Tuo liittymä on tuttu.. Vain pari kertaa kulkenut mutta silti yritetty kolata. Nuo moottoritien rampit aiheuttaa jotain pakkoa kaasuttaa tai ajaa liian kovaa. Työmatkalla vaarallisimmat paikat ovat juuri nuo rampit
Tuo liittymä on tuttu.. Vain pari kertaa kulkenut mutta silti yritetty kolata. Nuo moottoritien rampit aiheuttaa jotain pakkoa kaasuttaa tai ajaa liian kovaa. Työmatkalla vaarallisimmat paikat ovat juuri nuo rampit
Tälleen Espoossa rakennetaan infraa. Taka-alalla melkein uudenkarhea ehjä asvaltti rouhittu kadulta auki sieltä täältä, rakennettu hienot kavennukset upeilla kanttikivillä että autot ajais hitaammin. Etualalla kevliä.
https://i.imgur.com/muTOYqP.jpg
Lähestyin pyörätien jatketta, pari metrin tai pari edelläni meni vanhempi herrasmies taittopyörällään. Kaarsimme molemmat loivasti vasemmalle juuri ennen kadun ylitystä, missä olin valmistautunut menemään hänen ohitseen vasemmalta. Tilaa oli enemmän kuin tarpeeksi, kunnes kaveri leikkasi tarkoituksellisesti ajolinjalleni ja huusi 'älä tuu niin lähelle!'. Joku vähemmän porukkalenkkejä ajanut olisi saattanut säikähtää pahasti, kun äkkinäisen sivuttaisliikkeen takia renkaat kävivät alle 20 sentin päässä toisistaan. Oma reaktioni oli himmata vauhtia ja alkaa nauramaan. Ajoin kaverin rinnalle kun pääsimme kadun yli ja huikkasin nauraen ja tapahtuneesta hölmistyneenä 'hauska setä' (tyyppi oli niin setämiehen oloinen). Vastauksena tuli 'ha-hauska tyyppi' tms. mutta yllättäen setämiehellä ei ollutkaan enää muuta asiaa. Nostin vauhdin marssinopeuteen ja poistuin paikalta. Työmatkaruuhkissa näkee välillä kaikenlaista, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun joku pahoittaa mielensä jostain niin että yrittää ajaa kylkeen.
Sent from my iPhone using Tapatalk
Toi Redin työmaa!! Taas onnistui yllättämään. Aamulla menin pohjoisen puolelta viikkojen tauon jälkeen ja jouduin mielestäni kiertämään aika kaukaa, joten töissä tsekkasin kartasta, että on suorempikin reitti ollut jo syyskuun alusta alkaen Tilastokeskuksen takaa. Paluumatkalla oli vähän kiirettä, joten etsin tätä suoraa väylää. Ensin jouduin aitojen takia väärään suuntaan ja sieltä selvittyäni ajoin kohti pyörätien sinistä kilpeä, mutta ei sinnekään olisi saanut mennä, työmiehet huhuili perään ja taas kiertotielle. "En ma tieda, ehkä aukeaa illalla, ehkä ei, tama tyomaa-alue".
No kävi kyllä autollakin elokuussa niin, että piti päästä suoraan kohti Pasilaa, mutta yhtäkkiä sata metriä ennen mua vedettiin megakokoinen kaistanvaihtonuoli eteen...
Viimeisimmässä Tekniikan Maailmassa oli juttua suoraan pyöräilevän ja kääntyvän auton törmäysriskistä. Juttu oli "autolehden" jutuksi ihan ok, mutta alun provo pilasi valistusaspektin aika pahasti. Ja aiheutti ensin huutonaurua, sitten harmitusta. Suora lainaus noista tilanteista: "Ne johtuvat ennen muuta ajoneuvojen suuresta nopeuserosta. Kun kääntyvän auton nopeus on tyypillisesti 5-10 km/h, pyörän voi olla 20-30 km/h, joskus enemmänkin."
