Painonhallinta, tuo ikuinen ystävämme

Painon hallinta on pienestä kiinni. Se on juuri se pieni 2-10% lisää kalorioita viikossa tai vähäisempi kulutus. Yleensä elämän tilanne muuttuu miehellä kolmen kympin kohdilla ruoka maistuu ja lapsetkaan ei enää ole niin pieniä että iskä saa rauhassa levätä sohvalla. Sitten otetaan loiventavaa viikonloppujuomaa ja ennen kotia poiketaa hiukopalaa rilliltä. Seuraava päivä meneekin ilman reenejä kun olo on vielä heikonlainen. Tai näitä mallejahan on tuhat erillaista joilla paino nousee yli oman tarpeen. Itsellä paino nousi koska ruoka maistui ja tein sitä isomman perheen tarpeisiin, mutta söin itse kaiken. Laihana poikana ajattelin ettei painoni nouse vaan voin syödä mitä vaan. Se oli niin tiettyyn kohtaan 30:senä ja sen jälkeen kiloja tulee helpommin. Itse kakskybäsenä olin 2m ja painoin 78kg ja vuosien saatossa paino nousi n. 165.

Ite oon huomannu, että ei pyöräilemällä paino nouse, vaikka yrittäis syödä paljonkin. Mutta kun vähentää pyöräilyä (tai siirtyy painovoimalajeihin), ostaa tynnyrillisen proteiinia ja alkaa käydä aktiivisesti salilla nostamassa rautaa (esim. 4 kertaa viikossa), niin kyllä se paino alkaa nousta hiljalleen. Ite tuossa joitakin vuosia sitten sain joku 4-5kg lisää painoa kun kävin pari vuotta suht aktiivisesti salilla, vedin proteiinia säännöllisesti ja yritin syödä 50% enemmän mitä aikaisemmin. Massaa tuli silleen vaivihkaa, että ite ei huomannut peilistä pahemmin eroa, mutta jotkut kaverit mitä ei ollu vähään aikaan nähny, huomas kyllä lisääntyneen massan heti. Jos tota kehonrakennusta jatkais vaikka kymmenen vuotta, niin varmasti muuttuis ruumiinrakenne pysyvästi pykälää tai paria isommaksi. Tällä hetkellä oon takas luonnollisessa painossa, eli about 184/76, mutta toisaalta tää tuntuu aika optimilta pyöräilyyn.

Tri Ferrari neuvoo: "Overfeeding" ja "Some weight loss advice".

Kolistelijan tapauksessa yksinkertaisinta olisi (a) vaihtaa siistiin istumatyöhön, (b) lopettaa työmatkapyöräily ja (c) ruveta odottamaan kaameaa keski-ikää, mutta jos ei ole mitään erityistä muuta syytä, miksi vaihtaa nykysiä preferenssejä?

Jossain vaiheessa tai pitemmällä tähtäimellä voi kenties tulla ajankohtaiseksi pohtia sitä olisiko hyödyksi pitää kerran vuodessa n. kuukauden pituinen selvä lepojakso, jolloin ei todellakaan tee juuri muuta kuin opettelee sanomaan "Dolce far niente". Sellainen ei ole haitannut esim. kenialaisia maratoonareita ja viimeistään veteraaniurheiluiässä sitä voidaan jopa suositella sekä tulosurheilu- että ns. yleisistä syistä. (Tosin en itse ole tähän ikään mennessä onnistunut em. neuvoa noudattamaan, pl. kerran terveydellisistä syistä, vaikka sitä on tarjottu ihan vakuuttavilta tahoilta.)

Kyllä. Viime talvena ja nyt vielä enemmän joutunut pakkasten ja flunssan takia pitämään huilia. Tuntuisi siltä, että vaikka kiloja on tullut muutama lisää on tullut myös hiukan lihasta kun on päässyt palautumaan. Keväällä se loppu läskikin häviää ja pyörä kulkee paremmin kesällä. Tietysti minun kilometrimäärillä ei hurrata, mutta vuosikierto ja kehittyminen on ollut positiiviseen suuntaan.

"Kun on sopivan laiska muistaa myös palautuslevon"

Onko kolistelija siun ns alipainosta mitään konkreettista haittaa? Kun pysyt tolpillas työpiakalla ja pöörä kulkee niin ei kai tämä paha ole.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Johan Moraal

Onko kolistelija siun ns alipainosta mitään konkreettista haittaa? Kun pysyt tolpillas työpiakalla ja pöörä kulkee niin ei kai tämä paha ole.

