Printable View
Tänään Tour de Tuusis, 115 km grävelii Tuusulassa, Sipoossa, Keravalla, Järvepäässä, Vantaalla... namureittiä, josta saa joitain uusia pätkiä omaan päänsisäiseen reittikirjastoon. Hieno päivä.
Takajarru menetti tehot alkumatkasta ja sitten piti ajella varovaisesti. Pitääpä ihmetellä kun joutaa.
^ Lenkkikaverin maantiepyörästä katosi etujarru samaan tapaan, kahvan sai painaa pohjaan asti eikä mitään tapahtunut. (Onneksi vakiintuneena tapana oli testata jarrut jo kotipihassa eikä vasta sitten kun kaartaa ajoradalle tai ensimmäisessä alamäessä.)
Kyseessä vieläpä uusi pyörä. Toni & Toni selvittivät ongelman ja laittoivat kuntoon mallikkaasti ja nopeasti. Diagnoosi oli lyhyt: "Siellä oli ilmaa" (Teknisenä urpona en keksi mikä sinne ilmaa tuo tai mikä saa ilman siirtymään väärään paikkaan. Mitään vuotoa ei ollut, joten vian syntyyn saattoi olla syynä huolimaton letkun kiinitys tjms?)
Tänään maantietä. Satku, 101,6 km, minkä huomasin vasta kotipihalla (enkä siis ajanut kierrosta korttelin ympäri).
Penteleen tuulista siellä oli, mutta ei sentään koko ajan tappavaa vastatuulta tai inhottavaa sivaria. Ja jopa yllättävän paljon maantiefillaristeja liikkeellä, vähintään saman verran kuin minä tahansa hienona ja aurinkoisena viikonloppupäivänä.
2.15h äsken gärvelillä. Kohta rupee tarkeneen jo lyhkäsillä.:)
Tänään maantiepyörällä 60 km.
Eilen maantiepyörällä maantietä maantielenkkiporukan coffee ride -lenkkinä reilut 120 km.
Lajinmukaisia tapoja ajaa porukkalenkki on tietysti useitakin, mutta niille kaikille yhteistä on että kun ajetaan ryhmässä, vauhti on samalla rasituksella pikkaisen suurempaa kuin yksin ajaen tai rasitus on (vetovuoroja lukuunottamatta) pienempi kuin yksin ajetulla lenkillä. Joskus jopa molempia. Ja jos ei ymmärrä mitä iloa tai harjoituksellista hyötyäkin edellämainituista seikoista voi olla, ei ehkä ole alkuunkaan ymmärtänyt lajin luonnetta eikä sen vaatimuksia.
Vetovuorot on yleensä lajinmukaisempaa pitää lyhyinä, mutta toisinkin voidaan toimia, etenkin kun mukana on kovin eritasoisia ja -kuntoisia ajajia. Jos välillä halutaan ajaa kovempaa, on yleensä parempi pitää selästi erillisiä "vapaan vauhdin" osuuksia, joille voivat lähteä mukaan kaikki tai vain halukkaat, kuin ruveta kiihdyttämään vauhtia omilla vetovuoroilla. Nopeimmat tai kovimmat voivat sitten odotella tai kääntyä takaisin ja liittyä uudelleen porukkaan; muita tapoja voivat olla ensin jättäytyä ja ajaa sitten muu porukka kiinni tai valita jollekiin osuudelle sopiva kiertotie.
Noista kaikista saivat eilisellä lenkillä mukana olleet nauttia ja niin tein minäkin. Mutta en missään nimessä halua vähätellä porukkalenkin puhtaasti sosiaalista antia. Eritoten tutussa porukassa tulee usein pelkän suunsoiton ja läpänheiton - jotka nekin ovat kivoja, etenkin sateessa tai vastatuulessa tai vain penteleen huonokuntoisella asfaltilla - lisäksi juteltua muistakin kuin pyöräilyasioista ja joskus ihan asiallisella mielellä.
