Koska viimeksi ajoit?

Tänään.

Maantietä koska on maantiekausi (ja koska se pieni wannabe joka asuu sisälläni haluaa kokea niitä tunteita joita kokee kun kuvittelee olevansa Tour de France -ajaja). Tänään koska oli vapaata aikaa ja hieno päivä (ja koska eilenkin olisi ollut, mutta ajatuksena ollut lyhyt aamulenkki + lyhyt iltalenkki -kombo jäi toteutumatta niin täydllisesti etten ajanut aamulla enkä illallakaan).

Kuusi ja puoli tuntia netto. Yksi vanhenevan miehen tienlaitatauko, yksi pullojentäyttötauko ja yksi ajopaidan taskusta löytyneen sandwichin (joka löytyi siksi että tiesin sitä etsiä koska olin sen itse sinne varta vasten laittanut) syöntitauko.


Syntillistalle ei tainnut tulla tällä kertaa muuta kuin ajaminen ajoradalla vaikka vieressä (ja oikealla puolella) kulki pyörätie. Muta kun spandeksio haluaa, niin spandeksi tekee (ja se kelvi on sellainen seikkailurata etten sitä toista kertaa aja).


Mustaan kirjaan ylöspantavaksi tuli kaksi tilannetta:

(1) Autoilijalla oli ilmeisesti penteleenmoinen kiire päässtä Porvoon motarille, koska hän ohitti minut noin viisi metriä ennen sen liittymää ja kääntyi eteeni niin että minulle olisi tarjoutunut tilaisuus kokea miltä tuntuu lentää auton sivuikkunasta sisään. (Ajoin siis ajoradalla; vieressä ei ole kelviä kummallakaan puolella.)

(2) Autoiija oli ilmeisesti sitä mieltä että autoilijoillakin on oikeuksia vaikka spandeksit muuta luulevat, sillä hän tuli kolmion takaa sivukadulta ja pysähtyi kreskelle kelviä odottamaan että pääsee kääntymään pääkadulta. (Tällä kertaa ajoin kiltisti kelvillä, vaikka vieressä olisi ollut ajorata.) Huvittavaa - joku voisi sanoa jotain muuta - tilanteessa oli että auton takana oli pyörätline ja siinä kaksi maastopyörää...


Mutta päivä oli, kuten edellä jo todettiin, hieno ja tuulta oli tarjolla niin myötäistä, vastaista kuin tuntuvaa sivariakin, fillari teki sen mitä siltä pyydettiin (tai mtä ajajalla oli varaa siltä vaania), tiet mukavia ja enimmäkseen ihan hyväkuntoisia ja reitti muutenkin onnistunut.

Tais olla äsken vuoden eka pyörälenkki, näin luulen. Kävin kodinkonehuollossa, matkaa eestaas alle 10 km.

Aamulla oli lämmintä ja tyyntä ( nyt kyllä tuulee), tuli tavanomaista reippaampi alkulenkki, joten nyt on jo 103km kertynyt ennen kotimatkaa :) menee paremmin kun ei ota mitään tavoitetta.

Aamupäivällä reilu kolmikymppinen sähkärillä koronanjälkeistä palauttelua.

Tänään automatkailun jäykistämiä jäseniä kävin oikomassa maantie/metsätie/ulkoilureittilenkillä 50km ja tuntineljäviis.

Tänään 2.5h maasturilla. Kunto on uskomattoman paska ja se vituttaa, mutta lenkillä oli silti ihan kivaa.

Viime kesänä pyöräilin 7 kirkon pyörälenkin kahtena peräkkäisenä heinäkuun kesälomapäivänäni. 14 kirkkoa vei aikaa silloin 9:24:04.

Tänään viimeistelin tämän vuoden 2-päivän ja setti uskonnollisia rakennuksia otti aikaa kahdelta päivältä 9:35:05. Sama pyörä! PK-tehoilla tietty. Heikosta kadenssista näki lenkin olleen liian rasittava, reilusti alle 90.

