^Mutta kaupungissa törmää helpommin eettiseen dilemmaan. Riippuu vähän että mistä tykkää.
^Mutta kaupungissa törmää helpommin eettiseen dilemmaan. Riippuu vähän että mistä tykkää.
Näitä termejä kun on kaikenlaisia, niin tahtoisin varmistaa: lepuuttaja siis on sellainen kyynärpäillä nojattava "trithlontanko"? vai onko ne yläkahvat? Jos triathlon, niin miksi helevatassa sellainen on cyclossa. Ja miksi ihmeessä pitää kaupungissa kelvillä ajaa niiltä? Onhan se nyt ihan s...tanan vaarallista touhua. Tottakai yläkahvoilta ajellaan kaupungissa, jos mitään on korvien välissä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti ibeatyouanytime
Toivottavasti kukaan ei aja kädet alakahvalla…
Siis kaupungissa aina kahvoilta kun ei dropilta uskalla ajaa. Kelvit on tarkoitettu pienemmille nopeuksille ei siellä tosipyöräilijät ajele. Ainakaan kilometrejä ei kerry. Kaupunkipyöräilijä kun ajaa 2h niin pääsee kaupungin kelveistä karkuun, mutta se tarkoittaa kyllä pidempää reissua ja puskayöpymisiä.
Minulla on tästä palvelusta hyvä kokemus, eli saattaa jopa olla, että joku lukee nuo ja reagoikin niihin, jos kustannukset kaupungille ovat maltillisetLainaus:
Alkujaan tämän lähetti Tassu
Hyvä, että joku osaa lyhyenkin matematiikan oppimäärän. Keskinopeuden laskeminen puolestaan opetetaan yläasteen fysiikassa. Ja keskinopeuden voi laskea ihan mille tahansa ajanjaksolle. Tämä oppimäärä taisi jäädä sinulta saamatta?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti ibeatyouanytime
Stana. Ajan ihan normaalisti ja jostain pihalta tulee mummo ja pappa. Mummo mun vasemmalta puoletani huomaa ja huutelee papalle että varo, pyöräilijä :D tulee. No ohitan pappaa vaasemmalta ja eikun pappa just siinä kääntyy mua kohti. Jolloin huudan että katso eteesi! Pappa alkaa jotain huutaa .....pskat. Teen lisälenkin ja pariskunta tulee mua vastaan. Mä huutelen että siinä ne sokeet taas tulee...
^ joo voi keskinopeuden laskea lyhyemmällekin matkalle kun tunteroiselle. Pitikö sitäkin opettaa? mun mielestä aika selkee asia muutenkin. Muistaa vaan että tunti on 60minuuttia...
Joo, mutta jos alkaa kesken lenkin laskemaan keskinopeutta, niin sehän laskee. Parempi ajaa tunti ja kattoa mittarista mihin asti pääsi.
nih..
Kyllä se on selkeintä että katsotaan keskinopeus mittarista lenkille joka on juuri ajettu. Antaa mittarin hoitaa laskeminen.
Kaikkein helpointa on antaa ajotietokoneen tallentaa ajo ja tarkastella haluamiaan segmenttejä keskinopeuden osalta jälkikäteen tietokoneella.
Kyllä se on helpointa antaa muiden kytätä niitä keskinopeuksia ja ajella vaan.
^Pitää paikkansa. Vaikka luonto vetäisikin tarkkailemaan suorituksia, niin silti välillä voi raksia mittarit irti pyörästä.
Tänä kesänä olen tietoisesti jättänyt stravan käytön tosi vähälle. Suorastaan vapauttava fiilis kun tietää ajavansa segmenttiä mutta saa vetää ihan kaikessa rauhassa jos siltä tuntuu. Strava rullaamassa niin verenmaku nousee suuhun aina kun pätkä alkaa. Träkkäys päällä ainoastaan niillä lenkeillä kun on tarkoitus kokeilla jalkaa.
30km/h keskari on helppo laskea 1km / 2min. Sitä tulee väkisinkin tuijoteltua mittarista. Sitä maagista 30km/h keskaria yrittää pitää cyclolla katkeraan loppuun asti vaikka mikä olisi. Yleensä katkeaa pitkään nousuun tai kovaan vastatuuleen. Sen jälkeen pääseminen takaisin 1km / 2min tahtiin vaatii useita 1km / 1min 45s pätkiä mitkä ei aina onnistu. Kun maantiellä vetää 30km/h niin masentavaahan se on alentua paskakelvien 20km/h lyllertämiseen.
