Lämpimänä siklatessa on helpointa havaita "nukan" nouseminen. Kun voitelet vain tarpeeksi monta kertaa niin kyllä tuon nukan nousuilun pitäisi lakata.
Printable View
Lämpimänä siklatessa on helpointa havaita "nukan" nouseminen. Kun voitelet vain tarpeeksi monta kertaa niin kyllä tuon nukan nousuilun pitäisi lakata.
Kyllä sitä voidekauppias kiittää kun se nukka nousee ja vankistaa heidän kukkaroaan. Se on varmasti sitä paljon puhutun kerrosvoitelun autuutta kun vedellään pohjiin tyyritä fluorivahoja niin monta kerrosta kuin intoa pisaa ja sitten siklataan aina välissä kaikki pohjista roskiin nukanpoiston nimissä.
Ei siihen nukan katkomiseen tai pohjustamiseen pakko ole pistää sitä kaupan kalleinta vahaa...
Muunmuassa tästä syystä onkin syytä siirtyä terässiklaukseen.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Nalho
Hiihtokausi etelässä alkaa olla tässä, mutta voiteluasioita voinee silti vielä pohtia tulevaisuutta silmälläpitäen. Kylmävoitelu fluorinapilla: huopaharja vs korkki. Ovatko nämä tehty samaan tarkoitukseen? Fluorinappien kylmävoitelusta puhuttaessa huopaharjojen yhteydessä näkyy käytettävän termiä "polishing" eli kiillotus ja korkkien yhteydessä "rubbing" eli hiertäminen. Yleensähän kylmävoitelussa käytetään kai termiä hiertäminen. Eli meneekö tämä nyt seuraavalla kaavalla: nappia hangataan pohjaan, hierretään hangattua nappia pari minuuttia voimakkaasti korkilla pohjaan, harjataan ja lopuksi kiillotetaan pohja huopaharjalla. Vaiko vaihtoehtoisesti nappia pohjaan, voiteen hiertö huopaharjalla korkin sijasta ja lopuksi harjaus. Mitä harjaa ylipäätään suositellaan tuohon harjaukseen? Entä harjataanko kylmävoitelussa pohjasta irti kaikki mitä lähtee vaiko vain kuvio kevyesti auki?
Kerrostaloasunnossa perinteinen luistovoitelu on vähintäänkin vittumaista hommaa. Olen miettinyt ensi talveksi sellaista luistoratkaisua ei kuluttaviin lumiolosuhteisiin, että ensin Soldan 100% boosterifluorinappia ohut kerros pohjaan ja päälle saman valmistajan kelinmukaista nestemäistä F15 medium fluor pikavoidetta. Annetaan seoksen kuivua hyvin. Rotokorkilla hierto pohjaan ja lopuksi nailonrotolla ylimääräiset pois. Löytyykö kokemuksia vastaavasta luiston ja kulutuskestävyyden suhteen? Pikavoiteen hierto ilmeisesti kuitenkin edesauttaa sen pysymistä pohjassa?
Tuossa meikäläisen versio fluorinapin laitosta
https://www.youtube.com/watch?v=tiMjJmpS5Ag
Itse laitan pohjaan hangatun napin ensin kuumentamalla kiinni (kuituliina raudan päälle). Sitten harjaan sen pehmeällä harjalla pölyksi ja pölyn harjaan korkilla voimakkaasti uudelleen kiinni pohjaan. Sitten taas harjaus ensin pehmeällä harjalla ja pahimmat pölyt liinalla pois. Sen jälkeen voimakas harjaus kovalla nailonharjalla. Toimii usein jopa paremmin kuin pulverivoitelu. Kilpailuissakin kestää ainakin 15 km. Jos oikein haluaa vielä varmistella, niin tuon edellä kuvatun päälle nappi kiinni kylmänä joko tavallisella tai koneellisella korkilla ja sitten nuo edellä mainitut harjaukset. Kyllähän tuo rotokorkki nopeuttaa ja helpottaa napin laittoa kylmänä. Itse en käyttäisi huopakorkkia napin kiinnittämiseen. Tuosta harjauksesta kokemus on taas sellainen, että mitä paremmin harjaa sen paremmin nappivoitelu toimii. Joissain ohjeissa muistaakseni neuvotaan kylläkin harjaamaan vain kevyesti kuvio pehmeällä harjalla auki. Oman kokemuksen mukaan suksi ei kyllä silloin luista.