No, minua ei näy enää pyöräilytapahtumissa [muissa kuin Pirkan Pyöräilyssä - Mestaripyöräilijäksi v.2030], kun vauhtini ei riitä enää nuorempien sukupolvien perässä. Näin se vaan on. Itse asiassa en pysty haastamaan kolme vuotta nuorempaa itseäni pyöräilyssä!

Aloitin juoksuharrastuksen nimenomaan monipuolistamaan treenaamista pyöräilyn eduksi ja nyt tilanne onkin nurinkurinen: Juoksemisen puolella tapahtuu edistystä, pyöräilyssä jatkuvaa taantumista.

Vuoden 2022 7 kirkon pyörälenkki Valkeakoskella on su 28.08.2022 - samana päivänä kuin Tampere Maraton. Jalkaan menee juoksukengät pyöräilykenkien sijaan elokuun viimeisenä sunnuntaina. Tänä vuonna olin ensi kertaa Helsinki City Runissa toukokuussa - samana viikonloppuna oli Giro d'Espoo, jonka osanottajamaksun suoritin jo joulukuussa 2019 [en ollut Girossa, en Turku Touringissa 2021 ja Suvi-Illan 100 mailissa 2022, vaikka nämä olin kaikki maksanut ennen koronaepidemiaa. En tiedä, oliko Royal-pyöräilykin maksettavissa silloin joulukuussa 2019].

Tänään reilun satkun soraa ja asfalttia 50/50. Oikeastaan oli liian kuuma, mutta pölyinen soratie antoi parastaan, sellaista mitä ei enää syksyllä saa.

Olen tykästynyt 650b-kokoon: ei väliä minne ajaa, eikä asfalttikaan ole ollenkaan kamalaa, pyörä on matalampi ja tuntuu just sellaiselta, että on kiva kurvailla vähän huonommallakin alustalla.

Tänään pari tuntia kevyttä jäykkäperämaasturilla.

Ja tänään vajaa kuuskymppiä täysjoustomaasturilla.

Tänään mummiksella postilaatikolle & back. Nelisensataa metriä yhteensä.

Parin tunnin perusmaastolenkki.

Tänään heinäkuun toinen pyörälenkki, maasturilla vajaa 3 h. Pyöräily jäänyt, kun ensin oli Rastiviikko ja sitten lakan poimintaa ja juoksemassakin on pitänyt käydä.

^^ Se lienee ollut tänään?:D


Eilen.

Neljä ja puoli tuntia maantietä ja kelviä (ja vähän lähiökatuja, ajoradalla sielläkin missä vieressä kulkee pyörätie).

Sää oli pilvinen ja kovasti sadetta enteilevä, mutta kun sääennuste oli "mahdollisesti vähäistä sadetta", ajattelin että jos ei heinäkuussa kun lämpötila on 20 asteen paremmalla puolella ota pientä riskiä kastumisesta, niin milloin sitten?

Ja kovasti tyytyväinen olinkin että lähdin: oli mukavan viileää, oli hyvä hengittää - eikä sadetta tullut kuin pari kertaa ja silloinkin vain lyhyen hetken niin olematonta pisarointia tai ohutta tihkua ettei se edes muuttanut asfalttipinnan väriä. Jossakin välissä oli kyllä satanut enemmänkin, sillä muutamassa paikassa ajorata oli vielä koko leveydeltä kosteapintainen. Mutta Ass Saveria ei silloinkaan tarvittu.

Tarkoitus oli ajaa vain parisen tuntia, ikään kuin palauttavana lenkkinä edellisen päivän pitkän lenkin jälkeen, mutta eihän sieltä malttanut niin pian pois lähteä. (Ja oli helppo sanoa itselleen että sen palauttavan lenkin voi ajaa maanantai-iltanakin...)