Minä on koittanut lenkeillä nostaa keskinopeutta, enkä laskea. Mutta minä en olekaan päässyt tuollaisiin lukemiin.
Kolmenkympin keskari on kelvillä ihan helvetin lujaa. Varsinkin kinnerillä jolla mäet menevät hitaasti. Aika harvalla kelvillä uskaltaa ajaa neljääkymppiä edes hetken.
Radanvarren kelvillä jotenkin Pasila-Mäkkylä ehkä, jos on hiljaista. Ei oikein muualla.
Sellainen toivomus olisi että Baanalla ihmiset keskittyisivät ajamiseen eivätkä somettamiseen. Ajetaan 12 km/h tukkeena, ja sometetaan katse puhelimessa. Kukaan ei pääse etenemään.
Joillekin baanat vaikuttavat olevan jonkinlaisia tilaisuuksia somettaa rauhassa jolloin ajamiseen ei tarvitse kiinnittää huomiota. Otetaan puhelin aina käteen kun baana alkaa.
Töölönlahden rannan kelvillä se ravintolan kiertävän uuden kelvin liittymämutka Hesarille on ihan käsittämätön kinnerillä kun tulee etelästä päin. Ei käänny suunnittelijan ajatuksen mukaan mitenkään, vaan täytyy A. lähestyä mutkaa vastaantulijoiden kaistaa pitkin, B. oikaista jalankulkijoiden korokkeen yli.
Kelvillä pystyisi vetämään kovempaa jos ihmiset saisi pysymään sisätiloissa näyttöruutujen ääressä. Kun kelvillä joutuu plimpauttamaan kilikelloa niin kaikki toivo juoksuvauhtia kovemmista keskareista on mennyttä. Ehkä jokin valtiollinen kampanja auttaisi pitämään ihmiset sisällä tuijottamassa tv/tietokonetta eikä ulkona kelvillä hidastuttamassa tosipyöräilijöiden keskareita?
Jos noi pyörätiet eriytettäisiin paremmin, ja klv:llekkin voisi maalata keskiviivan, niin luulen että ongelmian määrä kyllä vähenisi melko paljon. Jalankulkijana saattaa epähuomiossa ajautua melko keskelle, mutta kännykän ruutuunkin tuijottaen saattaa havaita olevansa keskiviivalla, jos sellainen on. Pyörätien merkinnät pitäisi myös olla merkittävästi parempia kuini mitä Espoo harrastaa, eli valkoinen viiva, ja päihin liikennemerkki, ja välistä tielle tullessa ole enää mitään tietoa että kumpi on pyöräilijöiden puoli. Värjäys on ihan ok, mutta miksei tasoerotkin visualisoi tuota eroa (tosin pidän hyvänä jos pykälä on pieni, että voi mennä jalkakäytävälle suhteellisen saumatta, esim lukemaan karttaa.
Suunnittelijoille pitäisi saada paremmat speksit että mikä on mahdollinen ja mikä on mahdoton ajogeometria. Otetaanpa vaikka kiasman nurkilta tuo töölönlahteen haarautuva pyörätie: Jyrkkä risteys, josta pitäisi ajaa kävelyvauhtia jos aikoo pysyä (retkipyörällä) omalla kaistallaan, mutta tilaa olisi ollut toteuttaa vaikka minkälainen kunnon risteys. Nykyinen järjestely lisää riskejä, koska toisen ajolinjan ennustettavuus on merkittävästi vaikeampaa kuin jollain henkisesti hyväksyttävällä geometrialla.
Poikkeuksellisesti vaikeus aiheutui toisista pyöräilijöistä ja etenkin työmatkailevista aikuisista.
Itse pärjään aina (tai olen tähän asti pärjäillyt), kun osaan aikuisena ajaa tolkullisesti, ennakoiden ja omat aikeeni ajoissa näyttäen.
Nyt kun kolmasluokkalainen haluaa ja koulun puolesta saa ajaa fillarilla kouluun ja sitä opetellaan yhdessä, huomaan kaikenlaista ajattelemattomuutta, välinpitämättömyyttä ja typeryyttä. Aikuisien taholta.