---

Lähinnä peiliin katsomine välillä puistattaa. Olen ns. lihaksikas laiheliini, mutta jalat ja kädet ovat aivan onnettomat narut. Ennen hävetti niin paljon etten paljoa rannalla vittinyt olla uikkareissa. Itsetunto on kyllä nykyään paremmalla mallilla, mutta ei se poista sitä fiilistä että olisin mielummin normaalimitoissa. Fillarointia voisi kokeilla muuttaa enemmän suuntaan "laatu korvaa määrän", se voisi laskea kokonaiskulutusta ja ehkä jopa helpottaa kisavauhdin kestämistä. Siinä kesäksi kokeiltavaa.

Ja pyörähän voisi aina kulkea paremmin... :)

Miehen kroppa on käyttöä varten, ei peiliin katsomista varten :)

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Jake_Kona

Kyllä. Viime talvena ja nyt vielä enemmän joutunut pakkasten ja flunssan takia pitämään huilia. Tuntuisi siltä, että vaikka kiloja on tullut muutama lisää on tullut myös hiukan lihasta kun on päässyt palautumaan. Keväällä se loppu läskikin häviää ja pyörä kulkee paremmin kesällä. Tietysti minun kilometrimäärillä ei hurrata, mutta vuosikierto ja kehittyminen on ollut positiiviseen suuntaan.

"Kun on sopivan laiska muistaa myös palautuslevon"

---

Semisti ehkä offaria, muttei työssäkäyvä harrastelijaurheilija todellakaan voi reenata liikaa. Jollei sitten oikeesti käytä kaikkea vapaa-aikaa reenaamiseen (pl nukkuminen). Kyse siis pyöräilystä ja varmasti pääsääntöisesti muistakin kestävyyslajeista. Asiasta on keskusteltu ammattikestävyysurheilijan kanssa, joten ei ole ihan puhdasta mutua.

Se, että pitää yhden kk vuodessa lähes ilman kuormitusta, on varmasti viisasta. Itse pidän useamman. Pitäähän siihen kaljanjuontiin keskittyä! ;)

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti kolistelija

Suo siellä, vetelä täällä. Joudun kamppailemaan että saan painoni pysymään normaalin alarajalla. Kesällä menee alipainon puolelle kun liikunta lisääntyy.

-nipsnaps- Tällä hetkellä tuhti talvikunto on 67kg/187cm...

---

Samoilla linjoilla ollaan.. 64kg/185. Koskaan paino ei ole ylittänyt 70 kiloa. Melko tasaseen pysyy tuossa 65 ympärillä +-2kg. Naamariin saa laittaa mitä safkaa vaan; paino on ja pysyy samalla tasolla. Aikanaan faija sano, et alkaa paino nousemaan 25 ikävuoden jälkeen.. no, tuli ja meni.. 30 poksahti ja pian jo 40.. Ei sen puoleen etten ois noin yleisesti tyytyväinen tähän kukkakeppiin naruilla, mutta kesäksi sen verran kunnianhimoisia tavoitteita, että viisi extrakiloa olisivat enemmän kuin tervetulleita. Melkein tonniin pääsee jo näillä tammikuun ajokeleilläkin ja iltapäivällä parin tunnin rattaidentyöntökävelyllä puolison kanssa tuli kehuttua toukokuusta alkavaa kesäsuunnitelmaa... :)

Ensimmäistä kertaa olen tietoisesti pudottanut painoa ja onhan sitä lähtennykkin. 2012 Alupuolella oli mittarissa "parhaimmillaan" 110kg ja nyt ollaan alle 90kg. Eipä kummempia tullu tehtyä, kuin syö vähemmän, kuluta enemmän.

Aarenassa vasta tuli todella hyvä dokumettisarja Amerikkalaisten ylipainosta, mutta dokumentissa sivuttiin todella asiallisesti muutenkin "painotiedettä". Itselleni selkiytyi dokumentin katsomisen jälkeen biologinenpaino -käsite.
http://areena.yle.fi/tv/1769010

Itselleni käy aina niin, että kun alan treenata enemmän, niin ruokahalu kasvaa suhteessa enemmän, jolloin painoa alkaa tulla lisää. Jos en liiku, ruokahalukin katoaa ja laihdun. Haluaisin olla rasvattomampi, mutta olen aika pihalla siitä, millaisia määriä pitäisi syödä, että toisaalta palautuisi urheiluista mutta ei lihoisi - ja tarkoittaako se kituuttamista näläntunteessa. Olen ilmeisen huono vastustamaan nälkää pelkällä tahdonvoimalla, ja toisaalta tuntuu, etten tule kylläiseksi, jos yritän täyttää vatsaani kaloriköyhillä asioilla.

