaan ja olin painamassa ajanoton lopettavaa nappia, ajoaikaa oli kertynyt 15 s vähemmän ja JackOjan tuoreen saavutuksen (100.00 km) innoittamana päätin jatkaa ajamista vielä hetken:D
Lähdin ajamaan vasta vähän ennen puoltapäivää, joten oikeanlainen pukeutuminen oli yksinkertaisempi juttu kuin aamuvirkuilla. Selvästi jo kotimatkalla olevia fillaristeja tulikin alkumatkasta vastaan omasta näkövinkkelistäni liikapukeutuneista lähtien aina ilmeisesti lumentuloon asti lyhkäisissä ajamaan kykeneviin sankareihin saakka. Silmiinpistävän monella näkyi kuitenkin olevan yllään ajotakki jossa oli skorpionilogo:cool:
(Castellin Perfetto lienee yksi parhaista valinnoista silloin kun lämpötila voi ulottua viidestä viiteentoista asteeseen. Itse en ole saanut sellaista hankituksi senkään takia että minua vieläkin harmittaa vietävästi että kun Castelli toi sen markkinoille, silloin vielä vastikään ovensa avanneen pyöräliikkeen Toni & Tonin kilpailussa, jossa piti arvata oikein Milano-Sanremon voittaja, joku toinen oli ennen minua ehtinyt laittaa Michal Kwiatkowskin omaksi ehdokkaaksiin ja vei siten palkintona olleen Perfeton nenäni edestä:mad:)
Ajajia kyllä riitti koko kuusituntisen lenkin ajan, joten vaikka ajoin yksin, niin ei joutunut kokemaan olevansa melkeinpä ainoa, joka oli ymmärtänyt lähteä ajamaan. Kuitenkaan alkumatkan jälkeen ei ryhmiä tai porukoita osunut kohdalle ja kyllähän niiden näkeminen olisi tällaista maantiefillaristia joka kerta ilahduttanut.
Muuta kerrottavaa ei oikeastaan olekaan, koska avautumisen tarvetta ei tullut - mihin osaltaan varmasti vaikutti se että autoliikenne oli vähäistä enkä enää Uuden Porvoontien jälkeen oikeastaan ajanut kelvillä kuin vasta ihan lopussa, jolloin nekin olivat jo melko tyhjiä kanssaliikkujista - eikä rengasrikkoa tai muuta teknistä tälläkään kertaa sattunut. Luontohavainnot rajoittuivat nekin pariin tuoreeseen road killiin.
Voin vain vakuuttaa että oli yksi vuoden parhaista lenkeistä - ja yllyttää kaikkia niitä jotka vielä miettivät lähtisivätkö he tänään ajamaan vähän pitemmänkin lenkin: Go ahead and enjoy the day!;)
Tähän se pakollinen ihmettely: mihin olivat jääneet varasisuri ja varasisuri numero 2? Jos ei jostain syystä halua pyöräänsä pientäkään satulalaukkua, varasisuri mahtuu aina ajopaidan tai -takin taskuun ja voi sen tietysti laittaa reppuunkin tai mihin tahansa millä muutkin tavaransa kulloinkin mukanaan kuljettaa.
Paikkausvälineille alkaa mielestäni olla tarvetta vasta sitten kun rupeaa ajamaan pitkiä brevettejä tai harrastaa retkiajoa.
Joskus muistan pitäneeni parisen vuotta kirjaa ajokilometreistä ja rengasrikkojen määrästä. Jos muistan yhtään oikein, rengashommiin joutui tien päällä keskimäärin 3000 km välein. Tämä siis puhtaassa lenkkiajossa maantie- ja cyclocrossfillareilla sepelikauden ulkopuolella.Lainaus:
Oli muuten toinen kerta neljän vuoden sisään kun sisuri hajoaa.