Onko palstalla Tokon käsikuviointilaitteen käyttäjiä? Ostin tuollaisen härvelin viime viikolla, jolloin testailin kuvioiden tekemistä muutamiin vapaan suksiin. Tänään kokeilin ensimmäistä kertaa kuviointien tekoa pertsan suksiin, mutta siinä ongelmaksi tuli se, että laitetta ei tahdo saada suksen ympärille kun yrittää laittaa kuvioita suksen takapään puolelle.
Vapaan suksissa ja pertsan suksien kärkipäässä laitteen saa jotenkuten pujotettua riittävän syvälle kun suksen kärki on kapeampi. Laitteen ohjurit on kuitenkin niin kapealla, että suksen keskeltä (eli pitoalueen peräpään jälkeen) en saanut millään laitetta pujotettua riittävän syvälle. Aikaiseksi sain vain jonkinmoisen kolon suksen kanttiin kun yritin saada vehjettä mahtumaan paikoilleen.
Onko kenelläkään muulla ollut vastaavia ongelmia? Onko tuohon jotain kikkaa, jolla homman saisi pelittämään?
Laite on siis tuollainen Toko Structurite Nordic:
http://www.toko.ch/en/products/tools...cturite-nordic
Ei kai tuohon muuta kikkaa ole kuin viedä laite kärjen tai kannan kautta kohdalleen.
Kiitos vastauksesta Juuno. Onko sinulla itselläsi tuollainen Tokon kuviointilaite? Tuota tekniikkaa käyttämälläkö olet saanut homman pelittämään?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Juuno
Käsittääkseni kuviot olisi tarkoitus vetää kohti suksen kantaa? Yritin tuota kannan kautta kohdalleen laittamista, mutta koin sen hankalaksi kun härveliä yritti saada tuolla tavalla pitoalueen takapään seuduille ilman että vetää kuvioita takaapäin. Kovin niukka leveydeltään on tuo laite.
Ei ole itsellä juuri tuota. Tällä hetkellä löytyy hieman vastaavanlainen Swixin laite sekä Red Creekin laitteita. Ihan hyödyllisiä laitteita, joista kyllä usein saa apua luistoon. Ohjureiden tarkoitushan on keskittää laite suksen keskelle. Siksi niiden pitää olla aika jämäköitä. Itselle ei ole käynyt, mutta olen kuullut, että joillakin on ohjureita katkennut kun kuvioita on tehty ulkona pakkasessa. Kuviot tulee (ainakin tuntemissani laitteissa) tehdä juuri kannan suuntaa. Jos et paina laitetta sitä kohdalleen asetettaessa, ei pohjaan mitään kuviota synny. Kun saat laitteen haluamaasi kohtaan, niin sitten ihan reippaasti painaen lähdet kuljettamaan laitetta kannan suuntaan. Pertsan suksessahan laitteen saa helposti likaiseksi, jos joutuu urittamaan jo pitovoidellun suksen. Niistä teristä kannattaa pitää huolta. Putsata pois mahdolliset voiteet ja varjella kolhuilta. Pari kertaa olen tehnyt havukuvion kiireessä väärin päin. Kerran en tehnyt "virheelle" mitään ja toisella kerralla laitoin heti saman kuvion jo tehdyn "päälle" uudestaan. Hiihtäjä ei ainakaan valittanut.
Selvä pyy, koitetaan tuota tekniikkaa seuraavalla kerralla. Jospa homma onnistuisi paremmin toisella kerralla. Tänk juu!
Minkälainen pitovoitelu toimii kun on selkeästi pakkasta ja jäinen latu?
Sunnuntaille aluemestaruushiihtoihin luvassa n. -5c ja kun lämpötilat ovat olleet reilusti plussalla viime päivinä niin ladut ovat jäiset. Onko tuollaisissa olosuhteissa toivoa saada puhdas purkkivoitelu toimimaan vaan vaaditaanko tuossa esim. jotain purkki-liisterisekoitusta?