Olen normaalipainoinen, joten sellainen 3-4 kg:n pudotus (etenkin, jos lähtevä massa olisi rasvaa) riittäisi timmimpään kroppaan.

Eräs terveydenhuollon ammattihenkilö sanoi minulle aikoinaan, että kyllä se paino alkaa sitten nelikymppisenä nousta. Ikä alkaa olla lähempänä viittäkymmentä, mutta paino edelleen samoissa lukemissa kuin 22-vuotiaana. Ehkä osasyy on geeneissä, mutta veikkaanpa, että suurempi syy on arkipäivän valinnoissa. Kuulemiani keski-ikäisten kommentteja: "En varmaan enää edes osaisi pyöräillä", "kauheeta, pyöräiletkö 20 km päivässä?", "en osaa juosta", "miksi kuljet pyörällä, vaikka sinulla on auto". Niinpä.

Ragnar älä vaan ala ragnaan sun painoa!
Ja muutkin älkää tuhlatko arvokasta ajatustanne tällaiselle aiheelle:
Te Ootte Just Täydellisiä Tommosina kun Ootte!
Ja sitten kun puuhaa juttuja kivasti ja ilman paineita niin elämä on mukavaa ja ympäristönne tykkä teistä kuitenkin saman verran, niin, että tykätkää te itekki.

Minulla ei ole vaikeuksia olla tykkäämättä itsestäni. :)

Kuitenkin parempi paino/tehosuhde olisi - no - parempi. Lisäksi on jokseenkin mielenkiintoinen mekanismi, että liikunnan lisäys nostaa painoa (suurimmaksi osaksi rasvaa, en ole voimaharjoitellut hyvään toviin), kun elimistö ylikompensoi energiantarvetta.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Ragnar

Kuitenkin parempi paino/tehosuhde olisi - no - parempi. Lisäksi on jokseenkin mielenkiintoinen mekanismi, että liikunnan lisäys nostaa painoa (suurimmaksi osaksi rasvaa, en ole voimaharjoitellut hyvään toviin), kun elimistö ylikompensoi energiantarvetta.

---

Voisko osittain vain näyttää sille, jos se onkin ihan normaalia rasituksen kudoksiin keräämää nestettä? Tai sit sun elimistö vaan on niitä fiksuja selviytyjäelimistöjä.

Painohan nousee aluksi vähän kun aloittaa reenaamisen ja painonpudotuksen yhtaikaa. Liekö lihasta ja läski ei vielä hirveästi ole palanut.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Ragnar

Haluaisin olla rasvattomampi, mutta olen aika pihalla siitä, millaisia määriä pitäisi syödä, että toisaalta palautuisi urheiluista mutta ei lihoisi - ja tarkoittaako se kituuttamista näläntunteessa.

---

Ei tarkoita. Nälkä on laihduttajan pahin vihollinen. Nälkä voi myös laukaista energian varastointireaktion, jossa elimistö pyrkii jemmaamaan kaiken saadun energian rasvaksi. Itse olen joskus pitänyt tarkkaa ruokapäiväkirjaa kalorilaskuri sivustolla. Jos ateriarytmi on asiallinen, niin suht normaali +/- lasku pätee, mutta jos ateriarytmi menee poskelleen ja päivän aikana ehtii tulla kunnon nälkä, niin mun elimistö reagoi siihen varastoimalla seuraavalla aterialla kaiken mikä lähtee ravinnosta irti. Varsinkin jos nälkäisenä vetää naamaan jotain sokerista.

Ruuan sisältö on hyvin oleellista. Sokeri on painonpudottajan vihollinen numero 1. Kokemuksesta tiedän, että jos vedän todella tiukkaa linjaa sokerin suhteen, niin paino laskee varmasti. Vaalea sokeri ja vaalea vilja ei ole elimistön rakennusaineita, ne sisältävät laihduttajalle vain turhaa energiaa. Noitten osalta kun jaksaa vetää tarpeeksi tiukkaa linjaa, niin positiivinen kehitys on ainakin mulla taattu.