Toivoisin etenkin aikuisilta pyöräilijöiltä sen verran malttia, että ohitus tehtäisiin muuten kuin hihaa hipoen ja vastaantulijoista välittämättä. Lapsien suhteen pitää aikuisten olla aina varovaisia, olemme sitten ratin tai ohjaustangon takana.
Lapset osaavat oman kokemukseni mukaan ajaa tosi hyvin reunassa, mutta innostuvat ajamaan rinnakkain siinä kuin aikuiset, kun olisi juteltavaa. Ja suuntamerkin näyttäminen voi olla vaikeaa, kun siinä pitää ajaa yhdellä kädellä (ei muuten onnnistu edes kaikilta aikuisilta). Riittävän rauhallinen lähestyminen, kärsivällisyys, kellon soitto ajoissa ja etäisyys ohitettaessa olisi se juttu.
Ja jos sinne omaan työpulpettiin tai mihin tahansa on aina helvetin kiire, suosittelen lähtemään viisi minuuttia aikaisemmin. Ja oman ennätyksen tavoittelun ja kisan voisi jättää muualle, kuin arkiliikenteeseen.
Saman olen huomannut nyt kun koulut ovat taas alkaeen. Työmatkani varrelle mahtuu kaksikin koulua ja aikataulullisesti olen koululaisten kanssa samaan aikaan liikkeellä. Lapset liikkuvat pääsääntöisesti reunassa, ennakoitavasti ja ympäristöään tarkkailen. Suurimmat sähläykset ovat aiheuttaneet saattajina toimivat aikuiset.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti p bonk
Jälleen tänään seurasin tilannetta, jossa kanssapyöräilijä toimii vastoin kaikkia loogisia toimintamalleja. Jos autoilijalta puuttuu infrassa olevan esteen takia näkyvyys risteysalueelle ja risteävään liikennevirtaan, yleensä ja loogisesti nopeus putoaa ja kulkupeli tarvittaessa pysähtyy. Fillaristeilla tilanne näyttää olevan toisinpäin: jos ei ole näkyvyttä, ei voi olla risteävää liikennettäkään ja risteyksen yli voi laskea huolettomasti. Puolen metrin turvamarginaali pelasti tälle kertaa, mutta ennemmin tai myöhemmin tuolla asenteella kolisee. Ajokorttittomuudesta on mielestäni turha koittaa löytää selitystä tällaiseen käytökseen.
^ Lapset on yleensä opetettu toimimaan noin ja matkaa harjoiteltu, niin meidänkin.
Vain toinen käsi jos eettinen dilemma?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti rhubarb
Tämä voi kuulostaa oman hännän nostamiselta, mutta tarkoitukseni on / oli vilpitön: Eilen ohitin jopoilevan teinin, jolla oli kännykkä toisessa kädessä. Esitin hänelle hartaan toiveen olla käyttämättä kännyä pyöräillessä. Viesti tuntui menevän perille, kun sen esitti sopivalla tavalla.
Pyöräilijöiden kännykän käyttö on muuten hämmentävän yleistä. Ja läheltäpiti-tilanteita sattuu, kun katse on joillakin pitkään ihan muualla, kuin liikenteen kannalta pitäisi. Eikä muuten koske pelkästään teinejä.
Nyt kun se Karpalotie/Kurkimäentie risteys oikaistiin, niin eikö tätä Siilitien risteystä voisi mitenkään oikaista myös?
https://www.google.fi/maps/@60.20441...7i13312!8i6656
Tämä on syvempi livenä kuin kuvasta näyttää. Ajan tuosta aina suoraan, se koukkaus on niin älytön.
Kännykän käytössä inhottaa kun näitä uusia Baanoja tunnutaan pitävän jonkinlaisina sometuspätkinä. Kun baana alkaa niin otetaan puhelin käteen ja tiputetaan vauhti alle 15 km/h, ja perässä on pian pitkä jono. Tuollaisilla baanoilla joilla on metrin leveä kaista eli ohittaminen vaikeaa pitäisi olla jonkunlainen miniminopeus. Alepat ovat hieno juttu, mutta onhan sekin todettava että niiden myötä ajonopeus kelveillä on varmaan puolittunut. Mikä on tietysti joidenkin mielestä vaan hyvä, kun kaikki ajaa 10 km/h.
^Ikävä on tuo Siilitien risteys, itse ajan mutkan kautta ja kiristelen hampaitani.