Kun oikeastaan ainoat kompromissit, jotka soololenkkeilijä joutuu tekemään, ovat siinä että joutuu sovittamaan lähtöaikaansa, hyväksymään speksatun (tai kulloisenkin reittikapteenin tai porukan huutoenemmistön valitseman) reitin ja ajamaan joskus kovempaa, joskus hitaampaa kuin kenties juuri sillä hetkellä muutoin ajaisi, niin en oikein ymmärrä miksi tiet ovat täynnä yksin ajavia maantiefillaristeja. Eihän säännöllinenkään porukkalenkkien ajaminen mitenkään vie pois mahdollisuutta ajaa myös omia, tarkastikin watti- tai sykeohjasttuja treenilenkkejä1
Eilen ja toissapäivänä. Ekat sellaiset lenkit, mistä olin haaveillut koko kevään. Toinen suuntautui rannalle, missä vietin tunnin verran nauttien ja kirjaa lukien. Toinen lenkki Cafe Birgittaan hampurilaiselle.
Ehkä tämä tästä...
" Aivan varmasti! Mutta ryhdyn taas opettavaiseksi ja sanon tai siis toistan toistamisesta päästyänikin että jo motivaation säilyttämisen kannalta on tärkeää ajaa myös sellaisia lenkkejä joista ei ikinä haaveilisi tai joita ei niiden itsensä takia lähtisi ajamaan.
Eli pidempiä lenkkejä, kovempivauhtisia lenkkejä, kovemmalla tuulella tai muuten huonommalla säällä ajettuja lenkkejä, porukan mukana ja sen ehdoilla ajettuja lenkkejä (jos mieluummin ajaa yksin ja oman mielensä ja tahtinsa mukaan), yksinäisiä lenkkejä (jos ei tiedä mitään tylsempää kuin kolmea-neljää tuntia polkemista vailla seuraa).
Mikään ei vie motivaatiota tehokkaammin ja nopeammin kuin se että kaikki lenkit ovat periaatteessa juuri sellaisia mitä haluaakin ajaa mutta aina samanlaisia ja vailla tavallisesta poikkeavia vastuksia tai olosuhteita) ja vailla minkäänlaisia yllätyksiä (kenties lukuunottamatta rengasrikkoa jota litku ei paikkaakaan)!
Totta. Eilen ajoin reilu parisataa allroadia (noin 1/3 sorateitä). Arvelin tuulevan etelästä, joten lähdin itään, vaikka tiesin Salon jälkeen muuttuvan mäkisemmäksi. Samalla kolmekin vuotta pöytälaatikossa pölyttynyt ajo Aijalan kautta tuli tehtyä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Firlefanz
Alla olivat 38-milliset Pathfinderit, jotka tuntuisivat olevan sopivat kumit tällaisille retkille kunhan painetta ei ole ylettömästi. Ajatukset eivät juuri käyneet renkaissa, ei hyvässä, eikä pahassa.
Ketjut pyörivät kitisemättä, vaikka sorateillä pölykylvyn saivat, Squirt e-bike hoiti hommansa.
Jo ajaessa ajattelin laittavani alle 650b-kiekot ja suuntaavani seuraavaksi metsäteille viihtymään.
Kahvan jarrnestesäiliössä oli ollut ilmaa. Pyörä oli kenties ollut ylösalaisin ja kahvaa vähän puristeltu->ilma siirtyy letkuihin->kahva painuu pohjaan.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Firlefanz
Usein heti kättelyssä tarjosttu selitys. Ikään kuin kaikki muut olisivat täydellisiä uunoja:cool: Voin vakuuttaa ettei kyseisellä lenkkikaverilla ollut pienintäkään tarvetta laittaa pyörää ylösalaisin ja ettei kyseinen fillari suinkaan ollut hänen ensimmäinen hydraulisilla levyjarruilla varustettu pyöränsä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti K.Kuronen
PS Mikä muuten mahtoi olla JackOjan takajarrun tehon menetyksen syy?