Alkoholiin en koske, joten sen vaikutuksesta ei kokemuksia, mutta sen väitetään olevan lihomisen kannalta valkoisen sokerin kaltainen 100% turha energianlähde.

Urheilusta palautumiseen riittää vain riittävä määrä proteiinia ja riittävä määrä hiilihydraatteja. Noita kun hankki luonnollisella tavalla, niin rasvat hoituu siinä sivussa. Eli kalaa, kanaa, kananmunaa jne (tarvittaessa jotain heraproteiinia) ja niiden pariksi ruisleipää, kaurapuuroa, hedelmiä, marjoja ja vihanneksia. Noilla vihanneksilla voi sitten täyttää vatsan ihan miten lystää, eikä läskiä tule.

Ja sitten tuohon vastakkaiseen "ongelmaan". Sinänsä kevyt paino helpottaa pyörän vientiä maastossa todella paljon, eli ulkonäön takia painoa ei kannata kasvattaa, jos on tavoite myös, että pyörä kulkee. Toisaalta jos saa pidettyä lihaksen voima/painosuhteen ennallaan ja lihasmassaa lisättyä, niin kuleminen saattaa parantua, koska pyörän, luiden ym tarpeettoman runkorakenteen osuus pienenee. Happea tarvitaan heti painon kasvaessa enemmän, joten kovin yksinkertaisesta yhtälöstä ei ole kyse. Yhtä haastavaa, kuin ylipainoisen pudotus/painonhallinta. Kiinnittäisin eniten huomiota samoihin asioihin, kuin itsekin pudottaessa. Eli ateriarytmi ja ravinnon sisältö on ne kaikkein tärkeimmät asiat. Jos ei ole koskaan pitänyt tarkemmin kirjaa syömisistään, niin suosittelen vaikka http://kalorilaskuri.fi sivustolla pidettyä tarkkaa päiväkirjaa vaikkapa parin viikon ajalta. Sitten vain tutkailemaan onko ateriarytmi ja ravinnon sisältö kohdallaan. Noi sipsit pullat ym ei ole sitä parasta kehonrakennusainetta. Vaikka ne ei päädykkään suuren kulutuksen takia läskiksi, niin sokerin vaihto proteiiniin, nopeiden hiilarien vaihto hitaisiin saattaisi samalla syödyllä kalorimäärällä auttaa. Esim sokerin sijaan heraproteiinia, pullan sijaan ruisleipää, riisifrutin sijaan täysjyväkaurapuuroa jne.

Jos on varma, että ravinnon sisältö on määrän lisäksi kohdallaan, niin sitten pienet lepojaksot voi olla paikallaan. Sitä painoa on hallitusti ihan yhtä helppo tai vaikea nostaa, kuin pudottaakkin.

Itse oli melkein 20V elämästäni kohtuu laiha. 10V olin aika tarkkaan mitoissa 183 cm/67 kg. Mulla on kaiken lisäksi painavat luut. Kommenttia laihuudesta tuli lähinnä vanhemmilta ihmihisiltä. Kukkakepiksi ja naruiksi mua ei juuri koskaan kommentoitu. Syynä tuohon oli, että voimatasot oli kohdallaan. Ja paksut luut nahan alla ei kuitenkaan ihan narulta näyttänyt. Jos joku meni mainitsemaan jotain kukkakepistä niin se tiesi välittömästi haastetta kädenvääntöön, leikkimielisen painimatsiin tai johonkin vastaavaan voimainkoitokseen. Jossain vaiheessa sainkin sitten lempinimen maailman vahvin nalle.

Sitten tuli elämänmuutokset, auto yhtäaikainen opiskelu+työ jne, hyvin tavallinen tarina. Joka on luettavissa kirjasta "10 askelta elämäsi kuntoon". Kun luin kirjan, niin oli pakko todeta, että kirja olisi voinut olla kirjoitettu minusta.