Eilen vai toissa päivänä oli just mallisuoritus kännykän käytössä. Mies lapsi kyydissään pamahti kolmion takaa tulevalta pyörätieltä (vai onkohan se jalkakäytävä) eteeni risteyksessä ja veti oikealle kääntyessään vasempaan laitaan. Onneksi ei ollut vastaantulijoita, vaikka siinä on melu/näköestettä ja pientä mäkeä. Hankalahan se tietysti on ohjata kännykkä korvalla. Sanoin, että jos ei mutkittelisi eteen kun menen ohi, eipä tietysti tullut mitään vastausta, mutta ei onneksi kolariakaan.
^Tänään tähyilin vastakkaisesta suunnasta tulijan näkymiä vasemmalle tuossa kännykkätörtön risteyksessä, niin enkös sitten itse paukauttanut aika yllättäen sieltä meluesteen takaa selvästi säikäyttäen takaoikealta tulijan. Vaikka ehdinkin jarruttaa, niin ei ihan fiksusti mennyt :rolleyes:. Kuuluisi siihen törttöilytopikkiin, mut kun liittyy edelliseen.
Huikee viikon alku kelveillä. Oikeanpuoleinen liikenne ja ajolinja vasemmalle kääntyvässä (pimeässä) mutkassa/risteyksessä näyttää olevan poikkeuksellisen hankala hahmotettava. Koirien kiinnipito puistoissa/metsäalueiden läpi kulkevilla ulkoilureitiellä ilmeisen mahdotonta. Kirskikkana kakun päällä Kartanonkosken päiväkodin pihasta pallokentän ja päiväkodin väliselle kelville tullut autoilija. Pysäytin tämän keski-ikäisen plondin Opeleineen; hänen mielestä homma on ok kun "menee ihan nopeasti".
Eihän siinä jos nopeasti menee.
Tänään minulle sattui ensimmäinen kaatuminen kolmen vuoden harrastuksen aikana.
Ajoin kevlillä ja olin ylittämässä risteävää tietä. Vasemmalta tuli auto kolmion takaa ja pysähtyi niin, että nokka tuli metrin pyörätien jatkeelle. Tilaa oli vielä hyvin ja oletin että autoilija on ilman muuta huomannut minut ja pysähtynyt odottamaan. Jostain aivan käsittämättöstä syystä autolija kuitenkin lähti nopeasti liikkeelle ja ajoi suoraan eteeni. Minulla oli vajaat 20 km/h vauhtia ja iskin jarrut pohjaan. Menin kuperkeikalla pyörän kanssa sarvien yli asfalttiin senttien päähän vielä liikkeellä olevasta autosta. Autoilija ajoi pätkän mutta päätti sitten kuitenkin pysähtyä ja kysyi kävikö pahasti. Mainitsin aika vihaiseen sävyyn, että pyöräilijällä on tässä etuajo-oikeus eikä pyörätien jatkeen yli tarvitse taluttaa pyörää. Kuljetta sanoi tietävänsä ja pyyteli anteeksi, jonka jälkeen ajoi pois.
Olin todella säikähtänyt tilanteesta ja mielestäni autolijan olisi kuulunut jäädä paikalle ja varmistaa tilanne muutoinkin kuin nopealla kysymyksellä oven raosta. Tajusin kuitenkin edes ottaa auton rekkarin muistiin, siltä varalta, että tulisi tarvetta tavoittaa kuski. Yksi sivullinen oli nähnyt tapahtuman ja kysyi menikö pyörä rikki.
Taisin onneksi selvitä säikähdyksellä. Kämmeneen tuli vajaan sentin kokoinen palkeenkieli. Kyynärpäähän tuli mustelma ja polveen pieni naarmu. Takki likaantui mutta kaikki vaatteet säilyivät ehjinä. Pyörän jarrukahvaan tuli naarmu, mutta mitään merkittävää vauriota en onneksi pyörästä ole löytänyt. Vauhtiahan minulla ei enää siinä vaihessa paljon ollut, kun menin nurin.
Edit: Tämä olisi varmaan sopinut paremmin "Avautumista vaikeasta elämästä liikenteessä" -ketjuun mutta olkoon nyt tässä. Kevlillä ajoin kuitenkin.
Mikäli autoilija tuli suoraan, eikä siis kääntynyt eteesi, niin sinä olit väistämisvelvollinen, tuli auto sitt kummasta suunnasta tahansa. Ajaa toki sait tien/kadun yli, mutt et auton eteen etkä kylkeen.