Piilosleikkiä :)
Meillä alkaa pikkuhiljaa näyttää siltä, että tuo malamuutti juniori alkaa ymmärtää tuon vetämisen riemun. Tänään oli jo hienoa menoa läskin keulilla :)
Printable View
Piilosleikkiä :)
Meillä alkaa pikkuhiljaa näyttää siltä, että tuo malamuutti juniori alkaa ymmärtää tuon vetämisen riemun. Tänään oli jo hienoa menoa läskin keulilla :)
Meillä taas oli eilen aamulla hirvihaukkukokeet. Koirat oli lähtenyt vaimolta aamulla määrätietoisesti omille teilleen. Hetken päästä oli kuulunut jatkuva haukku (videolta laskettiin, että reilu 80/min) yhden suon laidassa. Vaimo paikalle ja koirilla iso hirvi haukussa :) Hirvi lähti kun näki vaimon 20 metrin päässä. Koirat perään ilman haukkua ja haukku päälle sadan metrin päässä uudelleen. Sama toistui vielä kerran ja sitten emäntä laitto koirat liekaan.
Eli toimii se lellitty tupakoirakin nähtävästi ihan hienosti hirvikoirana, jos on taipumuksia :)
Pitää varmaan alkaa katteleen sopivaa hirviporukkaa.
Meillä pestään pyykkiä
https://luimupupu.files.wordpress.co...pg?w=654&h=435
ja jyrsitään Ikea-jakkaraa vaikka näytetään viattomalta
https://luimupupu.files.wordpress.co...pg?w=654&h=435
^ Voivoivoivoi. Hirveen söpö
^Aivan yli-ihana ja ihan kamala :).
On se zöde. ja kasvanut jo ihan hurjasti.
^^ nuo termit yleensä kulkee käsi kädessä, kun koiranpennusta puhutaan :)
Ja tuosta se vauhti vaan lisääntyy....
^Juurikin näin. Siksi onkin vain kiva katsella näitä kuvia ja ihailla sekä kuvitella, että kuinkahan pehmoinen turkki tuolla palleroisella on. Hampaita ei tarvi ajatella ollenkaan ;)
Just ajattelin että olisi kiva painaa naama tuohon turkkiin mutta sitten muistui että ehkä se ei olisi kovin järkevää :D
On se sekä pehmeä että hitsin terävä! Painoa oli kaksi viikkoa sitten tullessa 5,3 kg, tänään (juuri ruokailun jälkeen) 6,7 kg. 100 g päivävauhti on aika hurja, pentupyöreys alkaa kadota.
http://images.tapatalk-cdn.com/15/11...116f0b0998.jpg hyvin maistuu pennulle ensimmäisenä päivänä unet uudessa kodissa:)
Lähetetty minun GT-I9195 laitteesta Tapatalkilla
Pennun elämä on rankkaa! Minkä rotuinen tuore perheenjäsen on?
Se on pohjanpystykorvan/ irlannin setterin sekoitus. Serkun koirille sattui valitettava vahinko. Mutta ihan siedettävän näköisiä noista tuli. Hyvistä lähtökohdista oleva pentu niin uskalsi ottaa sekalaisen. Kumminki metsästys puolella ihan valio luokan vanhemnat.
Lähetetty minun GT-I9195 laitteesta Tapatalkilla
Tuon verran siitä sitten jäi jäljelle, jäbä kävi vähän omatoimisesti metsällä ;)http://images.tapatalk-cdn.com/15/11...3d9088cefd.jpg
Oli hauska tilanne, kun nimenomaan hirven perään lenkillä karkas ja tunnin päästä oli tuon kanssa rappusilla :)
Ei taida tarvita iltaruokaa :)
Hirmuisot jalat sillä hirvellä oli jos koira kaiken muun söi eikä tuon enempää massu pullota :-)
Tyytyväis-syyllinen ilme kaverilla.
Oli pikkusen ylväästi rinta rottingillaan kun kanto tuota kotia :)
Onko siellä Tinke päästy jo kunnolla vetohommiin? Ja miten on muuten pärjätty tuommosen hulttion kanssa? Näistä kun alan kirjoissa varoitellaan, jotta kovin omalaatuisia ovat.
Laitetaas aiheeseen liittyen foto meitin laumasta. Pitäs suurentua klikkaamalla:
http://i3.aijaa.com/t/00421/14038489.t.jpg
Pääsivät hetkisen nauttimaan lumesta, ja voi sitä persjuoksun määrää. :)
Hyvin on pärjätty ja onhan se kovapäinen jäärä, mutta pääkoppa tuntuu olevan kunnossa. Vetohommia ollaan treenattu joo, tuo yksin vetäminen on ollut pikkusen haasteellista, ilman kirittäjää. Onko hyviä vinkkejä? Tuttavan valjakossa menee porukan mukana hienosti.
On siulla Komea porukka!!!
http://images.tapatalk-cdn.com/15/11...7d05255e9b.jpg käytiin kattoon tulevia mestoja..
Lähetetty minun GT-I9195 laitteesta Tapatalkilla
Senpä takia on pakko hommata vielä motivaattoriksi ja valjakon täydennykseksi toinen mölömuutti, ja kolmas...;) Meilläkin on noi: Aivot, voima ja nopeus! Amerikanakitalla on kylläkin kaikki noi edellämainitut ominaisuudet samassa paketissa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti tinke77
Mutta kyllä ehkä paras konsti laittaa vaan motivoituneeseen porukkaan mukaan vetämään. Me ollaan tuupattu aina välillä husky-valjakkoon noita, niin on alkanut intoa löytymään. Mutta ei näistä kaikista silti tule vetokoiria. Jotkut juoksee karkuun kun näkevät valjaat, mutta vetävät niinkun pitää, jahka saa ensin valjaat puettua. Ota sitten näistä selvää..