Tuosta tasosta sitten paino lähti hyvin tasaisen varmasti nousemaan päätyen lopulta lukemiin 133 kg. Tuollakin painolla yleiskunto oli sen verran hyvä, että esim muuttotalkoissa olin se, joka väsähti yleensä viimeisenä. Vapaa-ajan liikuntaa en jättänyt koskaan, mutta vähentynyt vapaa-aika vähensi luonnollisesti myös liikunnan määrää. Tehopainoshde oli kuitenkin lopulta niin paljon poskellaan, että jotain piti tehdä. Nyt tuotosta lukemasta on tultu alaspäin ja liike on kohtuu varmaa ja vakaata, jos pysyy skarppina. Tavoitteena saada paino jollain aikataululla 90...100 kg haarukkaan niin että kaikki pudotus rasvasta. Sitten ei ole enää mistä pudottaa, jos ei lihaksia halua pienentää..

Ei liene yllätys, että tavoitepaino löytyy ääripäiden puolivälistä, jos kerran alapäässä oli fiilis, että saahan tuo paino nuostakkin ja yläpäässä, että pitää läskiä saada pois. Tuolla painolla ei kyllä mitään mitaleja saavuteta, eikä huppujen tahtia mennä pyörällä, mutta se on taspainoinen kokonaisuus, jolla jaksaa hyvin mennä maastossakin ja silti voimatasot ja kroppa on tasapainossa sen kanssa, mitä muuten haluaa itseltään.

Tässä liki 40 vuoden ja lähes kaikki painokombinaatiot läpikäyneenä olen oppinut, että sitä olet mitä syöt.

Eli tarkkana pitää olla, että

1) Mitä syö
2) Milloin syö
3) Kuinka paljon syö

Olen sitä mieltä, että jos nuo kaikki osa-alueet on kohdallaan, niin yli- eikä alipaino-ongelmaa ole piste.

Geeniperimä merkkaakin sitten yllättävän paljon siihen mitä noilta kohdilta vaaditaan. Itse olen sitä sorttia, että hyötysuhteet kohdallaan. Kaikki syöty energia jää elimistöön. Negatiivisena puolena on erittäin herkkä painonnousu. Positiivisena puolena on että treenamalla voi saada hyvälaatuista lihasmassaa helposti, kunhan ruokavalio on kohdallaan. Ja lienee sanomattakin selvää, että jos ei treenaa ja ollaan ylikaloreilla niin se ylimääräinen energia menee läskiksi. Joillain se ei vain tartu elimistöön. Joskus olen miettinyt kumpi on parempi ja tullut siihen tulokseen, että tämä. Vaikka lihon helposti, niin tarkalla kurilla ja riittävällä kulutuksella pystyn myös kompensoimaan ongelman ja korkea hyötysuhde merkkaa pienempää ruokalaskua.

Kevyen painon kyllä huomaa kyllä maastossa kun ajelee vähän painavemmalla fillarilla. Maantiepyörällä pääsen mäkiä suhteellisen hyvin, tasaisella isommat kaverit vetävät usein kovempaa.

Teho/paino suhde pysyy hyvänä kun fillari on kevyt, mutta sen painavemman fillarin lisäpainon huomaakin sitten aika hyvin. Sen huomaa myös teoriatasolla. Lähtökohtana samalla tehosuhteella oleva 67kg jamppa vs. 100kg karbaasi. Fillarin painon lisääminen laskee mäkimiehen suhteellista tehoa enemmän. Kuivatehon ollessa 4W/kg mennään 15kg fillarilla arvoihin 3,27W/kg ja 3,48W/kg. Pilkunviilausta joo, mutta eihän palstapyöräily koskaan ole helppoa... :)

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti kolistelija

Teho/paino suhde pysyy hyvänä kun fillari on kevyt, mutta sen painavemman fillarin lisäpainon huomaakin sitten aika hyvin. Sen huomaa myös teoriatasolla. Lähtökohtana samalla tehosuhteella oleva 67kg jamppa vs. 100kg karbaasi. Fillarin painon lisääminen laskee mäkimiehen suhteellista tehoa enemmän. Kuivatehon ollessa 4W/kg mennään 15kg fillarilla arvoihin 3,27W/kg ja 3,48W/kg. Pilkunviilausta joo, mutta eihän palstapyöräily koskaan ole helppoa... :)