Eilen 6 tuntia ajoaikaa ja pari tuntia enemmän reissua, enimmäkseen päällystettyä maantietä mutta myös polkupätkä, joka olisi ehkä kannattanut jättää ajamatta. Randoälläreihin alle laitetut GP5000S TR viimeistään tämän jäljiltä selvästi ottaneet runtua, kuin palasia lohkeilisi sivuista.
Aamulla päälle aluspaita, paksuhko lyhythihainen ajopaita, irtohihat, takki, kesäbibsit ja juoksuleggingsit. Samat sukat ja kengät kuin kesällä. Sitten viivästytin lähtöä puolisen tuntia koska kellon akku olikin lähes tyhjä (ja hyvä niin: se sammui heti kun olin saanut ajon tallennettua). Viivästyksen aikana päivä ehti lämmetä ilmeisen paljon koska takin hihat oli pakko irroittaa jo 5 minuutin jälkeen ja koko takki meni paidan taskuihin puolen tunnin kohdalla. Irtohihatkin lähti ruokatauolla eikä kiinnostanut laittaa takaisin. Leggingsit olisi varmaan myös voinut ottaa pois mutta taskut oli jo täynnä :rolleyes:
Rubino Pro on vanha suosikki!
Mutta varsinaisesti haluan taas tähän sanoa että tuommoisilla mitä joskus treenipyörärenkaiksi sanottiin - eli renkailla joita ei ole optimoitu nopeaksi kestävyyden kustannuksella - ajaa hiekkateitä siinä missä asfalttiteitäkin ilman että rengasrikkojen riski kasvaa yhtään.
(Itse asiassa en muista että olisin koskaan kärsinyt "hiekkatiespesifistä" rengasrikkoa! Olen toki joutunut rengashommiin hiekkateilläkin, mutta syynä on joka kerta ollut vieras esine, jollainen olisi voinut löytyä sileältä asfaltiltakin - ja joka noillakin kerroilla saattoi olla tarttunut renkaan pintaan jo asfalttiosuudella, mutta puhkaisi sisurin vasta myöhemmin samalla lenkillä.)
Hiekkateiltä löytyy harvemmin esimerkiksi niitä teräviä langanpätkiä, joita ilmeisesti kuorma-autojen räjähtäneistä renkaista voi jäädä pientareelle, ja kivensirut, jotka asfaltilla työntyisivät renkaaseen, yleensä vain painuvat hiekkatien pintaan. Jos ja kun tulee rengasrikko, syynä on yleensä snake bite tai isompi kivi - ja ne ovat onneksi melko harvinaisia sellaisilla hiekkateillä, joita viitsii huvikseen tai säännöllisesti ajaa kapeammilla renkailla.
Eilen ajelin 63km, hiekkatietä, kelviä, maantien reunaa (leikin oikeaa maantiepyöräilijää ja ajoin sarvista alaotteelta. Sitten tuli auto vastaan ja vaihdoin äkkiä kahvoille (nolotti), korttelitempoa tai rallia tai vaikka DTM.ää (millä nimellä ikinä haluaa sanoa) Loviisassa. Ihan hyvä, että ajoin. Olo tuntuu nyt vähän kipeältä ja voi olla, että tulee taukoa pyöräilyyn.
^ Luultavasti tuo maininta siitä miten ajaminen alaotteelta nolotti niin että piti äkkiä vaihtaa kahvoille kun auto tuli vastaan oli kirjoitettu kieli poskessa - mutta olen ennenkin kuullut sellaista että jotkut välttälevät "liian urheilulliselta" vaikuttavia asuja tai "liian kilpapyöräilijämäiseltä" vaikuttavaa asentoa, koska kokevat ettei heidän vauhtinsa semmoiseen oikeuta ja että he sen vuoksi vaikuttaisivat jotenkin naurettavilta.