PS Lenkki kulki sattumalta osin samaa reittiä kuin eilen ajettu 8. Seutulan kierros. En tosin nähnyt kuin kaksi tapahtumaan kuuluvan para-sm:n osallistujaa, mutta pysähdyin hetkeksi ja kuulin liikenteenohjaajalta että osallistujia oli kovin vähän.

En tiedä millainen Seutulan kierroksen vetovoima pääkaupunkiseudun maantiepyöräilyharrastajien keskuudessa on ollut, mutta onhan se kurjaa että tämmöiset tapahtumat kutistuvat. Täytyy toivoa että kyseessä on vain koronan sivuilmiö ja notkahdus osoittautuu tilapäiseksi.

PPS Sama hurskas toive koskee tietysti myös HePon lenkkejä ja muita kaikille avoimia ja kuntotasosta riippumatta sopivia säännöllisesti ajettavia ryhmälenkkejä. Ja joo, en ole itsekään tehnyt mitään asian hyväksi - aivan kuten eilen ajoin oman lenkkini sen sijaan että olisin osallistunut Seutulan kierrokseen.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Firlefanz

^^ Se lienee ollut tänään?:D....

---

Kyllä, heti kun kahdelta töistä kotiin kävelin 400m niin suuntasin pyörän keula kohti Fiskarsin metsiä.

34 km iltapäivällä, kylläpä on kehno mäennousukunto ihan normi hiekkatiellä... Mutta jos ei missään tunnu, niin on kait kuollut.

Parikymppiä eilen kun ajelin tästä mökiltä Ylläksen huipulle. Mäen profiili oli paikoin jyrkähkö ja kun en ole mikään vuorikauris, niin kyllä siinä happea sai haukkoa. Alastulo oli aika veemäistä, kun vettä tuli niskaan jo aika runsaasti. Mutta ihan kiva iltalenkki silti.

höh, piti olla sateista tai vähintään kuuroja, ajattelin jos saan alkulenkkiä 30km ja työmatkat niin hyvä. Kesäkurapyörällä ja huonommat vaatteet...sain ajettua ennen töitä 94km ja aurinkoistakin oli.
No, parempi näin päin...
Huomenna on korkeintaan luontohavaintoajelu ja marjanpoimintaa.

Tänään.

Pyöreät kolme ja puoli tuntia ja sata kilometriä kelviä, katua ja maantietä ennen saderintaman saapumista. Tarkemmin sanoen viimeiset viisitoista minuuttia jo pisaroi, mutta kuitenkin niin vähän ettei sitä sateeksi voi sanoa. Mutta kun tuliin suihkusta, sadepisarat ropisivat ihan kunnolla ikkunalautaa vasten ja pihalle näkyi jo ehtineen syntyä lammikoita.

Pyöräilyn pieniä suuria nautintoja on lenkin ajoituksen osuminen nappiin:D

Pari tilannetta joissa päättömästi ajavaa kanssapyöräilijää piti väistää. Kumpikaan ei ollut pukeutunut lycraan eikä ajanut droppitankoisella pyörällä.

Yksi jakelukuorma-auton kuljettaja oli ilmeisesti sitä mieltä että oli ihan paikallaan kääntyä vasemmalle ja ajaa kelvin poikki tonttitielle siten että oikealta tulevan pyöräilijän on tehtävä niin sanottu hätäjarrustus jotta yhteentörmäykseltä vältyttäisiin.

Muuten kiva lenkki. Tuulista, tietty, mutta siihenhän on totuttu - ja harvoinhan se on pelkkää yhtäjaksoista vastastuulta tai ikävää sivaria.


PS Muistelin että aikoinaan oli olemassa ketju "Mitä mietit viimeksi?" tai jotain sinne päin, ja että joskus kirjoitin siihen kommentin jossa kerroin joukon ajatuksia joita minulla yhden lenkin aikana oli ollut. Osa ajamiseen liittyviä, osa ei. Nyt tällä lenkillä tuli mieleen sellainen ketju jossa kerrottaisiin mitä ajatteli jostain ensin ja mitä sitten hetken päästä:

Ensin: Hyvä juttu että tuo fillaristi kääntyi samalle tielle jolle minäkin käännyn. Ajan hänet kiinni ja vedetään se penteleen tuulinen peltoaukea vuorovetoa!