---

Jatketaan palstapyöräilyä:
Juuri tuon takia onkin syytä pitää huoli siitä, että jos painoa kasvattaa, niin kasvattaa vain eteenpäinvievää lihasmassaa, eikä läskiä tai lihaksia sinne, mitä ei tarvita eteenpäinviennissä. Jos siis tavoite on olla mahdollisimman nopea fillarilla. Sillloin kun painoin n. 70kg harrastin maastopyöräilyä aktiivisesti ja mulla on koohtuullinen referenssi millaista silloin oli ajaa. Jos kuvittelisin sen hetkiseen suorituskykyyn 50 kg lisäpainoa, niin eihän siitä mitään olisi tullut. 50km maastolenkki 50 kg lisäpainolla olisi saattanut jäädä pelkäksi haaveeksi. Ainakaan kyse ei olisi ollut hauskasta päiväretkestä. Nyt 50 kg painavampana menee 50 km maastossa heittämällä. Hitaasti tosin mutta siten, että on hauskaa. Vielä 40 kg pojasta, peräpyörästä ja molempien eväistä lisää painoa ja silti 30 km maastossa ei ole temppu eikä mikään. Jos mun olisi 70 kiloisena pitänyt löydä päälle 80 kg lisäpainoa, niin olisi tainnut itku tulla ekassa kunnon nuosussa, kun olisi ajatellut niitä seuraavia nousuja edessä olevalla 30 km matkalla.

Jos saan 20 kg läskiä pois ja voimaa sekä kuntoa hieman ylös, niin pyörän pitäisi kulkea riittävän helposti mun tavoitteisiin. En silti tule koskaan pääsemaan maastossa pehmeällä alustalla siihen vauhtiin, mitä esim. 75 kiloisena pääsisin. Mutta eihän mun ikäisellä enää kiire ole, pääasia että on hauskaa :) Tuhdimmassa kunnossa olevana ei tarvii niitä viimeisiä grammoja (tai edes kiloja) viilata siitä pyörästä pois ja silti jaksaa mennä sen minkä haluaa.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Ragnar

Minulla ei ole vaikeuksia olla tykkäämättä itsestäni. :)

Kuitenkin parempi paino/tehosuhde olisi - no - parempi. Lisäksi on jokseenkin mielenkiintoinen mekanismi, että liikunnan lisäys nostaa painoa (suurimmaksi osaksi rasvaa, en ole voimaharjoitellut hyvään toviin), kun elimistö ylikompensoi energiantarvetta.

---

Tarkottaako toi että on nälkä lenkin jälkeen? Niiku tossa jo todettiin, niin geeneillä on selkeä merkitys. Silti, niin kuin muissakin elämän alueissa, myös ympäristöllä (entisellä ja nykyisellä) on erittäin merkittävä rooli. Esimerkiksi jos on WAG joka tekee safkaa usein ja runsaasti niin on helpompi syödä liikaa kun esim sillon kun ite tekee ruoan. Myös se, minkälaista ruokaa ympärillä olevat ihmiset valmistavat sinun mahaasi, on merkitystä. Esimerkiksi setäni vaimo tekee TO-DEL-LA rasvasta ruokaa. Mun suuhun maistuu pahalta kun rasva maistuu eikä muu, mutta heille maku on normaali (ympäristö muokannut makutottumuksia). En väitä että sinulla asia on näin, mutta jotenkin tähän suuntaan ehkä mahdollisesti (tai jollain muulla ainakin).

Itse olen myös miettinyt asian niin, ettei lenkin jälkeen saa olla hirvee nälkä. Muuten tulee helposti ahmittua liikaa. Toisinsanoen, ainakin itselle toimiva ratkaisu, on syödä (lähes) joka lenkillä esim myslipatukka tai banaani, jolloin energiantarve kotiin päästyä ei ole niin radikaali. Tämän asian olen ajatellut myös parantavan harjoutuksen laatua (ei lopu bensa koneesta).

Olen kuullut että paras tapa pudottaa painoa liikunnan avulla on lähteä lenkille (työmatka esim) heti aamusta syömättä mitään. Voi tuntuu aluks oudolta mutta kaikkeen tottuu paitsi jääpuikkoon perseessä..

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Lasol

Olen kuullut että paras tapa pudottaa painoa liikunnan avulla on lähteä lenkille (työmatka esim) heti aamusta syömättä mitään. Voi tuntuu aluks oudolta mutta kaikkeen tottuu paitsi jääpuikkoon perseessä..

---

Tämäkin myytti on ammuttu alas jo monta kertaa.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti lansive

Tämäkin myytti on ammuttu alas jo monta kertaa.

---

Joo ainakin Roman Kreuziger harrastaa tota. On muuten ammattiurheilija.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Lasol

Joo ainakin Roman Kreuziger harrastaa tota. On muuten ammattiurheilija.