Hohhoijaa. Kyllä ne vaan lähes järjestäen johtuu siitä, että autoilija ei katso, tai ei viitsi katsoa kunnolla. Noin alhaisia nopeuksia kääntyvillä autoilla näkee aniharvoin. Yleensä ne on tuota väitettyä pyörien luokkaa, pahimmissa risteyksissä jopa 50:n molemmin puolin ihan normisettiä. Pyörät harvemmin yli 20 ajelee risteysalueilla. Mutta jos se pyörä aina tulee itselle yllätyksenä, niin ehkä tuo on vajavaisen havaitsijan itsekäs päätelmä nopeuksista. Mitään totuuden perää siinä ei kyllä ole.
Kun syksy sää, vähenee kanssapyöräilijöiden määrä kevyen liikenteen väylillä ja sikäli avautumisen tarvetta aiheuttavia tilanteita pitäisi syntyä vähemmän, mutta...
Mikä helkkari siinä on että yllättävän monella sellaisellakin joka on hankkinut pyöräänsä jonkinlaisen etuvalon ei ole minkäänlaista takavaloa!
Ja ne saakelin vilkkuvalot! Turha yrittää tulla sanomaan ettei niihin suinkaan tarvitse tuijottaa!
Mutta omalla tavallaan yliveto oli näkemäni kypärävalo (joka ei ollut mikään yksittäisen ja ehkä vähän originellin hybridiretkityömatkaelämäntapapyöräilijän tee-se-itse-keksintö vaan ilmeisesti kypärävalmistajan tuotekehittelyosaston innovaatio): useista pienistä ledvaloista muodostuva varoituskolmio joka oli jatkuvalla (ei siis kiertävällä tai osittaisella) vilkulla!
Hätkähdytti yksi ilta jarruttamaan joutunut pyöräilijä, jonka eteen käännyin. En havainnut himmeitä etuledejä, tai oikeastaan punaisen etuvalon takia tiedostanut lähestyväksi muun liikenteen joukosta..
Punaisista etuvaloista saa huutaa. Luulevat näkyvänsä, joka on vielä vaarallisempaa kuin se että tietää olevansa näkymätön.
Alpinalla (esim. Alpina Panoma City) on tällaisia kypäriä, joissa on se "valokolmio" kypärän takareunassa. Sen toki saa palamaan jatkuvastikin, eikä vain vilkulla. Kiinteä punainen valo kypärässä parempi kuin ei punaista valoa pyörässä ollenkaan, vilkut voisi toki jättää pois.
En ole ollenkaan varma oliko se tämä https://roubaixcycling.cc/2016/11/09...ycling-helmet/ mutta varoituskolmio oli suunnilleen samanlainen ja yhtä päällekäyvän rasittava - vaikka liikuttiin vasta alkavassa hämärässä!
Linkatulla sivulla on parikin YouTube-videota, mutta en missään nimessä halua edes laittaa niitä suoraan tähän.
^ Tuollainen suuntavilkkusysteemi voisi olla toimivakin, tosin kypärässä se on ehkä melkoisen korkealla. Ja noilla valoilla tuosta tulee helposti häiritsevä. Ennen kaikkea vilkkuvana - mikä siinä on, että niitä vilkkutoiintoja pitää edes olla?
Asiaan: tänään aamulla hölmistyi valkoisen Passatin kuski, kun kevyen liikenteen väylää tuleekin joku sateen keskeltä. Ja vielä valot päällä. Mikä siinä on, että se auto pitää pysäyttää keskelle väylää, kun tuossa Orionintien - Koivu-Mankkaantien risteyksessä näkee hyvin ennen suojatietä ja henkilöauto mahtuisi hyvin myös suojatien jälkeen ennen pääväylälle ajoa. Normisetti tuossa on linjan 107 bussi blokkaamassa väylän niin, että kiertämään ei mahdu mistään.