Hetken päästä: Paskiainen! Temposika! Pitää sellaista vauhtia ettei välimatka pienene vaikka painan niin että mukavuusalueen katolla mennään! Tuon seuraavan nyppylän kun vielä vedän omaa kovaa niin enköhän onnistu! Ja paskat, menkööt!

Tänään lyhyen 13 km lenkin tyttären kanssa joka kokeili ensimmäistä kertaa käyrätankoista. Sanoi lähtevänsä toisenkin kerran.

Maastoilua tänään 45 km verran.

Kun alkulenkillä laittaa ison keskiön päälle niin kyllä ehtii! tänään tuli 117km.
Tavoite on nyt saada heinäkuuksi 2000km joten kolmen seuraavan päivän aikana pitäisi ajaa 222km. Huomenna luontoretki, lauantaina pidempi ja sunnuntaina loput.

^^ mulla menee sataseen reilu 4 tuntia vähintään...useamman kerran on ollut että piruvie en saa mummelia kiinni vaikka yritän ajaa kovempaa..no sitten sain ja - sähköpyörä.
Mutta "mitä mietit..." -topiccia ei ole täällä ollut mun muistaakseni.

Eilen kesän soratieseikkailun eka setti, 140 km Helsinki-Räyskälä. Esittelin kaverille parhaat palat korpigravelia ko. väliltä.

Toki piti Lopen päässä kiemurrella pakkomielteenomaisesti uusia ruutuja klusterin reunalle ja ihanuutta löytyi vielä paljon lisää. Huh huh mitä seutua! Tänään saa ruudut uhohtaa kuitenkin kun yläreuna on tuossa n. kympin päässä ja tulee mitä tulee.

Kohta matka jatkuu...

Just, ja mä sain tehdä töitä että sain 106km kokoon, kylmää ja kova (pohjois)tuuli. Viimeiset 10km kauppa-ajelua. Löysin kuitenkin vadelmapaikan, käyn siellä huomenna kun huomisen urakka on 75km. ( heinäkuussa 2000km on tavoite ja tiukalle meni )

Tänään Tupurin parkin reittejä ja muuta polkua Salo-Inkere-välillä reilu 50km.

Tänään grävel-matkailua eeppiset 164 km. Mont Lauha valloitettu ja huomenna alkaa kotiinpaluu. Kai siihenkin kolme päivää mennee.

Kylläpä kotimaan luonto on kiinnostavaa fillarin satulasta koettuna. Aamupäivän sade ja vittumainen vastatuuli verotti tunnelmaa hieman.

Tänään samaa settiä kuin eilen paitsi pääosin eri poluilla ja yhteensä 53km.

Tänään alkuillasta 45km polkuja. Ei oikein muu motivoi tällä hetkellä. Maantiepyöräkin roikkuu seinällä jo toista kuukautta putkeen koskematta. Ehkä se pitäisi myydä, kun luonne ei oikein siedä turhaa ja käyttämätöntä kamaa nurkissa. Toisaalta ihan kivalta se on tuntunut silloin, kun sillä on viitsinyt ajaa tänä kesänä.

^ En tyrkytä enkä tuputa maantiepyöräilyä kenellekään, mutta muistutan hyvin mielelläni kaikille muunlaisen pyöräilyn harrastajille että maantiepyöräily on kuitenkin hyvä pitää mukana ohjelmassa tai omassa pyöräilypaletissa jo vaihtelun ja monipuolisuuden vuoksi. Jos maantieraketti on jo olemassa ja se mahtuu hyvin roikkumaan seinällä, niin se ei ota mitään jos ei annakaan, Niitä päiviä kun siihen sistten tarttuu ja huomaa saavansa siitä jotain harjoituksellisesti, elämyksellisesti tai miten tahansa ei tarvitse olla hirveän monta, jotta saldo olisi iuitenkin roimasti positiivinen.