Ihan harrastelijaneuvona sininen jääliisteri tai sitten se alle ja purkkia päälle. Jos ladut ajetaan ja miksei ajettaisi niin purkillahan sitten pärjää. Vai onko jo niin jäistä ettei koneetkaan siihen pysty?
Tuolta löytyy ohjeita kisoihin.
http://www.vauhti.fi/fi/tuotteet/voi...:openitem/2841
Matka- ja profiili tietenkin ratkaisevat kelin lisäksi voitelun. Jos on vuorohiihdettäviä mäkiä niin laittaisin kyllä liisterin alle ja purkkia päälle. Lyhyesti keskelle suksea. Suksen profiili tietenkin ratkaisee myös ja hiihtotyyli. Kuinka paljon jaksaa tasurilla pukata ja hiihtää sitten kunnolla suksen päälle hyppäämällä ylämäet niin sitä vähemmän pitoja tarvitaan, mutta en usko, että pelkällä purkilla saa riittävästi pitoja jos nyt ei ole sitten aivan lyhyt matka ja lepsu suksi.
Testata kannattaa. Ensin vähemmän pitoja ja sitten lisää, jos mäet eivät nouse.
laittaisin alle sulattamalla ohuen kerroksen pitopohjavoidetta ja sen jäähtymisen jälkeen sinistä tai violettia liisteriä. Liisterin päälle voi sitten laittaa purkkivoidetta estämään pehmeän lumen (ja ehkä roskienkin) tarttumista. Oleellinen tieto olisi kyllä koska latu on ajettu koneella ja ajetaanko se murskaksi ennen kisaa. Latuprofiilillakin on toki merkitystä. Edellisten perusteella siis pitää päättää liisterin ja purkkivoiteen suhde. Tämä oli siis punasilla puujärvisillä hiihtämään oppineen ohje.
Kiitos vastauksista. Kisamatka on 5 km, kokonaisnousu 154 m ja korkein nousu 31 m eli ihan kohtuullisesti tuolla on mäkeä. Hiihtäjä tuollainen 16 v. tyttö ja vuorohiihtoa joutuu kyllä hiihtämään.
Täytyy harkita jos jonkunlaisen liisteri alle ja purkki päälle tällin keksisi. Käytössä Vauhdin liistereitä ja Roden purkkivoiteita.
Muutama vuosi on nyt tullut harjoiteltua kisavoiteluita ja aika moneen olosuhteeseen alkaa jo löytyä kohtuullisia voiteluita, mutta tuollainen jäinen pakkaskeli on minulle haasteellinen pitovoitelun osalta.
Nousuja on siis useita eli vaatinee hyvän pidon. Laittaisin sitä pohjavoidetta alle. Nousun jälkeen on lasku ja niitäkin on siis useita ja varmaan jyrkkiäkin mutkia laskujen alla. Jos niistä ei selviä askeltamalla voi liisteritkin lähteä pohjasta jo ensimmäisessä kurvissa. Suksien voidepesän rajat pitää mitata, jos eivät jo ole tiedossa. Mahalaskut jäisellä ladulla eivät ole kivoja.
Tuohon suksen profiiliasiaan palaisin vielä sen verran, että minkälainen suksi tuollaiselle jääkelille olisi paras? Korkeaprofiilinen liisterisukseksi tarkoitettu vai matalampi pakkaskelin suksi vai mikä?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti hannupulkkinen
Niin ja KJP, pohjavoide toki kuuluu asiaan ja pitoalueet on suksissa mitattu.
Minun mielestäni jääkelin suksen pitäisi olla ennenkaikkea vakaa. Jos latu ei ole märkä niin painealueet voivat olla vesikelin suksea pidemmät ja riittävän kaukana toisistaan. Tämä tekee suksestä riittävän vakaan. Liisterisuksessa on voidepesän oltava riittävän korkea, mutta ei liian, eli mieluummin ns. loppujäykkä. Eli yhden suksen liu'ussa pitäisi jäädä tilaa liisterille, mutta potkussa pidon pitää tietenkin löytyä. Jos pitoa ei meinaa parille löytyä niin jatkaisin varovasti liisteriä eteenpäin ja laittaisin sitten parin kolmen sentin matkalle liisterin kohdalle fluoripulveria sirottamalla ja korkilla painelemalla. Vähentää tökkäämisen todennäköisyyttä. Tämä vain jos sitä tökkimisen tunnetta tulee kokeilussa.