Voihan perse nyt taasen. Eivät noi grinderissa alla olevat sorakunkut enää kovin häävillä kuviolla varustetut ole mutta nyt tuli tehtyä ihan kunnon flat spotit. Lisäksi vasen räpylä hieman kipuilee; tälläsin hetken huumassa törmäyksen niukasti vältettyäni nyrkkini pyörätien jatkeella möllöttäneen paikallisliikenteen edustajan kylkeen.
Ajelin tänään Ruoholahdessa Itämerenkatua kohti hesalan keskustaa. Näen hyvissä ajoin, että edessä vasemmalta tulee kaksi jalankulkijaa suojatietä pitkin kadun yli. Alan himmaan vauhtia hyvissä ajoin, koska muutoin törmäyskurssi sen ekan jalankulkijan kanssa. No, se eka tietenkin kerkee hyvissä ajoin pois alta. Koska se jälkimmäinen kulkija on suht lähellä sitä ekaa niin aattelin, että tosta välistä en aja. Vauhti on tippunu jo lähes nollaan ja olen parin metrin päässä suojatiestä. Tämä jälkimmäinen jalankulkija tulee metrin päähän minun ajolinjasta ja pysähtyy. Pyydän häntä menemään, ettei vauhti nyt kokonaan stoppaisi. Mitä tekee hän? Kääntyy 90 astetta oikealle ja lähtee kävelemään minun vasemman kyljen kautta ohi ja lopullisesti takakautta ohi. Tässä kohtaa minulta pääsi ruma sana, koska tämä oli jo toinen kerta lähiaikoina kun on käynyt näin. Mikä uittu ihmisiä vaivaa..
Voisi ajatella että päivittäin Itämerenkatua ylittävällä jalankulkijalla on useampi kuin yksi kokemus siitä kuinka pyöräilijä ei ole antanut tietä eikä ole väistänyt vaikka olisi ensin hidastanut tai jos juuri niin ei ole käynyt niin jokin ikävä melkein päälleajetuksi tulon kokemus hänellä varmasti on.
Koska hän on luokitellut mielessään kaikki pyöräilijät samanlaisiksi tai ei mielestään kykene erottamaan tietä antavaa pyöräilijää päälle ajavasta hän on yksinkertaisesti päättänyt pitää turvallisuutensa omissa käsissään eikä lähde kävelemään pyöräilijän mahdollisen ajolinjan poikki vaikka pyöräilijä seisoisi päällään ja rukoilisi häntä jatkamaan etenemistään.
Mun eilinen "Mikä uittu ihmisiä vaivaa..." -tilanne oli Vuosaaren sillalla, jolla edessäni ajoi valoton tummiin pukeutunut tyyppi jonka korvilta onneksi erottui semmoiset megakokoiset kuulokkeet sillä hän vaihtoi ajolinjaa vasemmalta oikealle tai päinvastoin aivan ilman näkyvää syytä eikä olisi kuullut vaikka olisin huikannut ohittavani jommalta kummalta puolelta.
Sitä en tiedä osasiko hän lukea "Perkeleen nuija!" -sanoja jotka käännyin lausumaan ohitettuani.
^ Vuosaarensiltaan liittyen. Kaipaan aitoja takaisin; niitä , jotka olivat siinä jonkin aikaa. Kyllähän ne tilaa veijät, mutta ei tarvinnut ajoradalle putoamista / horjatamista pelätä.
Kyllä minä taas niin mieleni pahoitin. Kelvinpätkältä oli revitty asfaltti parinsadan metrin matkalta pois ja jätetty pehmeälle irtosoralle. (Ehkä siihen ei tarvitse nyt kylvää tappajasepeliä) Päätin siirtyä ajoradalle, sillä ajoin kadun oikealla puolen. Noh, eikös sieltä tietysti fillaroinut joku mestari keskellä kaistaa vastavirtaan. Hieman vihjaisin oikeaan reunaan siirtymisestä, mutta arvaahan tuon vaikutuksen... On se nyt taas melkoista puljaamista ajella suht vilkkaasti liikennöityä katua vastaantulijan kaistalla "kun minä nyt vaan nopeasti tästä menen, ei tämä mitään haittaa jne." Ja pyöräilyn "maine" kasvaa.