Minun on tällaista ollut aina hyvin vaikea ymmärtää. Kun aloitin juoksemisen, hankin shortsit joita pitivät myös Helsinki City Marathonin pitkälle alle kolmen tunnin painelevat, vaikka oma juoksemiseni oli "grandma pace" eli vauhtia jolla ei olisi pysynyt yhdenkään lenkkeilijän perässä. Kun aloitin fillaroinnin, vedin päälleni lycraa ja tuulitakin joka ei lepattanut, vaikka keskarini maantiepyörällä oli jotain 25 km/h eikä pitkä lenkki ollut kahta ja puolta tuntia pitempi.
Jos olo tuntuu siltä että voisi olla kansanomaisesti flunssa tulossa, kannattaa pitää pientä liikettä yllä eikä rojahtaa sohvalle.
Muuten olen sitä mieltä että niin pyöräilessä, juostessa kuin hiihtäessä, pahin ja yleisin virhe on liikapukeutuminen: ensin hikoillaan turhan takia ja sitten ollaan märkinä arempia kaikenlaiselle kylmettymiselle. Jos hyväksyttäisiin se että eka vartti voi hiukan viluttaa, mutta sitten kun kroppa on lämmennyt on ihanneolotila, niin (1) olisi lenkillä mukavampaa ja (2) aika monilta vilustumistautioireilta ja -tapauksilta saatettaisiin välttyä.
(Ylläoleva on tietenkin yleistä höpinää, eihän minulla ole mitään tietoa eikä luuloa siitä miten olit pukeutunut. En sentään elä siinä uskossa että kaikki tavispyöräilijät - jos nyt haluat pitää itseäsi nimenomaan sellaisena - ovat yhtä taipuvaisia pukeutumaan kalenterin eikä sään mukaan...)
Tänään kolme tuntia maastoa ja perhepyöräilyä. Kerrankin sattuu jotain mainittavaa eli almost-otb: mutkaan tulin liian kovaa ja ahnaasti ja poljin otti juureen niin että jalka lähti irti. Murto-osasekuntia myöhemmin tästä juuriosumasta kääntynyt keula stoppasi kiveen ja kädet irtosivat tangosta. Siitä putosin mahalleni tangon päälle, kehon painosta tanko oikeni ja pyörä jatkoi vajaa kymmenen metriä matkaa minä vaa'assa maaten ohjaustangon päällä:D.
Tänään 2-tuntia että sain 400km rikki tämän viikon osalta, kesävermeissä + irtohihat.
Äsken gräveliä 72 km. On tajuttomat kelit kyllä, lyhytlahkeiset bibsit ja paita, jossa pitkät hihat olivat melkeinpä turhat.
Tänään todella mielellään ajettu 110 km maantietä (ei mikään pakkosatanen). Aivan mahtava ajokeli. No joo, vähän lämpimämpää olisi tietysti saanut olla, kun nyt oli vain + 18 astetta :)
Vajaan viiskymppisen grävelöintiä. Ei kyllä soratiellä ajaminen napannut yhtään, kun pinta on sellaista irtosoraa täynnä. Asfaltti maistui nyt paremmalta.
Tuli kokeiltua aidossa metsässäkin ajamista (Sipoonkorpi), kun suunnittelemani oikopolku oli sorastettavana. Ajaahan tolla neulaspolkua, varsinkin kun on hissitolppa. Mutta juurakkohelvettiin ei mun taidot riitä.
Tänään suunnittelematon satku ilman tavoitetta. Oikeastaan lähdin kokeilemaan aavistuksen alempia paineita, 27/25 psi. Kun aikataulua ei ollut, niin annoin pyörän viedä, eikä se kovin kauaa asfaltilla viihtynyt, vaan halusi koluta vähän metsäteitä, päättyviäkin.
Ehkä rengaspaineet sitten olivat sekalaiseen alustaan sopivat, kun ajaminen oli hauskaa ja hyvä pössis hallitsi.
Tänään läskillä (20 km) marjareissu. Palatessa rinkassa reilu 30 litraa puolukoita. Olisivat ylämäet raskaita, jos olisi tuon verran massaa lisää nykyiseen verrattuna. Onneksi en ole noin läski.