^Minulle on herttaisen yhdentekevää ovatko muut täysiä uunoja vai eivät. Mitä tulee yllättävään kahvan painumiseen ajoon lähtiessä, niin itse olisin tyytyväinen jos saattasin myöntää pyörän ollen katollaan: ilmauksen jälkeen edessä on turvallisia kilometrejä.
Jokin mystinen syy estäisi ajamisen ennen selvittämistä.
Niin, ei kai se kahva hydraulijarrussa muuten painu pohjaan, kuin jos piirissä on ilmaa. Tai kiekko irti. Se miten ilma on piiriin päässyt, lienee sitten eri pohdinnan paikka.
^^ En tluule tietäväni hermostuitko vai en (mutta luulen ettet kummemmin hermostunut), mutta riennän silti vastaamaan: "Älä, hyvä mies, nyt hermostu!"
Hymiö oli siellä ihan oikeasti tarkoittamassa että kyseinen kohta oli tarkoituksella kirjoitettu raljanttiin tyyliin enkä olettanut yhtään mitään siitä mitä sinä muiden uunoudesta tai uunouden yleisyydestä kenties ajattelet tai et ajattele.
Suomeksi: halusin vain kertoa että tällä kertaa tuo mahdollisuus oli voitu täysin sulkea pois. Pyörä ei ollut käynyt ylösalaisin.
Lenkkikaveri ei tietenkään jatkanut ajamista vaan vaihtoi toiseen fillariin, kun sellainen onneksi löytyi. Syy ei ilmeisesti ollut mystinen Toni & Tonille, koska vika osattiin korjata (eikä ole uudestaan ilmennyt). Lenkkikaveri ei harmittavaa kyllä udellut Toni & Tonilta mahdollista selitystä tapahtuneelle, hänelle riitti että jarrut toimivat taas ja että niiden toimintaan sai luvan luottaa.
Mutta tavastaan testata jarruja jo kotipihassa hän ei silti aio luopua:cool:
Eilen Maantiepyörällä 2h, oli mukavaa ja lämpöäkin piisasi.:)
Maantiellä reilu 80 km porukkalenkki. Olipa mukavaa vaikka vauhdinjako ei ole helpointa epätasaisessa porukassa.
^ Ei toisaalta niin vaikeaakaan, kun muistaa ne muutamat perussäännöt: ylämäkiin himmataan, risteysten, käännösten ja tienylityksien jälkeen kärki ei kiihdytä vaan odottelee, heikommat vain käyvät keulilla, menohaluisimmille erikseen iritottopätkät.
Eilen vajaa satanen maantietä soolona.
Hiihtokauden loputtua otin tavoitteeksi päästä taas kunnolla pyöräilyyn kiinni ja totuttaa jalat kampien pyörittämiseen. Metodiksi valitsin sen mikä mielestäni minulle parhaiten sopii, mistä tykkään ja mihin oli tilaisuus: paljon ajamisen, suuremmaksi osaksi keveillä välityksillä. mutta välillä lyhyiä pätkiä myös selvästi normaalia raskaammalla. Reilun kolmen viikon aikana tunteja kertyikin aika lailla ja vapaapäiviä ei tainnut ollakahta enempää.
Jakso tuntui sopivan pitkältä eli suomeksi sitä tuskin olisi ollut viisasta venyttää, joten tämä sateinen ja epävakainen sää tuli kreivin aikaan. Muuten olisi voinut tulla kiusaus jatkaa, sillä ajaminen eilisellä lenkillä maistui ja voisin hyvin sanoa sen olleen kevään ehdottomasti paras lenkki sen suhteen miltä tuntui ja mikä oli fiilis siitä miten fillari kulki. (Eihän se kulkenut kolmenkympin keskarilla enkä mene väittämään että olisihan se kulkenut jos vain olisi alunnut lisätä efforttia.)