Joskus Itämerenkatua säännöllisesti jalan ylittäneenä sanoisin, että se lienee juurikin noin. Muutamankin kerran edellä kävelleelle pyöräilijä soitti hullun lailla kelloa ja ajoi mielenosoituksellisen läheltä, kun tämä jalankulkija ylitti myös pyörätielle merkittyä suojatietä pitkin tuota surullisenkuuluisaa Itämerenkatua. Nuo räikeimmän kohtelun saaneet jalankulkijat olivat muuten aina naisia. Välillä ikävän päivän päätteeksi oikein odotin, että sattuisi omalle kohdalle, niin voisin potkaista sen pyöräilijöiden maineenpilaajan kumoon. Jostain syystä omalle kohdalle tuollaista räikeää tapausta ei vaan kertaakaan osunut. Kertoo aika paljon noista vässyköistä.
Eipä silti, aika outoa, jos ei jalankulkija osaa erotella päälleajajaa kohteliaasti väistävästä. Mutta joillekin nämä asiat ovat vaan vaikeampia kuin toisille. Toki voihan olla, että tuossa Tassun tilanteessa ajatuksissaan ollut jalankulkija kuvitteli vain olevansa kohtelias, kun kerrankin kohtasi Itämerenkadulla kohteliaan pyöräilijän.
Jalankulkijan liikakohteliaisuus ja tilanteenhahmottamiskyvyttömyys molemminpuolisen sujuvuuden ja turvallisuudenkin kannalta lienevät tosiaan ne kaksi todennäköisintä syytä.
Tassulle vastatessani olin hiukan poleeminen ja kärjistävä, mutta pohjalla olivat kyllä omat kokemukset sekä Itämerenkatua ylittävänä jalankulkijana että sen kelvillä ajavana pyöräilijänä.
PS Viimeksi kun olin pyöräilijän ominaisuudessa liikkeellä, totesin että mun stressihormonitasoni kohoavat sen tyyppisessä liikenteessä niin nopeasti niin korkealle ettei pisinkään kiertotie voi olla liian pitkä jos sen ansiosta ei tarvitse ajaa ainuttakaan korttelinväliä Itämerenkatua.
Kierrän Itämerenkadun Ruoholahden kanavan rantaa pitkin, miellyttävä reitti paitsi yhdet automaattipunaiset nappivalot joihin ei jaksa pysähtyä nappia painamaan.
Espoossa muuten tuli ulkoilusoratiellä vastaan ihan autorekisterissä (jos oikein näin) oleva hytillinen jättimönkijä tms, paineli pimeään alikulkuun vauhdilla kahden teinin riemuitessa
Pitäs varmaan laittaa kaupungille viestiä että laittais automaattisen punaisen valon sijaan vihreän kevlin suuntaan ja sensorilla autoille vaihtuvan vihreän. Jos on skidejä paikalla tai poikkisuuntaista autoliikennettä niin tulee jopa pysähdyttyä nappia painamaan, muuten ei tosiaan innosta joka ikinen kerta pysähtyä tuossa niin kuin ei muissakaan automaattipunaisissa.
Järjetöntähän se on pysähtyä nappia painamaan ja valojen vaihtumista odottamaan jos autoja ei ole tulossa. Automaattipunaiset on ihan puhdasta kiusantekoa pyöräilijöille ja jalankulkijoille. Viime vuosien villitys on noiden nöyryytysvalojen laittaminen joka risteykseen.