Tässäpä mielenkiintoinen tutkimus. Suksen pidon kesto pertsassa ei vaikuta loppuaikaan, mutta huonommin pitävä suksi rasittaa enemmän sekä käsiä, että jalkoja. Vanha sananlasku siitä, että pito löytyy hartioista pitää siis paikkansa. ;)
Piti lueskella tosta kuzminista ja törmäsin seuraavaan. https://simplyglide.wordpress.com/for-dummies/ Näin asiaa tuntemattomana vaikuttaa varsin simppeliltä. Taidan laittaa testiin.
Joskus luin Kuzminin väitöskirjan ja omasta mielestäni oli hieman asioita oiottu haluttujen tulosten suuntaan. Muunmuassa testien suorittamisen vakioinnit vähän niin ja näin sekä testit suoritettu ainoastaan yhdellä kerralla Ruotsin Lapissa, pääsiäisen aikoihin jolloin saadaan kyllä luistovahat vaikuttamaan huonoilta verrattuna siklaukseen.
Tosin minäkin olen voidetehtaalla työskentelevänä jäävi sanomaan mitään...
Kuzminhan aloitti vallankumouksensa 2006 lisensiaattityöllään "Investigation of the most important factors influencing ski glide" ja jatkoi sitä 2010 väitöskirjallaan "Interfacial kinetic ski friction". Etenkin ensinmainittua arvosteltiin sen lukuisista heikkouksista mutta osin parjaavaakin arvostelua kohdistui myös Kuzminin opinahjoon ja Kuzminiin kauppamiehenä ja entisenä kelvottomana suksihuoltomiehenä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Jeesu
Kuitenkin on syytä huomauttaa että Kuzminin menetelmä on saavuttanut sen suosion mikä sillä on etupäässä tai jopa pelkästään käytännön kokemusten kautta. Tieteellisessä mielessä Kuzminin merkitys on tähän mennessä ollut kai se että joitain uusia tutkimushankkeita on viritelty tribologian alalta. Ei tosin voidevalmistajien taholta, sillä Swixin varsin heppoiseksi todettu "tieteellinen vastine" on tainnut jäädä ainoaksi alallaan. Välinepuolella uudet toimijat kuten Primateria ovat tehneet itsenäistä kehitystyötä ja suksivalmistajat ovat tahollaan parantaneet uusien suksien tehdashionnan laatua.
Muutenhan Kuzminin ja voidetehtaiden välillä ei tarvitse olla mitään ylitsekäymättömän suurta ristiriitaa, sillä siklattuja suksia voidaan kisavoidella siinä missä kivihiottujakin - ja pitovoidetta tarvitaan ainakin toistaiseksi lähes aina. Ns. suurelle massalle myydyille luistovoiteille ei tietenkään löytyisi enää kysyntää jos siklaus yleistyisi, mutta markkinataloudessahan tunnetusti vain nopeat ja (sopivasti) edelläkäyvät elävät...
Menin tilaamaan pakkaskelin siklin, niin katsotaan miten toimii. Täällä on pääosin -10 tai kylmempää hiihtokeliä ja lumi on "aina" kuivaa ja kylmää, niin katotaan miten tolla onnistuu suksien raapiminen.
Mitä niitä kuvista ymmärtänyt niin viimeiset versio Kuzminoidusta pohjasta ovat minusta näyttäneet lähinnä hyvin hiotuilta pohjilta. Ja jos viimeistelynä on siklatulle sukselle käsikuvio ja nappi niin lähinnä mieleen tulee kysymys että mitä siinä nyt on uutta?
Uutta oli että osoitettiin pohjavoitelun, perusvoitelun ja kelivoitelun ja kaiken niihin liittyvän luistovoiteiden, voitelurautojen ja siklien kanssa touhuamisen tarpeettomuus sunnuntaihiihtäjän/kuntoilijan/aktiivikuntoilijan kannalta. Eliittikuntoilijan/kisahiihtäjän kannalta uutta oli entisiä täydentävä menetelmä.