---

Tätä aamulenkkiasiaa tyhjällä vatsalla on tutkittu moneen kertaan ja se on aina todettu ennemmän tai vähemmän vääräksi. Aina löytyy yksilöitä joilla siitä ei ole merkittävää haittaa. Painonhallinnan kannalta verensokeri pitäisi olla tasainen joten on täysin älytön idea kiskoa lenkkiä ennen aamiaista. Yleensä seurauksena on vain ylisuuri aamupala tai tavallista heikompi treeni ja vireystila.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti lansive

Tätä aamulenkkiasiaa tyhjällä vatsalla on tutkittu moneen kertaan ja se on aina todettu ennemmän tai vähemmän vääräksi. Aina löytyy yksilöitä joilla siitä ei ole merkittävää haittaa. Painonhallinnan kannalta verensokeri pitäisi olla tasainen joten on täysin älytön idea kiskoa lenkkiä ennen aamiaista. Yleensä seurauksena on vain ylisuuri aamupala tai tavallista heikompi treeni ja vireystila.

---

Selkee. Pahoittelen väärästä infosta ja floodista. Onneksi en väittänyt faktaksi sentään, vaan kirjoitin 'olen kuullut' :)

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Lasol

Semisti ehkä offaria, muttei työssäkäyvä harrastelijaurheilija todellakaan voi reenata liikaa.

---

Tästä vahvasti eri mieltä.
Veikkaan että ylirasitustilaan pääsee kyllä ihan helposti kuka tahansa perheellinen, työssäkäyvä harrasteurheilija ja jos ei tuo riitä niin sekoitetaan vielä ruokavalio jollain ihmedieetillä tai rakennetaan talo.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti marco1

Tästä vahvasti eri mieltä.
Veikkaan että ylirasitustilaan pääsee kyllä ihan helposti kuka tahansa perheellinen, työssäkäyvä harrasteurheilija ja jos ei tuo riitä niin sekoitetaan vielä ruokavalio jollain ihmedieetillä tai rakennetaan talo.

---

Totta että vähän liian jyrkästi todettu. Mutta vaikeaa se työssäkäyvälle on. Kuka rakentaa taloa ja reenaa tavoitteellisesti samaan aikaan? Kannattas vähän miettiä kannattaako polttaa itteään loppuun. Oli itelläkin tossa loppukesällä vähän väsymystä ilmassa kun oli liikaa liikuntaa. Mutta eipä sitä juuri hirveesti muuta sillon vapaa-ajalla tehtykään. Lisäksi oli aika tehoreenin kaltaista, ei ollenkaan palauttavaa välissä. Eli hölmösti reenattu. Tosin oli tossa pari 90 minsasta fudismatsiakin pyöräilyn lisäks, kun ei ollu porukkaa ja ei viittiny kavereita laittaa vajaalla pelaamaan.

Sun väitteesi 'ylirasitustilaan pääsee kyllä ihan helposti' on totta. Jos harjoittelee pelkkää tehoa hirveellä volyymilla. Se on helvetin tyhmää vaan. Ja siis aikaa tähänkin pitää käyttää paljon, joten vaimoke ja lapset saavat olla melko keskenään, jos niitä on.

Lievä väsymys ei ole ylikuntoa, se on väsymystä.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Lasol

Olen kuullut että paras tapa pudottaa painoa liikunnan avulla on lähteä lenkille (työmatka esim) heti aamusta syömättä mitään. Voi tuntuu aluks oudolta mutta kaikkeen tottuu paitsi jääpuikkoon perseessä..

---

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti lansive

Tämäkin myytti on ammuttu alas jo monta kertaa.

---

Siis...tuohonko tottuisi...? :p

Kiitos marmar pitkästä vastauksestasi!

Oikeastaan tiesin jo kaiken tuon, kaipasin vain jota kuta kertaamaan. Ruokavalioni tietyt peruspalikat ovat kohdallaan: olen vegaani eli syön melko reippaasti pähkinöitä, hedelmiä, vihanneksia ja marjoja, en syö pullaa tai ylipäänsä vaaleita viljoja, karkkeja, sipsejä tms. (poikkeuksena sosiaalinen paine sukutapaamisissa) enkä käytä juuri ollenkaan alkoholia.