Nyt levätään hetki, sisten vähennetään määrää eli lyhennetään lenkkejä muttei vähennetä niiden määrää (ellei sää kovin kurjaksi muutu) ja sitten katsotaan mitä seuraavaksi: ruvetaanko ajamaan pitkiä lenkkejä vai yritetäänkö saada fillari kulkemaan kuin joskus muutama vuosi sitten.
Aamulla maastopyörällä 25 km ja äsken suunnistusreissulla 11 km lisää.
Joo porukalla (6) ei ollut suurta porukkalenkki kokemusta ja taso kun on 20 km/h keskinopeudesta yli 30 km/h keskinopeuteen sopivana lenkkinopeutena siitä on vaikea löytää kaikille sopivaa vauhtia.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Firlefanz
Tänään kävin ajelemassa puolitoista tuntia maantietä. Tässähän alkaa into palautumaan.
2h asfalttia, märkää mutta ei satanut kuin muutaman ripsasun lisää.
Cyclolla tänään 60 km todella hiljaista vauhtia.
Tänään 55km maantiellä. Tuli samalla testattua uutta satulaa Fizik Antares Versus Evo R3 Adaptive (3D-printattu). On kyllä mahottoman mukava satula meikäläisen takamukselle.
Gravelilla ulkoilureittejä (rantareittiä) 20km. Testasin talvella vaihdettuja Shimanon GRX-komponentteja ja Sidin uusia gravel-kenkiä. Hyvin toimivat.
Äsken. .
Aamulla 45km...mietin että lähteäkö ollenkaan kun huimausta, ja sitten kesken lenkin paniikki/jännitysoireita.
Aggressiivisen koiran ulkoiluttaja jälleen samoilla seutuvilla....koiralla on kaksi hihnaa, kaula ja keskivartalo, haukkuu tosi aggressiivisesti ja olen siirtyny ajoradalle...mikähän on kun emäntä ei saa koiraa aisoihin, nytkin koiralleen "rauhoitu nyt , nyt rauhallisesti" - ja tätä jo viime kesänä.
Lauantaina sähköpyörän akkutesti pääasiassa sorateillä. Ei eroa toimintamatkassa kahden vuoden ajojen jälkeen uuteen verrattuna.
Aamusella 60km Palojoen polkaisu. Eka lenkki uudella pyörällä. Vähän tuli niska kipeäksi lopussa. Droppia on vähän aiempaa enemmän ja taitaa hyttikin olla vähän pidempi. Ainiin ja tanko on 44cm, eli pari senttiä leveämpi. Tarttee ajaa tällä muutama lenkki ja jos ei asetu, niin alan ohjaamon lyhennyshommiin.
Lähetetty minun XQ-BC52 laitteesta Tapatalkilla
Reilu kuuskymppinen rantoja pitkin. Piti ajaa tämä reitti syntymäpäivänä, mutta maaliskuussa oli niin p*skat kelit, että siirtyi nyt tänne.
Maasturilla 30 km helppoja polkuja. Pitkosia pitkin ajelin harjoittelumielessä vajaan 2 km.
Sama.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti JackOja
Eilen reilu pari tuntia ja tänään tunti.
Äsken täykkärillä Kepua ja kelvejä. Kamelinpaskaakin tarvittiin.
Vähän ennen puolta kahtatoista lähdin ja vajaata kuutta tuntia myöhemmin palasin.
Maantietä, fifty/fifty duona ja soolona, kun innostuin jatkamaan kaverilenkkiä omalla lenkillä. Mukava kesäinen päivä, vaikkeivöt irtohihat ja tuuliliivi liikaa olleet. Olisi tosin pärjännyt illmankin, aluspaidalla.