(Tosin nykyään jos on moderni gravelfillari, jolla ajaa mielikseen niin hiekkateitä kuin asfalttiakin, niin puhtaan maantiepyörän omistaminen voi olla muusta pyöräilystä enemmän irti saavalle turhaa - ja fillarista on silloin varmasti enemmän iloa sen ostajalle.)


Eilen iltapäivällä ennen ukkoskuuroa.

Maantietä tietenkin, sataprosenttisesti asfalttia. Kelviä Uudella Porvoontiellä ja Jokivarrentiellä, eli mukaan mahtui myös ajoradalla vaikka -ajoakin.

Plääni oli ajaa reilut viisi tuntia, ehkä kuusikin jos ajo maistuisi parhaalta viimeisellä tunnilla (kuten usein käykin), Itä-Uudenmaan teitä ilman sen tarkempaa reittisuunnitelmaa. Omassa päänsisäisessä pyöräilykartassani tosin Itä-Uusimaa on entistä maakuntaa hieman laajempi alue, koska siihen kuuluu Mäntsäläkin Lahdentien itäpuolisilta osiltaan. Nytkin ajoin Nikkilässtä Hinthaaran kautta Pornaisiin ja sieltä Nummisiin, jossa käännyin paluumatkalle kohti Jokelanseutua ja Paippisia.

Pian Paippisten Shellin jälkeen läntisellä taivaalla alkoi näkyä sellaisia pilvimuodostelmia, että oli viisasta ruveta suuntaamaan kotiinpäin ilman enempiä kietelyjä. Synkänväriset pilvet synkkenivät ja harmaat pilvet lähestyivät, mutta satunnaisia pisaroita enempää ei ehtinyt sataa ennen kuin olin jo kääntynyt kotikadulle, mutta sitten taivas aukeni ihan kunnolla, joten päätös oli ollut oikea ja lenkin ajoitus onnistunut.

Avautumisen tarvetta ei tällä kertaa tullut sen enempää autoilijoiden kuin kanssapyöräilijöiden liikennekäyttäytymisestä. Pari tavallista "kiire ohittaa pyöräilijä, jotta pääsee seisomaan liikennevaloihin/köröttelemään traktorin perässä tjms" -tilannetta, muttei sen kummempaa. Sen sijaan yksi vastaantuleva moottoripyöräilijä sai kapeahkolla tiellä päähänsä ohittaa edessään olleen auton juuri kun olin sen kohdalla - eli moottoripyörä niin sanotusti sujahti melkein vierestä.

Tie oli sillä kohtaa kyllä suora ja kun ajoin laidassa, ei siinä ollut mitään vaaraakaan lähellä, mutta tilanteen yllättävyys jätti sellaisen pienen ikävän tunteen. (Eli kai samanlaisen kuin mistä "spandeksin" ohittamaksi tulleet kelvillä liikkujat joskus kertovat...)

Omaa lapsellisuuttani tulin myös osoittaneeksi: oman pikkukovan vetopätkän jälkeen ajoin vähän rauhallisemmin ja edellisessä risteyksessä taakseni ilmestynyt fillaristi ohitti minut. Oma vauhti tietysti siinä parani ja muutaman kilometrin jälkeen ohitin vuorostani hänet ja ajoin edellä, kun tulimme pitemmälle vastatuuliosuudelle. Tällöin peesissä ajanut ehdotti vuorovetoa. Sanoin "Mikäs siinä!", mutta en sitten kuitenkaan mahtanut mitään itselleni vaan paransin vauhtia. Jonkin ajan kuluttua takaa kuuluikin "Mene vain omaa vauhtia, tämä on minulle liikaa!"