Toisaalta olen tietoinen suhteellisen yksipuolisesta ruokavaliostani, jota olen pyrkinyt monipuolistamaan, mutta varmasti suurin haaste itselleni on ateriarytmi. Syön kyllä aamupalan ja jonkinlaisen lounaan, mutta suurimmat kalorimäärät painottuvat iltaan. Yksi suuri haaste piilee myös siinä, etten pidä ruuanlaitosta eli haluan mennä siitä, missä aita on matalin. Voisin siis yrittää korjata kokonaisuutta parantamalla ateriarytmiäni lisäämällä proteiinipirtelöitä tai vastaavia lounasaikaan/iltapäivään, ja edelleen jalostaa ruokavaliotani monipuolisempaan suuntaan. Varmaan riittävä proteiininsaanti on omalla kohdallani yksi kysymysmerkki.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Lasol

Tarkottaako toi että on nälkä lenkin jälkeen? Niiku tossa jo todettiin, niin geeneillä on selkeä merkitys. Silti, niin kuin muissakin elämän alueissa, myös ympäristöllä (entisellä ja nykyisellä) on erittäin merkittävä rooli. Esimerkiksi jos on WAG joka tekee safkaa usein ja runsaasti niin on helpompi syödä liikaa kun esim sillon kun ite tekee ruoan. Myös se, minkälaista ruokaa ympärillä olevat ihmiset valmistavat sinun mahaasi, on merkitystä. Esimerkiksi setäni vaimo tekee TO-DEL-LA rasvasta ruokaa. Mun suuhun maistuu pahalta kun rasva maistuu eikä muu, mutta heille maku on normaali (ympäristö muokannut makutottumuksia). En väitä että sinulla asia on näin, mutta jotenkin tähän suuntaan ehkä mahdollisesti (tai jollain muulla ainakin).

Itse olen myös miettinyt asian niin, ettei lenkin jälkeen saa olla hirvee nälkä. Muuten tulee helposti ahmittua liikaa. Toisinsanoen, ainakin itselle toimiva ratkaisu, on syödä (lähes) joka lenkillä esim myslipatukka tai banaani, jolloin energiantarve kotiin päästyä ei ole niin radikaali. Tämän asian olen ajatellut myös parantavan harjoutuksen laatua (ei lopu bensa koneesta).

---

Tarkoitan kai, että on melkein koko ajan nälkä, ei pelkästään lenkkien jälkeen. :)

Olen hyvin pitkälle itse vastuussa omista ruokailuistani, mikä on hyvä asia, jos saan homman toimimaan. Luulen, että omalla kohdallani yksi ongelma on leipä, jota tunnun syövän ihan liikaa suhteessa muihin ruoka-asioihin. Vaikuttaa siltä, etten pysty syömään sitä pieniä määriä, ja joskus olenkin ollut jaksoja kokonaan ilman leipää. Tällöin ruokavalio automaattisesti monipuolistuu. Pitäisi varmaan yrittää taas samaa kikkaa.

Yritän nyt skarpata näistä kommenteista motivoituneena, pitää kirjaa syömisistä ja raportoida sitten, miten sujuu.

Naurattaa noi kommentit ettei aamulenkillä ilman aamupalaa saisi painoa putoamaan kun sitä kaavaa juuri käytetään yleisesti esim. kehonrakentajien toimesta.
Sen olen itsekkin kokenut ja hyväksi konstiksi havainnut. Siinä on kyse myös päivittäisen kalorimäärän kontrolloimisesta. Kun illalla ei syödä myöhään ja keho saa ravintoaineita seuraavan kerran lounaalla ja mielellään vasta lenkin jälkeen.
Näin olen toiminut viikonloppuisuisin ja viikolla ilman aamupalaa töihin ja siirtää lounasaikaa klo 13-14. Toimii, koska tällä konstilla voi välttää ja kontrolloida paremmin syömäkertoja päivässä. Kun syö vain lounaalla klo 13 ja seuraava ruokailu töiden jälkeen eikä iltapalaa ( ehkä korkeintaan omena yms.) Syömiskontrolliin auttaa myös, että itsellä on eri ruuat ja ruoka-aikataulu kuin muulla perheellä. Ostaa kaupasta vain sen mikä on terveellistä ja syö vain sitä. Itse olen tämän säännön unohtanut nyt syksystä lähtien ja kiloja on tullut sen takia lisää takaisin.

Syön illalla tuhdin iltapalan ja laihdun sillä tavalla... ja joka ilta