Duo-osuus aitona coffee ridena, lyhyt tauko Svatbäcks Segelsällskapin paviljongissa (jossa olimme ainoat senhetkiset asiakkaat, mitå ei ennen ole sattunut vaikka siellä on tullut käydyksi monenlaisessa säässä ja eri aikoihin päivästä). Oma lenkki spontaanina päähänpistona ja osin vähän reippaamminkin ajettuna eli juuri sitä kivalta tuntuvaa mitt-i-mellania, joka on tarpeettoman kovaa muttei tarpeeksi kovaa. (Pitäisi ajaa korkeintaan 27 km/h keskaria ja sitten painaa 40 km/h sen lyhyen pätkän minkä jalat tuskasta valittamatta pyörää eteenpäin veisivät...)
PS Kuninkaanmäen alamäessä näkyi tielle pudonnut Toni & Tonin juomapullo, jota en kuitenkaan pysähtynyt poimimaan (vaikka mieli teki:rolleyes:). Kun sitten palasin samaa tietä takaisin, pulloa ei enää näkynyt; liekö omistaja kääntynyt mäen alla takaisin hakemaan pullonsa vai mahtoiko joku toinen ohiajaja korjata pullon talteen ja ottaa omaan käyttöönsä?:cool:
Tänään Kyrsälän gräveliä 135 km, sellainen best of -rullailu. Tai best of Viisykkösen eteläpuolella. Joku itselle uusikin pätkä Kantvikin nurkilla, herra stenun erikoisreittejä... "gravel" @map. Kerpele, jalkaisinkaan ei meinannut päästä.
Tänään ku kävin hakemassa ton Porvoon kuvarastin.
Yläfemmassa kävin hakemassa työkalun.
Tänään 2h asfalttia ja soraa.
Tänään 250 km Tampereen kautta. Viidenkympin jälkeen oli aika uitettu olo, mutta loppumatka olikin kuivempaa.
Tulin juuri omalta retki-matka-ajotyyppiseltä aamulenkiltäni, samankaltaisia ovat muutoin aina pyörätyypistä riippumatta, lähestyin kotiani Kempeleen keskustassa miettien, että onpa vähän lajitovereita liikkeellä. Samalla tuli kolme pitkää letkaa vastaan, varmaan lähellä sataa yhteensä, keltaista oli joukossa, värin merkityksen tiedänkin.
Hieno näky ja omakin mieliala koheni.
Äsken annoin kakspuoltuntisen tilausuuden dc-täpärille osoittaa, onko hänellä sijaa pilttuussani. Ihan jees muuten, mutta takajarrussa ei ollut pitoa. Mikä epidemia pilttuussa on meneillään? Noh, piti ajella varovasti etujarrutellen.
Tänään.
Kävin avaamassa kesäkauden, sillä itähelsinkiläisen maantiepyöräilijän kesä ei ole alkanut ennen kuin on käyty Porvoon Jokirannassa kahvilla tai edes täyttämässä vesipullo. (Tosin monien mielestä kesä alkaa vasta kun on ajettu Tirmoon Pellingin lossia katsomaan, mutta vaikka hyväksyn näkemyksen täysin, en jaa sitä.)
Normaali Porvoon lenkki ajetaan toiseen suuntaan Uutta Porvoontietä/Helsingintietä ja toiseen Kuninkaantietä (ja mukaan voi mahtua koukkaus Spjutsundin ja Kilpilahden jalostamon kautta tai Anttilan tai Tyysterntien savustamon kautta), mutta voi sen ajaa laajemminkin kierrellen ja käydä vaikkapa Kerkkoossa Pumppamolla Jokirannan sijaan. Tunteja ja kilometrejä on ihan luvallista kerätä enemmänkin. Mulle tunteja tuli melko tarkkaan tasan kuusi, kilometrejä reilusti oikean centuryn verran, mutta keskari jäi kauaksi muinaisten Mustavuoren porukkalenkkien alarajasta.
Hemmetin kivaa oli kaiken muun ohella se että kanssapyöräilijöitä riitti, pari pientä porukkaakin eli ei ajettu vain in ones or twos. Kukin tarpeidensa ja mielihalujen mukaan, mutta tosiasiana säilyy se että maantiepyöräily on aidoimmillaan ja parhaimmillaan silloin kun ajetaan ryhmässä.