Mun vinkkelistä katsottuna etu on se, että saisin pohjan ehkä käsiteltyä ilman hiontaa, koska kivihiontaa ei ole tarjolla noin 600 km säteellä. Lisäksi, olen laiska enkä pidä voitelusta.
niin siis minä olen sunnuntailykkijä eikä minulla ole mitään kompetenssia arvoida eri menetelmien eroja/etuja. Lisäksi olen melko varma etten ole koskaan hiihtänyt luistavilla suksilla, eli referenssikin puuttuu täysin.
Kuinka usein laitatte uutta liukuvoidetta pohjaan?
Tuli vain mieleen kun itse mennyt 250 kilsaa ja tuntuu että liukuu vielä aivan hyvin.
Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kuovipolku
Ei niitä kapuloita ole ennenkään tarvinnut hieroa jos ei ole kiinnostusta ollut asiaan tai ei ole ihan jokaista mainosta uskonut.
Perusulkoilijan/kuntoilijan/treenaajan luistovoiteluun ei ole paljoa tarvinnut tähänkään asti ja jos jaksaisivat harjata pohjaa yhtä paljon kuin siklaajat suosittaa niin silläkin pärjää jo pitkälle ilman Kuzminointia. Pertsalla varsinkin.
Pohjan siklauksesta metallisiklillä tasaiseksi olen kuullut muistaakseni 80-luvun loppupuolella ekan kerran mutta eihän sitä ainoaan pariin koululaisena uskaltanut edes kuvitella. Samalta ajalta muistuu mieleen että paikallisessa urheiluliikkeessä ei suostuttu myymään minulle muuta voidetta kuin Rexin sinistä "tääällä Lapissa ei muuta tarvi". :)
Siitä sikli vähän kuzminia halvemmalla...
http://www.rautia.fi/pages/product.a...d%20Catalog%29
Tästä saisi varmaan paremman väännön kuin Campa vs. Shimano.
Ihan hyvä pointti myös, että harjaamalla siklaamttomia suksia voi myös irrota ihan hyvä luisto.
Vähintään ton verran jos suht puhtaalla lumella on hiihtänyt eikä liistereiden kanssa pelannut. Yleensä harjaan ennen hiihtoa ensin messingillä joku 4-5 vetoa ja sitten nailonilla 20-30 kertaa, on apua kun ihan on testattu. Tutussa paikassa tulee kelistä riippuen 0-10 metriä eroa. 0 kun on ihan jäätikkökeli, silloin on ihan sama mitä ämpärimuovia pohjat on.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Coasting
No minä olen siklaillut kuzminin tapan jo neljänä talvena tämä mukaan lukien. Jos haluaa, että siklattu suksi luistaa niin homma pitää tehdä huolella. Olen tänä talvena oikonut pakkaskelillä ja käyttänyt grafiittia. Tavallisella terässiklillä pohja ensin niin tasaiseksi kuin saa. Ainakin vartin saa suksea siklailla, että tulee hyvää jälkeä. Sitten sähköhöylän terällä loput vielä sileämmäksi. Hurja harjaus messingilla ja nailonilla rotolla. Se jälkeen olen hangannut suksen pintaan fluorigrafiittia, sulattanut sen kuumailmapuhaltimella ja hangannut puhtaalla korkilla ja taas harjaus nailonilla. Luistaa todella hyvin yli 10 asteen pakkasella.
Lämpimällä sama proseduudi ilman mitään voidetta ja lisäksi Kuzminilta ostetulla siklillä höylänterän sijaan. Sitten harjaukset ja viimeksi käsikuviolaitteella hyvä kuvio pohjaan. Tänäänkin luisti niin maan perusteellisen hyvin. -3 oli pakkasta. Hionnan ja siklauksen ero on se, että kivi hioo ja sikli leikkaa. Hiottua suksea saa sitten vahojen kanssa silotella nukan poistamiseksi.
Kun ostin uudet luistetusukset niin poistin vahauksen ja muovisiklauksen sijasta nukan tuolla sähköhöylän terällä. Luistaa hyvin. Samoin tein uusille Zeroille luistopintojen osalta ja laitoin käsikuvion. No Zerokeleillä luistaa ihan hyvin mikä tahasa suksi, mutta siklattu ei likaannu.