Maastopyörällä eilen ravel pyöräilyä Ylöjärven maaseutu Nokian Pinsiön maaseutu ja olihan kallio polkua kilometrin verran vielä että saatiin tasan sata kilometriä mittariin
Eilen reilu viiskymppinen grävelii... Rantaraittia Saunalahteen ja EKP:n kautta pois.
Eilen taas reilu kaksi tuntia maastokaahailua Fiskarsissa. Viimeinen kesäpäivän ajo kevyellä shortsit/t-paita-varustuksella.
Eilen taas minäkin, mutta maantietä.
Kolmas perättäinen päivä omalla vapaalla vauhdilla eli välillä hitaammin, välillä innostuttua pikkaisen kovempaa (muttei kovaa silloinkaan), ja keskimäärin pikkaisen turhan kovaa jos tarkoitus olisi ollut ahaa harjoitusohjelmaan kuuluva pitkä lenkki.
Vaatetus vähän setämäisempi kuin haedonilla eli se selästä hengittävä tuuliliivi ja ohuet irtohihat. Juuri sopiva ja riitti hyvin vielä puoli kahdeksalta, jolloin ilma oli jo selvästi viilennyt. (Eikä pidä vähätellä eikä käy kieltäminen sitä pientä itseensä oikein tyytyväisen "oikean fillaristin" mielihyvää, jota tunsi joka kerta kun joku ajoi vastaan "täydessä talvivarustuksessa", vakka alla oli maantiefillari...)
Taas kävin Porvoossa, sehän on sellainen itähelsinkiläisen maantiepyöräilijän default lenkkikohde. Ihan suorinta tietä ei aina tarvitse ajaa enkä ajanut nytkään. Porvoossa sitten sain inspiraation nousta Porvoon ajojen vanha maalimäki eli Myllymäenkatu ja sitten olikin luonteva jatkaa alas Kuningattarentietä - ja kuvitella miltä kivetty pätkä tuntuu kun ajetaan kisavauhtia - Jernbölentielle ja edelleen Suomenkyläntielle.
Siinä vaiheessa huomasin olevani menossa kohti Kerkkoota ja päätin jatkaa Askolaan ja palata kotiin Pornaisten ja Nikkilän kautta. Jotenkin olin taas onnistunut loihtimaan reitin, jolla en ollut kauheasti kärsinyt vastatuulesta menomatkalla ja jolla tuuli oli paluumatkalla enimmäkseen myötäinen.
Jonkinlaisen remcomaisen pienen romahduksen koin Jokivarrentiellä, kun vauhti oli huomaamatta laskenut - lähinnä siksi että sorruin emåsyntiini eli ajamaan yhtä tai puoltatoista pykälää liian raskaalla välityksellä sen sijaan että pyörittäisin niin hyvin kuin osaan - ja takaa tuli heittämällä ohi joku dorka, joka ei viitsinyt edes ojentaa oikean käden sormiaan suoriksi:rolleyes:
Mutta aivan kuten Remco toivuin romahduksestani hetkessä ja paransin vauhtiani eli oikein keskityin nostamaan kadenssiani ja pitämään sopivan paineen polkimissa. Edessä ollut musta-asuinen pyöräilijä tietysti loittoni nopeasti ja ennen Nikinmäkeä hän oli jo ehtinyt kadota näköyhteyden päähän. Mutta oikein tervetullut piristys sekin oli!
(Tänäänkin oli tarkoitus ajaa, mutta fiilis oli kuitenkin toinen. Päätin luottaa siihen että kyse ei ollut laiskuudesta vaan viisaudesta. Maantielenkkejä ehtii vielä ajaa muutaman, kunhan huomenna saapuvat sateet ovat väistyneet. Siinä välillä voi vaikka sauvakävellä...)
Su mielakassa ja olipahan mukava ajopäivä isommalla porukalla.