Täällä välillä myös yksittäin vedätettäessä motivaatio pulaa, varsinkin jos kotopihalta lähtee. Veto loppuu viimeistään sillon (jos on loppuakseen) kun käännytään kotiinpäin, eikä kyse ole siitä että olisi matka ollut liian pitkä. Mää olen välillä ollut jäniksenä näillä ns. kotopihalenkeillä pyörällä tai mönkkärillä, niin viitsivät mennä koko kierroksen marssivauhtia.
Uudet maastot tai mitä harvemmin tulee ajettua toimii hyvin motivaationa. Ja tietysti jos vakiolenkkeihin saa sen esimerkiksi makkarapalkan sopivasti reitin varrelle, niin alkaa se vakioreittikin maistumaan.
Huskyjen kanssa tuokin on käynyt harjoittelemassa ja siinä porukassa menee hienosti. Meillä kans rouva menee fillarilla edeltä, niin silloin vedetään mallikkaasti.
Pitää vissiin onkivapaan laittaa se nakki roikkumaan :).
Tokossa on emännän kanssa käynyt ja toimii kuin ajatus kuulemma. Siitä hyvä, että tekee oman treeninsä välittämättä muista koirista yhtään mitään, eikä tunnu stressaavan mistään.
Näinpä se menee täälläkin. Vapaana voi pitää muiden koirien seassa. Nää keskittyy vaan siihen palkan maksuun ja tekevät kaikki Ämeriikan -temput jotta sen saisivat. :)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti tinke77
Pro Gradu positiivisesta vahvistamisesta koiran koulutuksessa: https://tampub.uta.fi/bitstream/hand...pdf?sequence=1
Jos ahne koira ei yllättäen halua syödä ruokaansa, eikä muuta selittävää syytä (haava suussa tms.) löydy kannattaa epäillä ruokaa, vaikka se olisi tuttua merkkiä.
11-v koirani alkoi edellisen Brit Premium säkin kanssa temppuilla ruoan kanssa, ei millään meinannut mennä alas, mutta oli silti vaikea jättää kuppi. Muut ruoat menivät edelleen hyvällä ruokahalulla.
Asia selvisi kun lopulta säkki tyhjeni ja ostin uuden. Ruokahalu palasi vaikka ruoka on samaa. Edellisessä säkillisessä on täytynyt olla jotain pahasti vialla kun aina ahne koira ei meinannut sitä syötyä saada. Ottaa kyllä päähän, että syötin sen sille, vaikka olisin voinut lähettää jo 11-v kokemuksella sen tehtaalle ja käskeä tutkimaan mikä siinä mättää.
Nirsoileva koira ei myöskään yleensä palaa 5:ttä kertaa, jopa useammin takaisin kupille siinä toivossa, että ruoka olisi edes hieman parempaa. Hessulle oli todella vaikeaa jättää kuppi vaikkei ruoka mennyt alas.
No nyt taas ollaan palattu normaaliin: aamulla on kiire saada aamupala ja iltapäivällä toinen ruoka ja ne syödään aina samantien. Jos vastaavia ongelmia vielä tulee palautan taatusti ruoan.
Terve foorumin koiraharrastajat! Koirakuume on vaivannut jo pidempään, eikä viime viikonlopun Helsingin messut yhtään auttanut tilannetta. Ongelma on vain rodun valinta - beagle koiramme olisi, jos sillä vain ei olisi niin kova ajovietti.
Eli osaako kokeneet harrastajat suositella jotain rotua, joka olisi säänkestävä (aluskarva?), aktiivinen, suht lyhyt karvainen, säkä 30-40cm, luonnossaliikkujan kaveri? Aikomusta agilityyn yms ei ole, eikä näyttelyyn, vaan retkeily ja muu ulkoilu on tarkoitus.
Kennelliitto sanoi, että katso paimentavia koiria, mutta tämä jättää vielä aika monta vaihtoehtoa :)
Kiitos!
Ensimmäisenä noilla spekseillä tulee mieleen kelpie.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Sti
Kelpie tai aussi tuli mullekin ekana mieleen. Itsellä on pari narttu-collieta, jotka sopivat kuvaukseen (hyvälaatusen turkin hoito on naurettavan helppoa noillakin). Bortsut on oma lukunsa, mutta niillä pitää keskimäärin olla enemmän tekemistä ettei niiden pää hajoa. Noutajapuolelta esim. tolleri (Novascotiannoutaja) vois olla hyvä vaihtoehto.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Sti
Paimentavat rekut on siitä mukavia, että niillä on luontainen vietti pysyä omistajansa lähellä, eikä niinkään ajaa esim. riistaa. Metsälenkillä niiden pitäminen irti on melko helppoa
Paimenkoirat sopivat about kaikki retkeilystä yms kiinnostuneelle, mutta aktiivisimpia paimenkoirarotuja en suosittelisi ensimmäistä koiraansa hankkivalle, sillä energiataso voi olla yksilöstä riippuen jopa päätähuimaava ja ellei sitä onnistu valjastamaan johonkin järkevään se ilmenee helposti erilaisina häiriökäyttäytymisinä. Energialtasoltaan vähän rauhallisempaa koiraa on paljon helpompi kouluttaa vähän kokemattomammankin.
Itselläni on Bortsu ja se on minusta maailman ihanin otus, en silti suosittelisi sitä läheskään kaikille. Kelpiet ovat myös hyvin aktiivisia ja energisiä, samoin kaikki Belgianpaimenkoirat. Itse en siksi ekaksi koiraksi näitä suosittelisi.