Ihan turhaan on koko suksea noilla kuzminsikleillä käsitellä.Ovat kalliita. Esisiklauksen voi tehdä tavallisella terässiklillä, jonka hioo teräväksi lattaviilaa vasten. Jos haluaa hifistellä niin viimeistely sitten kuzminilla. Tuo käsikuviointi on myös tärkeää vähän lämpimämmillä keleillä.
Vielä yksi juttu. Yksikään tähän mennessä siklaamani hiottu suksi ei ole ollut pohjaltaan tasainen vaan kupera tai kovera. Suurin homma siklauksessa on poistaa pohjan epätasaisus vaakasuuntaan. 90-luvulla hiihdin monta Pogostaa siklatulla ja voidellulla suksella. Sen jälkeen menin kymmeneksi vuodeksi halpaan ja hiotutin suksiani kunnes taas Kuzminiin tutustuttuani ryhdyin siklaamaan. Hiotut, vaha ja pulverivoidellut sukset tulivat niin kalliiksi, että köyhdyin. Nyt rikastun siklamalla ja sukset luistavat vähintään yhtä hyvin kuin hionta-luistovoiteluaikoina.
Tuo varmaan toimii. Pitää kokeilla. Jospa olisi sähköhöylän terän korvike kun tarvitaan tosisileää pintaa kovaa pakkasta varten ja myös hiontakuvion poistamisessa. Tavallinen terässikli kuitenkin lattaa vasten terotettuna puree hyvin ja jättää pohjaan valmiin kuvion pikkupakkasille ja nollakelille.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti r.a.i
Täytyypä kokeilla tuota harjaamista vähän tarkemmin.
Koska ei ollut kisaa niin ei niin kriittistä mutta toki kivempaa kun luistaa.
Liisteriä olen kerran käyttänyt enkä ikinä enää. Samalla lopetin kyllä pitovoiteiden käytön muutenkin.
Joo, en uskalla tuota suositella kellekkään, mutta itse olen parit sukset noilla siklaillu, kun ei autotallista löytynyt muutakaan tarpeeksi tasaista ja terävää :) ja halusin vanhojen suksien pohjia vähän uudistaa. Suksien pohjat olivat todella epätasaiset (kivihionta ja kulumaa?) ja noilla terillä, kun varovasti veteli niin kummasti pohja tasoittui. Sit hommasin käsikuviolaitteen ja ainakin tuntuman mukaan noista pareista tuli liukkaammat.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti hannupulkkinen
Olin jo aikiessa ostaa uudet sukset, mutta kävin tänään testaamassa kaverin Fischereitä ja totesin et nää mun vanhat luistaa paremmin
Onkos kukaan hionut metsäsuksien pohjia? Omat 70-luvun Kuusistot on pohjasta niin järkyttävässä kunnossa, että niille täytyy jotain tehdä. Onnistuukohan 68mm suksien hiotuttaminen liikkeessä, vai alkaisiko hommaan itse? Hiontahan sujuu vaikka käsipelillä, ja yläjyrsimellä tarkasti ajaen uusi ura pohjaan.
No sittenhän nuo terät toimivat sikleinä. Terotettu terä taita vain lipsua helposti. Pitää olla varovainen. Taas taisit todistaa terässiklauksen parhauden. Siis kun vertasti noihin Fishereihin. Olihan ne hiottu?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti r.a.i
Joo, ne Fischerit oli RCS skate kisasukset ja melko uudet kivihioutut ja muutaman kerran voidellut sukset ja ei kyllä pärjännyt luistossa, todennäköisesti niitä pitäis hinkata vielä useemman kerran, et sais liukumaan..Mulla on muutaman vuoden vanhat Atomicin kisasukset, joita en ole kovin erikoisena parina pitänyt, mutta kyllä musta tän kokeilun jälkeen vähän siklaus-uskovainen tuli. Tänäänkin kävin 50 km vapaalla lähes vesikelissä, muutaman kerran Rautia-siklillä pohja puhtaaks ja vesikelin kuvio perään ja harjaus - mielestäni oli aika hyvä luisto..
Tolla Rautian siklillä saa tosiaan olla varovainen kulman kanssa, ettei haukkaa pohjasta palaa :) Mut jos työkalut pysyy jotenkin kädessä, niin helppo homma. Napakka ote vaan ja sopivassa kulmassa vetelee. Hyvä pukki kyllä saa olla.