Totta puhuen en yksin ajaessani olisi ihan yhtä paljon watteja koneesta kiskonut, vaikka tykkään joskus vastatuulessa vähän painaakin.

Reilu kuuskymppinen reilun nelikymppisen. Regatassa puolimatkan kaakaot.

Ei kyllä ole vielä 100% tikissä koronan jälkeen. Tauolla ei pulssi laske juuri lainkaan.

Aamulla maantiepyörällä töihin. Kontakti oikealle kääntyvän auton kanssa Tukholmankadun ja Topeliuksenkadun risteyksessä.

Tänään, ajoin kelvillä, kunnes lähestyin takaapäin isoa ja vanhan näköistä rotweileriä ja ulkoiluttajaansa. Mietin, että soitanko kelloa vai en. Järkeilin, että koska mulla on niin äänekäs vapaaratas niin täytyyhän koiran ja ulkoiluttajan kuulla se ääni jo kauempaa ja tilaa ohitukseen on riittävästi, joten en sitten soittanut kelloa. No, eihän ne mitään kuulleet ja kun olin kohdalla niin rotweilerhän yritti hyökätä mun kimppuun, onneksi omistaja, koiransa näköinen isokokoinen äijä, ehti vetää koiran takaisin ja hyökkäys jäi yritykseksi. Tästälähtien soitan sitten jokaisen koiran kohdalla kelloa varsinkin jos lähestyn takaapäin, ei noista voi tietää.

Nyt taidetaan hieman liioitella. Harvoin jos koskaan koira hyökkää pyöräilijän kimppuun. Toki jotkut koirat voivat syöksyä hihnassa pyöräilijää kohti mutta että tarkoitus olisi hyökätä kimppuun kuulostaa liioittelulta. Soita vaan kelloa ei siitä haittaakaan ole. En minä ainakaan kuule kenenkään vapaarattaan ääntä eikä pyöräilijän ainakaan pidä luottaa siihen että kuulisin.

Itse koiralenkillä tulee jatkuvasti vilkuiltua taakse kun koskaan yksikään pyöräilijä ei ilmoita tulostaan millään tavalla. Nämä pari numeroa liian pienissä vaatteissa pyöräilevät ovat pahimpia. He kun eivät voi hidastaa vauhtia yhtään ettei keskivaihti tai syke vaan laske. Soittakaa siis sitä kelloa ettei käy mitään vakavampaa. Ei mulla muuta........

Tänään hiekkatieseikkailun viides päivä, 164 km Kokemäeltä kiemurrellen Salon Lehmijärvelle.

Kaveri jatkoi Tortinmäestä kotiinsa Turkuun ja itse maantiepyöräilin Auraan ja edelleen 224:ää Halikon kautta tänne. Salossa matkalla pizza & olut. Tympeää hommaa, 30 cm piennar ja autot sataa ohi, mutku halusin kompensoida Säkylän Pyhäjärven mökkiteillä tuhraantuneen ajan. Sitäpaitsi tunnin satoi vitusti.

Kummasti tälläiseen "puoltoistasataa päivässä" -ajeluun aina tottuu, vaikka välillä on vaikeaa.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Firlefanz

^ En tyrkytä enkä tuputa maantiepyöräilyä kenellekään, mutta muistutan hyvin mielelläni kaikille muunlaisen pyöräilyn harrastajille että maantiepyöräily on kuitenkin hyvä pitää mukana ohjelmassa tai omassa pyöräilypaletissa jo vaihtelun ja monipuolisuuden vuoksi. Jos maantieraketti on jo olemassa ja se mahtuu hyvin roikkumaan seinällä, niin se ei ota mitään jos ei annakaan, Niitä päiviä kun siihen sistten tarttuu ja huomaa saavansa siitä jotain harjoituksellisesti, elämyksellisesti tai miten tahansa ei tarvitse olla hirveän monta, jotta saldo olisi iuitenkin roimasti positiivinen.