Liikennevalojen suunnittelua pitäisi muutta siten, että nappia tarvitsee painaa vain hiljaiseen aikaan. Suojatielle pitäisi syttyä vihreä automaattisesti, riippumatta napin painamisesta, ajokaistojen opasteiden tahdissa. Monessa paikassa nappia pitää ehtiä painamaan monta sekuntia ennen punaisen syttymistä risteävälle ajosuunnalle, tai muuten odotat koko kierroksen.
Vanhempi nainen oli vähän kiukkusen olosena yhdessä risteyksessä, en tiedä kuinka kauan ollut.. niin sanoin sille että pitää painaa tota nappia ja painoinkin sitä. Mutta se myös ärsyttää ettei kevlin vihreä voi vaihtua kun autoille vaihtuu samaan suuntaan jos ei nappia ole painamassa. Espoossa ainakin vielä tällaisia paikkoja ja hauska kun pitäisi hyvässä alamäessä pysähtyä painamaan nappia kun vieressä ajaa autot samaan suuntaan vihreillä ja parhaimmillaan odotella minuutti-pari että pääsee jatkamaan matkaa. Tuossa tulee mentyä surutta punaisia päin tai pompattua ajoradalle.
Kyllä me kaikkea ollaan kokeiltu, mutta...
Olen itse näyttänyt pysähtymismerkkiä eli nostanut käden ylös. Tosin ongelmaksi on osoittautunut että jos näytän samalla avokämmentä, tietty jalankulkijatyyppi näkee sen stopmerkkinä jota pitää totella ja jos pidän käden nyrkissä, sama tyyppi kokee sen kai jonkinlaisena pyöräilijän täyttä kaasua -varoitusmerkkinä.
Olen myös viittoillut jalankulkijan etenemissuuntaan kuin vanhan ajan liikennepoliisi. Tämäkin toimii paremmin autoilijoiden kanssa - eikä aina slloinkaan - joten yleensä vahvistan sitä suullisella viestillä "Menkää vain!" ja/tai "Minä väistän!" Mutta silloinkin tulos on joskus sama eli sujuvuus vain entisestään loittonee, vauhdin joutuu vähentämään niin olemattomiin että tilanteesta tulee trackstandharjoitus ja - mikä pahinta - mielessä käy ajatus että seuraavan kerran annan säännöille ja kohteliaisuudelle piut ja paut.
^^ Nokun niissä on varmaankin jotain "dynaamista" säätelyä autoliikenteen mukaan, eikä siten "voi olla" samaan aikaan automaattista vihreää valoa kevyelle liikenteelle. Autoliikenteen valojen "pitää voida" vaihtua nopeasti eikä silloin "mummelit ynnä muut hitaat" ehdi ylittämään katua. Tämä on siis oma henkilökohtainen mutu-tulkintani. Oli miten oli, mutta pyrstöstä tuommoiset valo-ohjaukset kyllä on.
^No tuossa Finnoontien suuntaisella väylällä on pääkulkusuunta, ruuhka-aikaan autoille vihreät todella pitkään tuohon suuntaan, siinä ehtisi mummo tien yli moneen kertaan ja kastelemaan kukatkin tien toiselta puolelta. En muista tuleeko heti vihreä jos tarpeeksi ajoissa painaa. Malmössä oli fillareille omat nopeet vihreet ..
Taas oli mönkijä kevlillä, seuras mua kaksi päällä Länsiväylän alikulkuun muttei uskaltanut ohi kun poljin niin reippaasti.. yli olisi kyllä ajanut jos olisin liukastunut. Tunnelissa olikin yksi skootteri palasina, olis pitänyt palata tutkimaan mutta kun oli mönkijä takarenkaassa kiinni ei voinut pysähtyä. Ulkoiluhiekkatiellä päästeli sit ohi puoliks nurmikon puolelta ja ampaisi viittäkymppiä koiranulkoiluttajien hämärälle hiekkapolkukevlille. Ei ollut takarekkaria.