(Tosin nykyään jos on moderni gravelfillari, jolla ajaa mielikseen niin hiekkateitä kuin asfalttiakin, niin puhtaan maantiepyörän omistaminen voi olla muusta pyöräilystä enemmän irti saavalle turhaa - ja fillarista on silloin varmasti enemmän iloa sen ostajalle.)

---

Tästä vuodesta on tulossa vähän "välivuosi" kulkutaudin ja työperäisten ongelmien takia. Kaikki treeni mitä saa aikaiseksi on hyväksi ja se mikä motivoi tällä hetkellä on helpointa. En kiistä maantiepyöräilyn tuomaa vaihtelua kyllä. Ehkä se siinä vähän tökkii, että kaikki reitit alkaa olla niin tuttuja. Metsässä saa lisäksi olla omassa rauhassa ja kuunnella lintujen laulua ja viereisisä puissa rapistelevia oravia. Maantiellä se on vähän sellaista, että milloin joku kusipää vetää taas hihaa myöten ohi.

Maantiepyörä on mahtuu roikkumaan seinällä eikä se siinä ole tiellä. Eihän se leipää vaadi. On minulla moderni gravelfillarikin, mutta vaikka ne näyttää niin kovin samoilta niin fiilis on aika eri. Ehkä se ei haittaisi tai sitten se haittaa, kun sen tietää. En minä tuota nyt aatellut lähteä myymään, kun en minä niitä rahojakaan oikein mihinkään tarvitse. Ehkä sille joskus tulee käyttöä.

No tänään illansuussa reilu 30km polkuja. Taas oli kivaa.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Goomikko

Nyt taidetaan hieman liioitella. Harvoin jos koskaan koira hyökkää pyöräilijän kimppuun. Toki jotkut koirat voivat syöksyä hihnassa pyöräilijää kohti mutta että tarkoitus olisi hyökätä kimppuun kuulostaa liioittelulta. Soita vaan kelloa ei siitä haittaakaan ole. En minä ainakaan kuule kenenkään vapaarattaan ääntä eikä pyöräilijän ainakaan pidä luottaa siihen että kuulisin.

Itse koiralenkillä tulee jatkuvasti vilkuiltua taakse kun koskaan yksikään pyöräilijä ei ilmoita tulostaan millään tavalla. Nämä pari numeroa liian pienissä vaatteissa pyöräilevät ovat pahimpia. He kun eivät voi hidastaa vauhtia yhtään ettei keskivaihti tai syke vaan laske. Soittakaa siis sitä kelloa ettei käy mitään vakavampaa. Ei mulla muuta........

---

Hah, juu, ei meidän koira ketään pure, vähän vaan haistelee...
Laitapa googleen ’koira hyökkäsi pyöräilijän kimppuun’, montako osumaa sait?

Nolla todellista juttua. Säälittävää harrastaa tuollaista koirien leimaamista. Joku voisi sanoa vaikka vihapuheeksi.

https://www.fillarifoorumi.fi/forum/...%C3%A4st%C3%A4

Menkää tuonne. Kyllä se on ihan fakta, että koira saattaa hyökätä. Parikin tapausta tiedän elävästä elämästä, kun roskaväki ei osaa pitää rakkejaan kiinni.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Genesis

Nolla todellista juttua. Säälittävää harrastaa tuollaista koirien leimaamista. Joku voisi sanoa vaikka vihapuheeksi.

---

:) Mä en pelkää pätkääkään koiria, mutta todellakin tiedän, etteivät kaikki ole opetettuja kullannuppuja ja aika usein ne opetetutkin naksahtavat.

Jos sakemanni ampuu jostain portin takaa perään, niin en kyllä kahta kertaa jää miettimään kuiskaajan juttuja, vaan sprinttaan niin perkeleesti karkuun. Todennäköisesti vielä ehdinkin.

Tänään tiellä 20 km, lenkin välillä 3,5 h:n lakkareissu. Lakkoja n. 4 litraa.